Mitä tehdä kun ihastuu vain vääränlaisiin miehiin
Ihastun erittäin harvoin ja silloin kun ihastun tai rakastun, niin kohteet osoittautuvat jossain vaiheessa pettäjiksi, sitoutumiskammoisiksi tai jollain muulla lailla ongelmallisiksi. Päädyn aina rikkomaan itseni. Olen yrittänyt tietoisesti valita toisin ja käyttänyt pitkiä aikoja yrittäen rakentaa suhdetta "hyviin" miehiin, mutta jutut kaatuvat siihen etten vain tunne minkäänlaista kemiaa, korkeintaan kaveruutta, mutta minkäänlainen fyysinen läheisyys tuntuu mahdottomalta. Ovat siis paperilla kaikkea mitä kumppanilta toivoisin, mutta mitään romanttisia tunteita ei syty vaikka olen kuukausia käyttänyt tutustumiseen.
Olen ihan ammattilaisenkin kanssa käsitellyt asiaa ja tiedostan kyse olevan varmastikin kiintymyssuhteista. Siltikään tiedostaminen ja asian kanssa työskentely ei ole muuttanut asiaa.
Voiko tällaiselle tehdä mitään??
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Plaa plaa. 150 vuotta terapiaako? Eläkää kaikki tässä hetkessä. Eihän huomisesta tiedä. Ja miksi edes pitäisi? Rakkausihmistä voi aina vaihtaa kuin Ikean pöytää.
Hauskan osuvaa sarkasmia palstalla.
Ehkä tunnistat sinua kiinnostavissa miehissä alitajuisesti jonkin epävarmuustekijän, mikä mahdollistaa sinulle kiinnostumisen ja kiihottumisen. Ilman sitä tekijää tunnetta ei vaan synny, etkä tällä hetkellä osaa rakentaa suhdetta minkään muun päälle. Sen opetteleminen vaatii omien arvojen uudelleenjärjestelyä. Et ilmeisesti halua esimerkiksi elää yksin ja harrastaa vaan seksiä jonkun kanssa, joten joudut ehkä valitsemaan enemmän tai vähemmän intohimottoman kumppanuuden tietoisesti. Tai sitten hyväksyä sen, että suhteet ovat intohimoisia, mutta perustaltaan epävarmoja. Tämä sama ongelma koskee myös ihmisiä, joilla on sinänsä harmittomia, mutta väistämättömiä parafilioita tai fetissejä, ja jotka eivät löydä niihin sopivaa ja niistä innostuvaa elämänkumppania. Joskus joutuu tinkimään jostain ja tekemään kompromissin, vaikka toki sitä toivoisi tärkeimmältä ihmissuhteelta sitä kaikkea.
Miksi pitäisi tinikiä? Kyllä on aivan hyväksyttävää käyttää aikansa toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tunnistat sinua kiinnostavissa miehissä alitajuisesti jonkin epävarmuustekijän, mikä mahdollistaa sinulle kiinnostumisen ja kiihottumisen. Ilman sitä tekijää tunnetta ei vaan synny, etkä tällä hetkellä osaa rakentaa suhdetta minkään muun päälle. Sen opetteleminen vaatii omien arvojen uudelleenjärjestelyä. Et ilmeisesti halua esimerkiksi elää yksin ja harrastaa vaan seksiä jonkun kanssa, joten joudut ehkä valitsemaan enemmän tai vähemmän intohimottoman kumppanuuden tietoisesti. Tai sitten hyväksyä sen, että suhteet ovat intohimoisia, mutta perustaltaan epävarmoja. Tämä sama ongelma koskee myös ihmisiä, joilla on sinänsä harmittomia, mutta väistämättömiä parafilioita tai fetissejä, ja jotka eivät löydä niihin sopivaa ja niistä innostuvaa elämänkumppania. Joskus joutuu tinkimään jostain ja tekemään kompromissin, vaikka toki sitä toivoisi tärkeimmältä ihmissuhteelta sitä kaikkea.
Kiitos, tämä oli hyvä kommentti ja tätä olen itsekin miettinyt. On vaan tuntunut vaikealle rakentaa suhdetta ilman seksuaalista puolta. Ja eihän näissä ole kyse vain minusta, tuskin se toinenkaan on lopulta hirveän tyytyväinen huomatessaan intohimon puuttumisen puoleltani. Näen sen epäreiluna toista kohtaan. Vaikeita asioita ja tuskin helppoja ratkaisuja on. Ap
Ovatko nuo "hyvät miehet" olleet sellaisia, jotka eivät ole niin päällekäyvän seksuaalisia, ja huonot sitten seksin suhteen aloitteellisempia ja dominoivia? Onko kemia siis sinulle sitä että mies vie ja sinä vikiset?
Komeat miehet on niitä pettäjiä ja sinä valitset miehen ulkonäön perusteella ja sen takia ne on vääriä miehiä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tinikiä? Kyllä on aivan hyväksyttävää käyttää aikansa toisia ihmisiä.
