Lue keskustelun säännöt.
Teistäkin tulee sellaisia vanhoja yksinäisiä ihmisiä jotka kuljeskelee rollaattorilla.
09.05.2024 |
Tuolla kadulla ja istutte penkeillä monta tuntia päivässä kun ei ole ketään läheistäkään kenen kanssa viettää aikaa. Ajattelin vaan kun yks vanha nainen tuolla istuu aina samalla penkillä monta tuntia päivässä ja sitten se kävelee rollaattorilla ympäriinsä. Näen sitä lähes joka päivä. Vaikuttaa yksinäiseltä ja ajattelin vaan että minustakin tulee sellainen myös koska ei minulla nyttenkään 40 vuotiaana ole kavereita.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät pääse hoitokoteihin koska siellä asuminen maksaa 2000 euroa kk ja ruoka 20 euroa kaksi perunaa.
Onko täällä ihmisiä joiden vanhemmat ovat olleet hyvinä aikoina vanhustentalossa/kodeissa tms. Paljonko asuminen ja palvelut siellä silloin maksoi? Nykyään tuntuu, että vanhustenkodissa asuminen maksaa saman verran, kuin sama aika hotellissa! Valitsen mielummin ikäihmisenä hotellin, saa vielä aamupalan ja siivouksen samaan hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi moni ilkeilee ap:lle, hävetkää. Ei ap kenellekään ilkeillyt, kertoi vaan tosiasian, että ymmärrys ja empatia lisääntyisi yksinäisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuden yksinäisyys tulee siitäkin, että puoliso, perhetutut, ystävät kuolevat ympäriltä. Pitkin elämää aina joku heittää henkensä ja tahti kiihtyy eläkeiän lähestyessä.
Mitä vanhemmaksi elää sen haasteelllisempaa on löytää enää paikkansa yhteiskunnassa. Etenkin vanhat naiset ovat monelle pelkkää saastaa ja arvottomia, joten ap voisi joskus vaikka jutella sille näkemälleen mummolle.
Vanhuus hidastaa kehon elintoimintoja ja on vaivaa, jos toistakin, ja miksi oma päivärytmi on tärkeä. Rollan kanssa mennään puistoa ympäri siksi, että jos jotakin sattuu on aina toivoa saada apua. Usein on kiva vaan katsella ihmisiä puiston penkillä . Tai jos sattuisi huimaamaan on hyvä istua rauhassa hengittämässä.
Vanhuus ei ole pelkkää draamaa ja hylkäämistä. Sen saavat aikaiseksi lapset ja lähiomaiset. Luodaan myytti avuttomuudsta ja jota läheisriippuvainen vanhempi hyödyntää aivan varmasti. Sillä seurauksella, e
Ei sillä liikunnalla ja hyvillä elämäntavoilla ole tarkoitus vaivoja estää tai lopettaa vanhemmista. Ei sellaista ihmepilleriä ole joka niin tekisi.
Itsetsestä huoletimisen tarkoitus on käytännössä sama kuin kotihoidon. Kun on riittävästi toimintakykyä niin selvityy vaivoista huolimatta ja jaksaa pitää yllä myös sosiaalisia suhteita. Ei kotihoitokaan estä vaivoja tai vanhuutta mutta auttaa selvitymään arjessa.
Vanhuus on luopumista. Luopumista terveydestä. Luopumista siitä että on hyödyllinen muille. Luopumista ystävistä, ehkä puolisosta jne. Mutta kriisejäkin on helpompi kohdata kun osaa solmia uusia sosiaalisia kontakteja, on kykyä hyväksyä muutoksia ja jonkinlainen fyysinen toimintakyky huolehtia itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät pääse hoitokoteihin koska siellä asuminen maksaa 2000 euroa kk ja ruoka 20 euroa kaksi perunaa.
