Vanhempien kilpailu lasten paremmuudesta, kenen lapsi paras koulussa, harrastuksessa, onko erityistaitoja, kuka pääsee hyvään kouluun

Vierailija kirjoitti:

Joulkuelajeissa vanhemmat on pahimpia. Paskaa jauhavat muiden tenavista kentän laidalla. Häijyä. 

Ja tämä näkyy myös pennuista, ovat todella v mäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ylpeä lapsistani ja sanon sen ääneen. Jos jotain häiritsee, että lapseni menestyy, katkeroitukoon vaan kateudesta. Minulla on oikeus puhua lapsistani ylpeydellä. 

Taidat olla hyvin vastenmielinen persoona noin muutenkin?

Jollain huonoitsetuntoisella kun ei ole muuta pätemisen aihetta kuin lapsensa... Tietysti kuuluu olla lapsistaan ylpeä, mutta se ei tarkoita pätemistä ja ylimielisyyttä. Itse olen tavannut niitäkin, jotka ovat vuolaasti kehuneet omien lastensa ulkonäköä ja haukkuneet samaan hengenvetoon muiden lapsia... Sairasta.

En ole huomannut tällaista ollenkaan, ja itsekin puhun kauniisti muiden lapsista, koska tiedän, että he ovat vanhemmilleen rakkaita. 

Haluan myös ylläpitää lasteni kaverisuhteita, joten kannustamme ystävällisyyteen ja hyvään käytöksen.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia jättäydyin pois äitiporukoista melko pian. Se kilpailu alkoi jo raskausaikana. Parhaat synnyttävät lähellä laskettua aikaa. Jos raskaus menee paljon yliajalle, olet huono, saati jos synnytys täytyy käynnistää! Hyvä äiti ei saa synnytyksessä yhtään repeämää. Jos synnytyksessä tehdään episiotomia, olet aivan epäonnistunut paska. Jostain syystä parhaita ystäviäni ovat edelleen lapsettomat tai sellaiset, joiden kanssa ei lapsista puhuta.

Sama juttu, yritin käydä vauvaryhmissä, muyta hullua touhuahan se on. Toki jotkut saa sieltä elinikäisiä ystöviä, itse en. 

Sittrn päiväkodissa muodostui samanikäisten kanssa ryhmä, josta olen nyt päässyt pois kun lapsi tokalla. Erittäin raskasta touhua, ei puhuta muusta kuin lasten tulevaisuudesta, harrastuksista, osaamisista jne jne. 

En olisi jotenkin uskonut että lapsin saanti avaa sellaisen maailman, joka tuntuu vastenmieliseltä. 

Ap höpisee valheita.

Koulutuksen taso on monissa kouluissa nolla, onneksi vielä kouluja joissa ingluusio on hyvin vähäistä.  Pisa kaatunut suomen osalta, todella hyvä on jos ainakin osa vanhemmista tsekkaa missä mennään. Hoitaa lapsensa ja opettaa laskemaan, lukemaan ja tavoille. Näin lapsi oppii muutakin kuin astaloiden ja puukon käsittelyn.

Toiset ottavat lapsensa enemmän projektina kuin toiset. Odota muutama vuosi ja saatat yllättyä, kuinka uupuneita nämä prepatut ja prässätyt lapset ovat nuorina aikuisina.

Jos tuollainen vaivaa, niin silloin on omassa itsetunnossa jotain vikaa. Joskus huomaan, että vanhemmat hehkuttavat lapsiaan, mutta se on minusta niin ymmärrettävää ylpeyttä, että pikemmin tunnen iloa heidän puolestaan. Yleensä ihmiset mielellään kertovat omista onnistumisista ja kivoista asioista ja jos on terve itsetunto niin sitten vaan kertoo omia vastaavia ja kaikki voivat pohtia ja iloita yhdessä näistä onnistumisista ja läheisten ystävien kanssa voi puhua myös huolista ja kurjista asioista. Kaikista lapsista voi kertoa jotain hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollainen vaivaa, niin silloin on omassa itsetunnossa jotain vikaa. Joskus huomaan, että vanhemmat hehkuttavat lapsiaan, mutta se on minusta niin ymmärrettävää ylpeyttä, että pikemmin tunnen iloa heidän puolestaan. Yleensä ihmiset mielellään kertovat omista onnistumisista ja kivoista asioista ja jos on terve itsetunto niin sitten vaan kertoo omia vastaavia ja kaikki voivat pohtia ja iloita yhdessä näistä onnistumisista ja läheisten ystävien kanssa voi puhua myös huolista ja kurjista asioista. Kaikista lapsista voi kertoa jotain hienoa. 

Kyllä minun nähdäkseni vika on niiden itsetunnossa, joiden pitää kovaan ääneen kehua lastensa suorituksia. Ja surullisinta on se, että suorituspainotteinen itsetunto siirtyy helposti lapseenkin. Lasta tulisi kehua yrittämisestä ja positiivisuudesta, ei lopputuloksesta.

Minulla on tuttavapiirissä eräs nuori, joka on aivan ihailtavan tasapainoinen. Hänen vanhempansa kehuvat aina sitä, miten mahtavaa on kun lapsi itsenäisesti herää viikonloppuisin ja lähtee harkkoihin. Meni vuosia ennen kuin tajusin, että lapsi on Suomen parhaita lajissaan. 

Ap kuulee haukkumista joka paikassa, vaikka sitä ei ole. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen, ja minulla on sentään teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulee haukkumista joka paikassa, vaikka sitä ei ole. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen, ja minulla on sentään teinejä.

