Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. 2-4 -vuotias on kiva ikä lapsella. Toki omaa tahtoa harjoitellaan ja rajoja haetaan. Surullista, että ne rajat eivät vaan tule vastaan, vaan kynsimiset, lyömiset, puremiset ja karkailut tosiasiallisesti sallitaan. Sitten äiti suunnittelee avioeroa ja muuttamista kauas pois, eroon lapsestaan. Hohhoijaa.
Sen siitä saa, kun toimivat kasvatuskeinot on joko kielletty tai ainakin ne ovat muuttuneet sosiaalisesti paheksuttaviksi.
Oletko tuo sama, joka kirjoitti edellisellä sivulla "Palaute tulee välittömästi ja kiristyy niin kauan että poika uskoo. "uhmaikä" jäi pelkkään kokeiluun"
Mikä se sinun kiristyvä palaute oikein oli, että pieni lapsi tajusi kerrasta? Yleensä ne ei puheella opi yhdestä kerrasta.
Kasvoton palsta, kai kehtaat sanoa, etenkin kun esiinnyt niin pätevänä kasvattajana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, 6 v kuningasikä, 10 v draamaikä ja 12-16 v murrosikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella voi olla ihan simppelisti vaikka kehitysvamma, tai hahmotushäiriö, niin hän ei vaan opi tai ymmärrä jotain rajaa. Ei vaan opi! Sekin on mahdollista.
Ihan tavallinen lapsellisuus aiheuttaa jatkuvasti tuota että ei ymmärrä sääntöjä tai niiden perusteita. Silti monet kasvattajat tarjoavat keskustelemista ainoaksi ratkaisuksi kurinpito-ongelmiin.
KASVATTAJAT... monta kertaa kasvatusmeuvoja on ikäloppu kärttyinen vanhapiika jolla ei ole itsellä lapsia. On vain tiedot ns.kurssitettu työnsä ohessa. Toinen kasvattaja ryhmä juuri opinahjosta päässeet lapsettomat pikkutytöt jotka tietää miten lapsi saa alkunsa mutta loppu onkin utopiaa....
Tämä neuvo voi tuntua hieman oudolta, mutta oletko etsinyt aiheesta TikTokista? Somealustana se on paljon muutakin kuin tanssivia teinejä. Olen siellä törmännyt paljon äiteihin, jotka jakavat ongelmiaan ja tunteitaan vanhemmuudesta sekä löytämiään ratkaisuja. Monesti myös lapsenkasvatuksen ammattilaiset jakavat videoita lisäten omat neuvonsa tai ajatuksensa niihin.
Jos englantisi on hyvällä tasolla, sillä kielellä löydät eniten sisältöä esim hakemalla: "3 year old child tantrum" jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä neuvo voi tuntua hieman oudolta, mutta oletko etsinyt aiheesta TikTokista? Somealustana se on paljon muutakin kuin tanssivia teinejä. Olen siellä törmännyt paljon äiteihin, jotka jakavat ongelmiaan ja tunteitaan vanhemmuudesta sekä löytämiään ratkaisuja. Monesti myös lapsenkasvatuksen ammattilaiset jakavat videoita lisäten omat neuvonsa tai ajatuksensa niihin.
Jos englantisi on hyvällä tasolla, sillä kielellä löydät eniten sisältöä esim hakemalla: "3 year old child tantrum" jne.
Tiktokista löytyy Kiinan valtion hyväksymiä kasvatusneuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä neuvo voi tuntua hieman oudolta, mutta oletko etsinyt aiheesta TikTokista? Somealustana se on paljon muutakin kuin tanssivia teinejä. Olen siellä törmännyt paljon äiteihin, jotka jakavat ongelmiaan ja tunteitaan vanhemmuudesta sekä löytämiään ratkaisuja. Monesti myös lapsenkasvatuksen ammattilaiset jakavat videoita lisäten omat neuvonsa tai ajatuksensa niihin.
Jos englantisi on hyvällä tasolla, sillä kielellä löydät eniten sisältöä esim hakemalla: "3 year old child tantrum" jne.
Tiktokista löytyy Kiinan valtion hyväksymiä kasvatusneuvoja.
En tiedä mistä johtuu, mutta kun olen matkustanut työn takia paljon sekä Kiinassa, että Ranskassa, niin olen huomannut sekä kiinalaisten, että ranskalaisten lapsien olevan todella kohteliaita, kauniisti kasvatettuja (mitä se sitten tarkoittaakaan), tottelevaisia ja kilttejä. Silti luulen, että kasvatuskulttuuri on hyvin erilainen näissä kahdessa maassa.
Hei nyt JÄRKI KÄTEEN, kaikella rakkaudella!
