Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuntuu että olen ihan eri sukua muiden naisten kanssa??? (olen nainen)
30.04.2024 |
Kun katson kaikkia reality ohjelmia niin aina naiset ikäänkuin ryhmääntyy toistensa kanssa helposti, vaikka olisivatkin "erilaisia". Samaa tapahtuu työpaikoilla, kursseilla, kouluissa. Minä olen aina jäänyt naisporukoista ulkopuolella. Ensinnäkin, minulla on AINA uhkaava olo naisten seurassa. Tuntuu että he haluavat vahingoittaa minua. Joidenkin todella, todella vanhojen naisten seurassa minulla on turvallinen olo ja heistä aistin nopeasti, että he luovat minuun ikäänkuin holhoavan asenteen. Mutta esim. ikäisteni naisten seurassa, ei ole koskaan kenenkään kanssa mitään yhteistä ja aistin heistä nopeasti, että he eivät halua olla kanssani tekemisissä. Tuntuu että he inhoavat minua heti jo alkusilmäyksellä eivätkä anna mitään mahdollisuutta edes. Yleensä jos joku kurssi tai ryhmä tai koulu, niin joku nainen saattaa keskustella kanssani ensin pari lausetta ystävällisesti, mutta sitten etsii jonkun muun kenen kanssa jutustella. Elämäni aikana olen tavannut myös erityyppisiä naisia, mutta yli 30 vuotiaana naispuoleiset ystävyyssuhteet on täysin vieraita minulle. En tiedä mitä tarkoittaa että "vietetään tyttöjen iltaa, laittaudutaan yhdessä ja katsotaan leffoja". Tuntuu täysin oudolta katsella jotain naisten tekemiä instagram tai tiktok postauksia missä ystävät naureskelee keskenään ja on kahvilla tms. Olen alkanut miettiä onko minulla joku asperger tai vastaavaa. Miesten kanssa ei ole tapahtunut samaa, ja siksi olikin helppo tutustua nykyiseen kumppaniini. Mieheltänikin olen yrittänyt kysyä asiaa, mutta häneltä en saa minkäänlaista vastausta, kuin että rakastaa minua. Minua ei oikeastaan paljon haittaa ettei ole koskaan ollut naispuoleisia ystäviä ,mutta joskus olisi ollut kiva saada selvyys miksi näin tapahtui.
Kommentit (298)
Lesbot saarella sarjaa odotellessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Sinulla on selvästi autismin kirjoa: tunnet itsesi ulkopuoliseksi, koet sosiaaliset suhteet haastavina ja kummallisina.
Onko sinun myös vaivalloista kysellä kuulumisia tai vastailla kuulumisiin, kutsua ihmisiä illallisille ja nautiskella illasta isossa porukassa jutellen? Jätätkö tervehtimättä tai kyselemättä kuulumisia? Onko ikävä katsoa silmiin? Jätätkö lohduttamatta ja silittämättä surevaa/loukkaantunutta tyyliin "voi voi"? Sanotko, mitä ajattelet (etkä ajattele ensin, mitä vastausta se toinen toivoo)?
Itse olen neurotyypillinen eli nentti ja rakastan yhdessä laittautumista, leffan katselua, yhdessä kovaan ääneen höpötystä.
Mulla sama juttu. En tiedä johtuuko se siitä, että olen kaunis nainen, enkä puhu muista pahaa selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Sinulla on selvästi autismin kirjoa: tunnet itsesi ulkopuoliseksi, koet sosiaaliset suhteet haastavina ja kummallisina.
Onko sinun myös vaivalloista kysellä kuulumisia tai vastailla kuulumisiin, kutsua ihmisiä illallisille ja nautiskella illasta isossa porukassa jutellen? Jätätkö tervehtimättä tai kyselemättä kuulumisia? Onko ikävä katsoa silmiin? Jätätkö lohduttamatta ja silittämättä surevaa/loukkaantunutta tyyliin "voi voi"? Sanotko, mitä ajattelet (etkä ajattele ensin, mitä vastausta se toinen toivoo)?
Itse olen neurotyypillinen eli nentti ja rakastan yhdessä laittautumista, leffan katselua, yhdessä kovaan ääneen höpötystä.
En ole Ap, mutta luin tämän ajatuksella. Tekstissä ainoastaan isossa porukassa hengailu kuulostaa ikävältä ja ajatuskin alkaa ahdistaa. Muuten kyllä mielestäni osaan kysyä kuulumisia, lohduttaa, kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot ehkä vähän outo, jos ei kukaan ryhdy kaveeraamaan. Mitä miehiin tulee, niin ne nyt sanovat rakastavansa aina, mutta valehtelevat. Ihme ettet ole tuohon ikään sitä vielä huomannut.
