Äitienpäivä normaalipäivä, ei lahjoja, ei muistamisia, muita?

Aika normi meillä. Minä olen päättänyt että äitienpäiväviikonloppuna käydään syömässä joko edellisenä lauantaina tai perjantaina, sillä en halua noihin ruuhkabuffetteihin. Jos ei käydä, haetaan pizzaa kotiin. Minä en ole materian perään ja kukat meillä on poissuljettuja allergioiden takia. Miehelle sanoin äsken että keitäpä kahvit sinä ja hän keitti. Aamukahvit meillä oli tällä kertaa hotellilla, mutta yleensä mies keittää lähes joka sunnuntai aamukahvit ja makkarissa meillä ei syödä. Se on sääntö josta ei ole poikkeuksia ja olemme miehen kanssa siitä yksimielisiä. Mä en halua tänne tavaraa, mutta saatan jonkin juhlan kunniaksi palkita itseni jollain jos on tarve. Eilen ostin mekon, kun kesämekko oli ostoslistalla muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika normi meillä. Minä olen päättänyt että äitienpäiväviikonloppuna käydään syömässä joko edellisenä lauantaina tai perjantaina, sillä en halua noihin ruuhkabuffetteihin. Jos ei käydä, haetaan pizzaa kotiin. Minä en ole materian perään ja kukat meillä on poissuljettuja allergioiden takia. Miehelle sanoin äsken että keitäpä kahvit sinä ja hän keitti. Aamukahvit meillä oli tällä kertaa hotellilla, mutta yleensä mies keittää lähes joka sunnuntai aamukahvit ja makkarissa meillä ei syödä. Se on sääntö josta ei ole poikkeuksia ja olemme miehen kanssa siitä yksimielisiä. Mä en halua tänne tavaraa, mutta saatan jonkin juhlan kunniaksi palkita itseni jollain jos on tarve. Eilen ostin mekon, kun kesämekko oli ostoslistalla muutenkin. 

Miksi makkarissa ei teillä saa syödä?

Siitä on tullut kapitalismin levittyä niin kulutuskeskeinen että ihan huvittaa. En laita euroakaan rahaa näihin kapitalistien juhlien viettoon. Se on minun ihmisoikeuteni.

Meillä on pienet lapset, mutta meillä ei nyt vietetä äitienpäivää. Minä en itse halua itselleni mitään järjestää kun ajattelen että se olis kerrankin puolison homma laittaa tikku ristiin. Mutta puolisoni on tänään käynyt tunnin lenkillä, tehnyt tunnin töitä ja ollut nyt kaksi tuntia päiväunilla. Laittoi sentään lapsille aamupalan. 

Minä vien nyt lapset ulos ja haen samalla jotakin ruokaa kaupasta meille. Saatan siivoilla iltapäivän ja sitten laitan kaikki valmiiksi huomista varten. 

Itkettää tätä kirjoittaessakin. Näen somessa kuinka muilla on ihanat lahjat ja lounaat. On kukkia ja iloa. Sain sentään lapsilta ihanat itsetekemät lahjat. Meillä on eritysilapset, niin tämä arki on todella raskasta. Siksi olisi ihana kun edes yhtenä päivänä saisi pientä muistamista että jaksaisin taas arkena tätä..

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivä kuin myös isänpäivä on teennäistä. Mistä ovat saaneet alkunsa, en ole selvittänyt? Mutta ei tarvita erillisiä päiviä muistamiseen, joidenkin kohdalla pakolliseen muistamiseen. Itse on ole koskaan tykännyt olla juhlinnan kohde, vaikka monenmoista muutakin saavutusta on tullut elämän aikana äitiyden lisäksi. Ja nykyään olen jo isomummi. Läheiset tietävät etten tykkää " muistamisesta" joten elämä soljuu eteenpäin normaalisti.

Äitienpäivä tuli Suomeen sisällissodan jälkeen, päivä jolloin muistettiin leskeksi jääneitä äitejä ja orpoja lapsia. Arvostelet kyllä muttet tuon vertaa tiedä. No ikä ei tuo viisautta 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni isä ei juurikaan jaksanut äitienpäivää järjestää edes silloin kun olimme vielä yhdessä, nyt kun olemme eronneet en odota edes onnitteluja häneltä. Lapsen kans järjestän jotain kivaa puuhaa meille yhdessä, leivotaan kakku ja hän käy poimimassa kukkia pihalta minulle ja antaa itsetehdyn korttinsa. Hyvä päivä mielestäni. Meillä on mukavaa yhdessä.

