Työpaikalla vaaditaan käyttämään rahaa jotta voi olla osa työyhteisöä!
Inhottava tilanne, maksan opintolainaa, on pienet lapset joihin menee rahaa ja säästämme asuntoa varten. Joten rahat tiukilla.
Työpaikalla kuitenkin vaaditaan, että pitää käydä ravintoloissa syömässä kalliisti lounasta muiden kanssa joka päivä, pitää olla jatkuvasti lahjoittamassa keräyksiin kun jollain on syntymäpäivä/saanut lapsen/lapsella on syntymäpäivä/joku lähtee työpaikalta jne. jne. Pitäisi myös käydä muiden kanssa jatkuvasti baarissa, ulkona syömässä, harrastamassa yhdessä, osallistua erilaisiin tapahtumiin jossain tunnin ajomatkan päässä omalla kustannuksella johon ei pääse julkisilla ja ei ole omaa autoa.
Olen yrittänyt sanoa sekä näitä järjestäville että esimiehelle että minulla yksinkertaisesti ei ole varaa jatkuvasti tuhlailla tuollaisiin mutta noita eniten järjestävä henkilö raivostui ihan mielettömästi koska hänen mielestään se on välttämätöntä työyhteisön yhteisöllisyyden takia. Esimies ei viitsi puuttua asiaan kun ei viitsi lähteä riitelemään kyseisen henkilön kanssa. Nyt minua ollaan savustamassa ulos koska en ole kuulemma tarpeeksi yhteisöllinen. Kun ei ole rahaa siihen! Eikä edes aikaa.
Onko tämä nyt ihan ok ja mitä tehdä tilanteessa?
Kommentit (179)
sano sille esimiehelle sekä tälle naiselle että otat työsuojeluun/liittoon yhteyttä
Mitä minä juuri luin? Joo, yhteisöllisyyden on hyväksi mutta se tapahtuu työaikana ja työpaikalla!
Ja silloinkin sen polla vapaaehtoista niin, että työtehtävät menevät aina edelle. Että jos on esimerkiksi asiakastapaaminen samaan aikaan kun muut haluavat mennä kahville niin silloin se kahvihetki jätetään välistä ja hoidetaan asiakastapaaminen.
Outoa edes kinastella lounaan hinnasta. Jos joku haluaa syödä eväät vaikka erityisruokavalion takia niin kyllä sen pitää olla hyväksyttyä, oli se lounas minkä hintainen tahansa.
Työnantajan direktio-oikeus ei ulotu vapaa-ajalle.
Ja miten kenelläkään normaalilla ihmisellä olisi edes aikaa tuollaiseen 24/7 työpaikan ihmisten kanssa hengaamiseen vapaa-ajan merkeissä? Eivätkö tuollaiset hengaajat tee yhtään töitä eikä heillä ole mitään omaa elämää?
Vierailija kirjoitti:
Mitä minä juuri luin? Joo, yhteisöllisyyden on hyväksi mutta se tapahtuu työaikana ja työpaikalla!
Ja silloinkin sen polla vapaaehtoista niin, että työtehtävät menevät aina edelle. Että jos on esimerkiksi asiakastapaaminen samaan aikaan kun muut haluavat mennä kahville niin silloin se kahvihetki jätetään välistä ja hoidetaan asiakastapaaminen.
Outoa edes kinastella lounaan hinnasta. Jos joku haluaa syödä eväät vaikka erityisruokavalion takia niin kyllä sen pitää olla hyväksyttyä, oli se lounas minkä hintainen tahansa.
Työnantajan direktio-oikeus ei ulotu vapaa-ajalle.
Ja miten kenelläkään normaalilla ihmisellä olisi edes aikaa tuollaiseen 24/7 työpaikan ihmisten kanssa hengaamiseen vapaa-ajan merkeissä? Eivätkö tuollaiset hengaajat tee yhtään töitä eikä heillä ole mitään omaa elämää?
