Miten rajattoman isovanhemman kanssa pitäisi toimia?

Olen itse 70 + ja kyllä lähes kaikilla kavereilla onnollut tuota anopin sekaantumista ja nimenomaan me emmesiitä syyst ikinä puutu lastemme sisustamiseen yms. Eli kyseessä on 20-luvulla syntyneet anopit, jotka näissä tapauksissa ovat ne varsinaiset päältäpäsmärit.

Meidän ikäluokka perusti perheen suht nuorina ja anopit luulivat, ettei mitään osata. Meille olisi pitänyt kelvata heidän haisevat romunsa ja puuvillavanulla täytetyt painavat täkit ja kieroon kudotut räsymatot ja myrkylliset alumiinikattilat yms.

Vierailija kirjoitti:

Rahalla. Meillä sovittiin että äitini saa sisustaa meidän asunnon jos maksaa minulle 5000e ja puolisolleni 5000e ja lapsille myös. Meillä on kaksi lasta.

Koti on sisustettu vähän vanhanaikaisesti ja kuuleman mukaan maksoi 30 000 e.

Olemme molemmat miehen kanssa matalapalkka-alan duunareita ja raha oli tervetullutta meille.

Kaikella on hintansa. Oma äitini ja isäni on lääkäreitä ja heillä kyllä rahaa riittää yli. Sitä olisi muillekin, jos vain verotus olisi kovempi. Puolisolle ja minulle ei jää oikein mitään laskujen jälkeen. Suomessa kaikkien ihmisten kannattaisi lukea itsensä lääkäreiksi.

Mitä vinguttaa, olisit opiskellut lääkäriksi. Ja eikö lähes maailman kirein ansioverotus riitä..vielä pitäisi lisäö ottaa,että sulla olisi varaa ostoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esitetään samanarvoista. Tekevät itsestään naurunalaisia.

Siksipä juuri olen nolo.  Lasteni appivanhemmat ovat akateemisia, minä siellä lasten synttäreillä yritän muka samanvertaisena keskustella.   Olen tosi nolo ja hävettävö, tiedän 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esitetään samanarvoista. Tekevät itsestään naurunalaisia.

Kommenttisi aiheutti sen että en enää koskaan mene lasteni pyynnöstäkään  heidän pikku juhliinsa,  jätän  ylppäritkin väliin, etten ole naurunalainen jos yritän keskustella vaikka toisten isovanhempien kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Mitä keskustelemista siinä on että jokainen tekee omat päätöksensä?

Me tehtiin omat päätökset. Käytännössä tietenkin tulkinta oli se, että minä yksin tein ne päätökset, jotka olivat anopille vastenmielisiä. Anoppi olisi halunnut kustantaa kunnon kalusteet oikeasta huonekaluliikkeestä eikä mistään Ikeasta.

Minussa taas on se vika, että kunnostan mielelläni vanhaa kunnostuskelpoista. Hion, lakkaan, maalaan, verhoilen. Miehelläkin pysyy työkalut käsissä oikein päin.

Sai sitten kuulla äkäisiä huomautuksia romujen keräämisestä.

Ymmärrän toki siitä näkökulmasta, että anoppi maalla oli joutunut avioituessaan muuttamaan oman anoppinsa huusholliin, joten ei varmaan pariinkymmeneen vuoteen päässyt uutta ja mieleistään hankkimaan. Valitettavasti oma karvas kokemus ei antanut ymmärrystä lastensa oikeuteen toteuttaa omia mieltymyksiään kotiensa hankintojen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Mitä keskustelemista siinä on että jokainen tekee omat päätöksensä?

Me tehtiin omat päätökset. Käytännössä tietenkin tulkinta oli se, että minä yksin tein ne päätökset, jotka olivat anopille vastenmielisiä. Anoppi olisi halunnut kustantaa kunnon kalusteet oikeasta huonekaluliikkeestä eikä mistään Ikeasta.

Minussa taas on se vika, että kunnostan mielelläni vanhaa kunnostuskelpoista. Hion, lakkaan, maalaan, verhoilen. Miehelläkin pysyy työkalut käsissä oikein päin.

Sai sitten kuulla äkäisiä huomautuksia romujen keräämisestä.

Ymmärrän toki siitä näkökulmasta, että anoppi maalla oli joutunu

Niin. Onko tuossa jotakin keskusteltavaa?

" siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa."

