Lue keskustelun säännöt.
Riita hautajaisista
09.05.2024 |
Puolisolta kuolee ikääntyneitä sukulaisia kuin sieniä sateella, ja hänet haluttaisiin hautajaisiin aina äitinsä kuskiksi ja/tai arkunkantajaksi. Poikkeuksetta nämä sukulaiset on sellaisia että meidän 20 vuoden yhdessäolon aikana mies ei ole pitänyt heihin mitään yhteyttä tai puhunut heistä koskaan poislukien parin minuutin small talkit niissä muissa hautajaisissa. Aina hän ei ole edes varma kenestä on kyse. Aiemmin on käyty aktiivisesti perheenäkin kun olen halunnut osoittaa tukeni miehen äidille ja yrittää tutustua miehen sukuun, mutta pikkuhiljaa olen alkanut jäädä lasten kanssa useammin kotiin, kun ei ole tuntunut mielekkäältä varustaa kasvavia lapsia aina uusilla hautajaisvaatteilla ja ajaa 4-8h/pv tai maksaa hotellista jossain hevonjeerassa tai hevonjeeran lähimmässä kaupungissa, kun ei näissä tilaisuuksissa oikein jutella, vaan siunauksen jälkeen syödään karjalanpaisti, lauletaan virret, luetaan adressit ja lähdetään pois. Mies on jatkanut käyntejä äitinsä kanssa (olen kyllä sanonut että voidaan tulla mukaan jos hän haluaa, mutta mieskin kokee nuo reissut lasten kanssa vähän epätarkoituksenmukaisiksi).
Nyt minua on alkanut nakertaa, kun jo kolmatta kertaa vuoden sisällä nämä hautajaiset olisi päällekkäin jonkun lapsille tärkeän jutun kanssa. Syysloman viikonloppureissu peruuntui, mies oli lapsen synttäripäivän poissa, ja nyt olisi jättämässä väliin lapselle tärkeän kevätnäytöksen. Olenko ihan mul**u kun ajattelen että elävälle lapselle miehen läsnäolo olisi tärkeämpää kuin edesmenneelle äidin serkun puolisolle?
Myönnän että olen jo moneen kertaan ajatellut että mikäs tässä, ei näitä voi loputtomiin riittää, mutta tuntuu riittävän.
Kommentit (71)
Nro 50: "Kenelläkään suvussa?
Poika lähtee kyllä mielellään hautajaisiin käsiksi mutta ei muuten? Kuulostaa kyllä tosi erikoiselta suvulta."
En ole tuo, jolta kysyit, mutta kun mun isäni vuosia sitten joutui luopumaan ajokortistaan, niin eivät he äitini kanssa käyneet enää sukulaisia tapaamassa. Hautajaisissa kävivät, mutta niihin osallistui aina myös mun siskoni ja siten saivat autokyydin sinne siskoltani. Vaikka mun siskollani ja hänen lapsillaan on autot, ei mun vanhempani ole koskaan pyytäneet sen enempää siskoani kuin lapsenlapsiaankaan heittämään heitä satojen kilometrien päähän sukulaisten luokese kahville. Apteekkiin, lääkäriin, kauppaan yms kyllä saavat autokyytejä, mutta satojen kilometrien päähän on vähän eri juttu. Tilanne voisi olla toinen, jos lapsenlapsi perheineen voisi samaan reissuun yhdistää vaikka jossain tapahtumassa käynnin sillä aikaa, kun isovanhemmat on sukulaisten luona kyläilemässä. Koko päivän reissuun saisi jokatapauksessa varautua, jos lähtisi kuskiksi.
Muistan omasta lapsuudestani ja nuoruudestani, että sukujuhlia oli enemmän. Ihan jo siksikin, että sukua oli enemmän, mutta silloin myös juhlittiin 50-vuotissynttärit, 60-vuotissynttärit, 70-vuotissynttärit jne. Nykyisin ihmiset eivät juhli näitä joko lainkaan tai sitten vain hyvin pienesti eli ei kutsuta kaikkia tätejä, setiä, enoja, serkkuja perheineen, pikkuserkkuja jne juhliin. Kaikki eivät järjestä edes isompia hautajaisia enää, mutta hautajaiset ovat silti ne juhlta, joihin moni iäkäskin vielä lähtee. Vähän kaukaisempaakin sukua oleva iäkäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla veljen vaimo, tämän mielestä kun veljellä ei saisi olla mitään tekemistä äitinsä ja tämän suvun kanssa. Ollaan kumpikin jo lähempänä 50v ikää, äiti kuuluu suuriin ikäluokkiin ja hautajaisia on paljon, minä olen mukana suunnilleen joka toinen kerta, veli samoin. Tai oli, koska koronan alkaessa käly ilmoitti, että ei käy, perhe ensin.
Nyt on muutama lapseton sukulainen mennyt tekemään testamentin minulle, kun "niin hyvin olet sitä Paulaa jaksanut kuljettaa". Tulossa on isot perintöverot, mutta myös osakkeita ja metsää. Avoimesti näistä puhutaan ja käly paheksuu, kun olen niin ahne, että vien kaiken ja lirkuttelen vanhuksille, jotta saisin lisää.
