Kauhistuin mammatuttavan 2-vuotiaan kielekäyttöä!
Lapsi juuri 2 täyttänyt ainut lapsi. Olen pitänyt perhettä mukavana ja fiksuna, mutta enpä tiedä enää. Kävimme ehillä leikimässä ja lapseni ei olisi saanut koskea naperon leluihin lainkaan. Napero sitten hermostui ja alkoi suoltaa suustaan: Vi***pää, hu*ra, kylpäotsa, holo vi***... Kyllä loksahti mulla suu auki, en ikinä ole kuullut noin pienen lapsen käyttävän noin pahaa kieltä. Äitinsä mukaan on pihan lapsilta oppinut. Voiko olla mahdollista?
Kommentit (25)
Että tommosta tekstiä se äiti joutunut kuuntelemaan, ymmärrettävästi väittää että on oppinut pihan lapsilta. Kukapa sitä nyt jollekin mammatutulle heti alkaa elämänsä murheita tilittämään.
Kyllä ainakin tässä tapauksessa on kotoa opittua. Äitikin tunnustaa käyttävänsä ko. ilmaisuja, samoin kuin isä mm. pleikkaa pelatessaan.
En minäkään usko, että noin mielikuvituksellisia ilmaisuja pihalta oppii...ellei sitten 2-v vietä aikaansa iltaisin ostarilla tai nuorisotalolla.
Mutta jokainen perhe elää tyylillään. Nämäkin tuttavat muuten ihan mukavia ja huumorintajuisia ihmisiä :)
Niin, ja oma 2-v ei käytä mitään rumia sanoja...pyytää pikkuveljeltäänkin heti pusujen kera anteeksi jos vähän sattuu " kiusaamaan" velipoikaa.
...jos kaupassa vanha setä sanoisi vieressä " älä saatana" , emme voisi taas vähään aikaan mennä minnekään, koska " älä saatanaa" kuuluisi jatkuvasti. Niin ja kotona meillä ei puhuta rumia eli on mahdollista, että on oppinut muualtakin. Siten ne parhaiten tarttuukin! Jänniä uusia sanoja, joita ei ole ennen kuullut...
Mietin muutes otsikkoa lukiessani, että millainen on mammatuttava lapsi...väsynyt tms. Sitten tajusin ;-)
meidän nuorin, kohta 3 vuotta täyttävä (ja nuorin viidesta pojista) kiroilee tosi rankaasti. 5 vuotias isoveli pitää hänelle " kiroilukoulu" niin kun aikoinaan hänen isoveli on pitänyt hänelle.
On kyllä kamala, kun pieni söpö poika kiroilee kun iso mies. Emme rankaise, mutta kyllä huomauttamme. Isommat joutuvat tekemään punneruksia jokaisesta kirosanasta 10 (siis jos me kuulemme sen). Ainoa lohdutus on, että kiroilu loppuu kun lapset ovat lähempäa 10 vuotta.
Vielä jonkun aika sitten olisin sanonut, että ei se voi olla kotoa oppittu. Nykyään juuri sama reilu 2 vuotias sano joka kertaa kun minulta lipsahtaa paha sana " älä äiti kiroile" - ja se on yllättävän usein...
Mutta, eiköhän sekin on vaihe joka menee ohi
Mä olen kans tämmösten lasten äiti ja tuntuu tosi pahalta! :/ Meillä ei kotona olla koskaan kiroiltu ja lapset ei myöskään kiroilleet. Sitten jouduttiin olemaan paljon yhdessä sukulaisperheessä jossa lapset 6 ja 4v ja sieltä mukaan tarttui " paska" . Ihmettelin ensin että mistä se tuli yht äkkiä ja seuraavan kerran kun käytiin taas niin huomasin että siellä vanhemmat ja lapset tuota sanaa käyttivät ja se tuntu vaan huvittavan vanhempia!! No yritettiin siitä päästä eroon, mutta esikoisen koulukaverit alkoi meillä käydä ja sitten tuli sanavarsatoon " vittu" " homo" ja" lesbo" !! Ja tämän lisäksi keskisormen näyttäminen. Vielä kaiken kukkuraksi yksi kaveri opetti näille pienille että on hauskaa kun meette äitillenne sanomaan " me nussitaan" !! Tästä pidettiin puhuttelua, mutta edelleen nämä sanat vilahtelee näiden pineten (2v ja 3v) puheessa. Enemmän vielä pienemmällä!! Ja todellakaan kotona meillä ei kiroilla vaan kaikki nuo on tullut vierailta ihmisiltä ja mä olen vähän pihalla että miten saan sen kitkettyä pois. Olen yrittänyt olla huomioimatta jos kiroilevat että jos se loppuisi kun en reagoi, mutta ei. Olen yrittänyt torua ja sanoa että se on tosi rumaa ja ei kiltit lapset semmosia sanoja käytä, mutta ei auta. Pienempi kun suuttuu jostain niin lataa aina" tyhmä vittu paska" !!! Jos jollain on hyviä neuvoja näiden kitkemiseen niin kiitollisena otan vastaan!!
aika auttaa - se menee ohi, ainakin meidän 9 ja 10 vuotiaat eivät ennä kiroilee kun satunnaisesti.