Sinulla on käytettävissä lastenhoitoapua, jossa ammattilaiset katsovat lapsesi perään ja muut lapset luovat positiivisen ryhmäpaineen hyvälle käytökselle. Päikky on hyvä paikka opetella yhteisiä pelisääntöjä. Temperamenttinen lapsi voi hyötyä kovastikin päiväkodista.
Ja ymmärrän että näitä vapaapäivinään päiväkotia hyödyntävät aikuiset tykätään lytätä somessa, ajattelematta miten tärkeä tukipalvelu se monille perheille on.
Jos sinulla on ajatuskin siitä, että saattaisit väsymyksissäsi satuttaa lasta, tai ottaa eron, niin heti yhteys päikkyyn ja sovitte päivittäisen, säännöllisen hoitoajan! Kun saat levättyä, jaksat paremmin lapsen kanssa, ja lapsikin saa rutiinin siitä että viikolla päikyssä, viikonloppuna kotona.
Jos joskus haluat, että lapsi jäisikin kotiin arkena, niin sitten ilmoitat vaan päikkyyn. Satunnaiset vapaapäivät ovat sallittuja, ei kukaan pakota sinne päikkyyn viemään, vaikka täysistä päivistä maksaisitkin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa näkyy olevan jo yli 500 vastausta ja pelkkä aloituskin oli niin pitkä, etten jaksanut lukea. En tiedä oliko otsikko vitsi vai ei.
Tulin vaan sanomaan, että 2-4 v ikä oli ihaninta ikinä. Tuota aikaa kaipaan kaikkein eniten. Ihania, suloisia, aitoja, innostuneita ja niin onnellisia lapsia. Ja meitä vanhempia.
Ei meillä mitään isompia ongelmia ole ollut myöhemminkään, mutta tuo aika jäi vain niin erityisen ihanana mieleen.
- Saisimpa vielä elää tuon vaiheen, vaikkapa lastenlasten kanssa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kiukkuni, vihani ottaa kierroksia näitä teidän juttuja lukiessani. Miten te voittevolla noin osaamattomia jopa saamattomia lasten temppujen edessä. Onko totta että annatte lapsen käyttäytyä kuin pahaisen elukan. Ittelläni on viisi lasta aikuisia nykyään ja yhdenkään kanssa ei ole ollut kasvatus ongelmia niin kuin näyttää olevan tänä päivänä joka perheessä. Sanotte: ( olen aivan puhki tuon pennun takia, tämä koko juttu leviää kohta käsiin) Tiedän mitä nyt jo ajattelet minusta ja ajatuksistani. Melkein aistin kiukkusi kun luet tätä. Huomaatko olet samalla tasolla lapsesi kanssa. .. ...Kuuntelet / luet ja tukeudut kasvatusohjeisiin "ei niin ei näin, kasvata positiivisuuden kautta. Olet samalla se lapsi aikuinen joka leikkii kaveria lapse
Vai että kiukku ja viha siellä ottaa kierroksia. Oletko yhtään sen parempi kuin joku kiukkuava taapero - vedät kierrosta pelkästä ventovieraan tekstistä? Kai tajuat, että siitä ei tule koko kuva heidän arjestaan, vaan aivan pikkuinen pala, pieni hetki heidän arjestaan? Epäilen ihan todella kasvatustaitojasi, jos et tuon verran osaa omia tunteia hillitä, tai reflektoida miksi omat lapset olet saanut kasvatettua. Ja lapsillasi voisi olla jopa päinvastaista sanottavaa. Varmaan myös oma isäni pitää itseään "hyvänä kasvattajana" kun kaikki lapset on elämässä pärjänneet, mutta oikeasti hän on vain kusipää.
Ja sinä "vihaat"? Syytät ja tuomitset? Vedät samaan nippuun kaikenlaiset ongelmat mitä lapsilla on ja ei ole ollut. Ylivilkkaita vilperttejä on ollut aina, jollain lailla epätasapainoisia lapsia on ollut aina, kaikki ei ole kasvatuksen tulosta tai kasvatuksen syytäkään. Luuletko todella, että esimerkkiperheessäsi oikein kasvatetaan se lapsi persettä näyttämään. Eiköhän ne vanhemmat ole kaikkensa tehneet, ettei lapsi heitä noin nolaisi.
