Kertoako tästä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ongelma. Miksi näistä pitää edes puhua kun ei ole osana nykyisyyttä. 

Totta kai jokaisen juuret ja menneisyys on osa sitä, mitä hän on nykyisyydessä. Mun mielestä outoa jos tuollaisista ei yhtään puhuta.

Mitä tekemistä minun nykyisyydelläni on sen kanssa että biologinen isä jota en edes tuntenut oli rikollinen?

Se on yksi tekijä elämästäsi, joka on osaltaan muokannut sinusta sellaisen kuin olet. Ihan vastaavasti kuin se jos sinulla on ollut kaksi veljeä, tai et ole ikinä tavannut yhtäkään isovanhemmistasi tai vaikka se jos sinulla oli erityisen hyvä matikanopettaja lapsena. Ei välttämättä mikään merkittävä tekijä, mutta yksi pienistä asioista elämässäsi ma

Mutta mitä tekemistä tai merkitystä sillä tuntemattoman biologisen isän rikostaustalla on nykyisyyden kanssa, toisin sanoen miten se on vaikuttanut elämääni?

Olet rikollisen jälkeläinen ja rikollisesta suvusta. Sitä ei saa pyyhittyä pois eikä mitätöityä vaikka yrittäisittekin leikkiä että adoptioisä on isäsi.

En menisi naimisiin sellaisen kanssa, joka ei rakasta ihan kaikkia ihmisiä. Oli sitten tehnyt murhan tai pedo, tulee rakastaa, vaikkei hyväksyisikään ja vaikka kuvottaisi.

Joka tapauksessa, isäsi synnit ei ole sinun virheitäsi, joten kukaan järkevä ei kohtele sinua eri tavalla hänen vikojensa vuoksi. 

uskis

"Olet rikollisen jälkeläinen ja rikollisesta suvusta. Sitä ei saa pyyhittyä pois eikä mitätöityä vaikka yrittäisittekin leikkiä että adoptioisä on isäsi."

Periytyykö rikollisuus? Kyllä jossain määrin, mutta vain mallioppimisen kautta. Ap sanoi, ettei ole isänsä kanssa tekemisissä.

Miksi kulissit on sinulle niin tärkeitä? Etkö osaa ajatella syvällisesti, nähdä asioita pinnan alle?

Mun mies on adoptoitu ja tapasi biologisen isänsä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Hän on kertonut miten vasta silloin ymmärsi monta asiaa itsestään kun tunnisti isässä omia piirteitään. Halusit tai et, geenisi vaikuttavat siihen kuka olet. Enkä tarkoita sitä että rikollisuus tai muut teot mitenkään periytyisi, mutta silti biologisellakin isällä on oma vaikutuksensa siihen kuka olet. 

Vierailija kirjoitti:

En menisi naimisiin sellaisen kanssa, joka ei rakasta ihan kaikkia ihmisiä. Oli sitten tehnyt murhan tai pedo, tulee rakastaa, vaikkei hyväksyisikään ja vaikka kuvottaisi.

Joka tapauksessa, isäsi synnit ei ole sinun virheitäsi, joten kukaan järkevä ei kohtele sinua eri tavalla hänen vikojensa vuoksi. 

uskis

Ketä kaikkia pitäisi rakastaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on adoptoitu ja tapasi biologisen isänsä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Hän on kertonut miten vasta silloin ymmärsi monta asiaa itsestään kun tunnisti isässä omia piirteitään. Halusit tai et, geenisi vaikuttavat siihen kuka olet. Enkä tarkoita sitä että rikollisuus tai muut teot mitenkään periytyisi, mutta silti biologisellakin isällä on oma vaikutuksensa siihen kuka olet. 

Oletettavasti miehesi oli toivonut tapaavansa biologisen isänsä ja siihen liittyi suuria tunteita? Aivan eri tilanne siis.

Geenit ei oikeastaan vaikuta muuten kuin korkeintaan fyysisiin ominaisuuksiin. Kyllä ympäristö ja sosiaaliset suhteet vaikuttaa eniten siihen minkälainen ihminen on ja millainen hänestä tulee.

Yritin itse aikoinani selittää asiaa miehelleni, mutta ei hyväosaisuutensa kuplassa voinut mitenkään käsittää asiaa. Kerran sitten menetin hermoni lopullisesti tivaamiseen, kaivoin oikeuden asiakirjat kaapin perältä ja käskin lukea ja miettiä, todellako tässä maailmassa ei ole mitään, jota ei voisi antaa anteeksi, ja todellako haluaa isäni kaltaisen ihmisen omaan tai kenenkään muunkaan elämään. Loppupäivään ei sitten puhuttu, ja kun yöllä heräsin käymään vessassa, mieheni makasi yhä valveilla. Toivotin tervetulleeksi kerhoon, ja kerroin tietäväni hyvän terapeutin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua siltä, että haluaisi joskus taas nukkua tai nukkua ilman painajaisia. Kerroin myös, että kannattaa jatkossa miettiä, mitä haluaa, koska niissä papereissa oli vain ne asiat, joiden osalta syyteoikeus ei ollut vanhentunut, ja käänsin kylkeä ja aloin nukkumaan.

