Kestääkö kukaan täydellistä ihmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tottahan toki jos on kerta mukava, eli ilmeisesti luonteeltaankin täydellinen. Toki se on aina subjektiivista kuka on kenellekin luoteeltaan täydellinen.

No jos sinun mielestäsi ei ole niin se ei poista totuutta ihmisestä. Älä ole ilkeä omien mielipiteidesi vuoksi. Subjektiivisuus on henkilökohtainen asia eikä yleinen totuus kuitenkaan.

Millä tavalla oletat minun olevan ilkeä mielipiteideni vuoksi ja miksi muutenkin noin hyökkkäävä vastaus täysin neutraaliin kommenttiin? Ei varmasti ole mitään yleispätevää mittaria siihe millainen ihminen on luonteeltaan niin täydellinen, että se sointuisi jokaisen muun ihmisen luonteen kanssa.

Ei tässä ollut puhe varsinaisesti luonteesta vaan

Joo ei vaan sinä teet tahallasi tätä asioiden kääntelyä, tarkoitushan oli vain esimerkillistää asiaa kuten moni muu saattaa kyllä itse havaita.

Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?

Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?

Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.

Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?

Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa. 

Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artistikin on hyvä ja fiksu, ja hyvännäköinen?

Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikki ovat täydellisiä omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?

Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.

Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?

Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa. 

Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artisti

No tämä täydellinen osaa tämänkin. Pääsi erään erityistaitonsa vuoksi porukkaan, jossa on muitakin lahjakkaita. Ajattelin, että nyt vihdoin saa tuntea sen, miltä tuntuu, kun ei olekaan paras. Mutta ei. On ihan fiiliksissä, kuinka hienoa on päästä tekemään töitä niin lahjakkaiden ihmisten kanssa ja joka päivä oppii heiltä jotain. Ei siis kokenut minkäänlaista nöytyytystä, vaikka on aloittelija muihin verrattuna.

Ap

Ymmärrän aloittajan fiiliksiä, sillä ihmiselle on todella tärkeää miltä tuntee itsensä suhteessa muihin. Jos oma identiteetti on muiden seurassa enimmäkseen älykäs, taitava (asiassa x), sosiaalinen, energinen ja ihan hyvännäköinen voi minuus kokea kolauksen jos joku toinen kampittaa näillä kaikilla osa-alueilla läsnäolollaan. Itse olen kerran viilentänyt välejä yhteen tällaiseen tyyppiin, sillä tuntui että hänellä ei ollut mitään puutteita ja oma erityisen huono itsetuntoni silloin sai minut häpeämään itseäni hänen seurassaan. Myöhemmin näin häntä uudelleen yhteisen ystävän syntymäpäivillä, jossa avautui työnsä varjopuolista ja perhe-elämän haasteista. Tunsin heti enemmän yhteyttä ja empatiaa häntä kohtaan kuin siihen lukioajan täydellisyyden perikuvaan. En koskaan halunnut hänelle mitään ikävää, mutta tuntui ettei häneen ollut "tarttumapintaa" ja henkistä yhteyttä.

Yleisesti ottaen haasteet ja vaikeudet ja omat huonot piirteet yhdistävät enemmän ihmisiä kuin se että kaikki on hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?

Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.

Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?

Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa. 

Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artisti

Hyvä kommentti, olen miettinyt samaa useasti. Sanon aina itse että ei tarvitse eikä kannata minua kadehtia vaan jokainen on hyvä just sellaisena kuin on. Kateutta voi olla myös positiivisena tai se voidaan ilmaista myös ihailuna sekä kehuina. Kenenkään ei myöskään kannata antaa kateuden nousta hattuunsa eikä varsinkaan alkaa kerjäämään sitä tai nauttimaan siitä että kadehditaan sillä äkkiä nämä pääsevät aiheuttamaan pahaa itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikki ovat täydellisiä omana itsenään.

Kyllä voi sanoa että on täydellinen jos ei löydy oikein vikoja, se on eri asia kuin osata kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä, liikaa kateutta. Been there, done that. Ovat yleensä suht hyviä tyyppiä itselle niin kauan kun hyötyvät tai niin kauan kunnes alkaa pokkakin pettämään ja tulee näkyviin todelliset ajatukset sekä luonto.

