Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi siis tarkalleen ottaen on? On iso 2v. ja 4v. välillä ihan jo lapsen puhumisessa ja tunteiden tunnistamisessa ja sanoittamisessa. Meillä lapsi lähestyy 4v. ja ajoittain on ollut tuollaisia hankalampia kausia, sitten on taas helpottanut. Mietin omaa jaksamistasi (ja lapsen hyvinvointia sitä kautta) nyt eniten, olisiko yhtään mistään saatavissa apua arkeen? Miten päiväkodissa sujuu? Kuulostaa raskaalta tilanteelta. Tsemppiä!
Tarkalleen 2,5v, mutta puoli vuotta on nyt päivä päivältä muuttunut kauheammaksi kaikki. Vielä
2v käytiin uimahallissa ja oikealla ajoituksella se meni hyvin, eli malttoi mun pukemisen ajan istua ja syödä välipalaa kun mentiin uimaan heti herättyä aamutoimien jälkeen. On koitettu juoksuttaa perhejumpissakin mutta sielläkin karkailee. Mä hain apua perhepalveluista mutta sielt
Karkailu on sellsta yhtäkkistä säntäilyä, joka pitää varpaillaan ja saa pelkäämään että yhtäkkiä hyppää johonkin portaikkoon tms. Ei esim. voi ikinä päästää aitaamattomalla alueella yli käden mitan päähän, kun pinkaisee pakoon kuin sprintteri aivan yhtäkkiä. Ja juoksisi niin kauan kuin törmäisi/putoaisi johonkin. Ja siinä sitten vaunujen kanssa koitat tavoittaa, pari kertaa olen joutunut kampittamaan lapsen ennen puiston viereistä autotietä, jossa oli pakettiauto tulossa! Ihan kamala tilanne!
Sama efekti esim. bussissa. Saattaa istua tyytyväisenä vaunussa ja yhtäkkiä kun bussin ovi aukeaa, paiskaa pehmolelun/tutin/pikkuauton ovesta ulos juuri ennen sulkeutumista. Impulssikontrollia ei ole toki vielä, mutta tuo arvaamattomuus kuormittaa kyllä.
Rannalle ei tulla menemään kertaakaan tänä kesänä, niin itsetuhoinen en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Ylipaino + synnyttäjän ikä eli kyllä ikä vaikuttaa. Meinaan synnyttäjän ikä.
Eikä yksin synnyttäjien ikä.
Lapsilla, jotka olivat syntyneet isänsä ollessa yli 45-vuotias, oli 25 kertaa enemmän kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä, 13 kertaa enemmän tarkkaavaisuushäiriöitä, 4 kertaa enemmän autismia ja 2 kertaa enemmän psykooseja kuin sisaruksilla, jotka olivat syntyneet isän ollessa 2024-vuotias. Myös itsetuhoisuus, päihdeongelmat ja heikko koulumenestys olivat heillä yleisempiä.
Tulokset selittyvät todennäköisesti sperman geneettisillä mutaatioilla, jotka yleistyvät miehen ikääntyessä, mutta myös muut tekijät voivat vaikuttaa yhteyteen. Isän korkea ikä on liitetty aiemmin myös lapsen kromosomivirheisiin ja skitsofreniariskiin.
Lähde terve.fi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Meinaat siis että syntyvillä lapsilla on jo mielenterveysongelmia?
Kyllä, myös vastasyntynyt voi olla masentunut sillä heilläkin on aivot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Meinaat siis että syntyvillä lapsilla on jo mielenterveysongelmia?
Vastasyntynyt ei ole tunteva olento?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttaudu sillä, että kiintymyssuhde vaikuttaa olevan kunnossa, kun uskaltaa sinulle kiukutella.
En osaa kyllä muuten auttaa. Mulla menis varmaan hermot lähes päivittäin tuossa tilanteessa.
Älä nyt sentään syyllisyyttä koe tunteistasi. Rankaltahan tuo kuulostaa ja tunteet ovat vain tunteita. Pääasia, ettei anna niiden vaikuttaa siihen, miten suhtaudut lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Ylipaino + synnyttäjän ikä eli kyllä ikä vaikuttaa. Meinaan synnyttäjän ikä.
Eikä yksin synnyttäjien ikä.
Lapsilla, jotka olivat syntyneet isänsä ollessa yli 45-vuotias, oli 25 kertaa enemmän kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä, 13 kertaa enemmän tarkkaavaisuushäiriöitä, 4 kertaa enemmän autismia ja 2 kertaa enemmän psykooseja kuin sisaruksilla, jotka olivat syntyneet isän ollessa 2024-vuotias. Myös itsetuhoisuus, päihdeongelmat ja heikko koulumenestys olivat heillä yleisempiä.
Tulokset selittyvät todennäköisesti sperman geneettisillä mutaatioilla, jotka yleistyvät miehen ikääntyessä, mutta myös muut tekijät voivat vaikuttaa yhteyteen. Isän kork
20 viiva 24-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko lapsen kanssa, väsytä häntä reippailemalla. Luetko lapsellesi, ota syliin ja rauhoita tilanne. Miksi televisio pannassa? Luovi tilanteissa, huudatko lapselle. Lapsi kyllä aistii äidin pahantuulisuuden, lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin luulemmekaan. Jätä kotityöt vähemmälle ja anna aikaa lapsellesi. Keskustele neuvolassa ja ota vastaan neuvoja.
