Miten rajattoman isovanhemman kanssa pitäisi toimia?

Vierailija kirjoitti:

Miten nää vanhukset on voineet elää elämänsä siten että ei ole koskaan tarvinut mennä itseensä ja muokata omaa käytöstään, jotta elämä muiden kanssa onnistuisi? Siksi koska muut ympärillä ovat aina alistuneet ja luovineet tuohon mielivaltaiseen käytökseen.

Eihän ne olekaan. Tosi rikkonainen työura esimerkiksi kun ei oikein ole pärjännyt missään toisten johdettavana/kollegana.

Jos mahdollista työelämän puolesta, niin kilometrit välissä auttaa kovasti.

Normaaleille ihmisille lyhyet etäisyydet käy, kun on helppo olla avuksi lastenhoidossa ja muutoinkin mukavasti tapailla.

Vierailija kirjoitti:

Miten nää vanhukset on voineet elää elämänsä siten että ei ole koskaan tarvinut mennä itseensä ja muokata omaa käytöstään, jotta elämä muiden kanssa onnistuisi? Siksi koska muut ympärillä ovat aina alistuneet ja luovineet tuohon mielivaltaiseen käytökseen.

Monesti käytännössä päinvastoin. He ehkä ovat itse alistuneet siihen että joku muu on päättänyt esim. heidän oma anoppinsa. Tavasta on ehkä muodostunut sellainen joka siirtyy sukupolvelta toiselle ilman että sitä pitää itse edes mitenkään ihmeellisenä asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Meillä on erittäin toimiva julkinen päivähoitojärjestelmä, joten miksi isovanhempien tulisi palkatta hoitaa lapsenlapsia? Normaaleissa aikuisissa perheissä vanhemmat vastaavat itse lastenhoidosta, isovanhemmat vain kyläilevät eivätkä ole hoitovastuullisia, vaippaa ei tarvitse vaihtaa eikä taloutta siivota, koska se ei kuulu isovanhemmuuteen kuin silloin, kun asutaan yhteistä taloutta saman katon alla. Isovanhemman velvollisuuksiin ei kuulu olla lapsenvahtina, siihen saa maksullista apua noin 45 e/h hinnalla eikä tämä lastenhoitaja sisusta tai siirtele.

Vierailija kirjoitti:

Miten nää vanhukset on voineet elää elämänsä siten että ei ole koskaan tarvinut mennä itseensä ja muokata omaa käytöstään, jotta elämä muiden kanssa onnistuisi? Siksi koska muut ympärillä ovat aina alistuneet ja luovineet tuohon mielivaltaiseen käytökseen.

Nää eivät välttämättä ole edes vanhuksia. Isoäidit voivat olla viisikymppisiä ja nuorempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Meillä on erittäin toimiva julkinen päivähoitojärjestelmä, joten miksi isovanhempien tulisi palkatta hoitaa lapsenlapsia? Normaaleissa aikuisissa perheissä vanhemmat vastaavat itse lastenhoidosta, isovanhemmat vain kyläilevät eivätkä ole hoitovastuullisia, vaippaa ei tarvitse vaihtaa eikä taloutta siivo

Juu näinpä niin että jos IKINÄ tarvitset isovanhemmalta ts. omalta äidiltäsi yhtään mitään lapsenvahtiapua, rahallista apua, koiranulkoilutusapua ollessasi sairas / äkillisesti töissä tuuraamassa työkaveria / opiskelemassa / työmatkalla, joudut tämän vuoksi suostumaan joka ikiseen asiaan jonka tämä isovanhempi haluaa perheessäsi määrätä. Sinä et saa itse päättää millainen valaisin olohuoneessasi on tai milloin lapsesi aloittaa kiinteän ruokailun, mitäs pyysit sitä isovanhempaa avuksi tähän em. tarpeeseen. Möit sillä itsenäisyytesi, määräämisoikeutesi omaan perheeseesi ja sisustukseesi.

Vain isovanhemmalla on siis oikeuksia. Sinulla ei IKINÄ eikä varsinkaan silloin jos pyydät jonkun toisen apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että sen rajattoman isovanhemman oman lapsen tulisi olla se, joka laittaa ne rajat ja tekee selväksi millaiset säännöt ja tavat perheellä on. En itse lähtisi oman anoppini kanssa näistä vääntämään, ei se ole minun asiani vaan mieheni. Itse keitän anopille kahvit ja juttelen säästä. 

