Ns. puutteessa parisuhteessa oleva mies: kumpi on pahempi fyysinen panetus vai se, ettei tule halutuksi?

Se ettei tule halutuksi. M42

Tärkein on tunne että kumppani haluaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Edes viestin kun saisi

Kyllä se fyysinen niinkuin henkinenkin yhtymisen tarve on tosi kova silloin kun se on. Tosin ei nyt viime aikoina niin kovassa puutteessa ole tarvinnut painia. En kovin suurta painoa laittais sille,että minua pitäis haluta ja tulla halutuksi. 

Itselle olisi surkeaa vaikka jokin fitness-hottis (oma ulkonäköpreferenssi) haluaisi panna kanssani jostain syystä, mutta oma ihana, mutta ulkoisesti suht tavisnaiseni ei haluaisi minua.

"Miehillehän nyt kelpaa reikä kuin reikä" huutelijat voivat katsoa alustavia tuloksia.

Erittäin mielenkiintoinen kysymys näin naisen näkökulmasta :)

Vaikka en enää parisuhteessa olekaan, niin silloin kun olin niin pahinta oli se että ei ole puolison mielestä haluttava. Koskaan en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut oloani niin yksinäiseksi kun  katselin makuuhuoneen kattoa hämärässä jälleen kerran pakit saatuani, ja kysyin itseltäni miksi minun pitää lyödä päätäni jatkuvasti samaan seinään, enää en aloitteita tee koska ne vievät itsetuntoani aina vain alemmas koska joka ikinen kerta ne torpattiin. Ennen eroa pari vuotta ilman pienintäkään kosketusta. Nykyinen vuosien sinkkuelämän yksinäisyys on siihen verrattuna lastenleikkiä.

Kyllä meidän koko iän kestäneet parisuhteen kulmakivi ja tärkein asia on ollut että vaimo on aina halunnut minua. Se on myös näkynyt  pillun herkkyydessä himoita ja saada orgasmeja. Minun miehisyydellekin ollut tosi iso asia, että hän on tehnyt enimmät aloitteet ja säätänyt  seksin harrastamista omien halujensa mukaan. MIehen takana on rakastava miestä haluava nainen. Sen tietäen miehellä on henkinen tasapaino ja rauha elämässä. Itselläni ollut aina, siis vaimon kanssa parisuhteessa olleessa ollut hyvä  itsetunto ja iso ego. Uskoisin, että vaimon ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en enää parisuhteessa olekaan, niin silloin kun olin niin pahinta oli se että ei ole puolison mielestä haluttava. Koskaan en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut oloani niin yksinäiseksi kun  katselin makuuhuoneen kattoa hämärässä jälleen kerran pakit saatuani, ja kysyin itseltäni miksi minun pitää lyödä päätäni jatkuvasti samaan seinään, enää en aloitteita tee koska ne vievät itsetuntoani aina vain alemmas koska joka ikinen kerta ne torpattiin. Ennen eroa pari vuotta ilman pienintäkään kosketusta. Nykyinen vuosien sinkkuelämän yksinäisyys on siihen verrattuna lastenleikkiä.

Onpas rehellisen kuuloinen kirjoitus ja pistää ajattelemaan, vaikkei itsellä parisuhdekokemusta (vielä) olekaan. Mutta tätä voi varmasti laajentaa pakkien saamiseen/antamiseen ylipäänsä. Kiitos siis ajatuksiesi jakamisesta :)

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en enää parisuhteessa olekaan, niin silloin kun olin niin pahinta oli se että ei ole puolison mielestä haluttava. Koskaan en ole sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut oloani niin yksinäiseksi kun  katselin makuuhuoneen kattoa hämärässä jälleen kerran pakit saatuani, ja kysyin itseltäni miksi minun pitää lyödä päätäni jatkuvasti samaan seinään, enää en aloitteita tee koska ne vievät itsetuntoani aina vain alemmas koska joka ikinen kerta ne torpattiin. Ennen eroa pari vuotta ilman pienintäkään kosketusta. Nykyinen vuosien sinkkuelämän yksinäisyys on siihen verrattuna lastenleikkiä.

