Lue keskustelun säännöt.
Kestääkö kukaan täydellistä ihmistä?
05.05.2024 |
Hieman provosoiva otsikko, mutta miltä tuntuisi kuulua lähipiiriin sellaisen ihmisen kanssa, joka vaan on luonnostaan hyvä todella monessa asiassa? Tietää suunnilleen kaikesta kaiken ja jos ei jotain tiedä, niin opettelee sen. Oppii hämmästyttävän nopeasti asioita, on se sitten uusi kieli tai remontointi. On suunnilleen kaikkien mielestä hirveän mukava ja ystävällinen ja tutustuu helposti niin aikuisiin, vanhuksiin kuin lapsiin.
Miten sietää omaa epätäydellisyyttään tällaisen ihmisen seurassa?
Kommentit (74)
Itse olen joidenkin mielestä ilmeisesti tällainen. Opin nopeasti ja olen yleensä hyvä kaikessa mihin ryhdyn, oli kyse sitten jostakin liikuntalajista tai uudesta taidosta. Jo koulussa ala-asteella muistan pienentäneeni itseäni, koska kaverit alkoivat kettuilla kun olin aina heitä parempi jossakin (pieni luokka, joten ei valinnanvaraa kavereista).
En usko että tämä on nyt mikään kovin ihmeellinen ominaisuus. Olen vain perfektionisti ja keskityn täydellisesti siihen mitä teen, jolloin tulee myös tuloksia. Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka aina vähättelevät mitä tahansa teenkin tai väittävät että minulla on helppoa elämässä. Mököttävät myös jos vaikka voitan heidät jossain täysin leikkimielisessä kisassa.
En ikinä kehu itseäni ja onnistumisistakin kerron vain harvoin kun joku sattuu kysymään oma-aloitteisesti. Se on ajoittain hieman raskasta, kun joutuu miettimään tarkkaan mitä kehtaa näille tietyille lähipiiriin kuuluville ihmisillä kertoa, etteivät he vain tuntisi alemmuutta. Elämäni ei ole kuitenkaan ollut helppoa ja paljon on ollut vastoinkäymisiä jo lapsuudesta asti. En mainosta näistä eteenpäin, joten moni ei tiedä. Eli ei siis kannata kadehtia vaikka joku päällisin puolin vaikuttaisikin ns. täydelliseltä, kun siellä taustalla voi olla vaikka mitä vaikeuksia mistä et tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?
Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.
Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?
Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa.
Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artistikin on hyvä ja fiksu, ja hyvännäköinen?
Tiwdinhalu, oppimunen, monialainen osaaminen jne., ovat hienoja ja upeita ominaisuuksia, mutta jos persoonallisuus on sellainen, että ihminen asettaa näiden ominaisuuksiensa takia itsensä kaikkien muiden yläpuolelle, eikä kykene kunnioittamaan muita, vaan halveksuu ja mitätöi, tekee kyseisestä ihmisestä lähinnä vastenmielisen ja kartettavan. "Kyllä minä tiedän...", "Sä et voi tietää, koska mäkään en tiedä, ja mä sentään oon (tehnyt/lukenut/kokenut) sitä ja tätä ja tota...", "Mä en vaan tajuu, miks toi ei tee niinkuin mä..."; näitä riittää, kuulostaako tutulta?
Siedän ja tuollaiset ihmiset ovat hyviä lähistöllä, heistä ja heidän asenteestaan voi ottaa mallia. Ei kaikkien tarvitse olla hyviä samoissa asioissa, nuo ovat aika geneerisiä juttuja kuitenkin jututtaa jotain mummeleita ja tehdä remppaa. Itseensä voi olla täysin tyytyväinen siitä riippumatta, mitä ne omat erikoisosaamiset ovat ja samanaikaisesti voi olla kannustava muiden erikoisosaamisia kohtaan, tai perusosaamisia, kuten tällä kaverilla.
