Tapailisitko miestä jolla on lapsia aiemmasta avioliitosta?
Siinä se kysymys onkin. Olettaen että mies on kumminkin jo eronnut.
Kommentit (121)
Jos olisin sinkku niin kyllä siinä eroiskässä pitäis olla sitten liuta muita erinomaisen hienoja piirteitä. Tässä on ajankäytön ja elämäntyylin lisäksi sellainen käytännön asiakin, että esim. kahden lapsen ylläpito vie ison osan keskivertovanhemnan budjetista, ja se sitten heijastuisi myös yhteiseen talouteen, jos olisi tarkoitus elää oikeasti yhdessä. Eli tuollaisen miehen pitäisi jo sitten olla melko hyvätuloinen ja varmassa työssä. Ja tietysti muiltakin osin niin erityinen että kiinnostaisi lähteä johonkin uusperhesäätöön. Valitettavasti iso osa Tinderissä kohtaamistani eroisistä oli kaikkea muuta.
Lapsettomille tuo on helvetin huono diili.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Mikä miehessä vikana kun kerta ero tullut vaikka on lapsia? Sitä paitsi avioliitto on "kunnes kuolema erottaa".
En tietenkään tapailisi naista, jolla on jo lapsia. Mikä naisessa vikana, kun kerta ero tullut vaikka on lapsia? Sitä paitsi avioliitto on "kunnes kuolema erottaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti, olen jo +50.
Onhan monella viisikymppisellä miehellä vielä koulu- tai jopa päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mieheni on 52 ja lapsemme on 7.
Mitä sitten? Mähän vastasin, että helposti ja syynä ikäni. Enää ei rasita muiden lapset, kun omat ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Tapailen. Lapset eivät tule mukaan treffeille. Omanikaan eivät osallistu.
Yhteensä 5 kpl.
Ihmisiin ei viitata kappalemäärinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti, olen jo +50.
Onhan monella viisikymppisellä miehellä vielä koulu- tai jopa päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mieheni on 52 ja lapsemme on 7.
Eihän ne lapset siinä se ongelma olekaan. Sun miehen kohdalla pitäisi vielä tietää, että onko muita lapsia kuin tuo yksi teidän yhteinen.
Vierailija kirjoitti:
Otin, koska itsellänikin on lapsia. Olisi epäreilua vaatia toiselta muuta.
Miten niin epäreilua? Eihän omat toiveet kumppanille ole kenellekään velvoittavia, eikä pariutumisessa tarvitse olla reilu. Jokainen saa etsiä, mitä haluaa. Itse toivon, että kumppanilla mieluiten ei ole lapsia, joskin erityisen ihanan ihmisen kohdalla voin tästä ehkä joustaa. Kokemusta ei kyllä ole sellaisen kanssa deittailusta, jolla lapsia olisi. Itselläni on kaksi lasta, mutta en koe, että tämä velvoittaisi minua etsimään kumppania sellaisista, joilla myös on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi meitä syntisiä! Mulla ja naisystävälläni on molemmilla lapsia entisistä elämistä, eikä kumpikaan ole ikinä ollut naimisissa. Rankaiseeko jumala tai joku muu taho meitä nyt?
Lähinnä halusin tökätä otsikon sanamuotoja.En ole aloittaja, mutta nähdäkseni olette työläistaustaisia rahvaanomaiselta tapoinenne ja vanhempanne ovat äänestäneet vasemmistopuolueita.
Ei, vaan itsenäisiä, korkeasti koulutettuja ja omilla aivoillaan ajattelevia. Tähän samaan kannustamme myös lapsiamme.
En tapailisi, koska itselläni on lapsia. Ne riittää minulle ja en halua esitellä lapsille uuden miehen lisäksi vielä jotain uusia sisarpuolia, jotka eivät ole oikeasti edes sukua. Saati että muuttaisi kaikki yhteen vielä. Se pelkkä mieskin on iso muutos. Ja minulla onkin lapseton mies, yhdessä ei asuta ainakaan toistaiseksi. Toki jos ne miehen lapset olisi jo aikuisia tai kohta jo pois muuttamassa, niin ehkä sitten. Omat lapset kuitenkin asunee tässä vielä 8-10v. Jos ei olisi lapsia, niin sitten ei niin haittaisi miehen lapset, kunhan ei ihan pieniä olisi.
Ihmettelen vähän tuota yleistä asennetta, kuinka pitää ottaa puoliso jolla on lapsia, jos itselläkin on. Joo, toisaalta ymmärtää silloin paremmin toista, mutta kahden perheen yhdistäminen ei yleensä toimi. Minulla oli isäpuoli, hänellä ei ollut aiempia lapsia. Olisi ollut todennäköisesti kamalaa, jos meille olisi muuttanut vielä joku vieras lapsikin. Tekivät kyllä äitini kanssa vielä lapsen, mutta se nyt on eri asia, kun kyseessä on mun oikea pikkusisko. Tai pidän häntä ihan täysin siskona, vaikka eri isä onkin. Myöhemmin äiti erosi hänestäkin ja otti miehen jolla oli lapsi. Jäi ihan vieraaksi tyypiksi se lapsi, tosin oltiin jo teinejä ja ei yhdessä asuttu.