Onpas rehellisen kuuloinen kirjoitus ja pistää ajattelemaan, vaikkei itsellä parisuhdekokemusta (vielä) olekaan. Mutta tätä voi varmasti laajentaa pakkien saamiseen/antamiseen ylipäänsä. Kiitos siis ajatuksiesi jakamisesta :)

N32

Hyvä että kelpasi. Jatkan vielä muutamalla ajatelmalla. Olen ja olin luullakseni "perus" mies hyvässä ja pahassa parisuhteen kannalta. Yleinen käsitys on se että miehen "kuuluu" kestää pakkeja, koska on mies. Tämä pitää jollakin tapaa paikkansa, mutta täysin immuuni pakeille en kuitenkaan ollut, kuten ei uskoakseni kukaan ole. Kyllä se alkoi syömään vuosien myötä itsetuntoa, positiivisia ajatuksia vaimosta ja suhteesta, yhteisestä elämästä, suhteen jatkumisesta... Mielenkiintoista oli huomata, kun olin päättänyt puolen vuoden seksittömän jakson jälkeen että jos vaimo tekee aloitteen niin minullakin koskee päähän, niin kun tämä todella tapahtui niin meillä oli kuulemma silloin aviokriisi. Ensimmäisen kerran kieltäydyin seksistä, ja vaimon itsetunto oli kuulemma painettu maahan. Missähän minun itsetuntoni mahtoi silloin olla, kun olin vuosien mittaan jo satoja pakkeja saanut... "Niin mutta kun sinä olet mies" kuului perustelu. Rehellisyyden nimessä on sanottava että seksuaalinen eriparisuutemme oli näkyvissä jo suhteen alkuaikoina. Rakastuneena en ymmärtänyt tai halunnut huomata niitä merkkejä jotka olivat näin jälkeenpäin aivan selvästi näkyvissä.

Kuitenkin, vaikka avioliittomme kariutui yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, niin ilman sitä minulla ei olisi lapsiamme, jotka ovat minulle kaikkein parasta ja kalleinta maailmassa. Vaikka ex- rouvan kanssa en ole eroni jälkeen ole sanaakaan vaihtanut, niin lasten kanssa välini on oikein hyvät, ja siitä olen iloinen. Olen siis tehnyt edes jotakin oikein.

Lopuksi muutama vinkki: Jos jo suhteen alussa huomaat halujen eriparisuutta, niin älä tee kuten minä tein, eli älä toivo että se asia kyllä vuosien mittaan korjaantuu ja tasaantuu. Ei korjaannu, eikä tasaannu. Päinvastoin se pahenee. Seksi ei ole koko parisuhde, mutta yksi osa sitä se kyllä on. Jos se ei jommankumman mielestä ei ole tyydyttävää, tai halut ovat eripariset, se tuo ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Niistä ongelmista voi selvitä, mutta usein muitten ongelmien kanssa (joita parisuhteessa väistämättä tulee) se voi olla hyvinkin merkittävä tekijä suhteen jatkon kannalta.

Tulipa pitkä jorina. Tarkoitus ei ollut pelotella, pitää muistaa että onnellisiakin parisuhteita on pilvin pimein. Onnea sinulle sellaisen etsintään.

Fyysisen panetuksen saa helposti hoidettua omin käsin, mutta se ei tyydytä seksin nälkää. Ruokavertauksin voisin rinnastaa käteenvedon siihen, että potilas saa ravinneaineliuosta suoneen ja potilas ei kuole vajaaravitsemuuteen. Ravintoaineliuos suoneen ei kuitenkaan ole ruokaa kuten käteenveto ei ole seksiä.

Se, ettei tule halutuksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Miehillehän nyt kelpaa reikä kuin reikä" huutelijat voivat katsoa alustavia tuloksia.

Irtoseksissähän asia lähestulkoon näin onkin. Parisuhteessa taas täysin eri

Se, että ei tule halutuksi.