Ei kai isovanhempien ole tarkoitus hoitaa toistakin sukupolvea lapsia, kun ovat jo omansa hoitaneet? Satunnainen hoitoapu on ok, mutta pitäisikö isovanhempien järjestää lapsenlapsille kesälomatkin, eli hoitaa useampi viikko pieniä lapsia? Se on aika rankka rupeama vanheneville ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

" siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa."

Ei kai isovanhempien ole tarkoitus hoitaa toistakin sukupolvea lapsia, kun ovat jo omansa hoitaneet? Satunnainen hoitoapu on ok, mutta pitäisikö isovanhempien järjestää lapsenlapsille kesälomatkin, eli hoitaa useampi viikko pieniä lapsia? Se on aika rankka rupeama vanheneville ihmisille.

Eihän tässä ketjussa ollut tuosta edes kyse vaan siitä että jos isovanhempi tulee satunnaiseksi hoitoavuksi, miksi lapsenlapsen vanhempien tulee maksaa siitä antamalla määräysvaltansa kokonaan pois? Eli sen johdosta kun isovanhempi tulee sen kerrankin hoitoavuksi (tai kyläänkään muuten vaan), hän rajattomana saa päättää milloin lapsenlapsi siirtyy kiinteisiin ruokiin tai millainen olohuoneen valaisin perheessä on. Se on se hinta mikä vanhempien tulee maksaa tästä isovanhemman satunnaisavusta jonka tämä pitkin hampain tekee ja tuo rajojen ylittäminen / päsmäröinnin salliminen on sopiva korvaus siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esitetään samanarvoista. Tekevät itsestään nauruna

Paree jäädä pois jos tekee itsestään naurunalaisen yrittämällä olla jotain muuta mitä on. Mieluimmin aito oma itsensä vaikkei olisi käynyt mitään kouluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esitetään samanarvoista. Tekevät itsestään nauruna

Eikai kukaan ilman pyyntöä mene edes lasten juhliin? Vaikka itseoikeus on isovanhemmilla, tottakai ! Mutta muodonvuoksi lasten kuuluu pyytää. Muu suku on sitten niitä toisarvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi keskustella asioista. Välien katkaiseminen osoittaa julmuutta. Ystävälliseen sävyyn neuvottelemalla siitä, että haluamme tehdä omat päätöksemme, muu ei käy.

Mitä keskustelemista siinä on että jokainen tekee omat päätöksensä?

Me tehtiin omat päätökset. Käytännössä tietenkin tulkinta oli se, että minä yksin tein ne päätökset, jotka olivat anopille vastenmielisiä. Anoppi olisi halunnut kustantaa kunnon kalusteet oikeasta huonekaluliikkeestä eikä mistään Ikeasta.

Minussa taas on se vika, että kunnostan mielelläni vanhaa kunnostuskelpoista. Hion, lakkaan, maalaan, verhoilen. Miehelläkin pysyy työkalut käsissä oikein päin.

Sai sitten kuulla äkäisiä huomautuksia romujen keräämisestä.

Ymmärrän toki si

"Niin. Onko tuossa jotakin keskusteltavaa?"

Ei minusta, eikä keskusteltukaan, kun kuuntelin suu kiinni hammasta purren niitä kipakoita huomatuksia vuodesta toiseen. (Kasvatustani täydentävät huomautukset lausuttiin kahden kesken, ei ikinä mieheni kuullen, joten niistä on vain niukasti todistajanlausuntoja.)

Ei sitten keskusteltu paljon muustakaan. Mutta mukavaa, saati luottamuksellista suhdetta ei valitettavasti koskaan syntynyt.

Sen hyvän opin sain, että omia lapsiani ja heidän puolisoitaan tuen heidän ratkaisuissaan, eikä minulla koskaan mitään huolta ole heidän valinnoistaan ollutkaan. Jokainen sisustaa, syö ja kasvattaa, kuten hyväksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Aviopari asuu anopin asunnossa for free.

Miksi sitten kuunnella asioita suu kiinni hammasta purren? Mikä maailmanloppu se on jos sanoo asioihin vastaan ja toinen siitä loukkaantuu?

Ei kanssakäyminen kaikkien kanssa ole kivaa. Harvoin se on kivaa kokoajan kenenkään kanssa. Vuorovaikutuksessa syntyy erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä joista voidaan keskustella vaikka sinällään niistä omista rajoista ei keskustelisikaan tai niistä perääntyisi.

Kaikkien kanssa ei vain myöskään tule sillä tavalla toimeen että heitä voisi esim."päästä" kotiinsa tai pyytää esim. lapsiaan hoitamaan tms.

