Seurustelevat parit ja avoparit, joilla on iso eri tuloissa! Miten jaatte kustannukset?

Menemme molemmat yhdessä ja jos toiselta loppuu rahat, toinen auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Menemme molemmat yhdessä ja jos toiselta loppuu rahat, toinen auttaa.

Kuulostaa erikoiselta, otatte kaksi laskua ravintolassa.. 

Aika lailla puoliksi maksetaan yhteiset kulut ja omat sitten omista. Minä olen pienempituloinen, mutta toisaalta itsekin hyvätuloinen. Rahasta ei meillä stressata. Molemmilla on myös samanlainen asenne rahaan, mikä on mun mielestä tosi tärkeetä. Kumpikaan ei ole pihi mutta ei myöskään erityisen tuhlaavainen. 

Seurusteluaikana varakkaampi eli mies maksoi käytännössä kaiken, nykyään menee usein toisinpäin eli minä maksan. Naimimisissa olaan nyt jo oltu yli kaksikymmentä vuotta.

Meillä miesystäväni tienaa 250000€, minä 55000€. Mies on vienyt minua lahjaksi matkoille ja kutsunut ravintolaan syömään monesti. Olen ollut tosi kiitollinen siitä. Vähän aikaa sitten hän purkautui katkerana, että on ollut itsestäänselvyys, että hän maksaa ja minä käytän häntä hyväkseni. En ole koskaan pyytänyt mitään! Nyt sitten mietin, miten suhde toimii jatkossa. Tuntuu, että mies syyllistää minua siitä, että olen ottanut lahjat ja kutsut vastaan. 

Maksetaan kulut puoliksi, vaikka minä olen pienempituloinen. Ei tunnu enää kauhean hyvältä, koska viime vuosina kaikki kulut ovat nousseet niin valtavasti, mutta palkkani ei. Mies pärjää erittäin hyvin edelleen tuloillaan. Viime aikoina hän on kyllä maksanut esim. elokuvalippuni, koska olen ilmoittanut, että en lähde, koska 15-20 € maksava elokuvalippu on yksinkertaisesti liian kallis tuloihini nähden.

Asuminen, lapsi ja ruokabudjetti puoliksi. Asuminen mitotettu niin ettei pienempituloinenkaan joudu mieron tielle yksin jäädessään. Autot kumpikin maksaa itse, tällähetkellä pienempituloisella on kalliimpi auto ja lainaa, edellinen lähti romuttamolle täysi-ikäisenä.

Festarit tms maksetaan noin puoliksi, ravintoloissa ei juurikaan käydä, ei kiinnosta. Lomailu enimmäkseen mökillä (parempiperintöisen oma), toista ei nappaa lentäminen, eräjormailu taas on suht halpaa.

Säästöön jää kummallakin suunnillen sama summa, mutta pienempituloinen ei sijoita eurokaan joten siitä on tullut eroa säästöihin.

50 / 50 tietenkin. Mitä muutakaan? Jokainenhan on valinnut tulotasonsa itse. 

Emme asu yhdessä, joten ei ole yhteisiä kuluja. Emme myöskään tee yhdessä kalliita matkoja tms.  (ja hyvin harvoin erikseenkään). Eli ei ole mitään, mitä tarvitsisi jakaa tai tasata.

Mies hyvätuloinen, maksaa kaiken, minä säästän rahani. Miehen tahto, minulle ihan sama. Tietysti joskus tarjoan tai ostan hänelle jotain. Seurustellaan, molemmilla lapset jo aikuisia, yhteisiä ei tule, eikä yhteenmuuttoa, minun tahto näin. Mies haluaisi rakennuttaa yhteisen talon, mutta siinä menee minun rajani. Kotini menot, ruokani yksin ollessani ja vaatteeni tietysti maksan itse. Vietän paljon aikaa miehen asunnolla, silloin mies maksaa kaiken, jopa vaatteeni, jos kaupoilla poikkeamme, ja minä tietysti mielelläni hänen kanssaan poikkean, kuten arvata saattaa. 