Jos olet nainen miesten seurassa, niin heidän keskuudessaan esiintyy vain naisten hyväksikäyttöä tavalla tai toisella. Naisystävien kanssa olet enemmän turvassa.
Kyllä mä uskon että mun mies mua rakastaa. Eikä hän sanonut sitä heti vaan vasta vuosien jälkeen.
Miehet eivät rakasta naisia. Jos miehet rakastaisivat teitä, he lopettaisivat mm. islaminuskon ja muun naisen sortamisen välittömästi. Vaan eivät sitä tee :) Kuten eivät mitään muutakaan. Ei teitä akkoja vihaava ja sortava sukupuoli teitä rakasta, vaikka kuinka luulette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Sinulla on selvästi autismin kirjoa: tunnet itsesi ulkopuoliseksi, koet sosiaaliset suhteet haastavina ja kummallisina.
Onko sinun myös vaivalloista kysellä kuulumisia tai vastailla kuulumisiin, kutsua ihmisiä illallisille ja nautiskella illasta isossa porukassa jutellen? Jätätkö tervehtimättä tai kyselemättä kuulumisia? Onko ikävä katsoa silmiin? Jätätkö lohduttamatta ja silittämättä surevaa/loukkaantunutta tyyliin "voi voi"? Sanotko, mitä ajattelet (etkä ajattele ensin, mitä vastausta se toinen toivoo)?
Itse olen neurotyypillinen eli nentti ja rakastan yhdessä laittautumista, leffan katselua, yhdessä kovaan ääneen höpötystä.
Kysyn mä mun kumppanilta ja äidiltäni ja siskoltani, ei mulla oikein muita läheisiä sit olekaan. Töissä olen kysynyt ihmisiltä mitä kuuluu kun ajattelen että se kuuluu hyviin käytöstapoihin. Ja vastaan kyllä kysyttäessä. En ole koskaan tykännyt esim. illallisista isoissa ihmisporukoissa, jo pienestä asti vältellyt kaikkia sukulaistapaamisia yms. Katsekontaktia joskus välttelen mutta siinä olen mielestäni parantanut aika huomattavasti. Usein en töksäyttele mitään ventovieraille tai työkavereille, koska pelkään liikaakiin mitä ihmiset minusta ajattelevat, olen siis todella harkitseva mitä sanon ja että en aiheuta kellekään mielipahaa. Ehkä ihmiset näkee tän jopa mielistelynä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. En tiedä johtuuko se siitä, että olen kaunis nainen, enkä puhu muista pahaa selän takana.
Niillä kauniillakin naisilla on usein isot ystäväporukat. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kyllä hälytyskellot soivat tuossa kohtaa, kun aloittaja kirjoitti, että hänestä tuntuu kuin toiset naiset haluaisivat vahingoittaa häntä. Se on todella vainoharhaista.
On olemassa ihmisiä, joiden olemus ajaa jostain syystä muut pois. On vaikea sanoa, mikä heissä on se, mihin muut reagoivat, mutta jokin olemuksessa, eleissä ja puheessa saa ihmiset hakeutumaan muuhun seuraan. Ihminen on sellainen kuin on, siinä ei ole mitään väärää. Ketään ei kuitenkaan voi syyttää myöskään siitä, että hakeutuu itselleen mieluisaan seuraan. Onneksi aina löytyy ihmisiä, jotka tuntuvat olevan immuuneja signaaleille ja viihtyvät kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Muiden naisten vihamielisyys ei ole vainoharhaa, vaan todellinen ilmiö. Naisille on tärkeää kokea olonsa turvalliseksi ja siksi meillä on tarkat kriteerit lähipiirimme ulosannille. Emme tietenkään tiedosta sitä. Se näkyy parhaiten siinä, kun naisryhmän koko kasvaa yli tietyn rajan. Sen jälkeen naiset alkavat nokkia kaikkein erilaisinta jäsentä. Esimerkiksi ollaan aina eri mieltä tuon ihmisen kanssa riippumatta siitä, mitä hän sanoo. Naiset lopettavat nokkimisen vasta, kun toinen joko vaikenee tai poistuu paikalta. Jos tuo erilainen lähtee ryhmästä, nokkiminen alkaa kohdistua seuraavaksi erilaisimpaan.