Joten en halua omille lapsille mitään uusperheen sekoiluja, vaikka ikävä kyllä ero tulikin heidän isänsä kanssa. Nunnaksi en toki ala, mutta tämän nykyisen kanssa nähdään pääosin silloin kun lapset ei ole täällä.
Vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että lapset olisivat jo aikuistuneet ja mies yksinäinen leski.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomille tuo on helvetin huono diili.
Se voi olla kelle vaan. Ei vain lapsettomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti, olen jo +50.
Onhan monella viisikymppisellä miehellä vielä koulu- tai jopa päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mieheni on 52 ja lapsemme on 7.
Eihän ne lapset siinä se ongelma olekaan. Sun miehen kohdalla pitäisi vielä tietää, että onko muita lapsia kuin tuo yksi teidän yhteinen.
?
Tän ketjun aihe on "Tapailisitko miestä jolla on lapsia aiemmasta avioliitosta". Jos lapset ei olekaan "se ongelma" niin mikä sitten?
Tapailisin, jos lapset ovat jo aikuisia, en pienten lasten isää tapailisi.
En tapailisi. Ei ole omakaan lapsia vielä, eli etsin miestä ydinperheen perustamiseen. Jos eroaisin itse lapsellisena, näen melko epätodennäköisenä että deittailisin ketään, ennen kuin omat lapset ovat isoja. Miehen kaipuuni ei ole niin suuri, että sotkisin lapsia mihinkään seurustelukuvioihin.
Isoin punalippu itselle olisi isä, joka näkee lapsiaan vain joskus ja jouluna. Täytyy olla muitakin tunne-elämän haasteita, jos jopa oma jälkikasvu on niin toissijainen asia, ettei siihen halua sitoutua.
Silloin kun olin sinkku minut olisi halunnut tavata mies, jolla oli lapsi. Etsi ilmiselvästi jonkinlaista äitihahmoa pojalleen. Kovasti kyllä yritti, mutta en suostunut. Löysin sitten eri miehen ja hyvin on mennyt.
En, koska ei omia lapsia. Ehkä eri juttu jos olisvat aikuisia ,kolmikymppisiä lapsia, ehkä... Toki elämänviisautta on enemmänkin niillä jotka ovat hankkineet lapsia
Vierailija kirjoitti:
En tapailisi, koska itselläni on lapsia. Ne riittää minulle ja en halua esitellä lapsille uuden miehen lisäksi vielä jotain uusia sisarpuolia, jotka eivät ole oikeasti edes sukua. Saati että muuttaisi kaikki yhteen vielä. Se pelkkä mieskin on iso muutos. Ja minulla onkin lapseton mies, yhdessä ei asuta ainakaan toistaiseksi. Toki jos ne miehen lapset olisi jo aikuisia tai kohta jo pois muuttamassa, niin ehkä sitten. Omat lapset kuitenkin asunee tässä vielä 8-10v. Jos ei olisi lapsia, niin sitten ei niin haittaisi miehen lapset, kunhan ei ihan pieniä olisi.
Ihmettelen vähän tuota yleistä asennetta, kuinka pitää ottaa puoliso jolla on lapsia, jos itselläkin on. Joo, toisaalta ymmärtää silloin paremmin toista, mutta kahden perheen yhdistäminen ei yleensä toimi. Minulla oli isäpuoli, hänellä ei ollut aiempia lapsia. Olisi ollut todennäköisesti kamalaa, jos meille olisi muuttanut vielä joku vieras lapsikin. Tekivät kyllä äitini kanssa v
"Joten en halua omille lapsille mitään uusperheen sekoiluja"
Melkoiselta sekoilulta kuulostavat nuo omatkin kuviosi siihen nähden, miten kärkkäästi olet tuomitsemassa muita.
Tapailisin vain miestä, jolla on lapsia. Lapsettomat ovat poikia. Moni lähipiirissä ajattelee samoin.
Lapsettomalle naiselle tietysti parempi vaihtoehto on lapseton.
Kyllä tapailisin, mutta omassa elämäntilanteessani sellaista, ettei enää ihan pikkulapsista olisi kyse. Omat olen saanut jo aikuisiksi, niin en haluaisi enää aloittaa pikkulapsiarkea uudestaan, vaikka lapsista muuten tykkäänkin. :)
Ja tietenkin miehen suhteet lapsiinsa olisi tärkeä prioriteetti: miten tulee lastensa kanssa toimeen ja millaista isyyttä "toteuttaa". Jos isyys vaikuttaisi tasapainoiselta, vastavuoroiselta kasvatukselta ja perhe-elämä siltä osin normaalilta, niin miksipä en. Omassa ikäluokassani enemmän pitäisin red flagina, jos perhettä ei ole perustettu vielä ollenkaan, eikä miehellä olisi lapsia. Siinä tapauksessa meillä luultavasti olisi hyvin erilaiset arvot.