Lue keskustelun säännöt.
Teistäkin tulee sellaisia vanhoja yksinäisiä ihmisiä jotka kuljeskelee rollaattorilla.
09.05.2024 |
Tuolla kadulla ja istutte penkeillä monta tuntia päivässä kun ei ole ketään läheistäkään kenen kanssa viettää aikaa. Ajattelin vaan kun yks vanha nainen tuolla istuu aina samalla penkillä monta tuntia päivässä ja sitten se kävelee rollaattorilla ympäriinsä. Näen sitä lähes joka päivä. Vaikuttaa yksinäiseltä ja ajattelin vaan että minustakin tulee sellainen myös koska ei minulla nyttenkään 40 vuotiaana ole kavereita.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverit missään iässä tule kotiin sun luo. Jos haluat seuraa ei puistonpenkki ole kovin hyvä vaihtoehto en mentävä sen rollaattorin kanssa vaikka eläkeläisten päiväpiireihin tai eläkeläiset jumppiin.
Vpihan siellä puistossa olla ryyppyseuraa. Sosiaaliset ihmiset katsos ryyppäävät.
Vanhat ihmiset ryyppää yleisesti kotona ja yksin. Eikä se harvinaista ole missään ikä ryhmässä Suomessa että ryyppääminen tapahtuu kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhusten onneton yksinäisyys on keski-iän kriisiä potevien harhaluulo, koska olettavat pysyvänsä samanlaisina seuraavat vuosikymmenet, ja yksinjäämisen pelko on silloin kauheuksista kauhein, vaikka todellisuudessa vanhukset ei pidä sitä minään.
Ei kaikista tule sinunlaisia.
N53
Minä olen jo nyt 5mkymppisenä tollanen, rollaattori vaan puuttuu, mutta tarvitsisin semmoosen, kun en jaksa pitkää matkaa enää kävellä, ehkä n200m jaksan, sitten pakko istua. Pyörää taluttamalla käyn asioilla, istun aina kun on penkki tarjolla.
Olen eläkeläinen. 1 ystävä mulla on, joka on ollit tokaluokalta asti. Asutaan edelleen samalla paikkakunnalla. Sen luona käyn kahvilla. Muuten oon aina itekseni. Perheenjäsenet asuu muualla. Olen monisairas enkä ole koskaan missään työelämässä ollut. Tämä on mun elämän ehtoota, en usko että vanhuutta saavutan.
Tykkään tarkkailla muita ihmisiä. Istuskella vaan jossain. Sillon tunnen olevani osa tätä yhteisöäni. Suuriosa naamoista tuttuja, ja minunkin naama kuuluu kalustoon muutten mielestä, luulisin. 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa monenlaista yksinäisyyttä. Ihan vaan ihanaa rauhaa ja aikaa itselle. Sitten osin pakotettua, esim omaishoitajat, joiden puoliso ei enää puhu, ei kuuntele ja silti vaatii läsnäoloa 24t vrk. Sitten toki on sitä yksinäisyyttä ettei ole ketään eikä mitään.
Lopuksi se avuttomuus jota esim yksin jäänyt vanha nainen varsinkin kokee kun ei enää uskalla edes tikkaille kiivetä, miten vaihtaa lamppu, tai sulake, tai ripustaa verhot jne..arjen "pieniä" asioita joita ei edes ajattele, ennenkuin on itse kykenemätön. Näissä joku voisi auttaa jos tajuaisi, ihan ilman maksua odottamatta.
Ap, voin kuolla jo ennen vanhuutta ja rollaattoria ja yksinäisyyttä. Mitä siihen vastaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin tulee vanhana muiden kyylääjiä. Sellaisia, kuin AP on jo nyt.
Muutaman vuoden päästä istun vankilassa. Ei mitään järkeä kituuttaa eläkeiässä pienillä tuloilla. Vankilassa pärjää paremmin. Ruoka, asuminen, terveydenhoito maksutta, eikä häätöä voi saada. Toki se vaatii raskaan teon. Muuten voi olla taas vuoden parin päästä lähtötilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuuden yksinäisyys tulee siitäkin, että puoliso, perhetutut, ystävät kuolevat ympäriltä. Pitkin elämää aina joku heittää henkensä ja tahti kiihtyy eläkeiän lähestyessä.
Mitä vanhemmaksi elää sen haasteelllisempaa on löytää enää paikkansa yhteiskunnassa. Etenkin vanhat naiset ovat monelle pelkkää saastaa ja arvottomia, joten ap voisi joskus vaikka jutella sille näkemälleen mummolle.
Vanhuus hidastaa kehon elintoimintoja ja on vaivaa, jos toistakin, ja miksi oma päivärytmi on tärkeä. Rollan kanssa mennään puistoa ympäri siksi, että jos jotakin sattuu on aina toivoa saada apua. Usein on kiva vaan katsella ihmisiä puiston penkillä . Tai jos sattuisi huimaamaan on hyvä istua rauhassa hengittämässä.
