Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempien kilpailu lasten paremmuudesta, kenen lapsi paras koulussa, harrastuksessa, onko erityistaitoja, kuka pääsee hyvään kouluun
12.05.2024 |
Minulla on kaksi lasta, 15v ja 12v. Koko tämän ajan muiden vanhempien kanssa yhdessäolo on ollut kilpailua lasten paremmuudesta.
Vauva-aikana vertailua, jos lapseni ei vielä ryöminyt, kun jonkun muun lapsi ryömi. Lapsellani on kuulemma neurologinen sairaus. Naapurin lapsi oppi puhumaan ennen kuin oma nuorempi lapseni. Tätä taivasteltiin, eikö minun tyttöni vielä sano sanoja. Vastaavaa vertailua muistakin kehitysvaiheista. Vanhempi lapseni oppi kävelemään 1,1 vuotiaana, muiden samanikäisten lasten vanhemmat kummastelivat, mikä vikana, heillä käveltiin jo alle vuoden ikäisenä.
Koulun ja harrastusten alkaessa kilpailu ja toisten lasten arvostelu ja päin naamaa huonommaksi sanominen senkun lisääntyi. Kuka luki ja kirjoitti toisten lapsia ennen, kenen lapsella parhaat arvosanat ja harrastuskentillä haukuttiin muiden lapset, jotka eivät ole muiden mielestä läheskään samaa tasoa harrastuksessa, kuin näiden vanhempien lapset. Sitten tuli kilpailu, mihin yläkouluun kenenkin lapsi hakee ja pääsee. Jos jäi omaan lähikouluun, ihmeteltiin, miksi siihen jää, miksei hae erikoisyläkouluun, musiikki- tai liikuntapainotteiselle luokalle.
Yläkoulu on ollut yhtä arvosanakilpailua, toki harrastuskilpailu kulkee siinä ohessa. Nuoremmalla lapsella ka 9,2 ja vanhemmalla 8,8. Nyt hämmästyksen aiheena on, miten vanhemmalla lapsella koulu menee niin huonosti ja ei tule pääsemään hyvään lukioon.
Koen tämän hyvin raskaaksi. Vanhemmilla ei ole juuri muuta puhuttavaa, kuin lastensa menestys ja toisten lasten mollaaminen ja julkituominen, kuinka toisten lapset ovat kaikessa ala-arvoisen huonoja. Olen vähentänyt vuosien mittaan samanikäisten lasten vanhempien kanssa tekemisissä olemista. Vain pakosta harrastusten tai koulun kautta olen ollut tekemisissä.
Onko teillä samaa kokemusta? Eikö voisi olla kommentoimatta toisten lapsia, ellei ole mitään hyvää sanottavaa?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Missä piireissä liikutte. En ole iknä kuullut että kukaan normaali kilpailisi lapsillaan. Epäilen että Aapeellä ei ole lapsia kun heti ensimmäisenä vastasi itselleen.
Ihan päiväkotiin kun vie lasta kävellen. Lapsella vielä pyörässä apupyörät, moni saman ikäinen (melkein 5v) kysyy aina, kun näkevät meidän tulevan phörällä, että "onko sulla apupyörät? Mulla ei oo enää, mä osaan jo ajaa ilman apupyöriä".
Ei se varmaan lapsestakaan kivalta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeasti koulutettujen joukossa lasten arvosanat ja lasten menestys ovat tyypillisiä puheenaiheita keväisin.
Raskasta sitä leuhkimista on kuunnella mutta ärsyyntyminen tulee vain omasta mielestä.
Työkaverin lapsella oli viime vuonna 9.8 keskiarvo peruskoulussa kun omilla lapsilla pari numeroa heikommat.
Ko. työkaveri ei ole saanut oikeastaan mitään aikaan vuosiin, joten en pitänyt tuota arvosanoilla leuhkimista kuin tyhjänpäiväisenä kehuskeluna. On tekijöitä ja tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kävi paikallisessa jalkapalloseurassa kokeilemassa lajia. Ensimmäisissä harjoituksissa "suorittaja-mamma" (tiedätte tyypin) tuumasi kovaan ääneen "Että tuosta nyt mitään tulee" kun lapseni potkaisi pallon kohti maalia. Tuntui pahalta.
