Meidän perheelle on lastensuojelun asiakkuudesta ollut tähän asti pelkkää hyötyä.

parasta, hän suostuu vaikka huostaanottoon eikä vastusta sitä jos kokee että omat voimavarat eivät sillä hetkellä riitä. Lastensa parasta ajatteleva vanhempi myöntää itselleen että oma elämä ei ole sillä mallilla että lapsilla olisi turvallista kotona kasvaa. Jännä että täällä väitetään jo lastensuojelullakin olevan asiakkaina laiskoja ihmisiä, jotka vaan kusettavat viranomaisia saadakseen maata kotona.

Juuri käräytin ihmisen joka sai 4:nen lapsen. Lapsen isä ei oo asunnossa kirjoilla vaan kyseinen mamma ottaa kelalta etuuksia ja lastiksesta...(jopa lastista pystyy huijaamaan, jotta saa erinnäköisiä etuja). Lisää tekee lapsia ja valittaa sitten facebookissa kun ei jaksa (niitä vanhempia lapsia, kiittelee luojaa kun tarha aukesi joululoman jälkeen)

asunnossa, niin yh on oikeutettu kaikkiin saamiinsa tukiin riippumatta siitä montako yötä äidin poikaystävä äidin asunnossa yöpyy.

Kateellisia luuskia pienipalkkaisessa suojatyössä, jossa näkyy olevan aikaa palstaillakin.

Teidänkään työpanostanne ei näy kukaan kaipaavan, täysin turhia työntekijöitä.

toisen äidin lastensuojelun asiakkaana saamistaan "eduista".¨

Henkisesti köyhiä.

minä tein meistä itse 2 ilmoitusta eivätkä ottaneet todesta. Vasta kun päädyin psykiatriselle osastolle hoitoon ja sosiaalityöntekijä teki minun pyynnöstäni ilmoituksen ottivat sen todesta. Mutta mitä hyötyä asiakkuudesta meille oli?Ei niin mitään. Hommasivat toki lapsille hoitopaikan mutta niinhän niillä on pakko tehdä. Ihan itse ollaan pienistä tuloista päivähoito maksettu, samaten perhetyöntekijä on pitänyt maksaa kun olen pari kertaa pakosta joutunut kysymään. Kotona kävivät pari kertaa juttelemassa, siinäpä se. Ei puhettakaan että oltaisi kaikki saatu valmiina maksettuna eteen.

Teinivuosinani olin totaalinen hirviö ja ajauduin päihderiippuvuuteen. Tulin raskaaksi ja kaksi vuotta jaksoin pinnistellä ja olla täydellinen äiti. Kun tytär oli kaksi vuotias erosimme lapsen isästä. Ahdistusoireet palasivat, olin psykoottinen ja aloin jälleen käyttämään päihteitä.



Onneksi esimieheni puuttui tilanteeseen ja ohjasi minut työterveyteen huumetesteihin ja tietenkin kärähdin. Tästä syystä minut hoitoon ohjattiin ja lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen. Pääsin hoitoon ekaa kertaa elämässäni. Vieroitukseen, psykoterapiaan, perheneuvolaan yms. Meillä kävi perhetyöntekijä kaksi kertaa viikossa ja lähes päivittäin jouduin käymään huumetesteissä ja avolla. Lapsi asui pahimmat ajat tädillään.



Ensin tuntui todella ahdistavalta, että kaikki kyyläsi. Kun aloin parantumaan tajusin, että kuinka hyvää huolenpito meille teki. Kiitos lastensuojelun sain diagnosin. Masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lievä ADD. Sain lääkkeet yms. Olin todennäköisesti sairastanut jo vuosia, mutta vasta kun lastensuojelu puuttui asioihin sain tosissaan apua.



Kolme vuotta olimme lastensuojelun asiakkaina useita kertoja viikossa. Sitten harvemmin. Nyt on mennyt viisi vuotta. Opiskelen korkeakoulussa ja olen töissä. Elän täysin normaalia elämää. Arvet käsissä ja lievät ahdistukset seuraavat lopunelämää. Onneksi muutaman kerran vuodessa käymme juttelemassa ja seurannassa. Lääkitystä ja aktiivista terapiaa en enää tarvitse ja olen jopa työnantajalle kertonut elämästäni avoimesti.



Olen niin syvästi kiitollinen kahdelle lääkärilleni, terapeutilleni, hoitajille, perhetyöntekijöille, sosiaalityöntekijöille, terveydenhoitajille, lastenpsykologeille yms., jotka auttoivat meitä. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että olemme onnekkaita kun lapsiamme suojelemassa meiltä vanhemmilta on suuri joukko ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

näyttämään miten sinne töihin niin vaan "mennään". Ja jos lapset murrosiässä ovat vaaraksi itselleen ja kehitykselleen, niin silloin heidät mielestäni kuuluukin ottaa huostaan eikä anneta pilata omaa tulevaisuuttaan jos omilla vanhemmilla ei ole enää auktoriteettia lapsiinsa.

 

kyllä töitä tekevälle löytyy ja varsinkin jos ei ole nirso...Ärsyttää oikeesti suunnattoman paljon ku äidit jotka vaan makaa himas vie lähi päiväkodin paikat kun eivät "jaksa" liikuttaa itteensä pidemälle...Siinä kärsii ne ihmiset joilla päiväkoti ikäisiä lapsia ja jotka joudutaan näiden laiskojen takia viemään pidemälle hoitoon!! Onneksi minulla ei ole enää päiväkoti-ikäisiä. En voi ymmärtää miksi niitä lapsia tehdään jos niitä ei jakseta hoitaa?? Siis lapsellehan voi itsekkin keksiä virikkeitä, mm leikkikentät ym

 

ne jotka töissä käyvät kärsii....

Ei masentunut välttämättä makaa kotona. Hän ulkoilee,käy terapiassa yms. Kuntouttava ei sovi kaikille.