Niin loukattu olo kun lapsen isovanhemmat ei välitä

Kurja homma, en olisi enää missään tekemisissä. Hoitakoot muut sisarukset/sukulaiset sitten vanhempiasi kun alkavat tarvitsemaan itse apua.

En ottaisi mitään yhteyttä toistaiseksi. Katsoisin kaipaavatko missään vaiheessa.

Koitapa soittaa toisenkin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Kurja homma, en olisi enää missään tekemisissä. Hoitakoot muut sisarukset/sukulaiset sitten vanhempiasi kun alkavat tarvitsemaan itse apua.

Kuka nyt 100 km päästä muutenkaan rupeaa vanhuksia hoitamaan.

Tuo oli kyllä ihan ok, että lopettaa kokonaan yhteydenpidon ja katsoo, ottavatko enää koskaan yhteyttä.

En käsitä tällaista. Oma mummoni hoiti vielä elossa ollessaan jatkuvasti äitini siskon lapsia eli serkkujamme. Mummo kävi meillä hoitamassa minua ja yhtä sisartani tasan kerran. Lisäksi auttoi serkkujamme jatkuvasti rahallisesti ja osti heille kaikenlaista kallista tavaraa. Meille korkeintaan villasukkia, ei aina niitäkään. Mummo jäi etäiseksi muutenkin kun häntä ei kiinnostanut pitää yhteyttä. Joskus harvoin kun kävimme siskoni kanssa häntä katsomassa palvelutalossa niin jaksoi jatkuvasti muistuttaa, kun käymme niin harvoin ja arvosteli milloin mistäkin.

Olitteko läheisiä ja tapasitte tiiviimmin ennen lapsen syntymää? Vai oliko välit jo silloin tätä, että nähdään kerran vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja homma, en olisi enää missään tekemisissä. Hoitakoot muut sisarukset/sukulaiset sitten vanhempiasi kun alkavat tarvitsemaan itse apua.

Kuka nyt 100 km päästä muutenkaan rupeaa vanhuksia hoitamaan.

Tuo oli kyllä ihan ok, että lopettaa kokonaan yhteydenpidon ja katsoo, ottavatko enää koskaan yhteyttä.

Mun mielestä 100 km ei oo matka eikä mikään, JOS homma toimii molempiin suuntiin.

Oman mielenterveytesi vuoksi, älä loukkaannu. Jos isovanhempia ei kiinnosta osallistua, nauti sinun ja lapsesi vapaudesta, tehkää mitä haluatte ja etsikää parempaa seuraa. Siinä on omat etunsa, etteivät isovanhemmat ole tunkemassa lusikkaansa soppaan.

Torjunta tuntuu aina pahalle, ja torjuntahan tuo selvästi on. Oletko katsonut kuinka kauan menee yhteydenotosta, jos et itse laita mitään viestiä? Eipä sille mitään voi, yritä rakentaa muita tukiverkkoja. Ikävää tuo toki on, mutta koeta ajatella niin päin, että vanhempasi siinä menettävät (ja ovat jo menettäneet!!) kun eivät välitä tutustua lapsenlapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Torjunta tuntuu aina pahalle, ja torjuntahan tuo selvästi on. Oletko katsonut kuinka kauan menee yhteydenotosta, jos et itse laita mitään viestiä? Eipä sille mitään voi, yritä rakentaa muita tukiverkkoja. Ikävää tuo toki on, mutta koeta ajatella niin päin, että vanhempasi siinä menettävät (ja ovat jo menettäneet!!) kun eivät välitä tutustua lapsenlapseensa.

Kivaan ja mukavaan omaan lapseensa haluaa pitää yhteyttä, kiukkuiseen nirppanokkaan ei. Eiköhän ne välit ole pilattu jo joskus ap:n teiniaikoina. Ei vanhemmilla ole mitään halua tulla haukuttaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Olitteko läheisiä ja tapasitte tiiviimmin ennen lapsen syntymää? Vai oliko välit jo silloin tätä, että nähdään kerran vuodessa?

Minä kävin siellä kylässä suunnilleen joka toinen viikonloppu. Nyt lapsen kanssa olen käynyt paljon harvemmin kun hän itkee automatkat. Olemme etääntyneet todella paljon kun en ole päässyt käymään, joten pakko todeta että aika yksipuolista tämä yhteydenpito on ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Torjunta tuntuu aina pahalle, ja torjuntahan tuo selvästi on. Oletko katsonut kuinka kauan menee yhteydenotosta, jos et itse laita mitään viestiä? Eipä sille mitään voi, yritä rakentaa muita tukiverkkoja. Ikävää tuo toki on, mutta koeta ajatella niin päin, että vanhempasi siinä menettävät (ja ovat jo menettäneet!!) kun eivät välitä tutustua lapsenlapseensa.