"Ja silloinkin sen polla vapaaehtoista"
*pitää olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuolla kerran harrastetaan rahankeräyksiä, niin eikö ap voisi perustaa itselleen lounaskeräyksen? Joku kippo työpöydälle, mihin työkaverit voi halutessaan laittaa kolikkoja ja aina kun lounasrahat on koossa, ap menisi lounaalle muiden kanssa.
Tää tuntuis ihan reilultq, jos ne toiset kerran on seurankipeitä. Ja ap voisi hyvin mennä, jos ei ole rahasta kiinni.
Loistava ehdotus! Rahankeräyksen voisi toteuttaa myös noihin taksimatkoihin, baari-iltoihin ja harrastuksiin vai mitä kaikkea tuolla ilmeisesti puuhataan ja vaaditaan.
"Jos maksatte mulle niin tulen."
Itse kyllä vaatisin joka tunnilta myös palkan ja ylityökorvaukset muiden korvausten lisäksi. Jos siis vapaa-aikaa vaaditaan.
Tämä on naisvaltaisten alojen ongelma. Aina on joku narsisti-Tiina joka haluaa huomiota ja kiitosta tästä palkattomasta vapaa-ajan yhteisöllisyydestä. Olin itsekin joskus tällaisessa työpaikassa mutta tympäännyin ja vaihdoin miesvaltaiselle alalle jo 15 vuotta sitten.
Miehet ei tällaiseen lähde. Ne tekee töissä työt eikä juttele turhia. Välillä käydään työmatkan yhteydessä baarissa tai ravintolassa ja silloin työnantaja maksaa aina kaikki illan kulut. Äijät yleensä juo ja syö itsensä ähkyyn ja lasku on sen mukainen. Juuri oltiin illallisella 10 hengen työporukalla ja lasku oli 1400 euroa. Viinaa meni aika paljon. Firma maksoi.
Vaihtakaa miesvaltaisiin firmoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään koko työporukka on tuntenut toisensa ap? Ja kuka on koko idean keksinyt et pitää osallistua mukisematta? Jos esimies niin niillä ehdoilla mennään mut jos se yksittäinen työntekijä (ehkä mahdollisesti pomon kanssa hyvää pataa) niin sit onkin vaikeempi tilanne. Ei oikein reilulta kuulosta työyhteisön henki
Ei edes esimies voi alkaa sanella työntekijöiden vapaa-ajanviettoa tai rahankäyttöä. Töissä käydään siitä saatavan palkan vuoksi (jopa niissä tapauksissa, joissa työn sisältö on kiinnostavaa ja antoisaa ja joissa voi toteuttaa itseään jne) - töissä ei käydä sen vuoksi, että se olisi koko elämä. Eli vaikka esimies päättäisi, että kaikkien on osallistuttava mukisematta vapaa-ajan toimintaan, niin ei se niin kuitenkaan ole.
Olen kymmenen vuotta samassa työssä olemisen jälkeen lakannut lahjoittamasta syntymäpäiväkeräyksiin ja osallistumasta mihinkään illanviettoihin. Ei se ole haitannut minun asemaani töissä, mikä todistaa sen, että ketään ei oikeasti kiinnosta, se on vain omassa päässä sellainen kuvitelma. Olkaa omia itsejänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään koko työporukka on tuntenut toisensa ap? Ja kuka on koko idean keksinyt et pitää osallistua mukisematta? Jos esimies niin niillä ehdoilla mennään mut jos se yksittäinen työntekijä (ehkä mahdollisesti pomon kanssa hyvää pataa) niin sit onkin vaikeempi tilanne. Ei oikein reilulta kuulosta työyhteisön henki
Ei edes esimies voi alkaa sanella työntekijöiden vapaa-ajanviettoa tai rahankäyttöä. Töissä käydään siitä saatavan palkan vuoksi (jopa niissä tapauksissa, joissa työn sisältö on kiinnostavaa ja antoisaa ja joissa voi toteuttaa itseään jne) - töissä ei käydä sen vuoksi, että se olisi koko elämä. Eli vaikka esimies päättäisi, että kaikkien on osallistuttava mukisematta vapaa-ajan toimintaan, niin ei se niin kuitenkaan ole.