Et ole lapsesi isän äiti, miksi pitäisi onnitella ? 

Mää asun eri kaupungissa kuin äitini, aamusta soitin onnittelusoiton. Olin lähettänyt kortin mutta kiitos Posti, ei ollut tullut viikossa perille. Edellisellä vierailulla jätin lahjakassin jossa suklaarasia ja suklaalevy. Veljeni oli antanut rahaa että saa ostaa mieluisan kirjan ja ostikin. Siinä kaikki, toivottavasti riitti.

Meillä mies tapansa mukaan provosoi minua niin että lopulta suutahdin ja siitä se sai taas syyn kiukutella loppupäivän... Sama kaava joka vuosi. Nykyään ei edes toivota hyvää äitienpäivää.

Kivoja muistoja äitienpäivästä. Ihan pienenä tyttö ei malttanut odottaa päiväkodissa tehdyn kortin antamista sunnuntaihin asti. Koulun eka luokallakin kortti annettiin etuajassa, mutta itse koulussa istutettu äitienpäiväkukka unohtui reppuun ja sitten maanantaina läytyi ihan nuutuneena :D. 

Jossakin vaiheessa keksin, että vietämme aina äidin ja tyttären äitienpäivää Lintsillä. Säässä kuin säässä. Tuo traditio taisi loppua, kun tytär täytti 15 v. 

Vierailija kirjoitti:

Olen Asperger-äiti ja kaikki, nyt jo aikuiset lapset ovat myös kirjolla enemmän tai vähemmän. Toistaiseksi ei ole tullut wa-viestiä keneltäkään. Tässä kohtaa päivää, en enää välitäkään. Koska jos eivät itse ymmärrä muistaa mitenkään, en arvosta semmoista, että lähettävät "pakosta" onnittelut, kun

a)jostain selvisi että on äitienpäivä, tai b)joku kyseli, miten ovat muistaneet äitiä. "Oho, ai jaa..."

Ja eihän tällä muuten olisi paskankaan väliä, mutta kun elän yksin eikä minulla ole juurikaan (positiivisia) ihmisyhteyksiä.

Minä toivotan sinulle oikein mukavaa äitienpäivää! 🌹 Olet sankariäiti myös! Meitä on monta, joiden urotekoja vanhempana kukaan ei huomioi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitienpäivä kuin myös isänpäivä on teennäistä. Mistä ovat saaneet alkunsa, en ole selvittänyt? Mutta ei tarvita erillisiä päiviä muistamiseen, joidenkin kohdalla pakolliseen muistamiseen. Itse on ole koskaan tykännyt olla juhlinnan kohde, vaikka monenmoista muutakin saavutusta on tullut elämän aikana äitiyden lisäksi. Ja nykyään olen jo isomummi. Läheiset tietävät etten tykkää " muistamisesta" joten elämä soljuu eteenpäin normaalisti.

Äitienpäivä tuli Suomeen sisällissodan jälkeen, päivä jolloin muistettiin leskeksi jääneitä äitejä ja orpoja lapsia. Arvostelet kyllä muttet tuon vertaa tiedä. No ikä ei tuo viisautta 

Osaatko sinä erottaa mielipiteen arvostelusta? Ne eivät ole sama asia. 

Oon itse eronnut lasteni isästä ja pidän huolen itse että äitienpäivää juhlitaan. Jos on isäviikko, niin lapset tulevat sunnuntaina mun luokse ja yleensä aina isä on ostanut kukkia ja suklaata mulle minkä antaa sitte lasten kanssa😊 sit tehdään yhdessä lasten kanssa meille herkkubrunssi💗 jos on mun viikko, niin annan setelin lasten kouraan ja käsken mennä ostamaan mulle kukkia tai vaihtoehtoisesti käsken mennä keräämään valkovuokkoja 😁 ekan vuoden eron jälkeen olin marttyyrina, et ei kukaan järjestä mulle mitään, mut sit seuraavina vuosina otin ohjat omiin käsiini ja lopetin itsesäälissä kierimisen

Äitienpäivä ja kaikki muut " erityispäivät" ovat kaupallisuuden riemujuhlaa. Ystävänpäivä, isänpäivä jne tuovat yrityksille kaivattua tuottoa. Kukkakauppiaat kiittävät, samoin monet muut tahot, kirjakaupat kukoistavat kaksi kertaa vuodessa, eli äitienpäivän ja joulun aikaan.