Valitettavasti tämän minun läheiseni todelliset ajatukset ja luontokin ovat todella hyvät. Puhuu aina ihmisistä kauniisti ja näkee heissä hyvää. Auttaa mielellään, ei jätä pulaan. Sanoo ääneenkin, että ei halua osallistua selän takana haukkumiseen, kun ei pidä sellaisesta.

Hyvä ihminen siis, toisin kuin minä 

Ap

Tuon tyyppiset ihmiset ovat mielestäni tylsiä, heistä puuttuu särmää. Pidän melko mustasta huumorista ja ylikiltteys ei ole mielestäni positiivinen asia ihmisessä koskaan oikein missään tilanteessa - joten kauneus on katsojan silmissä, tai tässä tapauksessa täydellisyys. 

Itse olen juuri tuollainen "täydellinen" ihminen, eli moniosaaja ja teen asian kuin asian huolellisesti, mutta samalla tehokkaasti. Toki virheitäkin sattuu. Kunhan on luonteeltansa rento; ei tyrkytä itseään saati päsmäröi muita, niin silloin pärjää hyvin.

Mulla oli yhdessä elämänvaiheessa tapana tuoda taidokkuuksiani liian herkästi esille ja vähän jopa kerskuilla niillä. Silloin huomasin tehneeni vain itse itsestäni kuningasta, mikä ei johdata kuin salamannopeaan mustasukkaisuuteen ja ärsyyntyneisyyteen ympäroivien ihmisten keskuudessa. Ja tottakai tekee minusta myös kuspään.

Onneksi olen oppinut olemaan rauhallisempi ja pitämään mölyt vatsassa. Se on kiva sitten yllättää muita aina välillä monituisilla osaamisillaan.

Tämänhetkinen nuori ja alalla uusi työparini ei siedä minua, vaikken tuo osaamisiani tarkoituksella esille. Tottakai ne ilmenevät sitten töitä tehdessä. Hänessä kun asuu pahamainen mustasukkaisuus. Esimerkkinä kerta, kun osuin itseäni työkalulla naamaan. Huomasin kuinka hän oikein nautti tuosta hetkestä. Virne oli kuin paholaisella. Kun naurahdin asialle ja totesin, että: "täytyypä ottaa opikseni jotten toista virhettä" ja jatkoin lunkisti työtä, niin hän näyttikin siinä samassa musertuneelta ja oli mykkäkoulua loppupäivän.

Kannattaa siis antaa vaan kaikkien olla omiaan, eikä ottaa hernettä nenään jos toinen on toisessa asiassa mielestäsi itseäsi parempi. Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Ennemmin kannattaa kysyä neuvoa ja oppia osaavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kestä, liikaa kateutta. Been there, done that. Ovat yleensä suht hyviä tyyppiä itselle niin kauan kun hyötyvät tai niin kauan kunnes alkaa pokkakin pettämään ja tulee näkyviin todelliset ajatukset sekä luonto.

Valitettavasti tämän minun läheiseni todelliset ajatukset ja luontokin ovat todella hyvät. Puhuu aina ihmisistä kauniisti ja näkee heissä hyvää. Auttaa mielellään, ei jätä pulaan. Sanoo ääneenkin, että ei halua osallistua selän takana haukkumiseen, kun ei pidä sellaisesta.

Hyvä ihminen siis, toisin kuin minä 

Ap

Tuon tyyppiset ihmiset ovat mielestäni tylsiä, heistä puuttuu särmää. Pidän melko mustasta huumorista ja ylikiltteys ei ole mielestäni positiivinen asia ihmisessä koskaan oikein missään tilanteessa - joten kauneus on katsojan silmissä, tai tässä

Ei päde kaikkiin nämäkään ja nyt sinulla on näitä sinun subjektiivisia asioitasi tässä mukana. Ei ole ylikiltteyttä olla aidosti mukava, jotkut ovat koska eivät koe tarvetta olla ilkeitä, kiusata tai muuten näpäytellä. Kauneuskin on subjektiivista suurimmilta osin eikä täydellisyyteen liity kenenkään ihmisen ulkonäkö ainakaan. Hyvyys kaunistaa jokaista ihmistä.