Nämä riippuvat aika suuresti kaupungista ja alueesta ja ylipäätään omassa kuplasta. Kaverini asuu hyvällä alueella Helsingissä, ja siellä ei ääneen lausuttua kilpailua juuri ole. Itse asun melko keskiluokkaisella alueella maakuntakeskuksessa, joka tunnetaan ns. urheilukaupunkina, ja täällä small talk kyllä on varsin vahvasti lasten suorituksiin painottunutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap höpisee valheita.

Ei höpise. Omassa nuoruudessani en moista huomannut, mutta nyt lastenlasten kanssa paljon olleena heidän kaveriensa vanhemmat ovat juuri tuollaisia. Koko ajan kyselevät, millä tasolla joku harrastus on?

Vastenmielistä💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollainen vaivaa, niin silloin on omassa itsetunnossa jotain vikaa. Joskus huomaan, että vanhemmat hehkuttavat lapsiaan, mutta se on minusta niin ymmärrettävää ylpeyttä, että pikemmin tunnen iloa heidän puolestaan. Yleensä ihmiset mielellään kertovat omista onnistumisista ja kivoista asioista ja jos on terve itsetunto niin sitten vaan kertoo omia vastaavia ja kaikki voivat pohtia ja iloita yhdessä näistä onnistumisista ja läheisten ystävien kanssa voi puhua myös huolista ja kurjista asioista. Kaikista lapsista voi kertoa jotain hienoa. 

Kyllä minun nähdäkseni vika on niiden itsetunnossa, joiden pitää kovaan ääneen kehua lastensa suorituksia. Ja surullisinta on se, että suorituspainotteinen itsetunto siirtyy helposti lapseenkin. Lasta tulisi kehua yrittämisestä ja positiivisuudesta, ei lopputuloksesta.

Minulla on tuttavapiirissä eräs nuori, joka on aivan ihail

En ole siis koskaan tavannut ihmisiä, jotka puhuvat kovaan ääneen lastensa suorituksista. Uskon että niitä voi olla mutta pikemmin minusta tuntuu että enemmän on niitä, jotka pitävät normaalia iloa ja ylpeyttä ja kuulumisten vaihtoa kehuskeluna. Minusta ei olisi myöskään mitenkään outoa jos vanhemmat kertoisivat että lapsi on jossain urheilulajissa huippu. En pitäisi sitä kehuskeluna. Saahan sen nyt sanoa. Pikemmin ehkä outoa jos sen oikein salaamalla salaa.  Myöskään en kadehdi sitä että jonkun lapsi on parempi jossain kuin oma lapseni. Minun lapseni on maailman paras ja rakkain minulle, eikä sitä millään tavalla horjuta jonkun toisen lapsen mitalit tai numerot.

Kilpailuasetelma kutistuu,kun ilmoitan olevani ammattikasvattaja eli opettaja. Ja korostan aina,että lapset ovat yksilöitä eivätkä kilpailuvälineitä vanhempien välillä. 

Älkää olko tuollaisten ihmisten seurassa! Ihan yksittäisiä kertoja olen tuntenut keskustelukumppanin hakevan jotain epämääräistä kilpailuasetelmaa. En ole sen jälkeen hakeutunut enää puheisiin. Ystäväpiirini on ehkä rajallinen, mutta laatu korvaa monin verroin määrän. 

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuasetelma kutistuu,kun ilmoitan olevani ammattikasvattaja eli opettaja. Ja korostan aina,että lapset ovat yksilöitä eivätkä kilpailuvälineitä vanhempien välillä. 

Mun tutuistani ne opettajat kilpailevat lapsillaan kaikkein eniten. Eivät kaikki, mutta muutamat.

Aloin kuunnella ylen perheaiheista podia, ajatuksenani saada vertaistukea haastaviin asioihin. Mutta harrastusaiheisessa jaksossa puhuttiin siitä, miten lasten kannattaa harrastaa koripalloa, koska menestyjät kuulemma harrastaa sitä, nykyiset silmäätekevät vie lapsensa korikseen, jotka on sitten tulevia päättäjiä ja johtajia. "Haen sieltä kentän laidalta hyvät kontaktit", totesi eräs. Toki huumorilla höystettynä, mutta varmasti vähintään totuuden siemen mukana. Tuli jotenkin huono olo ja kuuntelu loppui siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen taso on monissa kouluissa nolla, onneksi vielä kouluja joissa ingluusio on hyvin vähäistä.  Pisa kaatunut suomen osalta, todella hyvä on jos ainakin osa vanhemmista tsekkaa missä mennään. Hoitaa lapsensa ja opettaa laskemaan, lukemaan ja tavoille. Näin lapsi oppii muutakin kuin astaloiden ja puukon käsittelyn.

Ingluusiosta päätellen se on todellakin tarpeen... Näistä kyllä huomaa, että tyhjät kellot kumisee eniten. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen taso on monissa kouluissa nolla, onneksi vielä kouluja joissa ingluusio on hyvin vähäistä.  Pisa kaatunut suomen osalta, todella hyvä on jos ainakin osa vanhemmista tsekkaa missä mennään. Hoitaa lapsensa ja opettaa laskemaan, lukemaan ja tavoille. Näin lapsi oppii muutakin kuin astaloiden ja puukon käsittelyn.

Sielläpä näyttää olevan ingluusion asiantuntija.