Pystytkö realistisesti arvioimaan ulkonäkösi?

Eipä ole tarjokkaita ollut, hyvin ovat kiertäneet kaukaa. Olen aina se ketä ei kukaan lähesty 

Mikäli olisin nuorena harrastanut balettitanssia niin olisin ryhdikkäämpi ja ja kaunisliikkeisempi, muttei käynyt mielessäkään. Eikä kyllä kiinnostellutkaan.

Nuorena olin kaunis, hoikka. Nyt keski- ikäisenä olen ruma. 10kg ylipainoa, hampaat romuna, tulossa proteesit. Ylähuuli kapea, silmät jotenkin oudot, tihrut. Otsassa ryppyjä, samoin ylähuulessa. Olen todella ruma, vastenmielisen näköinen. En katso itseäni koskaan isosta peilistä. Meikkaan pienellä peilillä. Vihaan ulkonäköäni. Häpeän käydä missään. Ei ole varaa mihinkään pistoksiin/ plastiikkakirurgiaan.

Olen kai nätti tai söpö mutta olen seinäruusu, tai nukkavieru.Ikää 32v

Kaunis keski-ikää lähestyvä nainen. Kasvoissa näkyy viime aikojen stressi mutta yleisilme on hymyilevä ja helposti lähestyttävä, ystävällinen. Voisin olla kauniimpi jos laihtuisin viitisen kiloa, mutta olen tarpeeksi hyvä näinkin. Laittautuneena olen todella kaunis. 8/10. 

Ei vaikeutta arvioida, kun nämä teamsit ja zoomit osoittavat karun totuuden näkymistä vikojen passikuvien ohella. Peilin edessä saattaisi tulla harhakuvia hämärässä valaistuksessa ilman silmälaseja itseään katsellessa.

Mutta minkäs näille mahtaa ilman jotain tanakoita kosmeettisia ja kirurgisia apuja. Naama valahtaa ja silmäpussit paisuu. Rypyt eivät ole se olennaisin asia kohdallani, vaan se että suupielet ovat kuin marsulla ja aina näytän vihaiselta, ellen erikseen komenna itseäni hymyilemään.

N61

En näe tarpeelliseksi arvioida kenenkään ulkonäköjä. Kaikki ovat kauniita tavallaan. Itse olen sinut itseni kanssa, ja kannan itseni ylpeydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0. En pysty poistumaan asunnosta varsinkaan tällaisina päivinä.

N43

Voi miten typerä sä olet 

En ole typerä vaan ruma.

N43

Ilmeisesti sitten en. Olen omasta mielestäni viisikymppiseksi tosi kivan näköinen nainen, mutta olen saanut aivan toisenlaista palautetta. Minua on alennettu, verrattu muihin, ja osoiteltu ns kauneusvirheitäni. Jokin on oltava pielessä, kun edes _kehdataan_ käyttäytyä noin. Jokin triggeröi kuvitelman, että olen ansainnut moista sikailua/olen niin tasoton, että minulle voi purkaa moista. Outoa.

Nuorena olin lähinnä söpö, sellainen 8+. Terveet elämäntavat ja huolellinen ihonhoito plus geenit ovat tehneet sen, että nyt 50+ olen vielä varsin rypytön, tissit ei roiku mitenkään mainittavasti eikä luojan kiitos vielä harmaita hiuksia. Eli tavallaan taso noussut ikäisten joukossa. Ei nuorena eikä nyt vanhana ulkonäkö ole riittänyt niihin surffaajiin tai malleihin tms, mutta perusinsinööriin kuitenkin.

Hullua kyllä, miehiä on riittänyt vaikka ulkonäköpuutteita on. Varmaan olen silleen sopivasti ei-niin kaunis että perusmiehet uskaltaa lähestyä ja kuitenkin tavis-söpö että mun kanssa kehtaa kulkea. 

-666 . Ei kelpaa naisille kun on ruma.