Se missä nämä "superkasvattajat" menee metsään, he eivät tiedä että jollain lailla erityisen lapsen kanssa sitä kasvatustyötä saa tehdä moninkertaisesti, verrattuna tavalliseen lapseen. Jollain lailla erityinen lapsi tarvitsee toistoja ihan satakertaisesti enemmän, hän oppii syy-seurauden ikäisiään myöhemmin, hän oppii kellon ja ajantajun huomattavasti myöhemmin, tunne-elämä tulee perässä jne. Ne ovat ihan konkreettisia faktoja, jos lapsella on syntymässä jollain lailla erilaiset aivot. Kasvatustyötä saa tehdä moninkertaisesti, ja tuloksia näkyy silti vähemmän.
Haluaisinpa nähdä teidät "superkasvattajat" kasvattamassa oikeasti erityistä lasta.
Ja jos tämä olisi vain kasvatuksesta kiinni, eihän päiväkodeissa pitäisi sitten olla ainuttakaan huonosti käyttäytyvää lasta. Siellähän on ammattilaiset tekemässä. Miksi he eivät saa lapsia kuriin? Päivästä toiseen ovat niiden lasten kanssa. Missä mättää? Osa lapsista oppii viikossa päikyn tavoille, ja jotkut lapset ei osaa tehdä päikyn ohjeiden mukaan vuodenkaan kuluttua. Ehkä se ei olekaan vain se kasvatus joka on syynä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä neuvo voi tuntua hieman oudolta, mutta oletko etsinyt aiheesta TikTokista? Somealustana se on paljon muutakin kuin tanssivia teinejä. Olen siellä törmännyt paljon äiteihin, jotka jakavat ongelmiaan ja tunteitaan vanhemmuudesta sekä löytämiään ratkaisuja. Monesti myös lapsenkasvatuksen ammattilaiset jakavat videoita lisäten omat neuvonsa tai ajatuksensa niihin.
Jos englantisi on hyvällä tasolla, sillä kielellä löydät eniten sisältöä esim hakemalla: "3 year old child tantrum" jne.
Tiktokista löytyy Kiinan valtion hyväksymiä kasvatusneuvoja.
En tiedä mistä johtuu, mutta kun olen matkustanut työn takia paljon sekä Kiinassa, että Ranskassa, niin olen huomannut sekä kiinalaisten, että ranskalaisten lapsien olevan todella kohteliaita, kauniisti kasvatettuja (mitä se sitten tarkoittaakaan),
Etkö OIKEASTI tiedä mistä johtuu?? Oikeasti? Pussissako olet kasvanut?
Välimeren maissa ja Kiinassa lapsia kuritetaan fyysisesti jos ne ei käyttäydy. Ihan vaikka julkisellakin paikalla. Vastikään oli ketju, jossa ihmeteltiin, miten Espanjassa läimäistään pientä lasta tuosta vaan, eikä kukaan korvaansa lotkauta. Kipua tottelee pienikin lapsi, ja istuu hiljaa päivällisen ajan, kun tietää että korville tulee jos reuhaa.
Olen hämmästynyt että joku ei tätä tiedä.
Pohjoismaat on harvinainen poikkeus, jossa lapsia ei saa lyödä millään syyllä.
jännä juttu. Pikkuvauva-arki oli ok sen takia että lapsi nukkui melkein koko päivän, mutta olihan siinä muuta.
Tuossa 2-4 vuoden iässä lapsesta alkaa olemaan seuraa ja sen kanssa voi tehdä asioita. Sekin on kivaa. Tietysti omia asioitaan ei oikein saa tehtyä kun niillä riittää virtaa mutta en nyt suorastaan romahtanutkaan tästä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että kiukku ja viha siellä ottaa kierroksia. Oletko yhtään sen parempi kuin joku kiukkuava taapero - vedät kierrosta pelkästä ventovieraan tekstistä? Kai tajuat, että siitä ei tule koko kuva heidän arjestaan, vaan aivan pikkuinen pala, pieni hetki heidän arjestaan? Epäilen ihan todella kasvatustaitojasi, jos et tuon verran osaa omia tunteia hillitä, tai reflektoida miksi omat lapset olet saanut kasvatettua. Ja lapsillasi voisi olla jopa päinvastaista sanottavaa. Varmaan myös oma isäni pitää itseään "hyvänä kasvattajana" kun kaikki lapset on elämässä pärjänneet, mutta oikeasti hän on vain kusipää.
Ketjun parhaita viestejä, kiitos siitä. Mietin itse jo eilen että kirjoittaisin käytännössä samanlaisen, mutta olin niin masentunut tästä ajattelutavasta jota kommentoit, että en sitten lopulta jaksanut.
Todellakin, nämä itsevarmat huutajat ja uhoajat muistuttavat itse aivan hätkähdyttävästi sitä kiukkuavaa taaperoa, jonka kasvattamiseen he asettautuvat julistamaan ratkaisujaan. Nimettöminä, ja ilman että ovat koskaan tavanneet keskustelun kohteena olevaa lasta.
