Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Saako kysyä minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Jos teillä jo aikuinen lapsi. Auttaako hän ikinä sisaruksensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi on noin väkivaltainen ja holtiton. Kaikki pienet lapset eivät todellakaan käyttäydy noin.
Näin minäkin ajattelen. Tokihan samaan aikaan lapsi osaa olla iloinen ja hauska, tykkää pelleillä ja pomppia sohvalla yms. Mutta se energian määrä on ihan älytön. Siksi aloitettiin perhejumppa ja käydään paljon juoksuttamassa ulkona, että saa purettua. Mutta energiaa vaan riittää ja riittää ja se kuohuu yli juurikin läpsimisenä jne. Lapsi ei tavallaan lyö raivon vallassa, vaan jopa innostuessaan! Tämä on se mikä kuormittaa ja hämmentääpäiväkodissa ei ole havaittu mitään näistä
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Meinaat siis että syntyvillä lapsilla on jo mielenterveysongelmia?
No, mielenterveysongelmista kärsivä lapsi saattaa olla jo vauvana ärtyisä ja huonosti nukkuva. Mitä itse meinaat minkä ikäisellä voi olla mielenterveysongelmia?
Kuuntelin juuri podcastia, jossa oli aiheena viha. Haastateltava kertoi, että lapsi löytää vihan ja elämän voimansa uhmaiässä. Koska lapsi ei osaa säädellä tunnettaan, käytös voi olla melkoista. Johdonmukainen käytöksen ohjaus ja se, että aikuinen kestää lapsen tunteen tukee lapsen kehitystä toivottuun suuntaan. Jokaisen lapsen uhmaikä on erilainen, koska lapset ovat temperamentiltaan erilaisia. Itse en kyllä välttämättä alkaisi diagnosoimaan lasta. Ihan varmasti haastava tilanne ap:llä, mutta onneksi kyseessä todennäköisesti vain vaihe lapsen kasvussa. Muut vaiheet voivat olla helpompia, kun tämän kärvistelee sitkeydellä läpi. Olisi tärkeää, että pääset välillä itsekin purkamaan tunteitasi vaikkapa puolisolle tai muulle läheiselle. Saat tuntea uupumusta, epätoivoa, kiukkua jne. Se on luonnollista. Vaikutat vastuulliselta ja ymmärrät, etteivät ko. tunteet voi ohjata käytöstäsi lapsen kansa. Tietysti jos tämä vaihe ei ota loppuakseen ja voimat kertakaikkisesti loppuvat, apua kannattaa hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kauhein ikä, mutta onneksi sen jälkeen helpottaa. Tsemppiä!
5-9 oli meillä melkoista helvettiä. Nuorempana oli oikea enkeli, "teini-iästä" ei tietoakaan :) Mutta tuolloin oli joka asiassa vastahankaan ja kovan ääneen.
Jännä mikä vaihtelu, mulla esikoinen oli unelmalapsi ja huolestuttavan kiltti, konsultoin psykologiakin tytön ollessa 10v, että olenko alistanut lapsen tietämättäni kun ei uhmaa sitten tuli kasiluokka ja voi pojat! En ollut enää huolissani ettei ole omaa tahtoa!😂 Mutta sekin aika oli helpompaa kuin nyt, kuopuksen kanssa haasteet ovat tosi paljon isompia, kun energiaa menee niin paljon ihan vaan pitääkseni hänet hengissä
ap
Hih hih hih
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
Periaatteessa pitää näkyä kaikissa tai useimmissa ympäristöissä. En tiedä osaako noin pieni vielä tsempata päiväkodissa, että pystyisi kontrolloimaan käyttäytymistään koko ajan. Mutta jos vakuutus on kunnossa, niin ehkä olisi ihan hyvä kysyä esim. psykologilta mielipidettä, onko normaalia vai pitäisikö tutkia. Saisit ainakin neuvoja.
Kiitos tästä. Olen jutellut päikyssä käytöksestä ja pyytänyt erikseen tarkkailemaan näkyykö adhd-oireilua, koska mietin jo tuotakinmutta ei mitään kuulemma, tosin hoitopäivät ovat lyhyet ja niitä on vain 3. Vaikuttaa sopivalta, mutta syksyllä alkaa täysi hoitoviikko kun palaan töihin takaisin kokopäiväisesti. Saa nähä sitten
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Meillä on kaksi tuon ikästä ja ihan mahtavia ovat molemmat. Nyt osaavat jo leikkiä ja touhuta yhdessä, ihana seurata. Toki 2,5 v on just joku unitaantuma mutta ei ny mikään paha onneksi
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä minkä ikäisiä olette ap miehesi kanssa? Jos teillä jo aikuinen lapsi. Auttaako hän ikinä sisaruksensa kanssa?
