Vanhempien kilpailu lasten paremmuudesta, kenen lapsi paras koulussa, harrastuksessa, onko erityistaitoja, kuka pääsee hyvään kouluun
Minulla on kaksi lasta, 15v ja 12v. Koko tämän ajan muiden vanhempien kanssa yhdessäolo on ollut kilpailua lasten paremmuudesta.
Vauva-aikana vertailua, jos lapseni ei vielä ryöminyt, kun jonkun muun lapsi ryömi. Lapsellani on kuulemma neurologinen sairaus. Naapurin lapsi oppi puhumaan ennen kuin oma nuorempi lapseni. Tätä taivasteltiin, eikö minun tyttöni vielä sano sanoja. Vastaavaa vertailua muistakin kehitysvaiheista. Vanhempi lapseni oppi kävelemään 1,1 vuotiaana, muiden samanikäisten lasten vanhemmat kummastelivat, mikä vikana, heillä käveltiin jo alle vuoden ikäisenä.
Koulun ja harrastusten alkaessa kilpailu ja toisten lasten arvostelu ja päin naamaa huonommaksi sanominen senkun lisääntyi. Kuka luki ja kirjoitti toisten lapsia ennen, kenen lapsella parhaat arvosanat ja harrastuskentillä haukuttiin muiden lapset, jotka eivät ole muiden mielestä läheskään samaa tasoa harrastuksessa, kuin näiden vanhempien lapset. Sitten tuli kilpailu, mihin yläkouluun kenenkin lapsi hakee ja pääsee. Jos jäi omaan lähikouluun, ihmeteltiin, miksi siihen jää, miksei hae erikoisyläkouluun, musiikki- tai liikuntapainotteiselle luokalle.
Yläkoulu on ollut yhtä arvosanakilpailua, toki harrastuskilpailu kulkee siinä ohessa. Nuoremmalla lapsella ka 9,2 ja vanhemmalla 8,8. Nyt hämmästyksen aiheena on, miten vanhemmalla lapsella koulu menee niin huonosti ja ei tule pääsemään hyvään lukioon.
Koen tämän hyvin raskaaksi. Vanhemmilla ei ole juuri muuta puhuttavaa, kuin lastensa menestys ja toisten lasten mollaaminen ja julkituominen, kuinka toisten lapset ovat kaikessa ala-arvoisen huonoja. Olen vähentänyt vuosien mittaan samanikäisten lasten vanhempien kanssa tekemisissä olemista. Vain pakosta harrastusten tai koulun kautta olen ollut tekemisissä.
Onko teillä samaa kokemusta? Eikö voisi olla kommentoimatta toisten lapsia, ellei ole mitään hyvää sanottavaa?
Kommentit (96)
Älä lähde mukaan tuohon. Anna päteä. Minä teen niin.
Olen kokenut tuota harrastuksessa. Joukkuelaji kyseessä. Peliajoista ja tasoryhmistä kilpailua. En niinkään lapsen koulumenestyksestä.
Jokainen vauva ja taapero kehittyy omaa tahtiaan. Jokainen vanhempi tietää sen. Tuo on täyttä ilkeilyä kommentoida kävelyistä ja ryömimisistä.
Tuon takia jättäydyin pois äitiporukoista melko pian. Se kilpailu alkoi jo raskausaikana. Parhaat synnyttävät lähellä laskettua aikaa. Jos raskaus menee paljon yliajalle, olet huono, saati jos synnytys täytyy käynnistää! Hyvä äiti ei saa synnytyksessä yhtään repeämää. Jos synnytyksessä tehdään episiotomia, olet aivan epäonnistunut paska. Jostain syystä parhaita ystäviäni ovat edelleen lapsettomat tai sellaiset, joiden kanssa ei lapsista puhuta.
Entinen työkaverini, nyt eläkkeellä, tuli käymään entisellä työpaikallaan ja kävi läpi lastensa maisteriopinnot. Oli ilmeisen tärkeää tuoda julki, kuinka ovat menestyneet akateemisissa opinnoissa.