Itseensä voi olla tyytyväinen samaan aikaan kun on ylpeä muista. Opettele tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?
Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.
Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?
Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa.
Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artistikin on hyvä ja fiksu, ja hyvännäköinen?Tiwdinhalu, oppimunen, monialainen osaaminen jne., ovat hienoja ja upeita ominaisuuksia, mutta jos persoonallisuus on sellainen, että ihminen asettaa näiden ominaisuuksiensa takia itsensä kaikkien muiden yläpuolelle, eikä kykene kunnioittamaan muita, vaan halveksuu ja mitätöi, tekee kyseisestä ihmisestä lähinnä vastenmielisen ja kartettavan. "Kyllä minä tiedän...", "Sä et voi tietää, koska mäkään en tiedä, ja mä sentään oon (tehnyt/lukenut/kokenut) sitä ja tätä ja tota...", "Mä en vaan tajuu, miks toi ei tee niinkuin mä..."; näitä riittää, kuulostaako tutulta?
Kaksi eri asiaa olla hyvä jossakin ja olla väkivaltainen, eli vähätellä ja mitätöidä muita. Jos henkilö on väkivaltainen niin tietenkään sellaisen kanssa ei kannata olla tekemisissä eikä varsinkaan kuulua tämän lähipiiriin.
Terve itsetunto on: minä olen hyvä, sinä olet hyvä. Tuollainen "minä olen hyvä, sinä olet huono" ei ole tervettä itsetuntoa eikä tervettä sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vaan nauti sen mukavan ihmisen seurasta?
Siinähän lukee, ei kestä koska on kateellinen. Siitäkin tulee syyttää sitä toista ihmistä. Täysin perinteistä Suomessa nykyisin varsinkin, ennen lähinnä kärsittiin kuitenkin itsessään eikä oltu noin sairaan röyhkeitä ja typeriä ihmisiä.
Eikö tämmösestä ihmiseltä voisi yrittää oppia jotain sen sijaan että kärvistelee kateellisena?
Tietenkään kaikilla ei oo esim. hyvää kielipäätä, mutta yksi asia mikä tuosta tulee mieleen että ko. ihminen on tiedonhaluinen ja kokeilee uusia asioita. Luultavasti hän poimii ne mitkä eniten kiinnostaa ja parhaiten osaa.
Mun on vaikea ymmärtää miksei ko. ihmisen seurassa voi vaan viihtyä ilman negailuja jos hän on niin kiva. Voiko artistia käydä katsomassa ja nauttia keikasta, jos se artistikin on hyvä ja fiksu, ja hyvännäköinen?Tiwdinhalu, oppimunen, monialainen osaaminen jne., ovat hienoja ja upeita ominaisuuksia, mutta jos persoonallisuus on sellainen, että ihminen asettaa näiden ominaisuuksiensa takia itsensä kaikkien muiden yläpuolelle, eikä kykene kunnioittamaan muita, vaan halveksuu ja mitätöi, tekee kyseisestä ihmisestä lähinnä vastenmielisen ja kartettavan. "Kyllä minä tiedän...", "Sä et voi tietää, koska mäkään en tiedä, ja mä sentään oon (tehnyt/lukenut/kokenut) sitä ja tätä ja tota...", "Mä en vaan tajuu, miks toi ei tee niinkuin mä..."; näitä riittää, kuulostaako tutulta?
Minun kokemukseni mukaan ne ovat ne älyllisesti laiskat ja salaa kateelliset ihmiset, jotka ovat näitä "kyllä minä tiedän"- ja "en tajuu miks kaikki ei tee niin kuin mä" -tyyppejä. Tiedonjanoiset ja oppimishaluiset keskittyvät oman tietotaitonsa kehittämiseen, eivät muiden dissaamiseen ja arvosteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on tuollainen. Se on äärimmäisen viehättävää. En koe mitään alemmuudentunnetta, itseluottamukseni on kohdillaan ja olen minäkin nopea oppimaan ja lahjakas. Ihmiset pitävät myös minusta.
