Miksi jotkut miehet inhoavat tatuointeja naisilla?
Kommentit (895)
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehet paheksuvat nimenomaan naisten tatuointeja mutta miehillä tatuoinnit ovat ilmeisesti ihan ok? Miehinen kaksinaismoralismi...
Kysymys oli niinpäin aseteltu. Tee vaikka uusi keskustelu jos helpottaisi oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehet paheksuvat nimenomaan naisten tatuointeja mutta miehillä tatuoinnit ovat ilmeisesti ihan ok? Miehinen kaksinaismoralismi...
Tatuoinneissa on jotain maskuliinista, ihan sama mikä se kuva on. Olen nainen ja minustakin tatuoinnit voivat joillekin miehille sopia, mutta naisille ne eivät sovi koskaan.
Ei riipu tatuoinnista? Itse olen ainakin nähnyt ihan kauniita tatuointeja. En tiedä kuinka maskuliinisia vaikka nätisti tehdyt kukat tai perhoset on. Jotkut ihan yksinkertaiset kuviotkin voi olla mielestäni kauniita. Se vaan tatuoinneissa on, että ovat pysyviä. Naisethan maalaavat naamansa meikeillä joka päivä
Vierailija kirjoitti:
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.
Ootko samaa mieltä esimerkiksi urheilemisesta? Hieman kovataseoisemmassa urheilussakin usein koetaan jonkinlaista fyysistä kipua
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehet paheksuvat nimenomaan naisten tatuointeja mutta miehillä tatuoinnit ovat ilmeisesti ihan ok? Miehinen kaksinaismoralismi...
No, eikös täälläkin ole kerrottu, että tatuoinnit on lähtökohtaisesti maskuliinisia. Harva mies haluaa maskuliinista naista. Minulla itselläni on 3 pientä tatuointia (yhdet molemmissa olkapäissä ja yksi pohkeessa). Lisää en aio ottaa, tämä on just hyvä määrä.
Vaikka itselläni on nämä tatuoinnit, en silti halua tatuoitua naista. En vain koe tatuointeja naisella hyvän näköisenä, sillä ne vievät omasta mielestäni naiseutta heiltä pois. Voin olla kaksinaismoralisti, mutta ainakin olen rehellinen.
Näkyvät tatuoinnit kuuluvat työväenluokkaisille. Jos joku haluaa omaa duunaritaustaansa esitellä, siitä vaan, mutta minä en ole heistä kiinnostunut.
Sen kun hakkaatte vaan ihon täyteen kuvia, ihan sama. Voitte elää omaa elämäänne omissa joukoissanne.
En ole koskaan palkannut henkilöä, jolla on näkyviä tatuointeja. Enkä palkkaa jatkossakaan. Ihan sama, onko nainen, mies tai muunsukupuolinen.
N48
Vierailija kirjoitti:
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.
Onneksi tajusin nuoruuden masennuspäissään satuttaa itseäni vain mustelmin, kuristamalla ja päänahkaan viiltelyllä
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tatuoinnit on minusta rumia. Jos joku muu tykkää niin tykätköön.
Ja kaikilla tatuoiduilla ihmisillä on kokemusperäisesti jotain sellaista elämässä, mitä minä en omaani kaipaa. Moni käyttää runsaasti päihteitä, traumoja, voi olla vähän hölmöjä tai viirata päässä, on olevinaan räväkkä tai cool, jne. Ja tieteellistä näyttöä on siitä, että leimoja hankkivat usein ihmiset, joilla on jotain traumoja lapsuudesta.
Hyvä vaan, jos laittaa varoitusvärit pintaan, kun on syytä.
Mä tykkään luomuista, rauhallisista ja vähän nörteistä ihmisistä.
Osuit naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehet paheksuvat nimenomaan naisten tatuointeja mutta miehillä tatuoinnit ovat ilmeisesti ihan ok? Miehinen kaksinaismoralismi...
No, eikös täälläkin ole kerrottu, että tatuoinnit on lähtökohtaisesti maskuliinisia. Harva mies haluaa maskuliinista naista. Minulla itselläni on 3 pientä tatuointia (yhdet molemmissa olkapäissä ja yksi pohkeessa). Lisää en aio ottaa, tämä on just hyvä määrä.
Vaikka itselläni on nämä tatuoinnit, en silti halua tatuoitua naista. En vain koe tatuointeja naisella hyvän näköisenä, sillä ne vievät omasta mielestäni naiseutta heiltä pois. Voin olla kaksinaismoralisti, mutta ainakin olen rehellinen.
Just niin nykyaikaa, että naiseus on lähinnä ulkonäössä. Vasta oissijaisesti olemuksessa, eleissä ja käytöksessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että miehet paheksuvat nimenomaan naisten tatuointeja mutta miehillä tatuoinnit ovat ilmeisesti ihan ok? Miehinen kaksinaismoralismi...
No, eikös täälläkin ole kerrottu, että tatuoinnit on lähtökohtaisesti maskuliinisia. Harva mies haluaa maskuliinista naista. Minulla itselläni on 3 pientä tatuointia (yhdet molemmissa olkapäissä ja yksi pohkeessa). Lisää en aio ottaa, tämä on just hyvä määrä.
Vaikka itselläni on nämä tatuoinnit, en silti halua tatuoitua naista. En vain koe tatuointeja naisella hyvän näköisenä, sillä ne vievät omasta mielestäni naiseutta heiltä pois. Voin olla kaksinaismoralisti, mutta ainakin olen rehellinen.