Meillä ainakin huseerasi nimenomaan oma vanhempani.

Niin meilläkin, ja minä hänen kanssaan jatkuvasti väänsin, ei mieheni. Ei olisi tullut mieleenikään, että jos mieheni ja äitini olisivat päätyneet törmäyskurssille meidän lapsiin tai perheeseen liityvissä asioissa, niin olisin vaan katsellut sivusta. Kuitenkin näitä anoppiketjuja ja anoppitarinoita on vaikka kuinka paljon, jossa nimeomaan miniät ja anopit riitelevät, keskustelevat ja vääntävät milloin mistäkin. Sitä ihmettelen, kyllä itse oletan että konfliktitilanteessa päävastuun asian ratkaisemisesta ottaa se, kenen sukulaisista on kyse.

Meillä kans sama asenne isovanhemmilla. Jos satunnaisesti hoitivat lapsiamme tai kutsuivat syömään, se tarkoitti sitä että meidän piti olla samaa mieltä kaikesta heidän kanssaan, auttaa heitä milloin ikinä he tarvitsivat apua jne jne. Oikeastaan koskaan emme olleet saajina mitenkään, koska eivät koskaan antaneet mitään arvokkaampaa, vaikka rahaa ja omaisuutta oli vaikka kuinka paljon. Lahjatkin olivat jotain ilmaiseksi saatuja juttuja. Itse kyllä annoimme ihan kivoja ja arvokkaampia lahjoja esim jouluna. Ja tosiaan autoimme vaikka kuinka paljon talon kunnostamisessa jne jne.

Se asenne oli vaan aina jännä. Kun me autoimme, niin se ikäänkuin kuului asiaan, se oli meidän velvollisuus tehdä heille ilmaiseksi töitä, mutta jos he auttoivat meitä, niin se oli aina jotain ihmeellistä hyväntekeväisyyttä josta meidän piti olla tosi kiitollisia. Aina oli outo olo kysyä voisivatko lapsemme esim tulla heille hetkeksi, ikinä eivät itse pyytäneet heitä sinne. Se oli sellainen asia, josta meidän sitten piti olla tosi kiitollinen. Ylipäänsä jossain riitatilanteessa tuli joskus ilmi se, että heidän mielestään lasten tulisi olla loputtomasti kiitollinen heidän vanhemmilleen about kaikesta mahdollisesta, että ylipäänsä saavat elää ja hengittää. Kun itse sanoin olevani eri mieltä ja että teen asioita lapsilleni ihan vaan koska haluan heille hyvää, niin minulle huudettiin etten voi puhua aiheesta koska en tiedä mistään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras keino on tap~paa rajaton isovanhempi, siinä pääse perinnöillekin. Niin minä tein, kirveellä päähän, niin loppuu se lätinä. 

Sama täällä, löin hengiltä, sanoin miehelleni, että saadaan samalla perinnöt tilille,  e itarvitse käydä nyt töissäkään. Suohautaan työnsimme, oppivat olemaan. Nih. 

Kiitos neuvosta, minäpä etsin kirvehen ja hamarapuoleloa vetäisen anopin hampaat takaraivosta ulos. Pitääkö yleensä kaoset pyytää katsomaan vai miten olette tehneet? 

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen, että sen rajattoman isovanhemman oman lapsen tulisi olla se, joka laittaa ne rajat ja tekee selväksi millaiset säännöt ja tavat perheellä on. En itse lähtisi oman anoppini kanssa näistä vääntämään, ei se ole minun asiani vaan mieheni. Itse keitän anopille kahvit ja juttelen säästä. 

Mies, se anopin ikuinen lapsi, voi olla täys tossu, mekko, ja tanssii äitinsä pillin mukaan aina. Jos jostain syystä uskaltaisi asettua poikkiteloin anoppi uhriutuu ja tirauttaa muutaman krokotiilin kyyneleen ja taas on poika samaa mieltä. Jos poika päättää pitää päänsä alkaa uhkaukset äitinsä menettämisellä (lapsellista narsismia)

Miten toimia rajattoman miniän kanssa? Siis sellaisen, joka haluaa isovanhempien sisustavan kotinsa lapsimyönteiseksi (pois kukat, koriste-esineet jne.), hankkivan kotiinsa matkasängyn, hoitopöydän, potan ja syöttötuolin (vaikka ei ole tilaa näitä varastoida) ja joka tonkii kaikki mahdolliset ala- ja yläkaapit sekä ullakon etsien "aarteita", joita haluaa myydä kirppiksellä tai käyttää rekvisiittana somekuvissaa? Ja joka tietenkin joka käynnillä selittää, että pitäisi teidänkin jo tehdä kuolinsiivous, ettei jää meidän vaivoiksemme. Ja joka lisäksi ilmoittaa, että heidän perhe tarvitsee mökin heinäkuuksi, sinne ei silloin sovi tulla.