Mutta mitä tehdä kun esimies silti vaatii tuollaista vaikka ei saisi? Tunnistan hyvin ap:n kaltaisen tilanteen sillä itselläni purettiin työsuhde korona-aikana kun en käynyt ryyppäämässä muiden kanssa. Perustelin sen sillä, että tuolloin olivat vielä kokoontumisrajoitukset päällä enkä halunnut altistua tartunnalle pelkän kaljanjuonnin takia; ja että en juo alkoholia joten kaljanjuonti ei siksikään kiinnostanut. Koeajan viimeisellä viikolla työsuhde purettiin täysin yllättäen perusteella, että en sovi porukkaan kun en osallistu näihin ryyppyjuhliin. Kyseessä oli yliopisto joten ei ollut ennakoitavissa että työsuhteen keskeinen osa olisi ollut kaljanjuonti.
Vein asian liiton lakimiehelle mutta koska kyse oli koeaikapurusta niin ei oikein voinut mitään tehdä.
Jonkun journalistin pitäisi käydä näitä enemmänkin läpi ja saada aikaan julkista keskustelua.
Olen ollut työpaikoissa joissa on ollut pakko viettää vapaa-aikaa yhdessä ja sellaisissa joissa ei ole.
Niissä joissa on ollut pakko viettää vapaa-aikaa yhdessä on yleensä ollut tosi huono työmoraali, ei mitään yhteistyötä työn puitteissa ja tosi huono henki. Tätä on sitten yritetty kompensoida vapaa-ajan tiiminrakennusjutuilla. Yleensä ne saivat ihmiset vain inhoamaan toisiaan enemmän eikä noista työpaikoista ole jäänyt kavereita.
Siten on ollut niitä työpaikkoja joissa on keskitytty töihin, töissä on ollut kiva olla, on ollut paljon yhteistyötä ja muiden auttamista työjutuissa. Vapaa-ajan jutut olleet täysin vapaaehtoisia. Noista on jäänyt paljon läheisiä ystäviä. Ja tuollaisissa tuli vietettyäkin vapaa-aikaa yhdessä koska se oli vapaaehtoista ja hauskaa.
Joten sanoisin, että yleensä tuollainen pakotettu vapaa-ajan vietto on merkki työtä vieroksuvasta, dysfunktionaalisesta työpaikasta.
Kyllä täällä taas raivotaan ja sotaa ollaan sytyttämässä, hyvä ettei pyssyä tarvita.
Ap rauhoittuu ja syö rauhassa itse mitä syö. Mikään velvollisuus ei ole lähteä syömään ravintolaan, jos ei halua.
Jos siitä tulee sanomista, niin sitten pomon puheille. Voihan seillä olla muitakin, jotka roikkuvat tuossa porukassa vain jonkun painostuksen kanssa.
"Koeajan viimeisellä viikolla työsuhde purettiin täysin yllättäen perusteella, että en sovi porukkaan kun en osallistu näihin ryyppyjuhliin."
Painajaismaista. Tuohan on kiusaamista ja syrjimistä, ei suvaita muita kuin vain omanlaisia ihmisiä.
Nykyisin kun koeaika on 6 kk, niin kiva olla kokonaiset puoli vuotta epävarma, puretaanko työsuhde jostain naurettavasta syystä.
Mitä ihmettä? Tuohan on täysin asiatonta. Meillä lahjakeräyksiin tulee kaikkien nimet riippumatta kuka antaa mitäkin tai vaikka ei antaisi mitään. Lounaasta jokainen päättä itse. Vapaa-ajalla ei oleteta nähtäväksi työkavereita. Yhteisölliset jutut on työajalla ja työnantajan maksamia. Teillä on ihan kieroutunut systeemi.
Vierailija kirjoitti:
Sit vaan puoliansa pitämään ja keräämään aineistoa, ilmoita esimiehelle että sinun on pakko alkaa tekemään näin omat oikeutesi turvataksesi, epäilisin että velttoilu loppuu siihen, jos ei niin alat toteuttaan uhkaustas, esimiehen velttoilut ja puolueellisuus on hyvä pystyä todistaan myös.
