En löydä miestä jolla olisi yhtä hulvaton huumori kuin itselläni

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Säikäyttämisessä ei ole mitään hauskaa. 'Piiloon meneminen tms. lapsellinen' on yliyrittämistä. Jos yrität väkisin olla hauska, et ole hauska

Tapasimme vaimoni kanssa (hän on varsinainen hassuttelija) lavatansseissa vuonna -85. Hulvatonta on ollut meno meillä kunnes sairastuimme molemmat vakavasti.

Olemme vaimoni kanssa kärsineet jo vuosia hillitsemättömästä peräaukon kutinasta.

Luonnollisesti siirryimme peräteitse ruokintaan. Pahin on jo takana, sillä aamuinen granola annos on helpottanut oloa;

Granola, maustamaton jogurtti (valio) nautittuna peräteitse. Aloittelijoille vinkkinä: käyttäkää vaippoja, pakkautuu granolat tiukempaan pakettiin eikä pökkystimet mene lunastukseen. Myös rapsut, kestävät pitempään.

Uskon suuresti, että pääsemme vaimoni Susannen kanssa vielä hassuttelemaan, jahka saamme myös ilta kutkat kuriin.

Granolan täytteistä kesää!

-K68

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Itse tykkään sarkasmista ja älykkäästä huumorista ja en todellakaan jaksa miestä jonka huumori on jotain pieruhuumoria.

Sarkasmi ja suht kuiva sekä musta huumori on se mikä toimii mullakin. Osaan myös nauraa itselleni / kaltaisilleni ja aidosti hyväntahtoinen ja oivaltavan nokkela sanailu saa puolestani kohdistua ihan mihin tahansa ihmisryhmään, mutta mitään ilkkumista, irvailua tai nöyryyttämistä en siedä edes huumorin varjolla.

Esim nämä kaikki nykyhuumoria edustavat putoukset, posset, kovanviikonillat ym on melkoisen etäällä hauskasta ja älykkäästä huumorista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Itse tykkään sarkasmista ja älykkäästä huumorista ja en todellakaan jaksa miestä jonka huumori on jotain pieruhuumoria.

 

 

 

Sarkasmi ja suht kuiva sekä musta huumori on se mikä toimii mullakin. Osaan myös nauraa itselleni / kaltaisilleni ja aidosti hyväntahtoinen ja oivaltavan nokkela sanailu saa puolestani kohdistua ihan mihin tahansa ihmisryhmään, mutta mitään ilkkumista, irvailua tai nöyryyttämistä en siedä edes huumorin varjolla.

Esim nämä kaikki nykyhuumoria edustavat putoukset, posset, kovanviikonillat ym on melkoisen etäällä hauskasta ja älykkäästä huumorista.

Eli et siis pidä mustasta huumorista. Aiemmin keskusteluun kirjoittamani kommentti siis on hyvinkin paikkaansapitävä

"Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Säikäyttämisessä ei ole mitään hauskaa. 'Piiloon meneminen tms. lapsellinen' on yliyrittämistä. Jos yrität väkisin olla hauska, et ole hauska

Minun poikani harrasti tuota piiloon menemistä noin 5-7-vuotiaana, se oli muka hauskaa. Tai huusi kovalla äänellä Pöö nurkan takaa. Eihän se aikuista naurata. Vaikea ymmärtää, millainen aikuinen ihminen siitä nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua

Pyh. Mä olen kiltti kristitty nainen, mutta mun huumori on välillä ihan pimeetä. Siinä ei säästy kukaan pilkan kohteeksi joutumiselta. 

En ymmärrä. Pilkka on pilkkaamista, se ei ole huumoria. Huumorissa nauretaan jonkun kanssa, ei jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Hyvä kun annoit esimerkin. Sinulle on kuin onkin olemassa juuri sopiva mies.

Hänestä kerrotaan ketjussa Mieheni on pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua

Pyh. Mä olen kiltti kristitty nainen, mutta mun huumori on välillä ihan pimeetä. Siinä ei säästy kukaan pilkan kohteeksi joutumiselta. 

En ymmärrä. Pilkka on pilkkaamista, se ei ole huumoria. Huumorissa nauretaan jonkun kanssa, ei jollekulle.