Että miten tälläisen kanssa pitäisi olla ja elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Meillä on erittäin toimiva julkinen päivähoitojärjestelmä, joten miksi isovanhempien tulisi palkatta hoitaa lapsenlapsia? Normaaleissa aikuisissa perheissä vanhemmat vastaavat itse lastenhoidosta, isovanhemmat vain kyläilevät eivätkä ole hoitovastuullisia, vaippaa ei tarvitse vaihtaa eikä taloutta siivo

Jep, siellä ne laitokset on pullollaan lapsia joita kukaan ei halua hoitaa. Kesälomaakaan eivät pienet raukat saa, jos vanhemmat sattuvat olemaan töissä kesän. Isovanhemmilla on oikeus olla hoitamatta, niih! Nyt on itsekkäiden isovanhempien sukupolvi kyllä vielä elossa. Minäminäminä ja minun oikeus! Noloa.

Tarvitsetteko anoppia esim. lastenhoitoon? Hyväähän hän tietenkin tarkoittaa, mutta ottakaa se avain pois. Eihän ketään saa laskea omaan asuntoon kutsumatta. Puratte ne hänen sisustusratkaisunsa, niin saattaa ruveta miettimään asian järkevyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Meillä on erittäin toimiva julkinen päivähoitojärjestelmä, joten miksi isovanhempien tulisi palkatta hoitaa lapsenlapsia? Normaaleissa aikuisissa perheissä vanhemmat vastaavat itse lastenhoidosta, isovanhemmat vain kyläilevät eivätkä ole hoitovastuullis

Miksi ihmeessä isovanhemman tulisi ulkoiluttaa koiraasi? Kaikkeen luettelemaasi on saatavilla ulkopuolista maksullista apua, sinulla ei ole mitään velvollisuutta vaatia isovanhempaa auttajaksi. Miksi aikuiset ihmiset eivät ymmärrä, että heillä on nyt oma koti ja oma elämä, silloin ei ole pakko olla vanhempien avun varassa, vaan saa ja pitääkin aikuisesti ja itsenäisesti hoitaa asiansa. Jos tarvitsee rahallista apua, voi katsoa peiliin, että miksi ihmeessä ja samalla todeta, että en ole enää perheen pikkuinen, olen nyt itse itsestäni vastuussa ja hankin rahaa vaikka tekemällä töitä.

Totta kai isovanhemmat suhtautuvat kuin pikkulapseen, jos käyttäytyy kuin osaamaton lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimia rajattoman miniän kanssa? Siis sellaisen, joka haluaa isovanhempien sisustavan kotinsa lapsimyönteiseksi (pois kukat, koriste-esineet jne.), hankkivan kotiinsa matkasängyn, hoitopöydän, potan ja syöttötuolin (vaikka ei ole tilaa näitä varastoida) ja joka tonkii kaikki mahdolliset ala- ja yläkaapit sekä ullakon etsien "aarteita", joita haluaa myydä kirppiksellä tai käyttää rekvisiittana somekuvissaa? Ja joka tietenkin joka käynnillä selittää, että pitäisi teidänkin jo tehdä kuolinsiivous, ettei jää meidän vaivoiksemme. Ja joka lisäksi ilmoittaa, että heidän perhe tarvitsee mökin heinäkuuksi, sinne ei silloin sovi tulla.

Että miten tälläisen kanssa pitäisi olla ja elää?

Avata suunsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nää vanhukset on voineet elää elämänsä siten että ei ole koskaan tarvinut mennä itseensä ja muokata omaa käytöstään, jotta elämä muiden kanssa onnistuisi? Siksi koska muut ympärillä ovat aina alistuneet ja luovineet tuohon mielivaltaiseen käytökseen.

Eihän ne olekaan. Tosi rikkonainen työura esimerkiksi kun ei oikein ole pärjännyt missään toisten johdettavana/kollegana.