Jos tuota ei ole ikinä kokenut, tuskin sen olemassaoloa uskoo. En itsekään tajunnut sitä, ennenkuin jouduin itse vuosia kestävän, toistuvan nokkimisen kohteeksi. Kaikkea sanomaani vastustettiin, ja he jankuttivat niin kauan, että hiljenin. He ihan aidosti uskoivat puolustavansa jotakin, mikä on oikein, vaikka tosiasiassa syrjivät. He eivät ymmärtäneet vastustavansa minua, vaan kuvittelivat vastustavansa sitä, mitä sillä kertaa sanoin. Kuitenkin he olivat samasta asiasta aivan päinvastaista mieltä silloin, kun joku muu sanoi saman asian. Eli kyse ei ollut mielipiteestä, vaan sanojasta.
Jouduin tuon kohteeksi sen jälkeen, kun eräs toinen ryhmän jäsen oli lähtenyt ovet paukkuen kritisoiden muita siitä, kuinka nämä halusivat aina olla eri mieltä hänen kanssaan. En oikein silloinkaan tajunnut koko asiaa, ennenkuin tuo syrjintä oli kohdistunut minuun itseeni riittävän pitkään. Riittävän pitkä aika on tässä sellainen, että samat mielipiteet olivat tulleet esiin myös muilta, mutta vain minun kohdallani niitä vastustettiin jyrkästi.
-ei-ap
Minulla on autisti-tuttuja ja he myös ajattelevat, että heidät jätetään ulkopuolelle.
Itse olen huomannut, että he itse aiheuttavat ulkopuolelle jäämisen. Esim. menevät yksin (eivät kutsu muita mukaan), ovat omassa tilassaan/rauhassaan/huoneessaan (eivät kutsu muita sinne), ryhmätöissä eivät kutsu muita mukaan.
Olen itse todella loukkaantunut tällaisissa kyläpaikoissa. Autisti-ystävät/perheenjäsenet saattavat istua sohvalla tuiman näköisenä tai kännykällään eivätkä tule iloisena ovelle toivottamaan tervetulleeksi ja halaamaan. He eivät kysy, mitä minulle kuuluu eivätkä ole mitenkään minusta kiinnostunut (vaikka itse kyselen, mitä heille kuuluu). He saattavat syödä tarjoilujani kehumatta niitä (esim. "tämä piirakka on hyvää, mitä juustoa olet tähän laittanut?"). He ovat huonolla tuulella ja kommentoivat vain virheistä. He eivät lohduta "harmi en pääse tulemaan, tulen huomenna" vaan toteavat faktoja "en tule tänään".
Itselle tulee olo heidän seurassaan kuin olisin pahasti koulukiusattujen käsissä: aivan kuin olisin esine tai eläin, kenestä ei olla yhtään kiinnostuneita vaan kävellään ohi kuin huonekalusta (kysymättä kuulumisia, kehumatta, kiittämättä).
Silti samaan aikaan juuri nämä autisti-ystävät väittävät, että HEITÄ katsotaan kieroon ja heitä kiusataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkan: mutta rakkaita autisti-ystävät ovat, vaikka jatkuvasti loukkaannunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kyllä hälytyskellot soivat tuossa kohtaa, kun aloittaja kirjoitti, että hänestä tuntuu kuin toiset naiset haluaisivat vahingoittaa häntä. Se on todella vainoharhaista.
On olemassa ihmisiä, joiden olemus ajaa jostain syystä muut pois. On vaikea sanoa, mikä heissä on se, mihin muut reagoivat, mutta jokin olemuksessa, eleissä ja puheessa saa ihmiset hakeutumaan muuhun seuraan. Ihminen on sellainen kuin on, siinä ei ole mitään väärää. Ketään ei kuitenkaan voi syyttää myöskään siitä, että hakeutuu itselleen mieluisaan seuraan. Onneksi aina löytyy ihmisiä, jotka tuntuvat olevan immuuneja signaaleille ja viihtyvät kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Muiden naisten vihamielisyys ei ole vainoharhaa, vaan todellinen ilmiö. Naisille on tärkeää kokea olonsa turvalliseksi ja siksi meillä on tarkat kriteerit lähipiirimme ulosannille. Emme tietenkään tiedosta
Lopeta tuo naisvihasi. Yleistät ihan suotta, samaan aikaan kun miesten systemaattinen naisviha saa vain olla. Miehet vihaavat naisia systemaattisesti ja miesten yhteisöissä simputtamista, ahdistelua ja vaaroja vasta onkin. Miehet on tutkitustikin vihamielisimpiä, myös toisilleen. Eivät naiset.