Mieheni on ollut hiirenhiljaa asiasta pian vuosikymmenen, enkä oikein voi kuvailla sitä ilmettä, joka hänen kasvoilleen ilmestyy, kun joku ihminen esimerkiksi kysyy, mitä vanhemmilleni kuuluu. Vielä mielenkiintoisempi on se ilme, kun tyynen rauhallisesti kerron, mitä äidilleni kuuluu ja sitten myös mitä isälleni kuuluu (välillä kuulemastani pikkulintujen laulusta päätellen). Ilmeet ovat sellaisia että kerran kysyin, onko hänellä joku parempi idea kuin tämä mitä teen. Kehotti jatkamaan mitä ikinä teen, mutta ei kuulema itse kykene samaan eikä tiedä, miten minä sen teen.

Niin. Meissä on se pieni ero, että minä lopetin jo kauan sitten yrittämästä tökkiä ihmisten käsitystä perheestä ja perhesuhteista ja hyväksyin, että ihmiset eivät tiedä paremmasta, ja opettelin elämään sen kanssa. Mieheni taas ei ymmärtänyt lopettaa kaivamista ja sai sitten oppia vaikeimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on adoptoitu ja tapasi biologisen isänsä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Hän on kertonut miten vasta silloin ymmärsi monta asiaa itsestään kun tunnisti isässä omia piirteitään. Halusit tai et, geenisi vaikuttavat siihen kuka olet. Enkä tarkoita sitä että rikollisuus tai muut teot mitenkään periytyisi, mutta silti biologisellakin isällä on oma vaikutuksensa siihen kuka olet. 

Oletettavasti miehesi oli toivonut tapaavansa biologisen isänsä ja siihen liittyi suuria tunteita? Aivan eri tilanne siis.

Geenit ei oikeastaan vaikuta muuten kuin korkeintaan fyysisiin ominaisuuksiin. Kyllä ympäristö ja sosiaaliset suhteet vaikuttaa eniten siihen minkälainen ihminen on ja millainen hänestä tulee.

Ymmärrän että haluat ajatella noin jos et itse pysty hyväksymään kuka isäsi oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on adoptoitu ja tapasi biologisen isänsä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Hän on kertonut miten vasta silloin ymmärsi monta asiaa itsestään kun tunnisti isässä omia piirteitään. Halusit tai et, geenisi vaikuttavat siihen kuka olet. Enkä tarkoita sitä että rikollisuus tai muut teot mitenkään periytyisi, mutta silti biologisellakin isällä on oma vaikutuksensa siihen kuka olet. 

Oletettavasti miehesi oli toivonut tapaavansa biologisen isänsä ja siihen liittyi suuria tunteita? Aivan eri tilanne siis.

Geenit ei oikeastaan vaikuta muuten kuin korkeintaan fyysisiin ominaisuuksiin. Kyllä ympäristö ja sosiaaliset suhteet vaikuttaa eniten siihen minkälainen ihminen on ja millainen hänestä tulee.

Ymmärrän että haluat ajatella noin jos et itse pysty hyväksymään kuka isäsi oli.

Häh? Miksen hyväksyisi sitä kuka isäni on? Pikkusiskoni on adoptoitu ja hän on kaikista eniten äitipuolen, joka ei siis ole hänelle mitään biologista sukua, näköinen ja kaltainen. Jänniä ne geenit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ongelma. Miksi näistä pitää edes puhua kun ei ole osana nykyisyyttä. 

Totta kai jokaisen juuret ja menneisyys on osa sitä, mitä hän on nykyisyydessä. Mun mielestä outoa jos tuollaisista ei yhtään puhuta.

Mitä tekemistä minun nykyisyydelläni on sen kanssa että biologinen isä jota en edes tuntenut oli rikollinen?

Se on yksi tekijä elämästäsi, joka on osaltaan muokannut sinusta sellaisen kuin olet. Ihan vastaavasti kuin se jos sinulla on ollut kaksi veljeä, tai et ole ikinä tavannut yhtäkään isovanhemmistasi tai vaikka se jos sinulla oli erityisen hyvä matikanopettaja lapsena. Ei välttämättä mikään merkittävä tek

Olet rikollisen jälkeläinen ja rikollisesta suvusta. Sitä ei saa pyyhittyä pois eikä mitätöityä vaikka yrittäisittekin leikkiä että adoptioisä on isäsi.

Parempi kai rikollisten suku kuin ymmärtämättömien.

