Nainen, mikset ystävysty syrjäytyneiden miesten kanssa,jotta nekin voisivat oppia sosiaalista kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle onnittelut erinomaisesti toimineesta trollialoituksesta!!! Ketju on varsin viihdyttävää luettavaa ja antaa mainion yleiskuvan foorumin keskustelijoista.

Kiitos. Enpä aavistanut että tällainen simppeli ehdotus jonkinlaiseen empatiaan saisi aikaan kymmenien sivujen kotkotuksen.

Ap

 

Sitä empatiaa ja myötäelämistä voi harjoittaa vähän kauempaa ja se on täysin riittävää. Ei kenelläkään ole velvollisuutta ryhtyä tuttavallisiin väleihin jonkun sattumanvaraisen tyypin kanssa, jota ihmiset karttelevat. Varsinkin, kun tämmöisistä tuttavuuksista seuraavien vaikeuksien kanssa saa sitten yksin pärjätä. Ihmisellä on kuitenkin vastuu ensisijaisesti itsestään ja läheisistään, taata heidän ja oma turvallisuus, terveys ja hyvinvointi. Näin se vain menee.

Jos se syrjäytynyt mies todella haluaa kaverin ja ystävän. Ei tyttöystävää, äitiä tai panopuuta. Mielelläni olen miesten ystävä, kunhan he eivät ole minusta romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita. En arvosta tyyppejä, jotka ystävyyden varjolla yrittävät päästä panemaan tai seurustelusuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta tuntuu että sinulla on hahmokehitys vielä aika kesken. "

Minusta taas tuntuu, että sinun kannattaisi poistua kotoa joskus.

Olen poissa kotoa, lounastauolla. Täältä ulkomaailmastako kuvittelet minun saavan ymmärrystä naisvihallesi? 

Kaikkein huvittavinta tuossa on, että kuvittelet minun vihaavan naisia. Mutta täällä on niin paljon trolleja, etten pysy edes kärryillä enää.

Elä omassa mielikuvitusmaailmassasi, jos et muuta kykene näkemään

Vierailija kirjoitti:

"No, tuota noin. Olin syrjäytynyt mies, joka veti itsensä sieltä suosta (ihan yksin, kun edes perheenjäseniin ei voi luottaa) ja hankin sellaisen työn, jossa voin edes yrittää auttaa muita lapsia välttämään kaikkea sitä paskaa, jonka itse olen joutunut kokemaan.

Ja siitä haukkumisesta, tuossakin teet sitä. Yrität kääntää asian minun ongelmakseni - tosin, niinhän ne muutkin tekevät. Heidän ongelmistaan minun ongelmiani. En pysty kaikkea tekemään yksin

T. Se jolle vastasit"

 

Kirjoitin, että jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja omista ongelmistaan. Miten ihmeessä tulkitset sen niin, että yritän tehdä "heidän" (kenen?) ongelmista sinun ongelmiasi?

Esimerkiksi sen, että väität minun vihaavan naisia. En vihaa ketään (varsinaisesti) - lähinnä säälin niitä, jotka eivät edes yritä omia vikojaan nähdä

Mitä hyväntekijöitä me naiset muka ollaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No, tuota noin. Olin syrjäytynyt mies, joka veti itsensä sieltä suosta (ihan yksin, kun edes perheenjäseniin ei voi luottaa) ja hankin sellaisen työn, jossa voin edes yrittää auttaa muita lapsia välttämään kaikkea sitä paskaa, jonka itse olen joutunut kokemaan.

Ja siitä haukkumisesta, tuossakin teet sitä. Yrität kääntää asian minun ongelmakseni - tosin, niinhän ne muutkin tekevät. Heidän ongelmistaan minun ongelmiani. En pysty kaikkea tekemään yksin

T. Se jolle vastasit"

 

Kirjoitin, että jokainen aikuinen on vastuussa itsestään ja omista ongelmistaan. Miten ihmeessä tulkitset sen niin, että yritän tehdä "heidän" (kenen?) ongelmista sinun ongelmiasi?