Just niin nykyaikaa, että naiseus on lähinnä ulkonäössä. Vasta oissijaisesti olemuksessa, eleissä ja käytöksessä
99,9% ihmisistä kiinnittää ensin huomiota toisen ulkonäköön. Miehet ja naiset. Se on pään avaaja. Sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Turha siis muuta väittää.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan palkannut henkilöä, jolla on näkyviä tatuointeja. Enkä palkkaa jatkossakaan. Ihan sama, onko nainen, mies tai muunsukupuolinen.
N48
Et vaikuta sellaiselta henkilöltä jonka alaisuudessa olisi muutenkaan mukava työskennellä. Ehkä win win -tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.
Ootko samaa mieltä esimerkiksi urheilemisesta? Hieman kovataseoisemmassa urheilussakin usein koetaan jonkinlaista fyysistä kipua
En, urheilu vapauttaa endorfiineja ja raskaan urheilun jälkeen tulee hyvä olo. Rääkkäävää urheilua harrastavat ovat koukussa näihin mielihyvähormoneihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan niitä siksi naisilla, kun ne on esteettisesti niin rumia. Yhtä ainutta kaunista tatuointia en ole nähnyt, ja olen nähnyt niitä todella paljon.
Pidätkö yleisesti kuvataiteesta tai koetko että sinulla on estetiikan tajua? Jos et pidä kauniista kuvista niin ymmärrän ettei tatuoinnitkaan voi olla mielestäsi kauniita. Vai pyöritkö vaan sellaisissa porukoissa missä tatuoinnit on tehty amatöörien toimesta
Oon eri, mutta se on se kokonaisuus. Vaikka olis kuinka kauniisti tehty kuva, niin kokonaisuudesta se harvemmin loistaa positiivisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tatuoinnit on minusta rumia. Jos joku muu tykkää niin tykätköön.
Ja kaikilla tatuoiduilla ihmisillä on kokemusperäisesti jotain sellaista elämässä, mitä minä en omaani kaipaa. Moni käyttää runsaasti päihteitä, traumoja, voi olla vähän hölmöjä tai viirata päässä, on olevinaan räväkkä tai cool, jne. Ja tieteellistä näyttöä on siitä, että leimoja hankkivat usein ihmiset, joilla on jotain traumoja lapsuudesta.
Hyvä vaan, jos laittaa varoitusvärit pintaan, kun on syytä.
Mä tykkään luomuista, rauhallisista ja vähän nörteistä ihmisistä.
Osuit naulan kantaan.
Rauhalliset nörtithän on just niitä joilla on eniten hoitamattomia mielenterveysongelmia ja siksi kökkivät vain koneella.
Tupakoiva ja tatuoitu nainen on alinta pohjasakkaa. Kannattaa pysyä kaukana sellaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.
Ootko samaa mieltä esimerkiksi urheilemisesta? Hieman kovataseoisemmassa urheilussakin usein koetaan jonkinlaista fyysistä kipua
En, urheilu vapauttaa endorfiineja ja raskaan urheilun jälkeen tulee hyvä olo. Rääkkäävää urheilua harrastavat ovat koukussa näihin mielihyvähormoneihin.
Niin ja tatuoinnin jälkeen ei seuraa mitään haluttua? Ei esim saa sitä kuvaa ihoonsa minkä vuoks sinne tatuoijalle mentiin.
Hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.
Ootko samaa mieltä esimerkiksi urheilemisesta? Hieman kovataseoisemmassa urheilussakin usein koetaan jonkinlaista fyysistä kipua
En, urheilu vapauttaa endorfiineja ja raskaan urheilun jälkeen tulee hyvä olo. Rääkkäävää urheilua harrastavat ovat koukussa näihin mielihyvähormoneihin.
Kivunkin jälkeen tulee hyvä olo, se on monella pointtina itsensä satuttamisessa. Siksi siihenkin voi jäädä koukkuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan niitä siksi naisilla, kun ne on esteettisesti niin rumia. Yhtä ainutta kaunista tatuointia en ole nähnyt, ja olen nähnyt niitä todella paljon.
Pidätkö yleisesti kuvataiteesta tai koetko että sinulla on estetiikan tajua? Jos et pidä kauniista kuvista niin ymmärrän ettei tatuoinnitkaan voi olla mielestäsi kauniita. Vai pyöritkö vaan sellaisissa porukoissa missä tatuoinnit on tehty amatöörien toimesta
Oon eri, mutta se on se kokonaisuus. Vaikka olis kuinka kauniisti tehty kuva, niin kokonaisuudesta se harvemmin loistaa positiivisesti
No kai se on sitten mielipidejuttu. Oon nähnyt paljonkin nättejä tatuointeja jotka mielestän kaunistavat ihmistä. Samoin kuin kauniit vaatteet, kaunis meikki ja muu ehostautuminen voi tehdä ihmisestä kauniimman. Tatuoinneissa isoin ero on toki se pysyvyys. Nypityt karvat kasvaa takasin ja meikit saa pestyä pois. Tatuoinnin poistaminen on hankalampaa
Suuret tatuoinnit rinnastetaan viiltelyyn psykologiassa. Suuria, itseaiheutettuja avohaavoja, vapaaehtoista kivun tuottamista itselle. Eivät ole tervepäisen harrastus.
Kielivät neuroottisuudesta ja masennusjaksoista, jolloin asiat eivät ole olleet hyvin ja pahaa oloa on purettu kipuun.