Kyllä hyvin monet taipumukset voivat periytyä. Kyllä haluaisin tietää onko lapseni isoisä esim pedofiili tai mt-ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyvin monet taipumukset voivat periytyä. Kyllä haluaisin tietää onko lapseni isoisä esim pedofiili tai mt-ongelmainen.

Ekalle tapaamiselle mukaan tiedot kaikkien sukulaisten mt- ja rikoshistoriasta? Kyllä tulee varmasti antoisat treffit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hyvin monet taipumukset voivat periytyä. Kyllä haluaisin tietää onko lapseni isoisä esim pedofiili tai mt-ongelmainen.

Ekalle tapaamiselle mukaan tiedot kaikkien sukulaisten mt- ja rikoshistoriasta? Kyllä tulee varmasti antoisat treffit.

Romanttista 

Olen mies, ja ihan hyvin voisin esim. Jammu Siltavuoren biologisen tyttären kanssa perustaa perheen. Eihän lapset vanhempiensa teoista ole missään vastuussa. Sen sijaan jos puolisokandidaatti kieltäytyisi kertomasta biologisen isänsä taustoja, en ikimaailmassa suostuisi perustamaan perhettä niin heikkoitsetuntoisen ja pelokkaan naisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ja ihan hyvin voisin esim. Jammu Siltavuoren biologisen tyttären kanssa perustaa perheen. Eihän lapset vanhempiensa teoista ole missään vastuussa. Sen sijaan jos puolisokandidaatti kieltäytyisi kertomasta biologisen isänsä taustoja, en ikimaailmassa suostuisi perustamaan perhettä niin heikkoitsetuntoisen ja pelokkaan naisen kanssa. 

Mitäs jos ei vaan tiedä niitä? Ja ainahan voi sanoa ettei tiedä. Sinä et voi tietää totuutta. Miksi sinulle on niin tärkeää tivata puolisolta tämän biologisen vanhemman taustat?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ja ihan hyvin voisin esim. Jammu Siltavuoren biologisen tyttären kanssa perustaa perheen. Eihän lapset vanhempiensa teoista ole missään vastuussa. Sen sijaan jos puolisokandidaatti kieltäytyisi kertomasta biologisen isänsä taustoja, en ikimaailmassa suostuisi perustamaan perhettä niin heikkoitsetuntoisen ja pelokkaan naisen kanssa. 

Siis naisen vai isänsä kanssa perustaa sitä perhettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ongelma. Miksi näistä pitää edes puhua kun ei ole osana nykyisyyttä. 

Totta kai jokaisen juuret ja menneisyys on osa sitä, mitä hän on nykyisyydessä. Mun mielestä outoa jos tuollaisista ei yhtään puhuta.

Mitä tekemistä minun nykyisyydelläni on sen kanssa että biologinen isä jota en edes tuntenut oli rikollinen?

Se on yksi tekijä elämästäsi, joka on osaltaan muokannut sinusta sellaisen kuin olet. Ihan vastaavasti kuin se jos sinulla on ollut kaksi veljeä, tai et ole ikinä tavannut yhtäkään isovanhemmistasi tai vaikka se jos sinulla oli erityisen hyvä matikanopettaja lapsena. Ei välttämättä mikään merkittävä tek

Olet rikollisen jälkeläinen ja rikollisesta suvusta. Sitä ei saa pyyhittyä pois eikä mitätöityä vaikka yrittäisittekin leikkiä että adoptioisä on isäsi.

Olisko vaikka just tällaisten asenteiden ja kommenttien vuoksi miksi ihmiset ei suhteen aluksi varsinkaan kerro näitä asioita?

No jotka jankkaa biologisesta isästä, mitä se ihminen enää vaikuttaa parisuhteeseen tai perhe-elämään? Toisin sanoen miksi kertominen olisi niin tärkeää?

Koska ap ei ole ollut tekemisissä hänen kanssaan ja lisäksi tämä biologinen isä on kuollut, ei tästä biologisesta isästä todennäköisesti ole edes kovin paljon tietoa. Jotkut puhui perinnöllisistä sairauksista, mutta eihän niistä ole enää olemassa mitään tietoa, joten ei kertomisen tarve selity silläkään.

Mitäs kuitenkin jos ap:llä on negatiivisia kokemuksia siitä kertomisesta? Olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa. Minua kiusattiin lapsena koulussa taustani ja biologisen isän takia. Parikymppisenä ollessani parisuhteessa kerroin toiselle tästä taustastani. Reaktio oli vaivaantuneisuus ja asian välttely hänen puoleltaan. Myöhemmin kun erosimme tämä toinen käytti tätä kerromaani minua vastaan, mollatakseen minua. Omalla kohdallani kertomisesta ei siis ole koskaan seurannut mitään positiivista.

Ei tietenkään tarvitse kertoa. En usko tuon vaikuttavan mihinkään.