Niin siis tuo ihminen on rakentava ja käsittelee ikävät tunteensa jonkun muun kanssa.

Hän näkee, että janoat hänelle nöyryytystä, joten miksi hän suhtautuisi sinuun, käytännössä viholliseensa, yhtään luottavaisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen juuri tuollainen "täydellinen" ihminen, eli moniosaaja ja teen asian kuin asian huolellisesti, mutta samalla tehokkaasti. Toki virheitäkin sattuu. Kunhan on luonteeltansa rento; ei tyrkytä itseään saati päsmäröi muita, niin silloin pärjää hyvin.

Mulla oli yhdessä elämänvaiheessa tapana tuoda taidokkuuksiani liian herkästi esille ja vähän jopa kerskuilla niillä. Silloin huomasin tehneeni vain itse itsestäni kuningasta, mikä ei johdata kuin salamannopeaan mustasukkaisuuteen ja ärsyyntyneisyyteen ympäroivien ihmisten keskuudessa. Ja tottakai tekee minusta myös kuspään.

Onneksi olen oppinut olemaan rauhallisempi ja pitämään mölyt vatsassa. Se on kiva sitten yllättää muita aina välillä monituisilla osaamisillaan.

Tämänhetkinen nuori ja alalla uusi työparini ei siedä minua, vaikken tuo osaamisiani tarkoituksella esille. Tottakai ne ilmenevät sitten töitä tehdessä. Hänessä kun asuu pahamainen mustasukkaisuu

Olet oppinut hyvin luovimaan, ehdottomasti hyvä taito. Muista kuitenkin että on niille omakehuille sitten paikkansa kuitenkin joissain kohdissa. Ei kannata alentua olemaan aina ihan hiljaakaan. Näitä taitoja oppii kun toimii erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettele itsekin kaikenlaista mitä mielesi tekee opetella ja ole utelias sekä avoin mieleltäsi niin opit. Väkipakolla kukaan ei opi yhtään mitään uusia asioita, varsinkaan sellaisia joita siis ei oikeasti edes halua oppia.

Mutta onhan se ärsyttävää, jos on itse harrastanut jotain asiaa pitkään ja pyytää tätä täydellistä mukaansa kokeilemaan asiaa, niin hetkessä hän on siinä parempi ja innoissaan asiasta.

Ap

Mutta hän ei suinkaan ole ainoa ihminen, jolla on tuollainen lahjakkuus. Itse olen pikkutallin pitäjänä opettanut ihmisiä ratsastamaan yksityis- ja pariopetuksena. On tullut useampi vastaan, jotka oppivat kaiken siihen tahtiin kuin ehdin heille asioita näyttää. Usein heillä on muuta urheilutaustaa, jolloin kehonhallinta on toisella tasolla. Eivät välttämättä ole olleet pohjattoman älykkäitä, mutta sekin auttaa. Ja sitten kun heidät päästää kiertämään kenttää ja tutkimaan asioita itse sillä välin kun itse käy hörppäämässä vesipullosta, niin selän takaa kuuluu riemukas kiljahdus, että hei kun mä teen näin niin tää tekee näin. Ja kas, ensimmäistä oppituntiaan ratsastava maallikko alkaa koota hevosta ja löytää nappuloita piaffeen ja passageen. Mikä tietysti ei tavallisessa opetuksessa voi tapahtua koska yleensä alkeisopetushevonen ei osaa kokoavaa työskentelyä, mutta mulla on erityislahjoja itselläkin koulutella niitä pitkälle. Ja oikeinkohdeltu hevonen mielellään esittelee taitojaan kun on tottunut saamaan niistä kehuja ja on ylpeä osaamisestaan. Juu, eläinkin on leuhka siitä mitä osaa ja mielellään esittelee sitä tehdäkseen vaikutuksen.