90 luvulla lapseni pelasi hetken jalkalloa, kuljetin häntä harkkoihin. Aivan hirveää, naiset huusivat kitarisat vilkkuen v tun homoa koko ajan. Naisena mietin kuinka kestää, onneksi lapseni löysi toisen tien. Toki urheilee, mutta ei työkseen. Luojan kiitos, itsekin inhoan huippu-urhelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylpeä edesmenneistä vanhemmistani, enkä saa sanoa sitä ettei vanhempiaan vihaava pahastu. Enkö saa olla ylpeä lapsistani, ettei luuserit pahastu ja hypi silmille.
Niin, mitä se ylpeys kenellekin tarkoittaa. Ainakin minun vanhempani opettivat, että retostelu ja ylpeys ovat kaksi eri asiaa.
Tänä päivänä on hyvin vaikeaa keskustella, koska jotku pässit määrittelevät mikä on oikein ja mikä väärin. Omien pikkuruisten aivojen käyttö on kielletty. Lastenhoijat ovat liemessä, kun suku tulee suvun uutta tulokasta slaitokselle tervehtimään. Väri ja sukupuoli on tabu, voi sitä joka tuhmyyttään möläyttää sen ilmoille😂🤣😖
Minulta yksi sukulainen kysyi, kun tiesi, että minusta on tulossa isoäiti, tuleeko lapselle sukupuolineutraali kasvatus. En edes tiedä, mikä se on. Sääliksi käy nykyvanhempia, kaikki tuntuu niin monimutkaiselta. Saattaa tietysti olla, että nuorille asiat ovat helppoja ja luontevia, itse vain on jo pudonnut täysin kehityksen kelkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä piireissä liikutte. En ole iknä kuullut että kukaan normaali kilpailisi lapsillaan. Epäilen että Aapeellä ei ole lapsia kun heti ensimmäisenä vastasi itselleen.
Ihan päiväkotiin kun vie lasta kävellen. Lapsella vielä pyörässä apupyörät, moni saman ikäinen (melkein 5v) kysyy aina, kun näkevät meidän tulevan phörällä, että "onko sulla apupyörät? Mulla ei oo enää, mä osaan jo ajaa ilman apupyöriä".
Ei se varmaan lapsestakaan kivalta tunnu.
Siis tästä lapsesta, kenen apupyöriä kommentoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole samaa kokemusta. Ja arvaa miksi? Kun mun itsetunto ei ole niin heikko, että mua edes oikeastaan kiinnostaisi, muiden lasten harrastusmenestys tai kouluarvosanat. Olen iloinen, jos läheinen jos lapsi/nuori onnistuu siinä mitä tekee, mutta mulle tärkein on se, että omat lapset ovat onnellisia ja nauttivat. Oli menestys ko asiassa mikä hyvänsä. AINA tulee olemaan joku, joka on parempi, vahvempi, kauniimpi, nopeampi, tai mitä hyvänsä kuin sinä tai sun lapsetkaan.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tavannut akateemisesti koulutettua ihmistä, joka pätee lapsensa koulunumeroilla. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki tapaamani pätijät on olleet kouluttamattomia, pahin oli lähihoitaja. Analysoi ja pui pitkästi lastensa koenumeroita ja oli aina opettajan syy, jos ei mennyt hyvin.
Yllättävän moni akateemisesti koulutettu ihminen kokee kuitenkin täydellisenä elämässä epäonnistumisena sen, jos akateemisesti koulutettujen lapsi ei halua lukioon tai jatkaa lukion jälkeen ammattikorkeaan (tai ammattiopintoihin) tai haluaa vain käydä töissä. Mitä jos sinun lapsesi haluaakin olla lähihoitaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpailuasetelma kutistuu,kun ilmoitan olevani ammattikasvattaja eli opettaja. Ja korostan aina,että lapset ovat yksilöitä eivätkä kilpailuvälineitä vanhempien välillä.