Esimerkiksi sen, että väität minun vihaavan naisia. En vihaa ketään (varsinaisesti) - lähinnä säälin niitä, jotka eivät edes yritä omia vikojaan

"Inhimillistä ei ole vaatia naisia ottamaan vastuu syrjäytyneiden miesten kasvattamisesta. Näiden miesten on itse korjattava ongelmansa. Voi tuntua julmalta, mutta niin se on ihan jokaisen aikuisen ihmisen tehtävä, mitä ne kenenkin henk.koht. vaikeudet ovatkaan."

"No tuota, olen itse syrjäytynyt nainen. Siksi ymmärränkin, ettei ole kenenkään toisen tehtävä syrjäytyneitä "pelastaa" eikä kukaan muu siihen pystyisikään. Itse on otettava vastuu ja tehtävä työ.

En myöskään tiedä, kenen haukkumisista puhut. Minä olen lähtökohtaisesti mukava ja ystävällinen ihmisille, jos nämäkin osaavat kohdella toisia hyvin. Jos eivät osaa, en sittenkään ryhdy ilkeäksi, vaan välttelen sellaisia ihmisiä. Ei ole minun tehtäväni heitä kasvattaa. Siinä onkin syrjäytyneille miehille yksi ilmainen oppitunti sosiaalisesta kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa, mitä täällä kaipailtiin: Ymmärrä, ettei ole naisten (eikä kenenkään muunkaan) tehtävä ratkaista sinun ongelmiasi. Ota vastuu itsestäsi ja todennäköisesti saat toisiltakin paremman vastaanoton."

Tuossa kommenttini, joihin näytät vastanneen. Missä kohtaa väitän sinun tai kenenkään vihaavan naisia?

Vierailija kirjoitti:

Tuossa kommenttini, joihin näytät vastanneen. Missä kohtaa väitän sinun tai kenenkään vihaavan naisia?

Lienet sitten se ainoa, joka ei ole sitä sanonut. Mutta huomaatko kuvion? Ehdotan, että (esimerkiksi) tukisi sitä syrjäytynyttä jatkuvan syyllistämisen sijaan. Mikä onkaan vastaus? Sanotaan, että vihaan naisia. Tai aletaan avoimesti haukkua. Miksi? Koska en ole hyeenan lailla potkimassa maassa makaavaa? Koska peräänkuulutan vastuuta? Koska kehtaan ehdottaa, että ihmiset tekisivät omat johtopäätöksensä sen sijaan, että seuraavat aivottomasti muita? Lienee liikaa toivottu tuollainen.

Ps. Pahoittelut, mikäli koit jonkin sanomani loukkaavaksi. Se ei ollut tarkoitus. Ihmiset vaan ovat niin 'tanan omahyväisiä ja ylimielisiä, että suorastaan oksettaa. Välillä - yleensä turhaan - tekee mieli edes yrittää saada jonkun puupään ajatuksia vähän avattua. Näkemään muitakin kuin se oma perse.

Vierailija kirjoitti:

Jos se syrjäytynyt mies todella haluaa kaverin ja ystävän. Ei tyttöystävää, äitiä tai panopuuta. Mielelläni olen miesten ystävä, kunhan he eivät ole minusta romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita. En arvosta tyyppejä, jotka ystävyyden varjolla yrittävät päästä panemaan tai seurustelusuhteeseen. 

Miksi suomalaiset naiset vihaavat panemista niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se syrjäytynyt mies todella haluaa kaverin ja ystävän. Ei tyttöystävää, äitiä tai panopuuta. Mielelläni olen miesten ystävä, kunhan he eivät ole minusta romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita. En arvosta tyyppejä, jotka ystävyyden varjolla yrittävät päästä panemaan tai seurustelusuhteeseen. 

Miksi suomalaiset naiset vihaavat panemista niin paljon?

Emme tietenkään vihaa - mieleisen kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyväntekijöitä me naiset muka ollaan? 

Mitä ihmeen hyväntekeväisyyttä joku kaveruus olisi? Älkää olko niin vidun autisteja että joku sosiaalinen kanssakäyminenkin nähdään jonain isona palveluna.