Ei ihminenkään ole välttämättä kusipää kertoessaan taidoistaan. On vain sosiaalisesti hiukan sokea syytä tai toisesta. Itse olen ollut taipuvainen kertomaan liikaa omistani niinkuin nytkin. Tosin nyt teen sen havainnollistaakseni mistä puhun. Mutta olen monelle ihmiselle aiheuttanut kateellisuushalvauksen, koska minulla oli pitkään tarve todistaa omaa arvoani ymmärtämättä, että toiset kyllä näkivät ominaisuuteni ilmankin ja olivat kateellisia. Näin vain, etteivät he oikein pidä minusta, joten yritin osoittaa heille olevani sen arvoinen. Taustalta löytyy isätön äiti, joka ei koskaan antanut minulle anteeksi sitä, että minulla oli isä. Ainoa tapa saada hänet varauksettoman myönteiseksi suhteeni oli häikäistä hänet. Silloin hän hetken ajan oli minulle jotain muuta kuin nyrpeä. 

Voi olla, että lahjakkuuspotentiaalini on tullut hyödynnettyä sen verran hyvin juuri siksi, että taustalla on traagisia asioita. Jos kotiolot olisivat olleet tavanomaiset, olisin paljon tavanomaisempi. Ap, mene siihen tuskaan joka on oman epävarmuutesi aiheuttanut. Miksi peruskokemuksesi on, ettet kelpaa etkä riitä itsenäsi? Jos sinulla ei sellaisia erityislahjoja ole, jotka olisivat auttaneet sinua nostamaan omaa häntääsi, niin eiköhän ole oikeastaan ainoa tie onneen se, että perkaat ongelmasi juurisyihin asti. 

Minä ainakin olen kestänyt ja jopa pitänyt siitä. Menin siis naimisiin tuollaisen monilahjakkuuden kanssa ja yksi lapsistamme peri isänsä kyvyt.  Senhän tämä vaatii, että oma itsetunto on kunnossa. Ei se ole minulta pois, että toinen on niin hyvä. Ja onhan se kätevää, että puoliso ja lapsi osaa mitä vaan.

Paria asiaa en kuitenkaan heidän kanssaan tee. Tietokilpailu (+Trivial Pursuit) ovat pannassa. Ärsyttää tuollainen. Myöskään pokeria en tykkää pelata mokomien kortinlaskijoiden kanssa. Shakissa häviän aina, mutta pelaaminen on kuitenkin viihdyttävää, eli se on ihan ok silloin tällöin.

Usein tuollaiset ihmiset ovat luonteeltaan todella inhottavia ja vähättelevät toisia.

Ei.En siedä Stubbia.

Enpäs oo tähän mennessä nähnyt täydellisiä - täydellisyysposeeraavia kyllä ja paljon.

Hei ap, on todella vaikea uskoa sitä että tämä tuntemasi ihminen on täydellinen. Hienoa jos hän ei puhu pahaa toisista mutta en ole siitäkään ihan vakuuttunut. Jos hän ei puhu sinulle niin hän voi puhua jollekin toiselle. Ainakin mulle jäi kuva että tämä täydellisyys ja maailman syleily on joku rooli mitä hän esittää. Että hän ikään kuin "nostaa" itsensä muiden yläpuolelle. Mulla oli aikanaan yksi tuttu (tuttuna pysyi eikä tullut ystäväksi tai edes kaveriksi) joka kujerteli sekä lapsille että miehille siitä kuinka kaikki on niin ihanaa ja sitä ja tätä. Paistatteli kestohymy naamallaan huomion keskipisteenä. Kun jäätiin kahden niin johan alkoi pahan puhuminen muutamassa minuutissa ja juuri muista naisista. Ei meinannut puolisokaan uskoa kun kerroin, ihmetteli vaan kun välttelin "niin ystävällistä ihmistä joka lapsetkin aina huomioi". Jäi sitten oman puolisonsa kanssa kiinni muihin kohdistuvasta kieroilusta ja epätäydellisyys paljastui. Kyllä, oli iloinen hetki, hyi minua :)