Mitä tehdä kun ihastuu vain vääränlaisiin miehiin
Ihastun erittäin harvoin ja silloin kun ihastun tai rakastun, niin kohteet osoittautuvat jossain vaiheessa pettäjiksi, sitoutumiskammoisiksi tai jollain muulla lailla ongelmallisiksi. Päädyn aina rikkomaan itseni. Olen yrittänyt tietoisesti valita toisin ja käyttänyt pitkiä aikoja yrittäen rakentaa suhdetta "hyviin" miehiin, mutta jutut kaatuvat siihen etten vain tunne minkäänlaista kemiaa, korkeintaan kaveruutta, mutta minkäänlainen fyysinen läheisyys tuntuu mahdottomalta. Ovat siis paperilla kaikkea mitä kumppanilta toivoisin, mutta mitään romanttisia tunteita ei syty vaikka olen kuukausia käyttänyt tutustumiseen.
Olen ihan ammattilaisenkin kanssa käsitellyt asiaa ja tiedostan kyse olevan varmastikin kiintymyssuhteista. Siltikään tiedostaminen ja asian kanssa työskentely ei ole muuttanut asiaa.
Voiko tällaiselle tehdä mitään??
Kommentit (73)
Aika erikoista, että itselläni on ollut päinvastoin. Isäni oli aika jännä ja käytökseltään epäluotettava, ja siksi halusin jo hyvin nuorena löytää aikuisena kunnollisen, vakaan ja luotettavan miehen. Inhosin niin syvästi sitä kaikkea mitä se jännyys tuo mukanaan läheisille. Halusin edes aikuisena kokea ja elää normaalia rauhallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tota voi korjaa, mulla on sama juttu! Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja pistä välit poikki niihin ihmisiin, jotka eivät hyväksy sua sellaisena kuin olet T. Pitkä Kela-terapia
Haluaisin kuitenkin tulevaisuudessa parisuhteen enkä olla loppuelämääni yksin. Ap
Kaikkea ei voi saada
Tunteita ja seksuaalista vetovoimaa ei voi järkeilyllä pakottaa vaan heihin joihin ihastuu niin ihastuu.
Minua taas ei kiinnosta jännikset yhtään, vaan etsin kaikista vimmatusti virheitä, kunnes löydän jonkun vian, ja sitten rauhoitun kun on sovittu että juttu ei voi jatkua. En tosiaan joudu jännisten pauloihin, mutta en toisaalta tule löytämään yhtään ihmistä jossa ei olisi mitään vikaa. Minulle tunne on aivan todellinen, kun joku tietty vika valtaa koko mielen. Kerran meinasin perua tinder-treffit 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, koska laskeskelin että mahdollisesti jo 30 vuoden päästä joudun omaishoitajaksi, ja tuli paniikki tästä tulevasta raskaasta kohtalostani.
Kommenttrini ei nyt ollut millään lailla hyödyllinen, mutta voisin ottaa aloittajalta vähän tyhmää heittäytymistä ja antaa hänelle vaihdossa pientä kriittisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ei kiinnosta jännikset yhtään, vaan etsin kaikista vimmatusti virheitä, kunnes löydän jonkun vian, ja sitten rauhoitun kun on sovittu että juttu ei voi jatkua. En tosiaan joudu jännisten pauloihin, mutta en toisaalta tule löytämään yhtään ihmistä jossa ei olisi mitään vikaa. Minulle tunne on aivan todellinen, kun joku tietty vika valtaa koko mielen. Kerran meinasin perua tinder-treffit 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, koska laskeskelin että mahdollisesti jo 30 vuoden päästä joudun omaishoitajaksi, ja tuli paniikki tästä tulevasta raskaasta kohtalostani.
Kommenttrini ei nyt ollut millään lailla hyödyllinen, mutta voisin ottaa aloittajalta vähän tyhmää heittäytymistä ja antaa hänelle vaihdossa pientä kriittisyyttä.
Sabotoit omaa toimintaasi. Keksimällä keksit vikoja ihmisistä, jotta pystyt tuhoamaan kaikki orastavat suhteet ennen kuin ne muuttuvat liian läheisiksi ja intiimeiksi.
Tiedän kyseisen syndrooman, koska kärsin siitä myös itse.
"Markkina-arvoltaan" suositut miehet usein - eivät tietenkään aina - ovat sikamaisia, ahneita, vältteleviä, päättämättömiä, tyytymättömiä, helposti kyllästyviä jne jne koska on varaa olla.
Keinotekoiset sosiaaliset rajat oikeastaan ovat naistenkin pahoinpitelyä. Nainen haluaisi kullia sieltä täältä ja mitä pahempi sen parempi. Jatkuva esittäminen ja halujen tukahduttaminen saa naisen vihaamaan miehiä, jotka eivät ole tuollaisia.
Mihin ihastut miehessä? Listaa kaikki niin jatketaan siitä.
Muuta odotuksia, joita sulla on parisuhteesta. Jos odotat kumppanuutta, ennemmin kuin intohimoa, niin suhde hyvään mieheen voisi toimia. Ei tarkoita ettei olisi läheisyyttä, mutta senkin voi odottaa perustuvan ennemmin kumppanuuteen kuin intohimoon. Eli tarvitseeko sun syttyä vai riittäisikö hiljaa lämmittäminen?
Ymmärrän ongelman. Itse ratkaisin asian sillein, että huomioin varoitusmerkit hyvissä ajoin enkä vienyt suhdetta deittailua pidemmälle. Samalla tavalla tein niiden "paperilla hyvien" kanssa, koska se on ihan selvää ettei suhde tule toimimaan, jos romanttisia tunteita ei synny. Sitten pysyin sinkkuna aikani, kunnes ihastus löytyi kaveripiiristä. Hänessä yhdistyy paperilla kunnollisuus sekä vetovoima. Tämä ei ole mikään mahdoton combo, mutta sen verran harvinainen että kestää aikansa löytää. Serkkuni oli 40-vuotiaaksi asti sinkkuna, kunnes löysi miehen johon ihastui. Anna itsellesi aikaa. Itsekin ehdin katkeroitua aika pahasti jo jossain kohtaa, enkä rehellisesti uskonut että voin löytää noin hyvän miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen terapia ja yksinolo on ainoa keino normalisoitua. Kuulostaa että tunneelämäsi on todella pahasti vaurioitunutta.
Terapiassa on käyty pitkään jo asioita työstämässä ja olen ollut pitkään myös yksin. Ap
Kuinka pitkään? Itse ollut nyt 12 v sinkkuna ja vasta nyt alkanut miesmaku jäsentyä. Vuosi tai kaksi ei välttämättä riitä.
Mun mielestä ap on täysin väärässä, kun ajattelee että ihastuu "vääränlaisiin" miehiin.
Päinvastoin, ne miehet joihin ap ihastuu, ovat nimenomaan juuri oikeita miehiä hänelle. Juuri siitähän siinä ihastumisen tunteessa on kyse: tapaat ihmisen joka saa sukat heilumaan jaloissasi, jonka seurasta nautit ja jonka lähellä haluat olla.
Seuraa ap sydäntäsi. Se johon ihastut, nimenomaan on se oikea sinulle!