Onko täällä ihmisiä joiden vanhemmat ovat olleet hyvinä aikoina vanhustentalossa/kodeissa tms. Paljonko asuminen ja palvelut siellä silloin maksoi? Nykyään tuntuu, että vanhustenkodissa asuminen maksaa saman verran, kuin sama aika hotellissa! Valitsen mielummin ikäihmisenä hotellin, saa vielä aamupalan ja siivouksen samaan hintaan.
Palvelut maksaa. Ei se asuminen sinällään. Mitä vähemmän niitä palveluja tarvitsee niin sitä vähemmän tarvitsee maksaa. Jos varaa on hotelliaamiaiseen niin mikäs siinä. Itse pyrin mieluummin siihen että saan laitettua itse sellaisen aamiaisen kuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni ilkeilee ap:lle, hävetkää. Ei ap kenellekään ilkeillyt, kertoi vaan tosiasian, että ymmärrys ja empatia lisääntyisi yksinäisiä kohtaan.
Ap. kertoo asian minkä kaikki tietävät. Yksin jääminen ei tapahdu kaikilla samassa isässä. Eikä yksin asuminen tee automaattisesti yksinäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverit missään iässä tule kotiin sun luo. Jos haluat seuraa ei puistonpenkki ole kovin hyvä vaihtoehto en mentävä sen rollaattorin kanssa vaikka eläkeläisten päiväpiireihin tai eläkeläiset jumppiin.
Ei voi. Ei ole varaa edes taksikortin taksimatkaan. Jos on tuossa kunnossa, menee kaikki rahat kotihoidon palveluihin, lääkkeisiin ja lääkäreihin. Rahat eivät edes riitä.
Muuta palvelutaloon jossa on muita ja josta ei tarvitse lähteä harrastuksiin minnekään. Liikunta on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena niin ei tarvitse niitä kotihoidon palveluita kun ne pystyy tekemään itse.
Palvelutalot 😱
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden päästä istun vankilassa. Ei mitään järkeä kituuttaa eläkeiässä pienillä tuloilla. Vankilassa pärjää paremmin. Ruoka, asuminen, terveydenhoito maksutta, eikä häätöä voi saada. Toki se vaatii raskaan teon. Muuten voi olla taas vuoden parin päästä lähtötilanteessa.
Enpä tiedä enää tästä, juuri tällä viikolla uutisoitu että Suomenkin vankilat jo pursuaa yli. Ei sinnekään enää riitä resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverit missään iässä tule kotiin sun luo. Jos haluat seuraa ei puistonpenkki ole kovin hyvä vaihtoehto en mentävä sen rollaattorin kanssa vaikka eläkeläisten päiväpiireihin tai eläkeläiset jumppiin.
Ei voi. Ei ole varaa edes taksikortin taksimatkaan. Jos on tuossa kunnossa, menee kaikki rahat kotihoidon palveluihin, lääkkeisiin ja lääkäreihin. Rahat eivät edes riitä.
Muuta palvelutaloon jossa on muita ja josta ei tarvitse lähteä harrastuksiin minnekään. Liikunta on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena niin ei tarvitse niitä kotihoidon palveluita kun ne pystyy tekemään itse.
Palvelutalot 😱
Itsepalvelutalot. Jos tarvitset apua, soita itse 112.
Tiedän montakin. 1 Hestä vanha siskoni. Tänäään mahdolisuus yhdessä ulkoilla.Hän vaan nukuu puoleen päivään,joten ilta päivällä.Hyvä vanhukset yksin yksinäisinä ulkoilevat .Ottakaa mallia te terveet jotka roikutte some ja tämäkin sivu arvostelette ihmisiä.Ulkos tulettaa pätänne ja kuka estää teitä mennä vapaaehtoistyö.Serakunta ja punanen risti ilmaisiksi kurssitaa ja antaa yhteytiedon juuri yksinäiselle vanhus tai muun ikäinen,joita voitte ulkoiluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen olemaan se yksinäinen mies joka kuljeskelee kadulla ilman päämäärää. Muutin pois kotoa 15 vuotiaana ja sen jälkeen minulla ei ole oikeastaan ollut läheisiä. Olen pian 49 v joten 20 vuottaja minäkin olen se rollaattori mies jolla ei ole ketään ystävää koskaan ollutkaan.