Olen kuullut samaa, oma lapseni ei ole kehityksessä samassa kuin kaverini lapsi. Väittää 5 vuotiaan lukevan Risto Räppääjiä. Nauroi ivallisesti, kun lapseni ei vielä tunnista 5v:nä kirjaimia. Aika inhottava olo tuli sen vierailun jälkeen. Mietin, haluanko olla missään tekemisissä enää.
Ei ole samaa kokemusta. Iloitsen niin omien kuin muiden lasten iloista ja onnistumisista.
Ai kun olisin tehnyt saman päätöksen aikoinaan. Olin äitiporukoissa, että lapsillani on ikäistään seuraa ja samalla itselläni. Nyt tosiaan kilpailu kouluista ja kenen lapsi pelaa missäkin tasoryhmässä.
Kaverin lapsi pääsi Ressuun lukioon. Siitä on kuultu ja muiden lapset, jotka eivät ole eliittilukioissa, eivät ole mitään. Kuulema turhaa käydä edes lukioa, jos on keskiarvo alle 8,5, koska ei siitä lapsesta mitään tule.
Missä piireissä liikutte. En ole iknä kuullut että kukaan normaali kilpailisi lapsillaan. Epäilen että Aapeellä ei ole lapsia kun heti ensimmäisenä vastasi itselleen.
Laskettu aika lähenee. Ehkä paras olla sitten ennemmin yksin, kuin äitiporukoissa. Minulla itselläni on lukivaikeus. Se on peritytvää. Voiko olla niin julmaa, että jos se periytyy lapselleni, siitä huomautella?
Joulkuelajeissa vanhemmat on pahimpia. Paskaa jauhavat muiden tenavista kentän laidalla. Häijyä.
Olen ylpeä lapsistani ja sanon sen ääneen. Jos jotain häiritsee, että lapseni menestyy, katkeroitukoon vaan kateudesta. Minulla on oikeus puhua lapsistani ylpeydellä.
Jos olisi ottanut ystävien havainnot puhumattomasta lapsesta tosissaan, ja hakenut apua, olisi nyt varmaan säällinen todistus.
Vierailija kirjoitti:
Olen ylpeä lapsistani ja sanon sen ääneen. Jos jotain häiritsee, että lapseni menestyy, katkeroitukoon vaan kateudesta. Minulla on oikeus puhua lapsistani ylpeydellä.
Ketään ei kiinnosta.
Hämmästyttävää. Omat lapseni nyt 14- ja 13-vuotiaat enkä tunnista tällaista ollenkaan. Olen varmaan osannut hakeutua kaltaisteni seuraan, lasteni kaverien vanhemmat ovat mukavia, kutsuvat lapsiani jopa kanssaan mökille tai tapahtumiin. Teemme myös itse niin lapsiemme kavereille, mitään kilpailua en ole huomannut. En kyllä ole itse juurikaan kilpailuhenkinen, niin voi toki olla, että en edes huomaisi, jos tällaista olisi.
Lapsettoman Vanhanpiian keksimiä tarinoita... Läpi paistaa..
Vierailija kirjoitti:
Laskettu aika lähenee. Ehkä paras olla sitten ennemmin yksin, kuin äitiporukoissa. Minulla itselläni on lukivaikeus. Se on peritytvää. Voiko olla niin julmaa, että jos se periytyy lapselleni, siitä huomautella?
Huonosti keksittyä paskaa.. Puhelee yksin
En ole kyllä tällaiseen törmännyt, ja eri kenttien laidoilla olen viettänyt satoja tunteja. Toisten lapsia kehutaan, jos jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi pääsi Ressuun lukioon. Siitä on kuultu ja muiden lapset, jotka eivät ole eliittilukioissa, eivät ole mitään. Kuulema turhaa käydä edes lukioa, jos on keskiarvo alle 8,5, koska ei siitä lapsesta mitään tule.
Siis "lukioa"? Oikeasti?
Onneksi molemmat lapseni asuvat ulkomailla jossa tällaista pjaskaa ei ole. Ex veronmaksajia
Hyvä kirjoitus. Samoja kokemuksia mullakin. Maailma on nykyisin kilpailuhenkisempi. Vanhemmilla tarve päteä lastensa kautta, elleivät ole itse saavuttaneet tavoittelemiaan asioita.