40 vuotiaana täydellinen 9. Olen kaunis sekä kasvoiltani, että kropaltani. 

Jotta tätä voisi kysyä niin pitäisi ensin määritellä realismi.

Vastasin jo aiemmin, mutta se mistä olen saanut tarpeekseni ovat samanikäluokan naiset, jotka haluavat tulla muistuttamaan minulle etten ole enää kolmekymppinen vaan nelikymppinen ja olettavat vertaistukeutumista ulkonäöllisiin yms. esivaihdevuosikriiseihin. Aivan neljänkymmenen rajapyykki on ylitetty, mutten siltikään suostu alaistumaan siihen, että pitäisi olla tietynlainen iän perusteella ja suostua sauvakävelämään sekä vesijuoksemaan, koska mukas oletuksena on, ettei enää voisi/saisi treenata tavoitteellisesti. Itsensä hyväksyminen ainakin minulle tarkoittaa sitä, että tekee sen mikä on hyväksi niin keholle kuin mielelle, stereotypioihin alistumisen sijaan.

Jos joku sanoo rumaksi ja toinen kauniiksi niin miten siinä pystyy realistisesti arvioimaan, kumpi on oikeassa? Yleensä ulkonäköni ei herätä mitään mielipidettä, eli olen kai sekä ruma, tavallinen että kaunis? 

Yleinen konsensus ystäväpiirissä tuntuu olevan, että olen kaunis, ja saan kuulla tästä usein. Olen keski-ikää lähestyvä nainen ja ainakin toistaiseksi hieman ikääni nuoremman näköinen. Uskon sen johtuvan siitä, että olen pienikokoinen ja pitkätukkainen ja käytän suhteellisen nuorekkaita vaatteita.

Pidän itsestäni hyvää huolta, mutta hyväksyn sen, että parhaat vuoteni alkavat olla takana päin. Pikkulapsiarjen stressi ja väsymys näkyvät naamassa, samoin satunnaiset juhlimiset tai huonosti nukutut yöt. Herkuttelu kostautuu nykyään turvotuksena, vaikka ennen saatoin syödä mitä vain. Onneksi elämässäni ulkonäkö ei ole siellä kärkipäässä.

En tietenkään, saatan hymyillä peilikuvaa katsoessa, en huomaa pyöreää vatsaani kuin vasta kääntyessäni peilin edessä täysin sivuttain, enkä "halua" huomata ikääni, kun tykkään meikata ja näyttää edes hieman kivemmalta.

Onneksi on oikein asennettu kokovartalopeili, joka palauttaa realistiseen, ei liian hyvään eikä liian huonoon arvioon. Ja toisaalta ovat sitten vinoon suunnatut kamerat, jotka näyttävät naamankin paljon vanhempana kuin mitä itse olen huomannut! Saman tekevät väärin asennetut peilit, jotka näyttävät vain kummallisia kuvia, joista ei meinaa tunnistaa itseään ollenkaan.

Joten jossain tässä realistisen ja epärealistisen välissähän sitä killutaan.

Olen 15kg ylipainoinen ja kasvoni on 6. Meikillä saan kohotettua ulkonäköäni 6.5:een, mutta muuten olen siis välttävän näköinen. Joskus onnistun ihmeellisesti valokuvissa, niin että kasvojani jopa kehutaan, mutta näen kyllä teamsissa ja meetissä just miksi en todellakaan ole se kaunotar, joka saisi treffipyyntöjä. Onneksi kaikkeen tottuu, jopa siihen peilikuvaansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi?

Tämä. Ilmeisesti tässä on taas taustalla se palstan vakiovänkäys eli "naiset ei ymmärrä omaa tasoaan". Joten: Miksi pitäisi?

Joo, opin paikkani asteikossa jo ala-asteen sukkadiskoissa, kun sain pakkeja ikäluokkani rumiluksilta. "Kai mä sitten olen ruma".