Ex-anoppi tuli silloisen mieheni ja minun yhteiseen uuteen kotiin, johon oltiin juuri muutettu, katsoi, että eihän täällä ole verhoja ikkunassa, otti kaapista lakanat ja naulasi ne ikkunanpokiin. Että siinä varsinainen sisustaja. Meillä olisi ollut verhojakin ja nipsutkin verhokiskossa, mutta naulaaminen oli ilmeisesti kätevämpi tapa ripustaa joku rätti ikkunan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Aviopari asuu anopin asunnossa for free.

Siinä vaiheessa ehkä kannattaa muutta pois anopin asunnosta tai hyväksyä että rahalla on valta ja se joka maksaa se päättää.

"Tämä ei ole teidän kotinne. Tämä on meidän kotimme. Me päätämme itse miten sisustamme."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esitetään samanarvoista. Tekevät itsestään nauruna

Kommenttisi aiheutti sen että en enää koskaan mene lasteni pyynnöstäkään  heidän pikku juhliinsa,  jätän  ylppäritkin väliin, etten ole naurunalainen jos yritän keskustella vaikka toisten isovanhempien kanssa 

Höpsistä.

Tottakai menet ja kunnioitat lapsiasi/lapsenlapsiasi heidän tärkeänä päivänään. Jos arastuttaa puhua vieraiden kanssa heidän "fiksummuutensa" takia, jokainen pystyy tarinoimaan säästä aivan riittävällä asiantuntemuksella. Itse puhun nykyisin muuttolinnuista ja niiden pesintäkuvioista ynnä muista ajankohtaisuuksista, joita seuraan aktiivisesti ikkunasta ja pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi tuli silloisen mieheni ja minun yhteiseen uuteen kotiin, johon oltiin juuri muutettu, katsoi, että eihän täällä ole verhoja ikkunassa, otti kaapista lakanat ja naulasi ne ikkunanpokiin. Että siinä varsinainen sisustaja. Meillä olisi ollut verhojakin ja nipsutkin verhokiskossa, mutta naulaaminen oli ilmeisesti kätevämpi tapa ripustaa joku rätti ikkunan eteen.

Ovet kannattaa pitää lukossa jos lähipiirissä on noin röyhkeitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa tuotiin esiin että n 70-vuotiaat anopit ovat vain kansalaiskoulun käyneitä.   Sehän on totta, olemme tyhmiä ja tietämättömiä tumpeloita.

Omatkin miniäni ja vävyni ovat kaikki akateemisia,   hyväpalkkaisissa hommissa.   Kyllä sen aistii väleissä ja siksi en itseäni tuputa , sen käyn mitä harvoin kutsutaan ja he 2 * vuosi pikaisesti pistäytyvät.

Ikävä näille heidän puolisoilleen etteivät löytäneet akateemisen suvun puolisoa itselleen vaan haksahtivat ensimmäisen polven koulutettuihin.

Ei siinä mitään vaikka vain kansalaiskoulu mutta kun/jos kehutaan erinomaisuudellaan ja kaikkitietävänä, nostetaan itsensä jalustalle jne. Ja esim juhlissa etsitään seuraksi aina ne rkkaimmat, fiksuimmat, menestyneimmät ja esi

Miten kansakoulun käyneenä kuuluu olla oma itsensä akateemisessa seurasa?   Tulla työhaalarissa?   Onko teeskentelyä jos laittaa Tokmannilta ostetun juhlapaidan ja yrittää jutella ees ilmoista.  Vai paree linnottautua johonkin nurkkaan itekseen?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 70 + ja kyllä lähes kaikilla kavereilla onnollut tuota anopin sekaantumista ja nimenomaan me emmesiitä syyst ikinä puutu lastemme sisustamiseen yms. Eli kyseessä on 20-luvulla syntyneet anopit, jotka näissä tapauksissa ovat ne varsinaiset päältäpäsmärit.

Meidän ikäluokka perusti perheen suht nuorina ja anopit luulivat, ettei mitään osata. Meille olisi pitänyt kelvata heidän haisevat romunsa ja puuvillavanulla täytetyt painavat täkit ja kieroon kudotut räsymatot ja myrkylliset alumiinikattilat yms.

Minulla oli vuosia käytössä äitini kutomia rakkaita räsymattoja. Menin ja annoin ne tyttärelleni, mummin ihanat matot. Asiat voi nähdä niin monelta kantilta.