Asumisoikeusasunnoissa asuvat, onko teillä meteliä?

Asumismukavuus riippuu täysin naapureista. 

Aso-rivarissa (yksikerroksinen) on kohtuullisen rauhallista ja mukavaa asua.

asun asokerrostalossa ja kyllä täällä meteliä on jonkun verran, tosin vähemmän kuin vuokratalossa oli. Mutta samalla lailla täällä lapset itkee ja koirat ulvoo. Yläkerran naapuri harrastaa juuri tota öisin tavaroiden lattialle tiputtelua, kiva herätä siihen, Nytkin raijaa ja kolistelee siellä jotakin. Mutta eipä ainakaan notku narkkeja rappukäytävässä + pitbulli ei huuda eroahdistustaan 6h putkeen.

Ei ole hirveästi, vaikka asot on usein kaupungin vuokratalojen vieressä, niin kuin tämäkin.

Vaihtelee hirveästi kohteittain kuten missä tahansa yhtiössä jossa naapurit lähellä. Meillä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, vieressä olevassa talossa möykätään aina kun kelit lämpenee. Itselle kyllä luhtitalo itsessään olisi jo no no.

Kuka yllättyy siitä että myös omistusasunnoista kuuluu elämisen ääniä?

Yli 55-vuotiaille tarkoitettu kolme vuotta vanha ASO-kerrostalo ja aina hiljaista. Varmaan itse mölytään eniten. 

Täällä isännöitsijä pisti kuriin yöllä metelöivät.

Ihänää yhteisöllisöllisyyttä.

T. Tavja H.

Vierailija kirjoitti: Kuka yllättyy siitä että myös omistusasunnoista kuuluu elämisen ääniä?

Normaaleja elämisen ääniä ei ole öinen musiikki, kovaääninen (känni) möykkä tai ovien paiskominen.

Jos uusi talo niin niissä on olematon äänieristys.

Varmaan vanhemmat maksaneet aso maksun ja asukkeja ei kiinnosta.

Aso-taloissa on yleisesti ottaen paljon rauhallisempaa kuin vuokrataloissa. Kokemuksesta voin sanoa.

Meillä oli monta vuotta ihan hipihiljaista, mutta sitten muutti öisin metelöivät ja riitelevät naapurit. Eli voi tosiaan olla ihan yhdestä asukkaasta kiinni, millaista on.

Jonkun verran elämisen ääniä, mutta ei mitään järjetöntä mekkaloimista onneksi enää. Naapurissa oli kolme rakkia, jotka räksytti ihan kokoajan, eikä omistajansa osannut kouluttaa lainkaan, mutta onneksi muuttivat vihdoin pois.

Eihän meillä metelöidä, mutta joistain naapureista kuuluu tietysti joskus ääniä, joita herkkä ihminen voi jopa pitää metelinäkin?

Olen asunut tässä ASO-yhtiössä (4 kerrostaloa) 14 v. On hiljaista, todella rauhallista. Ei häiriköitä. Kaksi koiranomistajaa (onneksi ei naapurissa), joiden koirat kärsineet eroahdistuksesta ja kiljuneet pitkin päivää. Huomautuksen jälkeen veivät ilm. koulutettavaksi, koska vain satunnaisia haukahduksia joskus kauempaa kuulunut. Ei ole 55+, joten johtunee aivan rakennusvuosista ja -tavoista. Tämä jo aika iäkästä ASOa. Oikein mukava asua, ei edes uteliaita naapureita!

Vierailija kirjoitti: Kuka yllättyy siitä että myös omistusasunnoista kuuluu elämisen ääniä?

Ihan kuin päivä ja yö on vuokratalojen ja omistustalojen elämä. Ei ole normaalia elämisen ääntä, jos ovia paukutellaan pitkin yötä tai soitetaan musiikkia tai grillataan makkaraa keskellä yötä.

