En löydä miestä jolla olisi yhtä hulvaton huumori kuin itselläni

Entä jos riittäisikin se että sulla on kavereita, joiden kanssa naurat ja vitsailet hulvattomasti? Ehkä romanttisessa suhteessa liika huumori ja vitsailu voi tuoda jopa liian kaverillisen fiiliksen. Ainakin itselläni on näin. Tottakai jollain tavalla täytyy olla huumoria ja nauramista, mutta ei välttämättä samalla tavalla kuin kavereiden kanssa. Itse esim nauran veljeni kanssa kaikelle ihan typerälle ja meillä on todella lapsellinen huumori ja tapa heittää läppää. Mutta en haluaisi parisuhteeseen sellaista, koska itselleni romantiikka, seksuaalisuus jne ja jatkuva nauraminen ja läpän heitto on aikalailla melkeinpä vastakohtia. Mieheni kanssa nauretaan toki joillekin asioille ja meillä on yhteistä huumoria, tottakai, mutta emme nauraa räkätä jatkuvalla syötöllä kaikelle 247. Joten tässä pohdinnan aihetta myös. 

Minä nauran usein miehille. 

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Tämähän nyt on ilmiselvä trolli, mutta kyllä näitä valitettavasti oikeastikin on olemassa, jotka kuvittelevat kusipäisyyden olevan huumoria.

Hulvaton nainen ei kiinnosta miestä tosimielessä vaikka sen kanssa olisi kuinkakin hauskaa. Mies ajattelee (järkisyistä?)että noin se suhtautuu koko elämään. Hulvattoman naisen pitää siis esittää se vakavampi puoli itsestään aika pian tapaamisen jälkeen, siis heti seuraavana päivänä tapaamisesta. 

Eka treffien jälkeen siis et ehdi treffeille kun terassin teko, isovanhempien tapaaminen, viuluharkat, työ. Ei mitään hulvatonta missään 

Tosikko, tosikompi, vauva.fi mode

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Sellaiset jotka vääntää joka tilanteesta huumoria on todella raskaita ihmisiä. Ei joka tilanne oikeasti ole sellainen ja siinä voi loukata toisia todella pahasti. Vai menetkö laukomaan mitä sattuu esim. syöpäpotilaalle tai kuolemassa olevalle? Tai raiskatuksi tulleelle?

Olisko se  Sami vielä vapaana?)

Vedän puoleeni tuollaisia ankeuttaja tosikkoja, jotka ovat jotenkin lukossa itsensä kanssa ja jopa vihamielisiä. Todella vastenmielinen ihmistyyppi, joka vie ilon kaikkialta ympäriltään eikä kukaan koe oloaan luontevaksi tuollaisen seurassa. Olen pari x yrittänyt ja voinut huonosti jo tapailuvaiheessa. Jatkossa olen hyvin tarkka siitä, että mies on huumorintajuinen ja peruspositiivinen, lämminhenkinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Säikäyttämisessä ei ole mitään hauskaa. 'Piiloon meneminen tms. lapsellinen' on yliyrittämistä. Jos yrität väkisin olla hauska, et ole hauska

Minun poikani harrasti tuota piiloon menemistä noin 5-7-vuotiaana, se oli muka hauskaa. Tai huusi kovalla äänellä Pöö nurkan takaa. Eihän se aikuista naurata. Vaikea ymmärtää, millainen aikuinen ihminen siitä nauttii.

Tiedän pari sairaalloisen lihavaa keharia, jotka leikkivät tuollaisia kukkuu leikkejä, puun taakse piiloutumista ja sieltä kurkistelua jne.

Ap vaikuttaa lapsellisesta kusipäältä jonka olisi parempi pysyä kaukana kaikista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mulla on loukkaava huumorintaju. Oon yrittänyt siistiä sitä, mutta jotenkin vaan tulee luonnostaan sopimattomia ja sarkastisia heittoja. Miehet ei tykkää.

No ei tykkää naisetkaan loukatuksi tulemisesta. Et taida olla kauhean suosittu?

Eihän nykyään saa olla huumoria!

Joku suuttuu!

Vierailija kirjoitti:

Ei säikyttämisessä ole mitään hauskaa.

Joo, tykkään leikitellä, esim hippa olisi ihan hauskaa.

Mutta säikyttely? En halua joutua säikkymään etenkään sen ihmisen seurassa, jonka kanssa pitäisi olla kaikkein turvallisinta.

Säikyttely on hieman samaa sarjaa kuin nolaava huumori. Kumpikin hauskoja vain sen tekijän mielestä.

Ystävälläni on tällainenerikoinen huumori, mutta se rajoittuu aikalailla lapsellisiin navanalusjuttuihin. Tyyliin James Potkukelkan "Happi loppuu, pierettää. Pieru loppuu, hapettaa" ja saattaa kotona ollessa ryhtyä yhtäkkiä laulamaan "Siellä juotiin! Siellä nuss1ttiin!" ja toisella tätä pitkin iltaa jotain hävytöntä kuten "kull1 käveli pitkin siltaa, sanoi p1llulle hyvää iltaa". Omasta mielestään nämä ovat ratkiriemukkaita.

No, hän onkin autisti. Ihan siis omillaan toimeen tuleva, mutta ilmeisesti vielä keski-ikäisenäkin purkaa omia seksuaalisia estojaan ja kykenemättömyyttään olemaan miesten kanssa tekemisissä ilman lukkoon menemistä nimenomaan tuollaisilla pikkulasten huumorijutuilla ja jankkauksilla.

Miten saada ilmainen talo?

Hanki mies, muuta sen kotiin ja eroa.

Olenko minä hauska 

ps etsin naisia kovasti olen hauska, mukava ja minulla on kallis auto

T: Johan Van Der Von Tollendar