Ja sitten joku kehtaakin ihmetellä minkä takia suomessa on iso joukko syrjäytyneitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se syrjäytynyt mies todella haluaa kaverin ja ystävän. Ei tyttöystävää, äitiä tai panopuuta. Mielelläni olen miesten ystävä, kunhan he eivät ole minusta romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita. En arvosta tyyppejä, jotka ystävyyden varjolla yrittävät päästä panemaan tai seurustelusuhteeseen. 

Miksi suomalaiset naiset vihaavat panemista niin paljon?

Ei vihaa, mutta ei sitä halua harrastaa kenen kanssa tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se syrjäytynyt mies todella haluaa kaverin ja ystävän. Ei tyttöystävää, äitiä tai panopuuta. Mielelläni olen miesten ystävä, kunhan he eivät ole minusta romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostuneita. En arvosta tyyppejä, jotka ystävyyden varjolla yrittävät päästä panemaan tai seurustelusuhteeseen. 

Miksi suomalaiset naiset vihaavat panemista niin paljon?

Emme tietenkään vihaa - mieleisen kumppanin kanssa.

Toivottavasti kaikki komeat ja jännittävät miehet friendzonettavat sut, niin tiedät miltä tuntuu.

Tuollaiset miehet tulkitsee sen ystävällisyyden väärin ja alkavat kehitellä päässään romantiikkaa. Sitten kun huomaavat ettei mua kiinnosta sen kummempi kuin kaveruus, yrittävät alistaa mitä kummallisimmilla tavoilla. Kokemusta on valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyväntekijöitä me naiset muka ollaan? 

Näiden pällien silmissä me naiset nimenomaan olemme hyväntekijöitä velvollisuuksineen kuten tämäkin ketju erinäisten kommenttien osalta osoittaa. Ei tarvinne ihmetellä näiden tapausten syrjäytymistä eikä yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset miehet tulkitsee sen ystävällisyyden väärin ja alkavat kehitellä päässään romantiikkaa. Sitten kun huomaavat ettei mua kiinnosta sen kummempi kuin kaveruus, yrittävät alistaa mitä kummallisimmilla tavoilla. Kokemusta on valitettavasti.

Kysymys: jos sosiaalisesti kömpelö "tavis" tulisi vastaan ja pyytäisi vaikkapa kahville tai (kesä kun lähestyy) vaikka jäätelölle, miten reagoit tilanteeseen?

Lähinnä mietityttää sellainen, että ihmiset ovat äärimmäisen nopeita tekemään varsin pitkälle kantavia johtopäätöksiä lähes tyhjästä (esimerkiksi vain vaatetuksesta, tai siitä kömpelyydestä sosiaalisessa tilanteessa). Jos se ensivaikutelma ei ole ns "paras mahdollinen", niin kuinka nopeasti aletaan olettamaan, että kyseessä on joku pahantekijä tms? Joku jota kannattaa välttää viimeiseen asti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyväntekijöitä me naiset muka ollaan? 

Näiden pällien silmissä me naiset nimenomaan olemme hyväntekijöitä velvollisuuksineen kuten tämäkin ketju erinäisten kommenttien osalta osoittaa. Ei tarvinne ihmetellä näiden tapausten syrjäytymistä eikä yksinäisyyttä. 

Onneksi se ei estä ulottamasta sitä koskemaan kaikkia miehiä kaikkialla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on juurikin tämä, että miehiä ei kiinnosta olla naisten kanssa ystäviä, vain paneminen kiinnostaa. Olkoot sitten yksin.

Olet väärässä.

T. Ap

Ihmisiä ei ylipäätään kiinnosta enää olla kenenkään uusi ystävä. Ihmiset haluavat korkeintaan ympärille toisia ihmisiä, jos heistä saa jotain hyötyä. Tavis nainen, joka ei anna seksiä on monelle miehelle aivan turha henkilö, paitsi nyt sitten tässä tapauksessa, jossa se nainen voisi kelvata, jotta hänen kanssaan voisi harjoitella taitoja, joista sitten taas olisi hyötyä miehelle itselleen. 



Moni nainen lähtisi ilomielin kalaan, sienestämään, matkustamaan ihan vaan ystävinä miehen kanssa, mutta ei miehet sitä halua. He haluavat mennä mielummin yksin tai toisen miehen kanssa. Eikä heitä tosiaankaan kiinnosta lähteä niihin paikkoihin minne monet naiset haluavat lähteä, kuten teatteriin tai oopperaan,. 