Jotenkin pienimmille on niin hauska kun vanhemmat kauhistuvat voimasanojen käyttö.
Meillä tosiaankin tämä punnerusten tekeminen on auttanut. Alkoivat itse huomamaan, miten usein nämä sanat oikein tulivat. Nykyään ei tarvitse kun katsoa ja pojat punnertavat jo kun taas joku " vittu" yms on päästetty suusta.
Toisaalta olen sitä mieltä, että kiroilla saa, kunhan siihen on syy - ihan vaan " huvin vuoksi" sitä ei hyväksytä.
Mutta sekin on rasittava vaihe...
t.
12
mulla on se kiroilematon 2-v, joka vaan pussailee ja pyytelee oma-alotteisesti anteeksi pikuveljeltään. Talossa on myös isoja koululaisia pari kpl, eivätkä hekään ole IKINÄ kiroilleet! Heidän kaveripiirinsäkin on vasta nyt tänä syksynä ilmaantunut yksi kiroileva ikätoveri.
Kotona meillä lapset tietävät kiroilun olevan erittäin huono asia, eikä isompaa " koulutusta" ole tarvinnut pitää. Isommat näyttvät myös pienelle mallia omalla puheellaan niin, että käyttävät paljon hänestä nimityksiä " ihana" , " kulta" , " mussukka" , pikkuinen" jne. Niitä sitten viljelee tuo kaksivuotiaskin kaveripiirissään, kun ovat niin " hienoja" sanoja myös isojen mielestä.
Tiedän, meillä on täydellinen perhe ;)
me ollaan pesty suu saippualla ihan oikeasti... ensin varoitus ja jos ei tehoa niin saippua kehiin. Tämä on tehonnut hyvin! Kiroiluun puututiin heti ja nopeasti ennen kuin tuli tavaksi. Tiedän kyllä että toisista tämä on kauheaa.. hirviöäiti täällä siis. ( saippua ei ole vaarallista!)
mammatuttava... voi luoja! toivottavasti kukaan ei kutsu minua mammatuttavakseen!
Vierailija:
mammatuttava... voi luoja! toivottavasti kukaan ei kutsu minua mammatuttavakseen!
...eli pullosta ruikataan pahaa mehua suuhun, jos puhuu rumia. Kyse siis lapsista, jotka eivät pysty kontrolloimaan itseään juurikaan ja puheen ymmärtäminen on keskimääräistä heikompaa. Tuli vain mieleen, että 2-vuotiaallekin voi tepsiä tällainen selkeä syy-seuraussuhde...rumat puheet -> ruma mehu ;-)
Meidän tyttö on ollut aina hyvin vahvatahtoinen jäärä, todettu päiväkodissa myös että harvinaislaatuinen.... Selittelyt ei tehoa, etenkään pienempänä, konkreettiset rangaistukset heti ei toivotun käytösen jälkeen toimivat paremmin. Mielestäni saippua ei vieläkään ole vaarallista !
niihin kiinnitä erityistä huomiota.
Sitruunamehun käyttö erityislasten kanssa pisti mietityttämään.. olettekohan täysin miettineet/arvioineet omia käytäntöjänne hoitopaikassa? Olisiko mahdollisesti muita vaihtoehtoja?
T: kolmen lapsen äiti
Meilläkin suu pestään ihan oikeasti saippualla, jos kirosanoja alkaa esiintyä. Tosin ei sitä saippuaa yleensä sinne suuhun mene, kun pitävät suunsa kiinni pesuvaiheessa.
Pienemmille on tehonnut se, että rumat sanat käydään sylkemässä vessanpönttöön ja sitten ne vedetään viemäriin.
Ei se 2v edelleenkään ymmärrä tuollaisia rangaistuksia kiroilusta. Eihän 2v ymmärrä kiroilleensa! Ihmettelee vain tiettyjen sanojen aiheuttamaa reaktiota.
Vierailija:
Meidän tyttö on ollut aina hyvin vahvatahtoinen jäärä, todettu päiväkodissa myös että harvinaislaatuinen.... Selittelyt ei tehoa, etenkään pienempänä, konkreettiset rangaistukset heti ei toivotun käytösen jälkeen toimivat paremmin. Mielestäni saippua ei vieläkään ole vaarallista !
MInä olen tutustunut näihin nujertamattomiin lapsiin jotka nimittelevät aikuisia, niin omia vanhempiä kuin vieraitakin, kaikilla mahdollisilla hakkumanimillä. Mutta ei ole lasta nujerrettu ei, sepä saavutus. Äiti selittelee kullannupuilleen että ei noin saa sanoa ja teho on olematon. Mutta ei ole lapsia nujerettu, omaa tahtoa löytyy ja sehän on pääasia, vai mitä? Kumma juttu kun koulusta tulee kaikenlaisia lappuja kotiin...
En muista tarkkaan minkä ikäinen tyttöni oli kun suu saippualla pestiin, ehkä 3-4, mutta siihen se kiroilu sitten jäi. Joskus tietysti piti koikeilla mutta jatkuvaa lällätystä ja haukkumista ei meillä vieläkään suvaita.
Pienen lapsen kanssahan ollaan pihalla aina ja jos siellä on isompia jotka käyttävät tuollaista kieltä niin hetihän sitä lähtee lapsen kanssa pois.