Lopeta omaan tunteesesi perustuva yleistäminen. Jos nainen kokee miesten osalta vääryyksiä, kuitataan se naisn omaksi viaksi ja tullaan kertomaan että mitäs valitsit huonon miehen. Kas kun naiset aina kuuluttaa muiden naisten demonisuutta, samalla kun miehet saavat vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muut tytöt kiusannut sua lapsena tmv? Se ei pidä paikkaansa, että kaikki muut naiset vihaisivat sinua heti vaihdettuaan kanssasi pari sanaa. Normaalit ihmiset eivät vihaa puolituttuja/tuntemattomia, eli jos tällaista koet kaikkien kanssa niin kyse on sun omasta tunteesta, joka voi olla peräisin jonkinlaisesta traumasta.
Jos naiset on kiinnostuneita juttelemaan sulle mutta hetken päästä vaihtavat seuraa voi olla, ettet osaa pitää keskustelua yllä. Mutta tämäkään ei tarkoita, että he vihaisivat sua tai ajattelisivat mitään pahaa.
Muutenkin kun koolla on paljon ihmisiä niin yleensä ihmiset juttelee monelle illan aikana eikä vietä koko iltaa saman tuntemattoman/puolitutun ihmisen seurassa, eikä tämä tarkoita että sun seurassa olisi mitään vikaa. Voisit sitten myöhemmin illan aikana mennä uudelleen juttelemaan jos haluat?
Ei ole kyse tästä. Ap käytti liian voimakasta sanaa "vihata", ja siihen nyt takerrutaan. Pikemmin oikea sana olisi karttaa tai vieroksua. Sama tapahtuu minulle. En koskaan tajunnut, mistä se olisi voinut johtua. Mielestäni olin hymyilevä, hyvä smalltalkaamaan ja kuuntelemaan. Jokin olemuksessani kumminkin oli sellaista, että kukaan ei halunnut ystävystyä kanssani. Eikä edes istua samaan pöytään. Sain myöhemmin autismikirjon diagnoosin. Tämä selittänee asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi itse valitset tuollaisia naisia? :D Luoja naurattaa millaisia te pick me:t olette. Lisäksi sinähän nimenomaan olet tyypillinen nainen. Alentuva, muita naisia yleistävä, miestä palvova, alistuva. Naiivi, joka luulee että miehen maailmassa merkitsisit yhtään mitään muuta kuin panona oloa. Ihan nainen sä olet, olethan alistunut miehellekin ja pyllistelet tämän edessä.
Minä sen sijaan olen oikeasti erilainen. En ole missään tekemisissä miesten kanssa, en alenna itseäni, enkä jauha koko ajan muista naisista samalla leikkien että minua vihaavalla sukupuolella olisi tarjota joku pelastus. Mies on tilastollisestikin suurin uhkasi, kas kun et sitä tajua. Ihan tyypillinne pick me -akka olet.
En ole valinnut mitään naisia, olen yrittänyt tutustua naisiin. En ymmärrä mitä tarkoitat "pick meellä"
Se on katkerien kurppien nimitys naiselle, jotka tulevat paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa. Nämä kurpat ilmeisesti kokevat että miesten kanssa toimeen tulevat naiset ovat jotenkin jengipettureita ja menneet vihollisen puolelle. Mikä kertoo heistä kovin paljon, esimerkiksi sen, että he eivät todellakaan ole hyvää seuraa, vaan nipottavia alistavia sadisteja. t. N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynarratiivin mukaan olisit trans tai vähintään muu, kun et ole stereotyyppinen nainen etkä koe maagista sielunsisaruutta. Testot kehiin ja mastektomiaan mars!
Nainen on naiselle susi ja jos et ole se kovin draamanhakuinen sekopää muija niin ei kukaan kiinnostu. Parhaat työkaverit ovat aina olleet miehiä ja myös parhaimmat työntekijät, eivät juoruile ja puhu ongelmistaan vaan hoitavat työt reippaasti ja ovat rentoja ja hauskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiukan kyllä hälytyskellot soivat tuossa kohtaa, kun aloittaja kirjoitti, että hänestä tuntuu kuin toiset naiset haluaisivat vahingoittaa häntä. Se on todella vainoharhaista.