Juuri näin. Ja vaikka olisikin lapsia ja avioliitossa niin miksi tehdä mitään lupauksia yhtään mistään?
Huomisesta kun ei tiedä. Ei edes sitä mitä mieltä on itsensä kanssa. Se on vapautta johon kaikkien pitäisi pyrkiä. Sanoinko jo vapaus?
Mä aina ihastuin luuserimiehiin, koska alitajuntaisesti ajattelin, etten ole tarpeeksi hyvä niille oikeasti hyville miehille. Oman aviopuolisoni melkein päästin menemään, kun ajattelin hänen olevan liian hyvä minulle, ja en kuitenkaan saisi suhdetta kestämään. Aluksi oli vaikea ihastua mieheen, joka tuntui liian täydelliseltä. Mutta ihastuksen tunnekin tuli lopulta, kun uskalsin antaa itseni ihastua.
Minä olen kai sitten jännämies, vaikka en ole siihen määrittelyyn oikein koskaan samaistunut. Mielenkiintoista!
M35
Vierailija kirjoitti:
Daddy issues aplla?
Molemmilla exilläni on myös, kuten minullakin.
M35
Jos kerran ihastut vääränlaisiin, niin käänteisellä logiikalla toimien...
Etsit sellaisen miehen, josta et yhtään tykkää, ja menet sen kanssa naimisiin. Hän on Se Oikea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mene hormoniesi mukana. Ihastuminen on tahdotonta, rakastaminen tahdon asia. Opettele rakastamaan niitä luonteenpiirteitä joita hyvässä miehessä arvostat ja etsi niitä. Älä kuuntele hormoneitasi.
Näin olen yrittänyt tehdä ja nimenomaan tehdä valintoja perustuen enemmän järkeen sekä siihen millaisia yhteisiä arvoja ja tavoitteita on. Ongelmaksi vaan muodostuu se, että seksuaalinen vetovoima puuttuu täysin ja parisuhdetta on vaikeaa rakentaa ilman sitä. Ap
Mitä jos teet niin, että tunnet vetoa keneen tunnet, mutta tästä lähtien olet vain tarkempi valitessa heidän joukostaan, keihin oikeasti tunnet siis myös oikeaa vetoa. Ehkä olet koittanut lähteä jotenkin liiaksi ihan toiseen ääripäähän. Eiköhän niidenkin joukosta, keihiin tunnet aitoa vetoa, löydy myös hyvinkohteleva ja sitoutumishaluinen jne, kun olet vain enemmän valppaana tapailuvaiheen varoitusmekkien suhteen. Ei siis tarvi siis välttämättä muuttaa omaa makuaja mietymyksiä täysin, vain ne varsinaiset ongelmakohdat.
En usko, että tilanne on ollenkaan toivoton. Ihastuminenhan on tahdosta riippumatonta ja jossain määrin mysteeri joka tapauksessa. Sehän voi olla sinullekin vaikea sanoa, että mihin piirteisiin varsinaisesti ihastut, silloin harvoin kun niin käy.
Aivan hyvin voi löytyä mies, joka sopivalla tavalla pistää hormoonit liikkeelle ja kuitenkin tutustumisen kautta osoittautuu lopulta muutenkin kunnolliseksi.
Ehkä vähän sellainen lammas suden vaatteissa, vaikka se nyt ei kauhean mairittelevalta titteliltä kuulostakaan.
Tietysti pitää sitten osata pitää omat impulssinsa kurissa, kun ilmeisesti tietyillä ihmisillä on taipumusta sabotoida suhteitaan, jos ne vaikuttavat jotenkin pelottavan toimivilta ja läheisiltä.
Lämmintä kesää sinulle 🤗
M40
Vierailija kirjoitti:
Ihastut jänniksiin, koska he ovat komeita, hauskaa seuraa ja hyviä sängyssä. Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että tuollaiset miehet sytyttävät sinut.
Suoraan sanottuna, miksi kukaan edes haluaisi tavallisen tylsää miestä, jos on kerran päässyt jänniksen makuun?
Tässä on vähän sama kuin valitsitko huonoa, hidasta autoa jos tarjolla on uudempi, tehokkaampi?
Tiedän ja tunnen AP:n kaltaisia naisia. Joskus itsekin olen erehtynyt sellaisiin. Itse olen elänyt melko normaalia ja tavallista elämää, ja ne naiset on kaivannut elämäänsä jotain enemmän, eivätkä he tiedä itsekään mitä edes haluavat. Varmaankin jotain mitä eivät voi saada? Hetken huumaa, ja uskovat itsekin että nyt se jokin heidän elämässä muuttuu. Ei muutu kuin hetkeksi, ja taas paluu siihen entiseen ja itsensä etsimiseen.
Ei kannata polttaa näppejään sellaisten kanssa koska se ei johda mihinkään. Luonteesta johtuvia asioita, enkä usko että sellaiset ihmiset tulevat ikinä muuttumaan. Olisko oikea termi: ikuisia taivaan rannan maalareita?