Taisin näihin vastata jo pariinkin otteeseen, kyllä, ulkoillaan vähintään 2x päivässä ja mies kolmannen kerran töidensä päälle. Luetaan tosi paljon, yritän useamminkin muttei lapsi oikein jaksa montaa sivua kiinnostua mistään.
Telkkari pannassa koska se pahensi lapsen väkivaltaisuutta selvästi, alkoi hakkaamaan minua kun ohjelma oli ohi ja paiskoi entistä enemmän. Selvästi lapsi triggeröityy ruudusta.
Kotityöt ovat ainoa hetki, kun lapsi ylipäätään leikkii yksin. Esim. jos siivoan, hän mielellään keskittyy autoihin.
En tee niitä liikaa, vaan perusjutut ja lapsi saa osallistua aina kun haluaa.
Neuvolasta taas ei ole ollut mitään hyötyä koskaan, eikä neuvolaa enää edes ole tässä iässä kuin kerran vuodessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Meillä on kattava vakuutus, luuletko että kannattais jo nyt hakeutua tutkimuksiin? Olen miettinyt samaa, että onko tämä ihan normaalia
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?
Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiletko lapsen kanssa, väsytä häntä reippailemalla. Luetko lapsellesi, ota syliin ja rauhoita tilanne. Miksi televisio pannassa? Luovi tilanteissa, huudatko lapselle. Lapsi kyllä aistii äidin pahantuulisuuden, lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin luulemmekaan. Jätä kotityöt vähemmälle ja anna aikaa lapsellesi. Keskustele neuvolassa ja ota vastaan neuvoja.
Taisin näihin vastata jo pariinkin otteeseen, kyllä, ulkoillaan vähintään 2x päivässä ja mies kolmannen kerran töidensä päälle. Luetaan tosi paljon, yritän useamminkin muttei lapsi oikein jaksa montaa sivua kiinnostua mistään.
Telkkari pannassa koska se pahensi lapsen väkivaltaisuutta selvästi, alkoi hakkaamaan minua kun ohjelma oli ohi ja paiskoi entistä enemmän. Selvästi lapsi triggeröityy ruudusta.
Kotityöt ovat ainoa hetki, kun lapsi ylipäätään leikkii yksin. Esim
Eli lapsi on neurotyyppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kauhein ikä, mutta onneksi sen jälkeen helpottaa. Tsemppiä!
5-9 oli meillä melkoista helvettiä. Nuorempana oli oikea enkeli, "teini-iästä" ei tietoakaan :) Mutta tuolloin oli joka asiassa vastahankaan ja kovan ääneen.
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi on noin väkivaltainen ja holtiton. Kaikki pienet lapset eivät todellakaan käyttäydy noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaudu sillä, että kiintymyssuhde vaikuttaa olevan kunnossa, kun uskaltaa sinulle kiukutella.
En osaa kyllä muuten auttaa. Mulla menis varmaan hermot lähes päivittäin tuossa tilanteessa.
Älä nyt sentään syyllisyyttä koe tunteistasi. Rankaltahan tuo kuulostaa ja tunteet ovat vain tunteita. Pääasia, ettei anna niiden vaikuttaa siihen, miten suhtaudut lapseen.
-
Mielenkiintoinen pointtikiitos hyvästä huomiosta, voi olla noinkin. Hän luottavaisin mielin karkeilee kun tietää että otan kiinni. 😂
ap
Ei tuo ole normaalia. Kannattaisi varmaan nyt ekana mennä terveyskeskukseen lapsen kanssa.
Mun mielestä pahin oli 0-1v. Sen jälkeen lapsi sentään nukkui yöt.
Mun mielestä tuo ikä oli melkeinpä paras lapsilla. Pysyi kommunikoimaan jo hyvin lasten kanssa toisin kuin vauvan. En siis osaa auttaa. Kun esikoinen oli 2v mulla oli järkyttävä raskauspahoinvointi yli puoli vuotta, joten oli pakko pyörittää videoita taaperolle kun oksensin koko ajan. Jos sulla on ihan pinna katkeamassa niin onko niin paha katsoa ruutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kauhein ikä, mutta onneksi sen jälkeen helpottaa. Tsemppiä!
5-9 oli meillä melkoista helvettiä. Nuorempana oli oikea enkeli, "teini-iästä" ei tietoakaan :) Mutta tuolloin oli joka asiassa vastahankaan ja kovan ääneen.
Jännä mikä vaihtelu, mulla esikoinen oli unelmalapsi ja huolestuttavan kiltti, konsultoin psykologiakin tytön ollessa 10v, että olenko alistanut lapsen tietämättäni kun ei uhmaa sitten tuli kasiluokka ja voi pojat! En ollut enää huolissani ettei ole omaa tahtoa!😂 Mutta sekin aika oli helpompaa kuin nyt, kuopuksen kanssa haasteet ovat tosi paljon isompia, kun energiaa menee niin paljon ihan vaan pitääkseni hänet hengissä
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Meillä on kattava vakuutus, luuletko että kannattais jo nyt hakeutua tutkimuksiin? Olen miettinyt samaa, että onko tämä ihan normaalia
ap
Noin pieniä ei vielä tutkita tai diagnosoida. Esikouluikäisen laajassa terveystarkastuksessa tehdään kehitysneurologinen arvio.
Meinaat siis että syntyvillä lapsilla on jo mielenterveysongelmia?