Omien lasten kanssa emme vietä koska asuvat kauempana, mutta omalla vanhalla äitillä käyn kahvilla ja kakulla, vien kukan.

Lapseni, 3 poikaa,  kukin juhli anoppiaan.  Mulle muodollinen tekstiviesti.

Ostin itselle vähän suklaata, siinä se. Harmittaa 

Vierailija kirjoitti:

Kolmesta lapsesta kaksi soittaa. Ei muuten juhlita kuin miehen äitiä. Omani kuollut. Tykkäisin kyllä juhlia, en vaan enää jaksa odottaa. Silloinkuin lapset olivat pieniä niin sanoin miehelle useana vuonna että olisi minulle tärkeää. Ei vaan koskaan mitääntehnyt asian eteen. Lapset kyllä isompina ja silloin kun asuivat kotona tekivät juhlan. Nyt kaikki heistä asuvat ulkomailla

Ja mies vielä kuvioissa? Onnea valitsemallesi tielle, et merkitse hänelle MITÄÄN. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on pienet lapset, mutta meillä ei nyt vietetä äitienpäivää. Minä en itse halua itselleni mitään järjestää kun ajattelen että se olis kerrankin puolison homma laittaa tikku ristiin. Mutta puolisoni on tänään käynyt tunnin lenkillä, tehnyt tunnin töitä ja ollut nyt kaksi tuntia päiväunilla. Laittoi sentään lapsille aamupalan. 

Minä vien nyt lapset ulos ja haen samalla jotakin ruokaa kaupasta meille. Saatan siivoilla iltapäivän ja sitten laitan kaikki valmiiksi huomista varten. 

Itkettää tätä kirjoittaessakin. Näen somessa kuinka muilla on ihanat lahjat ja lounaat. On kukkia ja iloa. Sain sentään lapsilta ihanat itsetekemät lahjat. Meillä on eritysilapset, niin tämä arki on todella raskasta. Siksi olisi ihana kun edes yhtenä päivänä saisi pientä muistamista että jaksaisin taas arkena tätä..

Etkä ajatellut tehdä mitään asialle? Ei se sinua muista ensivuonnakaan. Huhhuh mikä marttyyri. Kärsi sitten :D Muista avata haarasi sille ukolle kun JOPA RUOKKI LAPSET AAMULLA! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen Asperger-äiti ja kaikki, nyt jo aikuiset lapset ovat myös kirjolla enemmän tai vähemmän. Toistaiseksi ei ole tullut wa-viestiä keneltäkään. Tässä kohtaa päivää, en enää välitäkään. Koska jos eivät itse ymmärrä muistaa mitenkään, en arvosta semmoista, että lähettävät "pakosta" onnittelut, kun

a)jostain selvisi että on äitienpäivä, tai b)joku kyseli, miten ovat muistaneet äitiä. "Oho, ai jaa..."

Ja eihän tällä muuten olisi paskankaan väliä, mutta kun elän yksin eikä minulla ole juurikaan (positiivisia) ihmisyhteyksiä.

 

Minä toivotan sinulle oikein mukavaa äitienpäivää! 🌹 Olet sankariäiti myös! Meitä on monta, joiden urotekoja vanhempana kukaan ei huomioi.

Itse olet ukkosi valinnut ja hänen käytöstään sietänyt tähänkin asti. Itse olet pentusi kasvattanut myös. Olisiko aika vilkaista peiliin eikä rypeä itsesäälissä? 

Kolme aikuista lasta joilta tuli whatsappiin ruusukuvaonnittelu.

Ehkä olisin kaivannut lastenlapsilta jotain, kun asuvat melkein naapurissa. Mutta olivat kaikki toisten mummojen luona jotka asuvat kauempana.

Aamulla vein lapsenlapsia taas tarhaan ja kouluun ja haen pois ja vietämme arkiyhteistä aikaa.