Kestääkö kukaan täydellistä ihmistä?
Hieman provosoiva otsikko, mutta miltä tuntuisi kuulua lähipiiriin sellaisen ihmisen kanssa, joka vaan on luonnostaan hyvä todella monessa asiassa? Tietää suunnilleen kaikesta kaiken ja jos ei jotain tiedä, niin opettelee sen. Oppii hämmästyttävän nopeasti asioita, on se sitten uusi kieli tai remontointi. On suunnilleen kaikkien mielestä hirveän mukava ja ystävällinen ja tutustuu helposti niin aikuisiin, vanhuksiin kuin lapsiin.
Miten sietää omaa epätäydellisyyttään tällaisen ihmisen seurassa?
Kommentit (46)
Viisi vuotta kestin. Sitten loppui sen itsekehuilun ja kaikentietämisen sietäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kestä, liikaa kateutta. Been there, done that. Ovat yleensä suht hyviä tyyppiä itselle niin kauan kun hyötyvät tai niin kauan kunnes alkaa pokkakin pettämään ja tulee näkyviin todelliset ajatukset sekä luonto.
Valitettavasti tämän minun läheiseni todelliset ajatukset ja luontokin ovat todella hyvät. Puhuu aina ihmisistä kauniisti ja näkee heissä hyvää. Auttaa mielellään, ei jätä pulaan. Sanoo ääneenkin, että ei halua osallistua selän takana haukkumiseen, kun ei pidä sellaisesta.
Hyvä ihminen siis, toisin kuin minä
Ap
Tuon tyyppiset ihmiset ovat mielestäni tylsiä, heistä puuttuu särmää. Pidän melko mustasta huumorista ja ylikiltteys ei ole mielestäni positiivinen asia ihmisessä koskaan oikein missään tilanteessa - joten kauneus on katsojan silmissä, tai tässä
Mielenkiintoista että ystävällisyys, auttavaisuus ja se ettei puhu toisista paskaa selän takana on mielestäsi (manipuloivaa) ylikiltteyttä
Tämä kirjoitus tuntuu aivan siltä kuin henkilö olisi kirjoittanut ja hän olisi tuo joka hoitaa asiat jne...
Hoidat vain asian niin kuin sinun kaltaiset ihmiset tekee yleensä. Armoton selkäänpuukotus, mustamaalaus, hyväksikäyttäminen ja sitten leimaat ihmisen julkisesti idiootiksi kun oli ystävällinen sinulle ja auttoi sinua ongelmissasi sinun kaivaessa kuoppaa hänelle. Sitten kun olet kaulaa myöten siellä itse kaivamassasi kuopassa ja huomaat että yritys tuhota toisen elämä ei tehnytkään sinusta kaunista, viisasta eikä suosittuakaan niin alat vaikka vainota tms. On siis tuttu ilmiö ja ihan tiedoksi, että me jotka ollaan ns. täydellisiä niin me ei olla. Olemme myös ihmisiä emmekä tajua sitä ääretöntä ilkeyttä mitä kohtaamme ihmisiltä jotka päättää ottaa meidät silmätikuksi. Mutta eipä mitään. Suurin osa ihmisistä on hyviä ja säällisiä ihmisiä jotka ei koe toisia ihmisiä uhaksi. Heidän takiaan ei mene ihan täysin usko ihmisiin.
JOTA MINÄ 'STALKKAAN'...
Ei haittaa, jos on mukava ja ystävällinen ihminen eikä ajattele olevansa parempi kuin muut.
Oman etevyyden korostaminen ja päällepäsmäröinti tietty ärsyttää. Sellainen myös, joka kehuu jokaista asiaa, jonka osaat. Sanoo tyyliin: hyvä kun osasit laskea yhteenlaskun laskimella. Tälläisen keskipalkkaisen korkeakoulutetun tumpelon sietääkin osata laskea yhteenlaskuja laskimella.
Mulla on entinen ystävä, joka tavoitteli täydellisyyttä ja kertoi avoimesti muille, että hän haluaa olla paras kaikessa. On todella kaunis vaikka tummanruskeat hiukset on blondatut, tekoripset ja tekokynnet löytyy. Hän on ystävällinen muille, mutta kiinnostus ei tunnu aidolta vaan opetellulta. Puhuu paljon itsestään mutta ei muista mitä toiset ovat hänelle kertoneet. Mies maksaa kaikki pakolliset kulut niin hän voi kuluttaa omat osa-aikatyö tulot tälläytymiseen, kodin sisustukseen ja lapseen. Onhan se helppoa elää näennäisesti täydellistä elämää näillä eväillä. Ystäviä löytyy kumminkin kovin vähän. Muutkin ovat ehkä tulleet samaan tulokseen kuin minä.
Meillä on niin erilaiset arvot, etten jaksa enää viettää aikaa hänen kanssaan.
Ei kukaan lle täydellinen ihminen. Kaikilla meillä on omat haasteemme ja vaikeutemme.
No ala muuttaa omaa toimintaasi jos kerran häpeät huonoa käytöstäsi, se on niin yksinkertaista. Ihminen voi kehittyä läpi elämän.