Se, että tajuaa, ettei toinen ole edes ajatellut seksiä niiden viikkojen aikana kun itse on kärvistelly seksin puutteessa.

M49

Se, ettei tule halutuksi. Tajuten samalla, että jos olisi sinkku, halutuksi tulemiseen voisi olla edes MAHDOLLISUUS...

Mies46

Mikään ei korvaa kosketuksia, ääniä, ilmeitä. Sitä vuorovaikutusta. 

Kyllä se itseäkin riipaisee kun vaimo ei halua minua, mutta sinkkuna olisi vientiä. Pakkien saaminen on kuitenkin pahinta, enkä usko monenkaan naisen ymmärtävän kuinka pahalle. 

Seksin pyytäminen kuitenkin tarkoittaa että tekisi mieli toista, harrastaa hänen kanssaan seksiä. Tuohon tylyt pakit, päivästä toiseen on kyllä jäätävää. Meillä asia korjautui merkittävästi paremmaksi kun otin aiheen esiin ja pyysin vaihteeksi vaimoa vonkaamaan. Kun hän muutaman kerran varovaisesti toivoi seksiä, alkoi myös hän ymmärtää kuinka kamalaa olisi saada pakit, varsinkin toistuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Se, että ei tule halutuksi.

Se, että tajuaa, ettei toinen ole edes ajatellut seksiä niiden viikkojen aikana kun itse on kärvistelly seksin puutteessa.

 

M49

Pahimmoillaanhan toinen on myös koko ajan ajatellut seksiä: "Kunpa nyt vaan tänäänkään ei tulisi tilannetta, jossa pitää pystyä väistelemään puolison halujen osoituksia"  

Kun rouva oli raskaana häneen ei saanut koskea vuoteen. Kun "kaikki" kehuu miten hienoa aikaa oli raskaana ollessa kun seksiä tuli ovista ja ikkunoista, niin aina se ei mene niin. Meillä oli seksiä kolmesti raskauden aikana. Viimeinen kerta puolivuotta ennen syntymää. Synnytyksen jälkeen meni vielä toinen puolivuotta ennenkuin oli "eka" kerta. Ymmärrän että keho muuttuu ja on hankalaa eikä tee mieli. Seksittömyys ei ollut pahinta, vaan se täydellinen torjunta. Kun ei saanut osoittaa välittämistä edes halaamalla, silittämällä tai muuten. Kaikkeen koskettamiseen oli vastauksena ärähdys että älä koske... Kun hän kuitenkin antoi minulle sen lapsen mitä olin aina halunnut, niin olisin halunnut sen rakkauden osoittaa, mutten missään vaiheessa saanut niin tehdä. 

Ja se jätti jäljet. Vuosia kesti ennenkuin se yhteys palasi edes osittain. Pitkään sen raskauden jälkeen seksi oli sitten sellainen hengetön runkkaamisen vaihtoehto , eikä vieläkään ole sama vaikka seksielämä onkin palannut melko normaaliksi. Eli kyllä miehelle se henkinen yhteys on tärkeä...

Kun en viitsi runkata edes "jos vaikka" tänään sais seksiä. No, tuskin saan. Jos runkkaan loppuun asti niin sit mielenkiinto ja kyky seksiin siirtyy vähintään huomiseen. Edgetys on hienoo mut yritän olla menemättä loppuun asti. Vaimon käsitys kosketuksesta on ehkä kerran kuussa läpsäys pepulle tai kotona vastaan kävellessä saattaa joskus ohimennen rapsuttaa mahasta tms. Oikeasti, näin meillä. Ei ole halauksia (halaan joskus edestä tai takaa mut ei mitään reaktiota tule), ei pusuja. Eri sohvilla katsomme TV:tä. Nukkumaan monesti eri aikaan jottei vahingossakaan (?) tarvii koskettaa. Kyllä, on turhauttavaa. Pojat puhuu Isolla Kirkolla että rahalla saa kosketusta. En ole sille tielle kumminkaan lähtenyt, kerran pettää niin aina on petturi vaikkei kiinni jäiskään. Kumminkin jää...