Kannattaako muuttaa maalle?

yhden lapsen kanssa.

Me emme viihtyneet maalla, takaisin kaupunkiin ja äkkiä! Toiset viihtyy, toiset eivät.

Vierailija:

Me emme viihtyneet maalla, takaisin kaupunkiin ja äkkiä! Toiset viihtyy, toiset eivät.

Näitä kokemuksia juuri kaipasinkin kuulla, että oliko se sitä mitä kuvittelin... t.ap

voi olla 5-10 km,minun työpaikastani noin 40 km.

t.ap

Muutimme siis maalle, kaksi lasta perheessä ja minä lasten kanssa kotona. Miehen työmatka kesti n.1h.



Muuttomme jälkeen minun sosiaalinen elämä kuoli täysin, emme omistaneet kuin yhden auton ja sillähän ei pärjää, tosin en aja edes autoa joten mitä se toinen auto olisikaan hyödyttänyt.



Ystävät kävivät tosi harvoin, ymmärrettävästi koska meille oli pitkä matka, ei lähdettykkään enää extempore kyläilemään vaan sunnittelemalla suunniteltiin kyläilyt, ankeaa!



Kauppaan piiiitkä matka, jos maito loppui illalla niin autolla kauppaan, piti aina kytätä että kaikkea on tarpeeksi ettei sitten päivällä olla ilman vaikkapa leipää. Harvemmin nyt noin kävi mutta silti, opittiimpa sekin.



Miehen tullessä töistä oli ilo ylimmillään, kohta minulla oli vain mies eikä ketään muuta. Miehen pitkien päivien takia emme itsekkään lähteneet iltaisin mihinkään, olin siis jumissa 24/7. Viikonloppusin nyhväsimme kotona koska emme nähneet koskaan ketään, eli suhteet näivettyivät.



Julkinen liikenne, siis mikä?



Olikohan muuta...maalle emme lähde enää, oli karmaiseva kokemus! Tiedän kuitenkin kaupunkilaisia jotka ovat maalaistuneet täysin, heille siis oikea ratkaisu.



t:3

Osuit asian ytimeen..

Juuri tätä olen perustellut miehelleni,,,

Ehken kuitenkaan muuta maalle. t. ap

Voi asua maalla, mutta olla kuitenkin julkisten kulkuvälineiden reitin varrella (tietenkään linja-autoja ei mene niin useasti ja myöhään kun kaupungissa) eli ei maalla asuminen aina tarkoita " jumiutumista jumalan selän taakse" .



Ystävien tapaaminen taas ei välttämättä ole ongelma, riippuu mihin on tottunut. Jos kaverit asuvat puolen kilometrin päässä, niin totta kai heitä näkee harvemmin, eikä voi esim. lähteä yhdessä vaunulenkile ja kahville extempore. Mutta toisaalta jos ystäviä asuu kauempana, niin kyläily ei vaikeudu koska tutut ovat tottuneet aina varta vasten lähtemään kylään, eli nyt ajetaan vain eri osoitteeseen.

Maalta voi myös löytää uusia ystäviä, kannattaa olla ennakkoluuloton ja tutustua mm. naapureihin, vaikka heillä olisi ehkä hiukan eri elämäntilanne (lapset isoja tmv.)



Jos ap uskaltaa ajaa autolla, niin liikkuminen ei ole mikään ongelma. On totta että esim. kauppa ei ole vastapäisen talon alakerrassa, ei myöskään videovuokraamo ymv. mutta toisaalta asiassa on myös hyviä puolia... Rahaa säästyy, kun ei tule " heräte ostoksia" , ja hetkessä sitä oppii organisoimaan kauppalistat ymv. etukäteen.



Itselläni ei olisi mitään ongelmia, vaikka emme pitkään aikaan pääsisi kauppaan, sillä ruokavarastot ovat hyvät;) Pakastimeen voi ostaa ruokaa (esim. lihaa ymv.) ja säilykkeet toimivat myös (tomaattimurskaa, tonnikalaa, hedelmäsäilykkeitä) ruokakerma on oiva keksintö, se säilyy useamman kuukauden avaamattomana jääkaapissa. Mehut säilyvät myös, ja omakotitalossa on yleensä paljon tilaa=voi jemmata vessapaperia ymv. säilöön, shampoita jne. Tuoretta leipää voi leipoa itse, kun pitää jauhovarastot kunnossa ja kuivahiivaa kaapissa. Kesällä taas omasta pihasta saa marjoja, herneitä, porkkanoita, salaattia, sekä hieman perunaa -" mausteyrtit" basilikaa, oreganoa, tilliä, persiljaa, ruohosipulia, jne. jne.



Sanoisin niin, että maalla kyllä pärjää, jos asenne on kunnossa!=) Kaupungissa asunut ihminen (omasta kokemuksesta tiedän) tottuu tapaansa elää, pitää ymmärtää että jos muuttaa maalle, asiat ovat eri tavalla, mutta eivät huonommin/paremmin, vaan nimenomaan ERI tavalla. Kauppa ei ole vieressä, ei myöskään välttämättä päiväkoti tai koulu... Mutta itsestä riippuu pitääkö noita " ongelmina" , sillä yleensä ihmiset itse luovat ongelmansa tyhjästä...

Me muutimme 30km päähän kotikaupungistamme, paikkakunta on n.10 000hengen " maalaiskaupunki" . Olemme asuneet täälä nyt 2,5vuotta ja muutamme ehdottomasti takaisin kaupunkiin!! Muutimme omakotitontin perässä. Talo menee myyntiin heti kun 2vuotta tulee täyteen... kaikki on niin kaukana ja hankalaa muutenkin. Ihmiset tuntevat toisensa liian hyvin en pidä siitäkään! Meillä on kaksi autoakin mutta silti jatkuvaa sumplimista!