Hehheh..meidän suvussa on myös tälläinen Paula ja arvata saattaa, se joitakin ketuttaa. Onpa ahneimmat uhanneet viedä käräjille saakka, vaikka eivät ole itse laittaneet tikkua ristiin.
Ap ei voi riitauttaa anoppinsa testamenttia, koska hän ei kuulu perikuntaan. Jos anopin oma poika tahtoo tehdä niin, niin sehän on hänen oma asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunta järjestäisi kyydin satojenkilometrien päähän jotta joku mummo pääsisi hautajaisiin? Niin varmaan juu.
Ei tietenkään seurakunta järjestä kenenkään hautajaiskyytejä, mutta edelleen löytyy pyyteettömiä ja hyväsydämesiä ihmisiä, jotka auttavat apua tarvitsevia. Seurakunnan vapaaehtoisille ei makseta palkkaa, eikä kulukorvausta, vaan sen tekevät omilla kustannuksillaan, rahalla ja ajalla.
Ihan samalla tavalla kuin seurakunnan vapaaehtoiset arkunkantajat tai leipäjonot, vähävaraisille ateriapalvelut, vanhuksille ulkoiluapua, kauppa-apua jne. Jos vanhuksen lapset ovat kiireisiä.
Nykyään toimii vapaaehtoisia mummo- ja ukkipalveluita lapsiperheille, ehkä tarvetta olisi näille vanhuksille myös "lapsi"palvelu, joka voisi osallistua sukujuhliin, kuten hautajaisiin, nuoremman sukupolven edustajana.
Pyyteetöntä apua on kyllä melko vähän ainakaan sellaista joka aiheuttaa kustannuksia. Sen vuoksi niitä kyytejä harvemmin vapaaehtoiset järjestää. Arkunkatajan tehtävät ei kustannuksia juurikaan aiheuta.
Lisäksi kyllä seurakunnat myös vastavuoroisesti huomioi vapaaehtoisia. Järjestää heille virkistyspäiviä tai vaikkapa yhteisiä ruokailu hetkiä. Ja aina se vapaaehtoisuus tuo myös sisältöä omaan elämään. Ei sitä pyyteettömästi tehdä vain siksi että joku palvelua tarvitsee.
Myöskään sukulaisten vapaaehtoinen apu harvemmin on pyyteetöntä. Monet odottaa että se palkitaan tavalla tai toisella joko perintönä tai sitten vastavuoroisuutena.
Meillä päin mummut ottaa taksin jos on pakko päästä hautajaisiin, samalla taksikuski voi toimia kaverina muutenkin. Arkunkantajat hoitaa tarvittaessa se seurakunta minne vainaja haudataan, ei tarvitse olla omia kantajia jos niitä ei vain ole. Minusta aika läpinäkyvää tuo että kutsutaan hautajaisiin kun ei muutenkaan olla missään yhteydessä, mutta aerkunkantajaksi kelvataan. Sain vuosi sitten kutsun serkkuni hautajaisiin joka kuoli suht nuorena ja asui samalla paikkakunnalla. En mennyt vaan kiitin kohteliaasti kutsusta ja ilmoitin että en tule. Miksi olisin mennyt kun en eläissäni ole tuntenut koko ihmistä ja kun minua ei velvoita pelkkä sukulaisuus menemään mihinkään mikä ei tunnu minusta omanlaiselta enkä sure tuntemattomia, se on aika turhanpäiväistä olla hautajaisissa missä ollaan pelkän miellyttämään takia. Ettei vain jälkeen päin kukaan puhu että kun nekään ei olleet siellä vaikka oli kutsuttu. Voi Jeesus mitä ajan haaskausta. Muistan kun mummolleni järjestettiin isot hautajaiset kuten ennen oli tapana, että niistä myös ilmoitettiin etukäteen lehdessä. Hautajaisissa oli paljon sellaista porukkaa jotka oli vain hyvän päivän tuttuja, mutta tulivat syömään kun tiesivät että on ruokaa joka lähtöön. Ällötti kun katseltiin äitini kanssa sitä kun meno oli kuin Tallinnan laivan puffetissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda ne hautajaiset ja mieti miksi miehesi menee niihin mielummin kyin on sinun ja lapsen kanssa?!
Varmaan siksi et äiti tarvii kuskin.
Eikö se suku nyt olekaan niin iso ja läheinen että sieltä löytyisi muitakin kuskeja?