Tiedän myös keissejä missä se "vähemmän etevä" on se väkivaltainen osapuoli hyökäten sen taitavan kimppuun joko uhriutuen, laittaen sanoja tämän suuhun tai jollakin tavalla muuten tuoden negatiivista energiaa tilaan. Eli kannattaa tarkistaa myös oma asenne, onko aidon iloinen toisen saavutuksista tai vähintään neutraali, eikä itse hyökkää toisen kimppuun tämän menestyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikki ovat täydellisiä omana itsenään.
No ei ole. En pidä yhtäkään ihmistä täydellisenä, ja joitain vielä vähemmän. Ilkeä, paha, väkivaltainen ja itsekäs ihminen ei todellakaan ole mikään täydellinen. Joutaa vankilaan pois muiden ihmisten elämiä pilaamasta. Ei kyllä ole täydellinen ap:n kuvaamakaan ihminen, vaikka lähemmäksi täydellisyyttä pääseekin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joidenkin mielestä ilmeisesti tällainen. Opin nopeasti ja olen yleensä hyvä kaikessa mihin ryhdyn, oli kyse sitten jostakin liikuntalajista tai uudesta taidosta. Jo koulussa ala-asteella muistan pienentäneeni itseäni, koska kaverit alkoivat kettuilla kun olin aina heitä parempi jossakin (pieni luokka, joten ei valinnanvaraa kavereista).
En usko että tämä on nyt mikään kovin ihmeellinen ominaisuus. Olen vain perfektionisti ja keskityn täydellisesti siihen mitä teen, jolloin tulee myös tuloksia. Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka aina vähättelevät mitä tahansa teenkin tai väittävät että minulla on helppoa elämässä. Mököttävät myös jos vaikka voitan heidät jossain täysin leikkimielisessä kisassa.
En ikinä kehu itseäni ja onnistumisistakin kerron vain harvoin kun joku sattuu kysymään oma-aloitteisesti. Se on ajoittain hieman raskasta, kun joutuu miettimään tarkkaan mitä kehtaa näille tietyille lähipiiriin kuuluville ihmisillä kertoa, etteivät he vain tuntisi alemmuutta. Elämäni ei ole kuitenkaan ollut helppoa ja paljon on ollut vastoinkäymisiä jo lapsuudesta asti. En mainosta näistä eteenpäin, joten moni ei tiedä. Eli ei siis kannata kadehtia vaikka joku päällisin puolin vaikuttaisikin ns. täydelliseltä, kun siellä taustalla voi olla vaikka mitä vaikeuksia mistä et tiedä.
Minulla oli sama, että yläasteella koulussa kiusattiin. Aloin tehdä tahallisesti virheitä, että ei kiusattaisi. Minkä sille voi, jos matematiikka esimerkiksi on helppoa, oppii nopeasti. Ja kun lapsuudenkodissa aina liikuttiin paljon, helppoahan minun oli juosta, luistella, hiihtää tai uida liikuntatunnilla. Koulussa oli tennistä 8. ja 9. luokan keväällä. Muistan ne huutelut, että tuo osaa kaiken. Mikä ihme se on, jos kotona on pelannut tennistä lapsesta asti. Kesäisin vähintään kahdesti viikossa oltiin tenniskentällä ja tenniskurssit kävin jo 8-vuotiaana. Ottihan se silloin päähän, ettei saa osata mitään toisten mielestä.