Ja koulutkin kenties loppunut kansalaiskouluun. Annetaan silti käsitys fiksusta kaikkitietävästä ihmisoletetusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä isovanhemman tulisi ulkoiluttaa koiraasi? Kaikkeen luettelemaasi on saatavilla ulkopuolista maksullista apua, sinulla ei ole mitään velvollisuutta vaatia isovanhempaa auttajaksi. Miksi aikuiset ihmiset eivät ymmärrä, että heillä on nyt oma koti ja oma elämä, silloin ei ole pakko olla vanhempien avun varassa, vaan saa ja pitääkin aikuisesti ja itsenäisesti hoitaa asiansa. Jos tarvitsee rahallista apua, voi katsoa peiliin, että miksi ihmeessä ja samalla todeta, että en ole enää perheen pikkuinen, olen nyt itse itsestäni vastuussa ja hankin rahaa vaikka tekemällä töitä.

Totta kai isovanhemmat suhtautuvat kuin pikkulapseen, jos käyttäytyy kuin osaamaton lapsi.

Normaaleissa perheissä pystytään ja halutaan auttaa toisiaan puolin ja toisin mutta nämä rajattomat ihmiset ovat jo lapsuudessa kasvattaneet omat lapsensa tämän despoottisen määräysvallan alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä sisustamisjuttua, että miten se käytännössä edes on mahdollista? Anoppi käy Ikeassa ostoksilla ja kuskaa pakulla uudet mööpelit pihaan, tulee omilla avaimilla sisään, kantaa ne sisään, riisuu pakkauksistaan ja laittaa paikoilleen? Vai miten?

Kyllä näin juuri. Sen hetken kun tarvitaan sattumalta lapsenvahtia eli isovanhempi on yksin paikalla, on tehty jokin sisustusjuttu. Kerran olin itse iltavuorossa töissä niin sinä aikana oli menty kauppaan ja vaihdettu olohuoneen kattovalaisin.

Meillä on erittäin toimiva julkinen päivähoitojärjestelmä, joten miksi isovanhempien tulisi palkatta hoitaa lapsenlapsia? Normaaleissa aikuisissa perheissä vanhemmat vastaavat itse lastenhoidosta, isovanhemmat vain kyläilevät eivätkä ole hoitovastuullis

Isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lapsenlapsia vain silloin, kun he ovat lastensa kanssa sopineet, että lapsenlapsia on oltava ja yhdessä isovanhempien kanssa on päätetty esim. lapsimäärästä. Tällöinkin velvollisuus on moraalinen, ei jurudinen. Jos vanhemmat eivät kykene itse lapsiaan hoitamaan, he voivat luopua huoltajuudesta ja lapset saavat sijaisperheen, jossa lapsista välitetään myös kesällä. Tai sitten hankkivat kotiin hoitajan, moni tekee niin eikä kuvittele, että isovanhempien kesäloma on lastenlasten hoitamista varten.

Kokeilkaa samaa toisinpäin ihan testimielessä. Ens kerralla kun anoppi pyytää apua, niin menkää vaihtamaan hänen verhot samalla. Vaikka niihin samoihin joihin vaihtoi teidän verhot. Tai sitten valitsette teille mieluisat ja sanotte että kyllä tällaiset värikkäät verhot pitää vanhuksen mielialan paljon paremmin koholla!

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans sama asenne isovanhemmilla. Jos satunnaisesti hoitivat lapsiamme tai kutsuivat syömään, se tarkoitti sitä että meidän piti olla samaa mieltä kaikesta heidän kanssaan, auttaa heitä milloin ikinä he tarvitsivat apua jne jne. Oikeastaan koskaan emme olleet saajina mitenkään, koska eivät koskaan antaneet mitään arvokkaampaa, vaikka rahaa ja omaisuutta oli vaikka kuinka paljon. Lahjatkin olivat jotain ilmaiseksi saatuja juttuja. Itse kyllä annoimme ihan kivoja ja arvokkaampia lahjoja esim jouluna. Ja tosiaan autoimme vaikka kuinka paljon talon kunnostamisessa jne jne.

Se asenne oli vaan aina jännä. Kun me autoimme, niin se ikäänkuin kuului asiaan, se oli meidän velvollisuus tehdä heille ilmaiseksi töitä, mutta jos he auttoivat meitä, niin se oli aina jotain ihmeellistä hyväntekeväisyyttä josta meidän piti olla tosi kiitollisia. Aina oli outo olo kysyä voisivatko lapsemme esim tulla heille hetkeksi, ikinä eivät itse pyytäneet heitä

Non ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Onpa teillä kamalia perheitä.