 

Olet väärässä:

Huumorin teorioilla pyritään selittämään huumoria. Kolme tunnetuinta huumorin teoriaa ovat ylemmyysteoria, inkongruenssiteoria eli psykologinen vastakohtateoria, sekä huojennusteoria. [2]

Ylemmyydentunto huumorissa lähenee vahingonilon tunnetta, sillä ylemmyydentuntoinen ihminen tuntee mielihyvää nähdessään itsensä parempana kuin muut.[2] Platonin mukaan ihminen nauraa toisten vahingolle.

Ylemmyysaiheisiin vitseihin kuuluvat etnisyyteen, rotuun ja tyhmyyteen perustuvat vitsit.[5]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Huumori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Hyvä kun annoit esimerkin. Sinulle on kuin onkin olemassa juuri sopiva mies.

Hänestä kerrotaan ketjussa Mieheni on pelle.

Aah, klassikkokeskustelu

https://www.vauva.fi/keskustelu/2892041/naimisissa-pellen-kanssa-en-jak…

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että samaa huumorintajua et varmaan löydä. Ei minulla ainakaan ole puolison kanssa sama huumori, vaikka ollaan oltu yhdessä 25 vuotta eli vuodesta 1999 alkaen. Hän nauraa Kummelille, minä en. Se mitäs älämölöä täältä kuuluu- sketsi saa hänet aina huvittuneeksi. Minä taas en ymmärrä edes mille pitäisi nauraa. Luen Fingerporin sarjakuvia ja nauran niille, etenkin pikkutuhmille jutuille niissä. Mieheni ei jaksa niitä lukea. Hän nauraa, jos joku kaatuu jossain tahattomasti. Minusta siinä ei ole yhtään mitään hauskaa, kun voi sattua. Kun mieheni putosi tikkailta ja nilkka nyrjähti, sille hän nauroi pitkään. Siinä ei ollut minusta minkäänlaista komiikkaa, ja yleensäkin tapaturma on minusta ikävä asia eikä naurun aihe.

Hyvin me ollaan silti toimeen tultu. Huumori on minusta myös tietyllä tavalla yksityinen asia. En minä edes halua jakaa mietintöjäni Fingerporeista. Se riittää, että saan itse itselleni huvitusta niistä.<

Minun mieheni seuraa myös Fingerporia. Hän jakaa niitä aina toisinaan minulle. Onhan siellä nokkelia juttuja, mutta eivät ne minua naurata. Korkeintaan ajattelen, että joo, tuo oli hyvin keksitty. Onneksi huumorintajumme kohtaavat jossain kohtaa skaalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät myöskään innostu yhtään kun olen vaikka säikäyttänyt, mennyt piiloon tms. lapsellista. Aika äkkiä sen hoksaa jos toinen ei ole ollenkaan mukana jutuissa. Näen oikeastana missä vain tilanteessa jotain huumoria. Se on tavallaan tapa elää ja kepeyttää elämää. 

-ap

Hyvä kun annoit esimerkin. Sinulle on kuin onkin olemassa juuri sopiva mies.

Hänestä kerrotaan ketjussa Mieheni on pelle.

Aah, klassikkokeskustelu

https://www.vauva.fi/keskustelu/2892041/naimisissa-pellen-kanssa-en-jak…

Juuri tuo! En muistanut oikeaa otsikkoa.

Siellä kerrotaan monesta ap:lle passelista kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua

Pyh. Mä olen kiltti kristitty nainen, mutta mun huumori on välillä ihan pimeetä. Siinä ei säästy kukaan pilkan kohteeksi joutumiselta. 

En ymmärrä. Pilkka on pilkkaamista, se ei ole huumoria. Huumorissa nauretaan jonkun kanssa, ei jollekulle.

 

Olet väärässä:

Huumorin teorioilla pyritään selittämään huumoria. Kolme tunnetuinta huumorin teoriaa ovat ylemmyysteoria, inkongruenssiteoria eli psykologinen vastakohtateoria, sekä huojennusteoria. [2]

Ylemmyydentunto huumorissa lähenee vahingonilon tunnetta, sillä ylemmyydentuntoinen ihminen tuntee mielihyvää nähdessään

Hyi. Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei tuo ole huumoria, vaan pilkkaamista.

Ap lienee tämän naispuolinen vastine.

Melkein kaikki naiset aina loukkaantuu jos heittää vähänkin härskimpää tai mustempaa huumoria, enkä puhu nyt edes alapää jutuista vaan näistä klassisista n-sana ja h__o ja ruotsalais ja röööössä ym vitseistä.