Vanhuus ei ole pelkkää draamaa ja hylkäämistä. Sen saavat aikaiseksi lapset ja lähiomaiset. Luodaan myytti avuttomuudsta ja jota läheisriippuvainen vanhempi hyödyntää aivan varmasti. Sillä seurauksella, että vanhuksen kunto voi niin heiketä hänen passivoituessaan muiden passaamisesta.
Vanhuus voi olla omia ajatuksia ja viihtymistä omassa seurassa. Kuten puhutaan on myös postiivisia vanhuskokemuksia. Nyt aloittaja lähti negatiiviselle vanhuskokemiselle. Ei ihme, jos oma vanhuus sen jälkeen huolettaa.
Ja ne torvelot, jotka väittävät voivansa estää vanhuuden vaivat liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla, voivat ehkä vähän jarruttaa vanhuuden kaatumista päälle. Harva selviää siitä suorin vartaloin porkkanaa pureskellen.
Ei yksinäisyys ole automaattisesti ankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mee jutteleen sen mummon kanssa. Teistä voi olla iloa toisillenne.
Juuri kuin omia ajatuksiani👍🙋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomies kuolee yleensä ensin. Eli ei auta, vaikka olisi ukko.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jo kädet selän takana kun kävelen...
M35
Kaupungillakin? Luonnossa ja omassa puutarhassa vielä menee, mutta jos kaupungilla kävelet niin, olet avannut portaalin todelliseen vapauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten onneton yksinäisyys on keski-iän kriisiä potevien harhaluulo, koska olettavat pysyvänsä samanlaisina seuraavat vuosikymmenet, ja yksinjäämisen pelko on silloin kauheuksista kauhein, vaikka todellisuudessa vanhukset ei pidä sitä minään.
Olen nyt jo niin väsynyt että ei ole voimia suoriutua arjesta kunnolla. Vanhana taidan nukkua suurimman osan päivästä ja herätä katsomaan vain lempisarjani. Tuskin edes huomaan kaivata mitään kun en nytkään jaksa kaivata, millä energialla sitä muita viihdyttäisi?
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverit missään iässä tule kotiin sun luo. Jos haluat seuraa ei puistonpenkki ole kovin hyvä vaihtoehto en mentävä sen rollaattorin kanssa vaikka eläkeläisten päiväpiireihin tai eläkeläiset jumppiin.
Iäkkäät istuvat puiston penkeillä usein lepäämässä, pienen käveöylenkin jälkeen Eivät jaksa pitkiä matkoja enää kaikki kävellä edes rollaattorin kanssa.
Ja kesäpäivänä on mukava katella vihreitä puita, kukkia ja muita ihmisiä.
Eniten liikkeellä on yksimäisiä ikääntyneitä naisleskiä, sillä edelleen ikääntyneet miehet, ne aviopuoliso miehetkin kuolevat ennen naisia
Sitten on niitä terveitä vanhuksia, jotka harrastaa, jaksavat itse käydä kirjastossa, konsertteja kuuntelemassa, kesäteattereissa.
Ei vanhuun ole perseestä. Mutta se on hankalaa, jos iäkkäänä on useita sairauksia, jotka hankaloittavat elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaverit missään iässä tule kotiin sun luo. Jos haluat seuraa ei puistonpenkki ole kovin hyvä vaihtoehto en mentävä sen rollaattorin kanssa vaikka eläkeläisten päiväpiireihin tai eläkeläiset jumppiin.
Vpihan siellä puistossa olla ryyppyseuraa. Sosiaaliset ihmiset katsos ryyppäävät.
Vanhat ihmiset ryyppää yleisesti kotona ja yksin. Eikä se harvinaista ole missään ikä ryhmässä Suomessa että ryyppääminen tapahtuu kotona.
Taatusti eivät kaikki ryyppää, kaukana siitä. Ja on vain terveellistä ottaa illalla pienet konjakki hömpsyt, pari korkillista, jos se auttaa uneen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo nyt 5mkymppisenä tollanen, rollaattori vaan puuttuu, mutta tarvitsisin semmoosen, kun en jaksa pitkää matkaa enää kävellä, ehkä n200m jaksan, sitten pakko istua. Pyörää taluttamalla käyn asioilla, istun aina kun on penkki tarjolla.
Olen eläkeläinen. 1 ystävä mulla on, joka on ollit tokaluokalta asti. Asutaan edelleen samalla paikkakunnalla. Sen luona käyn kahvilla. Muuten oon aina itekseni. Perheenjäsenet asuu muualla. Olen monisairas enkä ole koskaan missään työelämässä ollut. Tämä on mun elämän ehtoota, en usko että vanhuutta saavutan.
Tykkään tarkkailla muita ihmisiä. Istuskella vaan jossain. Sillon tunnen olevani osa tätä yhteisöäni. Suuriosa naamoista tuttuja, ja minunkin naama kuuluu kalustoon muutten mielestä, luulisin. 😎
Luetko paljon?
Mulle on lukeminen antanut todella paljon.
Se ei ole kiellettyä, ja vaikka olisikin, näytän persettä kaikille sännöille. No rules!