T. kiltti ja kunnollinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas bangattu ketju jossa Ap harrastaa koko ketjun tuottamista ihan itse???
Se ei ole kiellettyä, ja vaikka olisikin, näytän persettä kaikille sännöille. No rules!
Se oli vain totuus siitä miten yksinäisille ihmisille käy suomessa. Tällä palstalla on luultavasti paljon yksinäisiä jotka lopulta haahuilee tuolla kadulla yksin vanhuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini 90+ on yksinäinen kun mies, ystävät ja sisarukset ovat jo kuolleet, eikä ainoa lapsi vaivaudu käymään kuin pari kertaa vuodessa ja silloinkin asuu hotellissa. Täti istuu yksin kämpässään ja katselee ikkunasta. Yksin hän ei enää ulos kävelemään uskalla, eikä kukaan vaivaudu häntä edes kerrastalon pihan penkkiin auttaa, vaikka reippaita mummoja talo täynnä.
Tätini 80+ on "täyden palvelun" hoitokodissa jossa makaa lähinnä yksin huoneessaan kun kukaan ei ehdi pyörätuoliin auttamaan, eikä koskaan ulkoiluttamaan. Jos kukaan ei auta syömisessä, ruoka jää syömättä. Hän joutuu makaamaan eritteissään kun kukaan ei tule wc käynnille viemään, eikä suihkuunkaan viedä kuin kerran viikossa. Tällä tädillä olisi useitakin sisarustensa lapsia jotka asuvat samalla paikkakunnalla, mutta täti ei saa edes joulukorttia vieraista puhumattakaan.
Vanhempi täti on surullinen, nuorempi täti toivoo kuolemaa. Kumpikin ikäisekseen terveitä, ei muistisairauksia, mutta liikuntakyky on heikko tai jopa huono.
Tätä ette halua itsellenne ettekä omaisillenne!
Vierailija kirjoitti:
Ap, voin kuolla jo ennen vanhuutta ja rollaattoria ja yksinäisyyttä. Mitä siihen vastaat?
Sitten olet onnekas. Kuolema on varmaan parempi kuin haahuilu yksin tuolla kadulla. En minä haluaisi haahuilla yksin mutta niin tulee käymään koska ei kukaan vaan pidä minusta muutenkaan.
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulen olemaan se yksinäinen mies joka kuljeskelee kadulla ilman päämäärää. Muutin pois kotoa 15 vuotiaana ja sen jälkeen minulla ei ole oikeastaan ollut läheisiä. Olen pian 49 v joten 20 vuottaja minäkin olen se rollaattori mies jolla ei ole ketään ystävää koskaan ollutkaan.
T. kiltti ja kunnollinen mies
Se on kilttiksen osa, mutta sitten seuraavassa elämässä kannattaa ottaa oppia virheestään ja ryhtyä jännikseksi jo kouluaikoina...
Olen nainen 35 v ja aloin seksisuhteeseen naapurissa asuvan miehen kanssa koska en halua olla yksin ja pelkään juuri sitä että mummona olen yksin. Tapailumiehestä saan juttuseuraa ja muutakin koska olin sitä ennen aika paljon yksin.
Nro 44: "Vanhuus on luopumista. Luopumista terveydestä. Luopumista siitä että on hyödyllinen muille. Luopumista ystävistä, ehkä puolisosta jne. Mutta kriisejäkin on helpompi kohdata kun osaa solmia uusia sosiaalisia kontakteja, on kykyä hyväksyä muutoksia ja jonkinlainen fyysinen toimintakyky huolehtia itsestään."