2000-luvun alussa Vuosaaren metroasemalla minua puhutteli nuorehko mies joka pyysi että juttelisin hänen kanssaan, koska hän haluaisi vain jutella ihan tavallisista asioista jonkun kanssa, eikä vaan baarissa joidenkin kaljanjuojien. Hän oli ihan kohtelias, selvä ja vähän aran oloinen. Olen ujo ja en oikein osannut vastata hänelle mitään ja poistuin paikalta. Jälkeenpäin kadutti hieman, olisi ollut kiva vastata ystävällisesti, ihan rehellisen oloinen kaveri hän oli. Olen joskus miettinyt mitä hälle kuuluu, jos jonkin sattuman kautta lukisi tämän, niin en tarkoittanut pahaa, toivottavasti elämäsi on paremmin.

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alussa Vuosaaren metroasemalla minua puhutteli nuorehko mies joka pyysi että juttelisin hänen kanssaan, koska hän haluaisi vain jutella ihan tavallisista asioista jonkun kanssa, eikä vaan baarissa joidenkin kaljanjuojien. Hän oli ihan kohtelias, selvä ja vähän aran oloinen. Olen ujo ja en oikein osannut vastata hänelle mitään ja poistuin paikalta. Jälkeenpäin kadutti hieman, olisi ollut kiva vastata ystävällisesti, ihan rehellisen oloinen kaveri hän oli. Olen joskus miettinyt mitä hälle kuuluu, jos jonkin sattuman kautta lukisi tämän, niin en tarkoittanut pahaa, toivottavasti elämäsi on paremmin.

Ikävä tosiasia on, että ihmiset ovat aika tehokkaasti vieraantuneet kaikesta sellaisesta kasvokkain tapahtuvasta kanssakäymisestä. Ei välttämättä osata enää edes moikata. Aika hankalaa siinä on edes päästä jonkinlaiseen yhteyteen kenenkään kanssa, kun suurin piirtein se eka reaktio on pelko. Itse kun en juuri pidä verkossa viestimisestä ja nimenomaan haluaisin tutustua siellä oikeassa maailmassa. Netin kautta kun voi feikata melkein mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset miehet tulkitsee sen ystävällisyyden väärin ja alkavat kehitellä päässään romantiikkaa. Sitten kun huomaavat ettei mua kiinnosta sen kummempi kuin kaveruus, yrittävät alistaa mitä kummallisimmilla tavoilla. Kokemusta on valitettavasti.

Kysymys: jos sosiaalisesti kömpelö "tavis" tulisi vastaan ja pyytäisi vaikkapa kahville tai (kesä kun lähestyy) vaikka jäätelölle, miten reagoit tilanteeseen?

Lähinnä mietityttää sellainen, että ihmiset ovat äärimmäisen nopeita tekemään varsin pitkälle kantavia johtopäätöksiä lähes tyhjästä (esimerkiksi vain vaatetuksesta, tai siitä kömpelyydestä sosiaalisessa tilanteessa). Jos se ensivaikutelma ei ole ns "paras mahdollinen", niin kuinka nopeasti aletaan olettamaan, että kyseessä on joku pahantekijä tms? Joku jota kannattaa välttää viimeiseen asti?

Tulisi vastaan missä? Jos kadulla/kaupassa tms. yhteydessä eli kyseessä olisi täysin ventovieras ihminen, kieltäytyisin automaattisesti. En oman turvallisuuteni tähden lähde vieraiden miesten matkaan. Jos oltaisiin tutustuttu esim. opiskelujen, työn tai harrastusten ohessa ja tyyppi vaikuttaisi olevan ihan OK ja mukava, vaikkakin vähän kömpelö - no, tällaisia on ollutkin, joihin olen halunnut tutustua paremmin ja meistä on tullut kavereita. Silloin en lähtisi mukaan, jos toinen vaikuttaa ihastuneelta ja itseäni ei siinä mielessä kiinnosta, koska on liikaa kokemusta miehistä, jotka raivostuvat, kun heidät torjuu.

- eri