En todellakaan kuvaisi sukua "läheiseksi", kun ainoat kuulumiset on sitä kuka kuoli ja ainoat kohtaamiset nuo hautajaiset. Ei miehen äitikään noista sukulaisista puhu paitsi kun joku on kuollut tai kuolemaisillaan (jolloin jo varoittelee hautajaiskeikasta). Ja kuihtuva sukuhan tämä on, miehen suvun puolelta hautajaisia on ollut kymmeniä, häitä kahdet, valmistujaisia kahdet ja ristiäisiä kolmet (nämä toki usein onkin pienen piirin) tässä 20v aikana. Synttäreille (esim. 80v) ei tule kutsuja.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla veljen vaimo, tämän mielestä kun veljellä ei saisi olla mitään tekemistä äitinsä ja tämän suvun kanssa. Ollaan kumpikin jo lähempänä 50v ikää, äiti kuuluu suuriin ikäluokkiin ja hautajaisia on paljon, minä olen mukana suunnilleen joka toinen kerta, veli samoin. Tai oli, koska koronan alkaessa käly ilmoitti, että ei käy, perhe ensin.
Nyt on muutama lapseton sukulainen mennyt tekemään testamentin minulle, kun "niin hyvin olet sitä Paulaa jaksanut kuljettaa". Tulossa on isot perintöverot, mutta myös osakkeita ja metsää. Avoimesti näistä puhutaan ja käly paheksuu, kun olen niin ahne, että vien kaiken ja lirkuttelen vanhuksille, jotta saisin lisää.
Eihän siinä jos perintökiinnostaa enemmän kuin oma perhe.
Harva meistä on oman perheensä kanssa 2 päivää vuodessa, jos kolmet hautajaiset tarkoittaa sitä, että oma perhe ei kiinnosta. Silloinhan sen oman perheen kanssa ollaan vähemmän kuin huitelemassa maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda ne hautajaiset ja mieti miksi miehesi menee niihin mielummin kyin on sinun ja lapsen kanssa?!
Varmaan siksi et äiti tarvii kuskin.
Eikö se suku nyt olekaan niin iso ja läheinen että sieltä löytyisi muitakin kuskeja?
En todellakaan kuvaisi sukua "läheiseksi", kun ainoat kuulumiset on sitä kuka kuoli ja ainoat kohtaamiset nuo hautajaiset. Ei miehen äitikään noista sukulaisista puhu paitsi kun joku on kuollut tai kuolemaisillaan (jolloin jo varoittelee hautajaiskeikasta). Ja kuihtuva sukuhan tämä on, miehen suvun puolelta hautajaisia on ollut kymmeniä, häitä kahdet, valmistujaisia kahdet ja ristiäisiä kolmet (nämä toki usein onkin pienen piirin) tässä 20v aikana. Synttäreille (esim. 80v) ei tule kutsuja.
Ap.
Tosi erikoiselta kuulostaa että edelleen kuitenkin pidetään isoja hautajaisia. Kuka ne hautajaiset järjestää. Vanhat sukulaiset toisilleen. Eikö hekin pääsi helpommalla kun kutsuttaisiin vain ne läheiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuudet kaukaisen sukulaisen hautajaiset vuoteen on paljon varsinkin, kun tahti tainnut olla tuota luokkaa jo enemminkin...
Jos miehelläsi ei ole sisaruksia tai sukulaisia, joka anopin hautajaisiin ajeluttaa niin kyse on arvottamisesta. Kun kyseessä lapselle tärkeä tilaisuus, lomamatka tms niin en itse hyväksyisi anopin etusijalle asettamisesta kerta toisensa jälkeen. Tosin erikoista myös, että anoppi lähtee mielummin kaukaisen sukulaisen hautajaisiin kuin lapsenlapsen juhlaan...
Yrittäisin vielä keskustella miltä lapsesta tuntuu, kun isää ei kiinnosta tärkeä asia tai mummon takia kerta toisensa jälkeen peruuntuvat kivat jutut
Miksi mies suostuu tuohon? Siis laittamaan äitinsä menemiset ja kyydit johonkin kaukaisen sukulaisen hautajaisiin oman perheensä edelle? Miksei miehen äiti kysy kyytiä muilta sukulaisilta, mene julkisilla tai vaikka taksilla?
Ja eikö tuo ole aika erikoista mennä sellaisten ihmisten hautajaisiin joita ei edes muuten tunne. Kuudet hautajaiset vuodessa on todella paljon. Itse olen ollut hautajaisissa kaksi kertaa reilu 10 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä koskaan ennen lukenut, että joku nainen olisi mustasukkainen miehen suvun vainajille, mutta piti näköjään tämäkin päivä elää ja moiseen havahtua.
Miten väärin voi jotain tulkita.
Eihän tässä kukaan ole mustasukkainen vaan täysin aiheesta kiukkuinen. Tässä menee anoppi lasten edelle hautajaisineen, vaikka olisi tärkeämpää laittaa ne lapset etusijalle.
Hehheh..meidän suvussa on myös tälläinen Paula ja arvata saattaa, se joitakin ketuttaa. Onpa ahneimmat uhanneet viedä käräjille saakka, vaikka eivät ole itse laittaneet tikkua ristiin. Nykyään kun monella vanhukselle on varallisuutta, niin saa hyvän korvauksen.
Eiköhän ap. kiireet lopu siihen, kun vanha anoppi henkäisee viimeisen kerran, niin sitten löytyy kyllä aikaa apajille ja riitauttamaan vanhuksen testamenttiä