Isästä en ole kuullut mitään kahteen kuukauteen. Äidin kanssa korkeintaan kerran viikossa lähetelty vielä jotain viestejä, viimeksi hän pyysi että tilaisin jotain tuotteita mitä saan työpaikkani kautta halvemmalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

En käsitä tällaista. Oma mummoni hoiti vielä elossa ollessaan jatkuvasti äitini siskon lapsia eli serkkujamme. Mummo kävi meillä hoitamassa minua ja yhtä sisartani tasan kerran. Lisäksi auttoi serkkujamme jatkuvasti rahallisesti ja osti heille kaikenlaista kallista tavaraa. Meille korkeintaan villasukkia, ei aina niitäkään. Mummo jäi etäiseksi muutenkin kun häntä ei kiinnostanut pitää yhteyttä. Joskus harvoin kun kävimme siskoni kanssa häntä katsomassa palvelutalossa niin jaksoi jatkuvasti muistuttaa, kun käymme niin harvoin ja arvosteli milloin mistäkin.

Mikä saa ihmisen käyttäytymään näin, ei voi ymmärtää.

Minun äiti ei suostunut katsomaan lapsiani 2h kun kävin koepaloissa sairaalassa. Sanoi että vie ne lapset päiväkotiin. Minulla oli vapaapäivä ja lapset vuorohoidossa, niin vapaapäivinä ei lapsia saa sinne viedä. Palkkasin sitten ventovieraan lapsenvahdin lapsia vahtimaan, onneksi onnistui.

Tällä palstallahan isovanhemmat on syvältä. Mitä ap. niitä haikailet. Ajattele jos ne boomerit lukee jopa tämän palstan juttuja mummoista jne, ei ihme jos eivät ole tyrkyllä.

Voitko sanoa äidillesi että miltä susta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti ei suostunut katsomaan lapsiani 2h kun kävin koepaloissa sairaalassa. Sanoi että vie ne lapset päiväkotiin. Minulla oli vapaapäivä ja lapset vuorohoidossa, niin vapaapäivinä ei lapsia saa sinne viedä. Palkkasin sitten ventovieraan lapsenvahdin lapsia vahtimaan, onneksi onnistui.

Meillä saa lapsen päiväkotiin myös sairaalavuorokausien ajaksi, tosin silloin toisen vanhemman työssäolon ajaksi eikä ympäri vuorokauden.

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstallahan isovanhemmat on syvältä. Mitä ap. niitä haikailet. Ajattele jos ne boomerit lukee jopa tämän palstan juttuja mummoista jne, ei ihme jos eivät ole tyrkyllä.

Väärää ruokaa, väärät lahjat, väärät tavat, nukutaan väärin, leikitään väärin - kuka oikeasti haluaa olla missään tekemisissä lastenlastensa kanssa?

Tuo on nykypäivää. Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat ole tippaakaan kiinnostuneet. Ri ole mitään riitaa tai muutakaan, niitä ei vaan kiinnosta edes se oma aikuinen lapsi, saati lapsenlpset. Eivät käy tai soittele, eivät halua ollenkaan tavata, ei näy synttäreillä tai jouluna, ei tule joululahjaa tai synttärinä edes soittoa tai tekstaria.

Molemmat oli itsekkäitä vanhempina aikanaan, siis sillälailla että kaikki tehtiin heidän ehdoillaan aina, ei koskaan lasten ehdoilla. Ovat aina mallintaneet maailmaa niin että heidän tarpeet ensin, heidän napa tärkein. Ei sellaiset ala sitten yhtäkkiä isovanhempina epäitsekkäiksi.

Tein sen virheen että vuosia yritin korjata asiaa. Aivan turhaaan, kaikki meni hukkaan. Ei tuollaiset muutu.

Nyt menee mukavasti kun päätin etten enää roiku noissa enkä yritä enää yksipuolisesti pitää yhteyttä. Mennyt useampia vuosia ilman yhteydenpitoa. Alkuun harmittk, ei harmita enää, vaan olen oikein tyytyväinen päätökseeni. Suosittelen vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äiti ei suostunut katsomaan lapsiani 2h kun kävin koepaloissa sairaalassa. Sanoi että vie ne lapset päiväkotiin. Minulla oli vapaapäivä ja lapset vuorohoidossa, niin vapaapäivinä ei lapsia saa sinne viedä. Palkkasin sitten ventovieraan lapsenvahdin lapsia vahtimaan, onneksi onnistui.

Meillä saa lapsen päiväkotiin myös sairaalavuorokausien ajaksi, tosin silloin toisen vanhemman työssäolon ajaksi eikä ympäri vuorokauden.

Meillä on erikseen teroitettu, että lapsia ei saa tuoda mistän muusta syystä kun työaika. Tarkistavat välillä, pyytävät tuomaan virallisen työvuorolistan esimiehen allekirjoituksella. Huomauttelevat jopa jos laittaa lyhennyspäivänä tunti ekstraa, vaikka olisi arkipäivä päiväaikaan ja kokonaispäivän pituus on 8h