Omasta mielestäni ulkonäkö ei ole koskaan ollut mikään täydellinen todellakaan. Sain geenit, joilla pysyy helposti normaalipainoisena. Minulla ei ole mitään kauneuspakkomiellettä. Olen joutunut kuitenkin pahoinpidellyksi, koska erään nuoren naisen mielestä hänen poikaystävänsä oli rakastunut minuun. En edes tuntenut, moikkasin silloin tällöin, koska olin sen pojan lukiokaveri. Sairaita ja kateellisia naisia riittää. Oli miehiäkin nuorena. Jouduin erään miehen vainoamaksi. Hän olisi halunnut seurustella, minä en. Seuraamista, ahdistavia ja seksuaalisia viestejä. Vaihdoin vaatteet löysiin collegeihin, että saisin olla rauhassa. Poliisi sai sen lopulta päättymään. Piinaa oli kestänyt 1,5 vuotta. Olin muuttanutkin kerran, mutta hän oli saanut uuden osoitteen selville. Tämä voi tapahtua kenelle tahansa, eikä tarvitse olla mikään missi tai malli. Ikä on onneksi tuonut myös ryppyjä yms., niin enää ei ole ahdistelua kuin korkeintaan kerran vuodessa satunnaisesti, jos käyn baarissa ystävien kanssa.
Oma tytär on kaunis, nyt 16 v. Hänellä tulee varmasti samoja kokemuksia ja on jo ollutkin, inhottavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on kovin monta vanhingoniloista ja pahantahtoista ihmistä. Onko tuollainen kovinkin yleistä? Omissa piireissä lähinnä kannustetaan ihmisiä eteenpäin ja iloitaan kun toisella menee hyvin. Ja niiden mukavien ja osaavien seurassa todellakin viihdytään.
Eräs ystäväni piti minua tuollaisena. Meillä oli kivaakin, mutta hän piikitteli ja ivasi minua pitkän ystävyytemme aikana vähän väliä. Tavatessamme puheenaiheet koskettelivat 90% ajasta hänen juttujaan. Omiani en lopulta viitsinyt enää kertoa, koska aistin ettei toisella ole kiinnostusta, halua tai kykyä kuunnella.
Sitten yksi iso unelmani toteutui, minkä eteen olin työskennellyt monta vuotta, ja hän pilkkasi sitäkin. Lakkasin vastaamasta hänen viesteihinsä ja hän laittoi pitkän ajan päästä anteeksipyynnön käytöksestään. Kertoi, että on kade, kun minulla on aina hommat hallussa ja suunta selvillä ja tiedän mitä tehdä ja elämäni on niin eheää. Mietin sitä lukiessani, että miten ihminen voi olla niin itseriittoinen, että ei näe muuta kuin oman totuutensa. Olin ollut vuosien aikana masentunut, ahdistunut, aivan pihalla siitä mitä teen ja räpiköinyt vain jotenkin eteenpäin. Häneltä tämä oli mennyt ystävyytemme alussa ohi ja loppuvuosina hän ei yllättäen tuntunut enää sellaiselta ihmiseltä, jolle olisi ollut turvallista uskoutua.
Jotenkin niin turha juttu, että hän oli luonut päässään minusta ihme kiiltokuvan, jota sitten kadehti, eikä se kuva edes ollut totta. Onneksi emme ole enää tekemisissä, kamala energiavampyyri.
Oma tyttäreni on tällainen mitä kuvailet, todella mukava ja huomioon ottava, oppii ihan äärettömän nopeasti oli se sitten uuden soittimen soittaminen, jokin koreografia, kemian tehtävät tai lähes mitä tahansa. Piirtää ja maalaa upeasti ja on todella kaunis käsiala. On hyvä tyylitaju, osaa sisustaa, on kaunis ja siis.. no, sellainen ihminen joka onnistuu about kaikessa.. Ja ihaillen ja hämmästellen katselen tuollaista, ei ole kyllä vanhemmilta peritty :D Ja on ollut aina tuollainen, ei ole kasvatettu ”tuohon”.. Mutta on hänellekin omat haasteensa vaikka monille ulkopuolisille se ei ehkä sillä tavalla näykään.. älä ainakaan kateellinen ole tälle tuttavallesi, vaan nauti hänen seurasta