Kun olet kerännyt tarpeeksi aineistoa tai kun sinut kammetaan ulos menet joko liiton juristin tai omasi juttusille.
Millä elän sen ajan, kun saan potkut ja pitäisi kuitenkin laskut ja muut elämän kustannukset maksaa? Aivan. Eli paska neuvo sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Mene ravintolaan mukaan mutta tilaa vain vesilasi. Kun on keräys niin sano ettet pysty osallistumaan, ettekö huomanneet etten pystynyt ravintolassakaan syömään. Ja jos joku tapahtuma kauempana niin sanot että autoa ei ole eikä taksiin ole varaa. Älä suostu savustukseen, ota esim. yhteyttä Iltalehteen tai Sanomiin.
Täysin typerä ehdotus eikä muutkaan osaa järjellä ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt minua ollaan savustamassa ulos koska en ole kuulemma tarpeeksi yhteisöllinen.
Millä tavalla konkreettisesti? Ei se noin voi mennä. Kannattaa ehkä ottaa työsuojeluun yhteyttä.
Konkreettisesti niin, että näitä keskeisesti järjestävä iäkkäämpi työntekijä tekee kaikkensa päästäkseni minusta eroon koska on niin vihainen siitä että en innokkaasti osallistu kaikkeen vapaa-ajan toimintaan ja rahankeräyksiin. Ja haukkuu minua jatkuvasti esimiehelle, joka nyt sitten totesi että en varmaan sovi työyhteisöön kyseisen naisen takia ja olen kuulemma introvertti (negatiivisella tavalla) kun en osallistu kaikkeen ja sellainen ei sovi työyhteisöön. Joten minun pitäisi etsiä uusi työpaikka.
Ap
Pyydä lisää liksaa niin että on varaa osallistua? Jos tuo siis on vain rahakysymys. Minulla ei riitä edes aika tuollaisiin.
Meillä kyllä työnantaja maksaa tyhypäivän ruoat, mutta sen lisäksi vain minimitason yöpymisen jossain omenahotellissa ja matkat halvimpia julkisia kulkuvälineitä käyttäen, ei esimerkiksi siis saisi olla yötä hyvässä hotellissa tai tulla yöllä taksilla kotiin. Mutta en yleensäkään käytä busseja, asun niin maalla että lähin bussiasema on usean kilometrin päässä eikä aavistustakaan tuleeko sinne yöllä busseja ja miten sieltä sitten pääsisi kotiin. Olen joskus mennyt ja itse maksanut taksikyydin, mutta palkatkin on huonot, niin joskus en vaan raski maksaa, ja sitten en mene.
Olen ollut töissä viidessä maassa, keikat aina puolesta vuodesta pariin vuoteen, ja täytyy sanoa etten ole törmännyt niin pahaan työpaikkakiusaamiseen ja syrjimiseen kuin Suomessa. :( Suomessa kaikki kilpailee eniten suosioista ja vahingoittaa muita itsekkäässä toiminnassaan. Kilpaillaan pomojen ja työkavereiden suosiosta ja mennään vaikka mihin tilaisuuksiin, vaikka selän takana valitetaan kaikesta ja haukutaan niitä ihmisiä kenen takapäitä nuollaan.
Eikö Suomessa voisi antaa ihmisten eli työkavereiden hoitaa työnsä rauhassa jotta sieltä työpaikalta pääsee ajoissa kotiin? Asiallista, tasa-arvoista kohtelua kaikin puolin eikä kaksnaamaista mitä Suomessa harrastetaan.
Ei mitään väkinäistä yhteisöllisyyttä, koska se kuuluu sukujuhliin, naapurustoon ym joten sitä on ihan tarpeeksi muutenkin.
miten tuossa nyt sitten kävi, onko ap vielä linjoilla?
Mieletön raivostuminen on työsuojeluriski, josta on tehtävä työsuojeluilmoitus. Se ei ole, että jää pois vapaa-ajan menoista.