Mun tutuistani ne opettajat kilpailevat lapsillaan kaikkein eniten. Eivät kaikki, mutta muutamat.
Minun puolisoni on opettaja ja päiväkodissa sain kuulla, että kyllä lapsista huomaa, että isä on ammattikasvattaja. Minua hiukan huvitti, sillä hyvä isä lapsilla kyllä on, mutta hän on kieltenopettaja aikuistuville nuorille ja tuskin tietää kasvatuksellisista asioista keskiveroihmistä enempää.
Me asutaan alueella, jossa on varmaan keskimääräistä varakkaampaa porukkaa ja motivoituneita lastensa koulutuksesta. En ole huomannut aloittajan kaltaista keskustelua.
Juuri törmäsin pariin yläkoululaisen vanhempaan ja keskustelu oli lähinnä sitä, että teinit ovat teinejä, eikä koulu hirveästi kiinnosta, mutta jos nyt vähän jaksaisivat skarpata, että pääsisivät mieluiseen lukioon. Mutta jos ei, niin onhan noita lukiota ja naapurikuntaan pääsee aina. Ja ei se ammattikoulukaan olisi huono vaihtoehto. Myös oppimisvaikeuksista keskusteltiin.
Harrastuksia en muista vertaillun. Täällä on niin paljon erilaisia harrastuksia, että ei niistä oikein saa vertailuasetelmaa. Yksi harrastaa jalkapalloa, toinen piirtämistä jne.
Mutta en epäile, ettei ap:n kaltaista jossain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi molemmat lapseni asuvat ulkomailla jossa tällaista pjaskaa ei ole. Ex veronmaksajia
Ihmisillä on inhimilliset heikkoutensa kaikkialla maailmassa. Kateus, ahneus ja itserakkaus ovat yleismaailmallisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tavannut akateemisesti koulutettua ihmistä, joka pätee lapsensa koulunumeroilla. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki tapaamani pätijät on olleet kouluttamattomia, pahin oli lähihoitaja. Analysoi ja pui pitkästi lastensa koenumeroita ja oli aina opettajan syy, jos ei mennyt hyvin.
Yllättävän moni akateemisesti koulutettu ihminen kokee kuitenkin täydellisenä elämässä epäonnistumisena sen, jos akateemisesti koulutettujen lapsi ei halua lukioon tai jatkaa lukion jälkeen ammattikorkeaan (tai ammattiopintoihin) tai haluaa vain käydä töissä. Mitä jos sinun lapsesi haluaakin olla lähihoitaja?
Mä oon sulle tosielämän esimerkki: itse VTM, lapsen isä samoin. Lapsesta tule näillä näkymin ensihoitaja. En voisi ylpeämpi lapsesta olla: Teki valinnan ihan siihen perustuen, että missä itse kokee olevansa hyvä (empaattinen, ei jäädy kriisitilanteissa, jämäkkä ja selkeä) ja mitä elämässään ei halua tehdä (istua 40h/vko tietokoneella kuten minä ja isänsä). Ja sen mukaan teki nyt yhteisvalintahaut kun nyt kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tavannut akateemisesti koulutettua ihmistä, joka pätee lapsensa koulunumeroilla. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki tapaamani pätijät on olleet kouluttamattomia, pahin oli lähihoitaja. Analysoi ja pui pitkästi lastensa koenumeroita ja oli aina opettajan syy, jos ei mennyt hyvin.
Yllättävän moni akateemisesti koulutettu ihminen kokee kuitenkin täydellisenä elämässä epäonnistumisena sen, jos akateemisesti koulutettujen lapsi ei halua lukioon tai jatkaa lukion jälkeen ammattikorkeaan (tai ammattiopintoihin) tai haluaa vain käydä töissä. Mitä jos sinun lapsesi haluaakin olla lähihoitaja?