Hulvaton-sanan käyttö tuo minusta esiin juuri sen huumorintajuttoman puolen. Toinen sana on lupsakka. Molemmat tuovat mieleeni sen vanhan sanonnan, että "tulee se mies räkänokastakin, muttei tyhjännaurajasta"

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä ensi näkemältä voi mitenkään tietää, mikä on toisen mielestä hauskaa ja mikä ei. Me ollaan oman mieheni kanssa tilannekomiikan ja sanaleikkien ystäviä. Me naurettiin laivalla ihan tuntikausia, kun joku tuli laivan aulaan sisälle ja jäi pyörimään siihen. Hän kysyi laivan aulassa vastaanottamassa olleelta miehistön jäseneltä, missä täällä on turvatarkastus. Sitä me naurettiin pitkän aikaa, että tyyppi on tullut satamasta ja astunut jo laivaan ja kyselee vielä turvatarkastuksen perään. Ei ole tainnut tulla oltua laivalla ennen. Tahattomille sananmuuttoksille myös nauretaan, siis jos sanat on käännettynä jotain ihan muuta merkitykseltään. Vaikka liekitettyä kuhaa ja kukkakaalia. Yhdessä ravintolassa oli ruokalistalla kinkkuruukku, mitä naurettiin vedet silmissä, että eikö nämä yhtään mieti, mitä niillä on tarjolla.

Oookei.... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mulla on loukkaava huumorintaju. Oon yrittänyt siistiä sitä, mutta jotenkin vaan tulee luonnostaan sopimattomia ja sarkastisia heittoja. Miehet ei tykkää.

Eikä miehen tartteis heittää yhtä paljon huulta kuin mitä itse. Mulle riittäisi, että se nauraisi välillä tai olisi edes loukkaantumatta. 

"Vïttu ku sä oot ihan toissavuotisen teepussin näköne!"

Ai taaskaan ei nauranu, vaan suuttu? Kyllä miehet on huumorintajuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua

Pyh. Mä olen kiltti kristitty nainen, mutta mun huumori on välillä ihan pimeetä. Siinä ei säästy kukaan pilkan kohteeksi joutumiselta. 

En ymmärrä. Pilkka on pilkkaamista, se ei ole huumoria. Huumorissa nauretaan jonkun kanssa, ei jollekulle.

Tuo on yksi huumorin määritelmä. Se ei ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten musta huumori = kaikki sellainen mistä kukaan vähemmistöön kuuluva ei voi loukkaantua

Pyh. Mä olen kiltti kristitty nainen, mutta mun huumori on välillä ihan pimeetä. Siinä ei säästy kukaan pilkan kohteeksi joutumiselta. 

En ymmärrä. Pilkka on pilkkaamista, se ei ole huumoria. Huumorissa nauretaan jonkun kanssa, ei jollekulle.

 

Olet väärässä:

Huumorin teorioilla pyritään selittämään huumoria. Kolme tunnetuinta huumorin teoriaa ovat ylemmyysteoria, inkongruenssiteoria eli psykologinen vastakohtateoria, sekä huojennusteoria. [2]

Ylemmyydentunto huumorissa lähenee vahingonilon tunnetta, sillä ylemmyyde

Hyi. Edelleenkin olen sitä mieltä, ettei tuo ole huumoria, vaan pilkkaamista.

Sinun näkemyksesi huumorista ei ole ainoa näkemys huumorista. Jonkun muun mielestä olet kokonaan huumorintajuton, jos et pidä vaikkapa 1970-luvun juutalaisvitsejä hauskoina.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Miehet kyllä julistaa hakevansa rentoa ja huumorintajuista naista joka ei ota elämää liian vakavasti, mutta todellisuudessa rento ja huumorintajuinen nainen ei kelpaakaan. Tai kelpaa, mutta sellaista ei kunnioiteta eikä "oteta vakavasti", koska nainen ei ole raivopäinen natsivääpeli joka pitää miehen kurissa ja nuhteessa vaan mies saa tehdä sen ihan itse.

 

Tuo on totta. Itsekin harrastan tosi paljon huumoria miesten kesken mutta huomaan että se ei vaimoihmiselle sovi. Oma vaimo on aina se joka määrittää miehen rajat.

Oma aviomies on myös tuollainen, huumorintajuinen seurassa muttei kotona, vakavana mököttää vaikka olen aina sama oma itseni.