Nimenomaan vanhuus on luopumista. Mä olen koko aikuiselämäni ajatellut, että kaikelle on aikansa. Nuorena olin sosiaalinen, vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, biletin Helsingin yöelämässä jne. Sitten olin saanut siitä tarpeekseni ja tuli lastenhankinnan aika. Elin ensin pikkulapsiperheen arkea ja kun kuopuskin meni tokalle luokalle kouluun, huomasin yhä useammin töiden jälkeen olevani kotona yksin, kun lapset olivat jossain ulkona kavereidensa kanssa. Lähdin työn ohessa opiskelemaan toiselle alalle, valmistuin ja aloin keskittyö työelämässä eteenpäin menemiseen. Lapset aikuistuivat, omat vanhempani ikääntyivät. Työelämässä olin saavuttanut kaiken mitä halusinkin, joten tuli aika downgreidata, Ensin nelipäiväinen työviikkoa ja pian sen jälkeen kolmipäiväinen. Elän tulevien eläkepäivieni elintasolla. Olen ehtinyt reissata maailmalla, mitään mökkeilyäkään en kaipaa vaan viihdyn erinomaisesti kotona. Ulkoilen päivittäin koirani kanssa. Tilasin marraskuussa ensimmäistä kertaa lähes 20:een vuoteen aikakauslehden. On mukavaa maata sohvalla ja lukea lehteä. Kissa vatsan päällä ja koira lattialla. Ystäviä ja kavereita löytyy, mutta kukaan heistä ei ole sellainen, joka haluaisi vähän välillä "säpistä" jotain. Nautin jokaisesta hetkestä, kun saan vain olla eikä tarvitse vilkuilla kelloa, milloin pitää lähteä jonnekin.
Ap:lle: Jep, jos elän tarpeeksi pitkään, jonain päivänä minäkin liikun rollaattorin kanssa. Istahdan puiston penkille katselemaan maailman menoa. Vaihdan ehkä muutaman sanan jonkun koiranomistajan kanssa. Köpöttelen rollaattorini kanssa lähibaariin juomaan lasillisen viiniä ja luen iltapäivälehdet samalla. Minun ei enää tarvitse olla sosiaalinen. Ei töissä eikä missään muuallakaan. Kaikki elämänvaiheeni ovat olleet pääsääntöisesti ihan hyviä, mutta en silti ole jäänyt kaipaamaan mitään niistä. Kahden vuoden päästä voin jo hankkia aamukamman. Kaikelle on aikansa, myös rollaattorin kanssa puiston penkillä istumiselle. Mukavaa on, jos aurinkokin paistaa.
Olen 31-vuotias, tuohon mennessä olen jo ladannut mieleni tietokoneeseen ja/tai korvannut kehoni kokonaan mekaanisilla osilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät pääse hoitokoteihin koska siellä asuminen maksaa 2000 euroa kk ja ruoka 20 euroa kaksi perunaa.
Onko täällä ihmisiä joiden vanhemmat ovat olleet hyvinä aikoina vanhustentalossa/kodeissa tms. Paljonko asuminen ja palvelut siellä silloin maksoi? Nykyään tuntuu, että vanhustenkodissa asuminen maksaa saman verran, kuin sama aika hotellissa! Valitsen mielummin ikäihmisenä hotellin, saa vielä aamupalan ja siivouksen samaan hintaan.
Minun äiti asui vanhustentalossa ja se maksoi siitä 1000 euroa kk. Se sai sieltä ruuan mutta se oli ihan hirveetä mössöä joka maksoi 13 euroa vaikka se oli oikeasti 2 euron annos joten lopetin sen sopimuksen ettei ne tee sille ruokaa koska se oli aivan liina kallistakin ja kävin itse tekemässä äidille kunnon ruokaa usein. Äitini kuoli 2016.
Vierailija kirjoitti:
Olen 31-vuotias, tuohon mennessä olen jo ladannut mieleni tietokoneeseen ja/tai korvannut kehoni kokonaan mekaanisilla osilla.
Siellä se on varmaan hauska kököttää tietokoneen muistissa koko ikänsä....
Yksinäisyys ja yksin oleminen/eläminenkin on vähän eri asioita. Yksinäisyys on semmoinen surullinen sana, joka tarkottaa että ihminen kärsii yksin olosta.