Mä oon sulle tosielämän esimerkki: itse VTM, lapsen isä samoin. Lapsesta tule näillä näkymin ensihoitaja. En voisi ylpeämpi lapsesta olla: Teki valinnan ihan siihen perustuen, että missä itse k
Hieno ammatti. Olet syystäkin ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä tavannut akateemisesti koulutettua ihmistä, joka pätee lapsensa koulunumeroilla. Varmasti heitäkin on, mutta kaikki tapaamani pätijät on olleet kouluttamattomia, pahin oli lähihoitaja. Analysoi ja pui pitkästi lastensa koenumeroita ja oli aina opettajan syy, jos ei mennyt hyvin.
Minä olen tavannut. Kertoi vielä, että lapsen ei tarvitse lukea edes kokeisiin, kun on niin hyvä. Harrasteporukassa ei loistanut mitenkään, mutta äidistä oli kuulemma paras.
Nyt jälkeenpäin kuulin, että tämä tyttönen oli itkemällä saanut miesopettajilta ne kympit ja yrittänyt kaikki temput naisopettajienkin kohdalla. Nyt on kasilla ja uupui jo syksyllä ja asiaan puuttui kovalla kädellä koko oppilashuolto. Äiti oli puhunut, että "nyt ei saa enää edes yrittää kymppejä tai tehdä liian huolella kokeita, ettei rasitu".
Eli äiti asettanut riman ja tyttö yri
Mulla on kaveri, joka on todella älykäs. Veteli yläasteella hyviä numeroita lukematta. Ei sitten oppinut opiskelemaan ja lukiossa oli todella vaikeuksissa ja jatko-opinnot jäivät sen jälkeen, kun ei ollut oppinut tekemään töitä.
Ei siis ole tavoiteltavaa, että pärjää lukematta. Se voi kostautua.
Onneksi älynsä ja tuurin ansiosta on pärjännyt elämässä, mutta omat lapsensa on kyllä opettanut tekemään läksynsä, jotta ei käy heille samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse huomannut samaa. Puhutaan kyllä lasten uusista taidoista, sekä vahvuuksista että heikkouksista. Jokaisella lapsella (oma siis päiväkoti-ikäinen ja lähipiirin lapset myös) on jo nyt niin oma persoonansa ja taipumuksia eri asioihin ettei niitä edes voi verrata keskenään. Yksi on todella älykäs ja harkitsevainen, toinen sosiaalinen ja iloinen, kolmas erittäin taitava liikkumaan, neljäs näppärä käsistään jne
Vierailija kirjoitti:
Ei ole samaa kokemusta. Ja arvaa miksi? Kun mun itsetunto ei ole niin heikko, että mua edes oikeastaan kiinnostaisi, muiden lasten harrastusmenestys tai kouluarvosanat. Olen iloinen, jos läheinen jos lapsi/nuori onnistuu siinä mitä tekee, mutta mulle tärkein on se, että omat lapset ovat onnellisia ja nauttivat. Oli menestys ko asiassa mikä hyvänsä. AINA tulee olemaan joku, joka on parempi, vahvempi, kauniimpi, nopeampi, tai mitä hyvänsä kuin sinä tai sun lapsetkaan.
Juuri näin. Poikani on dippainssi ja hyvässä työpaikassa. Minun siis pitäisi olla tyytyväinen ja ylpeä, mutta tällä hetkellä olen lähinnä huolissani. Poika ei viihdy työssään ja toivoisin hänen löytävän jotain paremmin itselleen sopivaa, oli se sitten mitä tahansa.
Alue: Aihe vapaa
Omassa lähipiirissäni ei ole ollut näkyvissä tällaista ilmiötä. Lapset menestyy kyllä hyvin, sa siitä saa iloita ja kertoa. Esim. naapurin lapsi pääsi kulmakunnan parhaaseen lukioon. Se että kokeeko tämän kehiskeluna/jonkinlaisena kilpailuna, riippunee pitkälti omasta korvienvälistä. Ei se ole minulta pois, jos jonkun lapsi menestyy. Omalleni toivon parasta ja häntä kannustan. Kun hän onnistuu, voin siitä kertoa lähipiirissä myös ilman, että kukaan kokee sen jonain kilpailuna.