On olemassa ihmisiä, joiden olemus ajaa jostain syystä muut pois. On vaikea sanoa, mikä heissä on se, mihin muut reagoivat, mutta jokin olemuksessa, eleissä ja puheessa saa ihmiset hakeutumaan muuhun seuraan. Ihminen on sellainen kuin on, siinä ei ole mitään väärää. Ketään ei kuitenkaan voi syyttää myöskään siitä, että hakeutuu itselleen mieluisaan seuraan. Onneksi aina löytyy ihmisiä, jotka tuntuvat olevan immuuneja signaaleille ja viihtyvät kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Muiden naisten vihamielisyys ei ole vainoharhaa, vaan todellinen ilmiö. Naisille on tärkeää kokea olonsa turvalliseksi ja siksi meillä on tarkat kriteerit lähipiirimme ulosannille. Emme tietenkään tiedosta
Miten kehtaatte peukutta tätä naisvihaa? Luoja miten noloja te akat olette! Kun mies rai*kaa naisen, syytetään siitä naista ja miehet huorittelee uhria. Kas kun nainen on aina itse vastuussa teoistaan ja oikein kaikki naiset saa yleistää yhen kokijan tunteiden perustella!
Miesten systemaattisesta naisvihasta ei saa keskustella mutta kas vain, akka on aina linjoilla yleistämässä OMAA sukupuoltaan.
Miehet ovat tasan niitä susia naisille, ihan tilastollisesti. Oma mies todennäköisimmin ta**aa naisen, seksuaalirikoksia on joka päivälle eikä kukaan mies nouse kapinoimaan tai tuomitsmaan.
Anteeksi mutta käsityksesi ja monen vastaajan esimerkit "naisista" tuntuvat kovin stereotyyppisiltä. Instagramia ja temppareita, laittautumista tyttöporukassa. Millaisissa piireissä mahdatte liikkua tai minkä ikäisiä olette, ei kuulosta kovin aikuiselta tuo. Tulee ennemmin jotkut amerikkalaiset elokuvat mieleen. Naisetkin ovat yksilöitä, eivät mikään muottiin menevä lauma. Itse esimerkiksi tunnen enemmän tähtitieteestä (enkä tarkoita tässä todellakaan mitään horoskooppeja) kuin temppareista kiinnostuneita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot ehkä vähän outo, jos ei kukaan ryhdy kaveeraamaan. Mitä miehiin tulee, niin ne nyt sanovat rakastavansa aina, mutta valehtelevat. Ihme ettet ole tuohon ikään sitä vielä huomannut.
Jos olet nainen miesten seurassa, niin heidän keskuudessaan esiintyy vain naisten hyväksikäyttöä tavalla tai toisella. Naisystävien kanssa olet enemmän turvassa.
Kyllä mä uskon että mun mies mua rakastaa. Eikä hän sanonut sitä heti vaan vasta vuosien jälkeen.
Miehet eivät rakasta naisia. Jos miehet rakastaisivat teitä, he lopettaisivat mm. islaminuskon ja muun naisen sortamisen välittömästi. Vaan eivät sitä tee :) Kuten eivät mitään muutakaan. Ei teitä akkoja vihaava ja sortava sukupuoli teitä rakasta, vaikka kuinka luulette.
Minkä takia minun mieheni pitäisi rakastaa ketään muuta naista kuin minua? Kaapuhunnutetut ja hyväksikäytetyt naiset eivät kuulu ollenkaan hänelle, vaan ainoastaan minun henkilökohtainen hyvinvointini. Eihän minuakaan kiinnosta muiden naisten mahdolliset kärsimykset, vaan ainoastaan se, että juuri minulla on kaikki hyvin. t. ohis
"Miehet eivät rakasta naisia. Jos miehet rakastaisivat teitä, he lopettaisivat mm. islaminuskon ja muun naisen sortamisen välittömästi. Vaan eivät sitä tee :) Kuten eivät mitään muutakaan. Ei teitä akkoja vihaava ja sortava sukupuoli teitä rakasta, vaikka kuinka luulette."
Ne on kyllä suurilta osin naiset jotka näitä rasvalettejä tänne haluaa aina vaan lisää.
Se nyt ei kerro mistään mitään. Täällä usein puhutaan, että miehen rakkauden tunnustus pitäisi tulla vasta aikojen kuluessa. Oikeasti mies tunnustaa rakkautensa vasta kun häntä alkaa pelottaa. Voi esimerkiksi jostain syystä kokea riittämättömyyttä ja alkaa siksi yrittää manipuloimalla kaikilla, yleensä kömpelöillä tavoilla. Joihinkin se uppoaa, mutta ei pidä olla niin sinisilmäinen. Miehillä on aina taka-ajatuksia kaikessa, mitä sanovat.