Asuimme vuokrataloyhtiöissä 8 vuotta. Ensin minä opiskelin amk:ssa ja asuin opiskelija-asunnossa lähes 4 vuotta. Kamala meteli. Sitten välissä asuin yksityisellä yksiössä, missä oli hiljaista, ja kun muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen toiseen kaupunkiin, jouduttiin muuttamaan kaupungin vuokrataloon. Meille syntyi ensimmäinen lapsikin siellä asuessa. Muutettiin toiseen taloon, koska ensimmäisessä oli ongelmana yöaikainen metelöinti eikä poliisien kutsuminenkaan auttanut kuin aina yhdeksi yöksi kerrallaan. Pahimmillaan alakerrassa asui nuori mies, jolla oli bileet joka yö. Joku naapureista tiesi kertoa, että vankilasta vapautumisen jälkeen oli siihen muuttanut. Sen tosiaan huomasi, että on ollut kaltereiden takana, kun sitten pitää järjestää vapauden kunniaksi bileet joka yö. Kolme kuukautta kesti se möykkä, sitten varmaankin sai häädön. Ei sille auttanut poliisit eikä kiinteistöhuolto, ei isännöitsijäkään. Tosiaan tiedän, mitä se on elää pienen lapsen kanssa talossa, jossa huudetaan ja juhlitaan joka yö.

Toiseen vuokrataloon saatiin siirtyä, haun perusteella. Olin hoitovapaalla todella pienillä tuloilla ja mies kävi 60-80% töissä ja opiskeli alaa vaihtaen samaan aikaan. Sitten vasta kun oli kolmannen kerran muutettu, oli vähän rauhallisempi vuokratalo. Omistusasuntoon lähdettiin siitä, rivariin, meillä oli 2 lasta siinä vaiheessa. Vuokrataloista ei voi tietää, mitä saa. Siellä on iso asukasvaihtuvuus, eikä se tarvitse kuin yhden ongelmanaapurin, joka juhlii yöt. Kun muuttaa sinne, saattaa olla ihan siedettävää ja kuukauden päästä naapuriin onkin muuttanut porukkaa, jotka ei osaa elää ihmisiksi. Aso-asunnoissa on myös kuulemani mukaan samaa ongelmaa. Sellaisia ihmisiä muuttaa, jotka ei pysty hankkimaan omaa asuntoa ja halpoihin, vanhempiin aso-kohteisiin pääsee pienemmällä rahalla kiinni, eikä ole kuukausimenot yhtä isot kuin vuokralla. 

Luhtitalo =  ongelmia asuinmuodosta riippumatta.  

Noihin pesiytyy aina se tietynlainen porukka. Ghettoasumista pahimmillaan.

ASO-maksulla ostetaan naapurit jotka osaavat asua.

Ei etnistä ei kä muutakaan värinää.

Jopa varmempia kuin omistusaunnot, joissa voi olla sijoitusasuntoja.

Pahoittelut etten osaa asosta sanoa, mutta komppaan muita vastaajia siinä, että meluavia naapureita voi olla asumismuodosta riippumatta missä tahansa. Itse asun omassa rivarissa ja naapurit ovat sivistynyttä väkeä. Ongelmaksi onkin muodostunut se, että he ovat paljon poissa kotoa ja jättävät teinit sinne keskenään. Aivan kuin asuisimme jossain opiskelija-asunnossa. Valituksia olemme tehneet, mutta niistä on apua vain hetkeksi.

Asuin ASO-asunnossa vuosia ja kyllähän sitä osui naapureiksi kaikenlaisia. Sekä täysin rauhallisia normaaleja perheitä ja pariskuntia että sitten ihmisiä jotka riiteli huutaen, raivosi lapsille ja juhlivat öisin. Asun nykyään omistusasunnossa samaisella alueella ja isoin ero ei ole ns. naapuriaineessa vaan siinä että vanha paksuseinäinen talo eristää ääniä ihan eri tavalla kuin ASO jossa sisäseinät oli paperia. Tuo oli se itseäni eniten haitannut asia. Paikat oli kuluneita ja kulahtaneita ja materiaalit huonoja