Kannattaa analysoida omia tunteitaan siitä että mikä siinä raivoamisessa on niin kamalaa. Joillakin vanhemmilla on kova miellyttämisen tarve ja he eivät ehkä kestä sitä että oma rakas lapsukainen kääntyy heitä vastaan. On tärkeää ettei ota uhmaiän riehuntaa henkilökohtaisesti. Koen minäkin kolmevuotiaan kilarit rasittavina, mutta en tee asiasta sen vaikeampaa itselleni kuin se on. Jos menee riehumiseksi, niin nappaan pennun syliini ja pidän kiinni kunnes rauhoittuu. Riehumisen jälkeiset hetket ovatkin usein niitä mukavimpia perhehetkiä, kun itkut on itketty ja puhuttu läpi missä on tullut töpättyä. Silloin lapsi tykkää olla herttaisesti sylissä halaamassa.
Uhmaikää ei ehkä pitäisi ottaa ongelmana vaan mahdollisuutena. Silloin vanhemmilla on mahdollisuus opettaa lapselle rajat ja suuntaamaan energiansa johonkin hyödylliseen. Jos ei ole asetettu taaperoiässä rajoja, lapsista kasvaa todella rasittavia nuoria. Pojat jatkavat typeryyksien tekemistä ja tytöt testaavat poikaystäviensä sietokykyä turhilla tempauksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo on karmea ikä. Varsinkin jos tukiverkkoja ei ole lainkaan.
Tuntuuko / tuntuiko teistä muista vanhemmista pikkulapsiaikana siltä että omat aivot käy koko ajan ylikierroksilla? Kun täytyy olla jatkuvasti liikkeellä ollessa (luonto, kauppareissut, parkkipaikat yms) ihan saakelin skarppina kun 3-vuotias voi saada ties mitä päähänpistoja? Jalat vie hurjaa vauhtia mutta järki ei päätä vielä pakota. Minusta tämä on tosi raskasta. Illallakin ennen nukkumaan menos täytyy tarkistaa että kaikki ovet on varmasti lukossa; jottei lapsi yöllä hortoile ovesta pihalle. Käyn ihan jatkuvasti kierroksilla tästä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Oli, 6 v kuningasikä, 10 v draamaikä ja 12-16 v murrosikä.
Ei kuulosta kovin mukavalta kokemukselta. Miksi tuohon pitäisi alkaa vapaaehtoisesti? :o
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkyy olevan jo yli 500 vastausta ja pelkkä aloituskin oli niin pitkä, etten jaksanut lukea. En tiedä oliko otsikko vitsi vai ei.
Tulin vaan sanomaan, että 2-4 v ikä oli ihaninta ikinä. Tuota aikaa kaipaan kaikkein eniten. Ihania, suloisia, aitoja, innostuneita ja niin onnellisia lapsia. Ja meitä vanhempia.
Ei meillä mitään isompia ongelmia ole ollut myöhemminkään, mutta tuo aika jäi vain niin erityisen ihanana mieleen.
- Saisimpa vielä elää tuon vaiheen, vaikkapa lastenlasten kanssa uudelleen.
Sitten heräsit unestasi huutoon, kiljumiseen ja itkuun.
Minusta tuo on ihana ikä. Oppiminen on tosi nopeaa, jutut lennokkaita, ottaa hiljalleen kontaktia muihinkin ihmisiin mutta viihtyy vielä vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
ADHD:ta sairastava leikki-ikäinen lapsi on usein rauhallinen, onnellinen ja iloinen, vaikka joskus onkin hieman leikkisä eli sellainen hauska tyyppi, jonka käytös hymyilyttää meitä aikuisia.
ADHDta ei sairasteta. Se ei oke sairaus. Ja ADHD lapsen vanhempana voin kertoa, että rauhallisuus on usein kaukana. Kun aivot käy ylikierroksilla, niin lapsi on rauhaton, ei pysty keskittymään, unohtelee asioita ja myös ystävyyssuhteet ovat monesti koetuksella, juuri kaoottisesta käytöksestä johtuen. Strukturoidulla arjella, aktiviteeteilla ja pitkällä pinnalla pääsee pitkälle. Asianmukainen lääkitys auttaa paljon myös, jos siihen on hoitotiimin kanssa päädytty. ADHD rauhoittuu ja muuttaa muotoaan iän mukana.
Vanha sanonta "Se on nuorena vihta väännettävä". Jos nyt et pääse lapsen temppujen yläpuolelle niin luulen että tulee olemaan vaikeuksia. Katso tämän päivän nuorisoa, tietävät tasan tarkkaan sen käytöksen miksi heitä ei voi rangaista.