Ollaan nelikymppisiä, 37v olin kun saatiin kuopus. Esikoinen on nyt jo täysikänen mutta opiskelee ja on töissä muualla, käy välillä kotona ja hoitaa aikataulujensa mukaan. Oli kyllä helpomoaa kun esikoinen asui kotona vauva-aikana, mutta eihän hän nyt voi kotiin jäädä hoitamaan, kun omakin elämä on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin juuri podcastia, jossa oli aiheena viha. Haastateltava kertoi, että lapsi löytää vihan ja elämän voimansa uhmaiässä. Koska lapsi ei osaa säädellä tunnettaan, käytös voi olla melkoista. Johdonmukainen käytöksen ohjaus ja se, että aikuinen kestää lapsen tunteen tukee lapsen kehitystä toivottuun suuntaan. Jokaisen lapsen uhmaikä on erilainen, koska lapset ovat temperamentiltaan erilaisia. Itse en kyllä välttämättä alkaisi diagnosoimaan lasta. Ihan varmasti haastava tilanne ap:llä, mutta onneksi kyseessä todennäköisesti vain vaihe lapsen kasvussa. Muut vaiheet voivat olla helpompia, kun tämän kärvistelee sitkeydellä läpi. Olisi tärkeää, että pääset välillä itsekin purkamaan tunteitasi vaikkapa puolisolle tai muulle läheiselle. Saat tuntea uupumusta, epätoivoa, kiukkua jne. Se on luonnollista. Vaikutat vastuulliselta ja ymmärrät, etteivät ko. tunteet voi ohjata käytöstäsi lapsen kansa. Tietysti jos tämä vaihe ei ota loppuaksee
Hei kiitos. Mistä tän podin voi kuunnella?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin syyksi sen että lapsesi on tyttö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole iässä, vaan siinä, että suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia.
Meinaat siis että syntyvillä lapsilla on jo mielenterveysongelmia?
No, mielenterveysongelmista kärsivä lapsi saattaa olla jo vauvana ärtyisä ja huonosti nukkuva. Mitä itse meinaat minkä ikäisellä voi olla mielenterveysongelmia?
Varmasti voi olla. Sen tulkinta vaan on hankalampaa. Ärtyisä ja huonosti nukkuva voi olla niin monesta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi on noin väkivaltainen ja holtiton. Kaikki pienet lapset eivät todellakaan käyttäydy noin.
Näin minäkin ajattelen. Tokihan samaan aikaan lapsi osaa olla iloinen ja hauska, tykkää pelleillä ja pomppia sohvalla yms. Mutta se energian määrä on ihan älytön. Siksi aloitettiin perhejumppa ja käydään paljon juoksuttamassa ulkona, että saa purettua. Mutta energiaa vaan riittää ja riittää ja se kuohuu yli juurikin läpsimisenä jne. Lapsi ei tavallaan lyö raivon vallassa, vaan jopa innostuessaan! Tämä on se mikä kuormittaa ja hämmentääpäiväkodissa ei ole havaittu mitään näistä
ap
Päiväkodissa ei ehditä havannoimaan jokaista lapsen elettä kuten sinä teet. Aivojen toimitahäiriö voi olla myös minimaalinen, kun kyseessä on pieni lapsi ja ongelmat alkaa vasta, kun kuorimitus lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks, tämä liikunta on meilläkin elinehto ja hoplop oli hyvä, nyt se vaan turhan kallis kun täytti 2v. Kuntoportaissa koitettiin mutta lapsi pyrkii juoksemaan raput alas ja kaatuu ja huutaa sitten, ei opi kivustakaan vaan uudestaan sama. Törmäilee muihin kuntoilijoihin jne.
Perhejumpassa käyty ja aidatuilla alueilla niin kuin koirapuistoissa ikään.
Tosi vähän vaan on aidattuja leikkipuistoja tässä lähistöllä, arkisin päiväkodin pihat ei ole käytössä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin syyksi sen että lapsesi on tyttö?
Kuopus on poika, esikoinen on tyttö.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että ruutuaika on meillä tosi rajoitettu, telkkari ei ole päällä ikinä lapsen hereillä ollessa eikä katsota Pikku Kakkostakaan. Joskus ehkä vartin verran katsotaan leluvideoita aamupalalla, saan silloin itse juoda kahvin rauhassa. Monesti silti luetaan pöydässä jos ei lapsi keskity. Hän osallistuu kahvinkeittoon ja kotitöihin mielellään, mutta usein ne muuttuvat taisteluksi, paiskomiseksi, rikkomiseksi ja astioiden heittelyksi.
Mitään ei voi tehdä ikään kuin normaalisti, vaan kaava on sama: aloitetaan hyvillä mielin vesiväreillä maalailu, alle minuutissa alkaa vesivärien tuhoaminen kynnellä ja vesien kaatelu. Oikeasti tuntuu ettei mitään voi tehdä, koska se muuttuu kaaokseksi.ap
En halua arvostella, päätin etten kirjoita mitään. Mutta mutta, hirveäähän tuo on, lapsella on joku hätä. Eikö hän ymmärrä jos selittää, että ei käy. Isä nukuttaa meneekö isän kanssa paremmin? Minä veisin lapsen lääkäriin, vaikka inhoan kun nykyään joka lapsella on joku diaknoosi, kai meillä nyt terveitä lapsiakin syntyy. Älä nyt eroa mieti, kuinka yksin pärjäisit. Hyvä kun kirjoitit, kyllä te selviätte.
Vauvaikä on aivan karmea, inhoan sitä kun joku on niin riippuvainen minusta, ja jatkuvasti iholla. 2-vuotiaalla alkaa olla omia mielipiteitä ja viihtyy välillä muuallakin, se on hauska ikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks, tämä liikunta on meilläkin elinehto ja hoplop oli hyvä, nyt se vaan turhan kallis kun täytti 2v. Ku
Voisiko nyt kuitenkin olla niin, että ylikuormitatte sitä lasta?
Periaatteessa pitää näkyä kaikissa tai useimmissa ympäristöissä. En tiedä osaako noin pieni vielä tsempata päiväkodissa, että pystyisi kontrolloimaan käyttäytymistään koko ajan. Mutta jos vakuutus on kunnossa, niin ehkä olisi ihan hyvä kysyä esim. psykologilta mielipidettä, onko normaalia vai pitäisikö tutkia. Saisit ainakin neuvoja.