Ennen naimisiinmenoa maksettiin omamme, nyt on sekä yhteinen tili, että omat. Ja maksut tulojen suhteessa. Seurustellessa en toisen menoja maksais, ellei olis sitten lapsia.

Rouva vaati ehdottomasti, että arkiset elämän kulut tasan puoliksi, se on kunnia-asia suomalaiselle naiselle.

Sähköt, vesi ja ruoka sekä lasten vaatteet, harrastukset ja matkat sun muut.

Tai niin rouva ainakin uskoo, laitan yhteiseen elämään yli tonnin enemmän kuussa sisältäen remontit taloon, auton kustannukset, parempaa ruokaa puolet kuukaudesta, lämmityksen, vakuutukset, hitusen paremmat vaatteet lapsille kuin äkkiseltään luulisi, puhelin-, nettiliittymät ja hotellikin oli tosi kiva ja ei se muutaman lapsen ratsastus nyt niiiiiin kallista ole (no on se).

Ei ehkä kaikken moraalisin ja selkärankaisin vaihtoehto ja tästä pysyn hiljaa omalla naamallani hautaan asti.

Nimim. Mistään en mittään tiedä!

Kummallakaan ei ole suuret tulot, mutta vielä vähän aika sitten puolisoni opiskeli ja minä kävin kokopäivätöissä. Asuminen, ruoka ja muu huushollitarve maksettiin suhteessa tuloihin. Ja edelleen jatkamme samaan malliin. Reissut ja ravintolaruokailut kumpikin maksaa omasta pussista. 

Vierailija kirjoitti:

Rouva vaati ehdottomasti, että arkiset elämän kulut tasan puoliksi, se on kunnia-asia suomalaiselle naiselle.

Sähköt, vesi ja ruoka sekä lasten vaatteet, harrastukset ja matkat sun muut.

Tai niin rouva ainakin uskoo, laitan yhteiseen elämään yli tonnin enemmän kuussa sisältäen remontit taloon, auton kustannukset, parempaa ruokaa puolet kuukaudesta, lämmityksen, vakuutukset, hitusen paremmat vaatteet lapsille kuin äkkiseltään luulisi, puhelin-, nettiliittymät ja hotellikin oli tosi kiva ja ei se muutaman lapsen ratsastus nyt niiiiiin kallista ole (no on se).

Ei ehkä kaikken moraalisin ja selkärankaisin vaihtoehto ja tästä pysyn hiljaa omalla naamallani hautaan asti.

Nimim. Mistään en mittään tiedä!

Inhottava mies vaimollasi, kerro hänelle terveiset, että hankkiutuu eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä miesystäväni tienaa 250000€, minä 55000€. Mies on vienyt minua lahjaksi matkoille ja kutsunut ravintolaan syömään monesti. Olen ollut tosi kiitollinen siitä. Vähän aikaa sitten hän purkautui katkerana, että on ollut itsestäänselvyys, että hän maksaa ja minä käytän häntä hyväkseni. En ole koskaan pyytänyt mitään! Nyt sitten mietin, miten suhde toimii jatkossa. Tuntuu, että mies syyllistää minua siitä, että olen ottanut lahjat ja kutsut vastaan. 

Eli hän on testannut sinua; kutsunut mukaan mutta odottanut että kieltäydyt. Olisi eri asia jos hän yksinkertaisesti sanoisi että haluaa jatkossa maksaa asiat puoliksi, ok, mutta tuollaista "annan jotain testatakseni sinua" käytöstä en jäisi katsomaan. Et ikinä tiedä mikä on vilpitöntä ja mikä testausta.

Me jaetaan fifty-sixty.

Kumpikin maksaa omat kulunsa kokonaan itse.

Jos parempituloinen haluaa viedä toisen ravintolaan syömään, niin silloin hän kutsujana maksaa kaiken. Sama matkustamisen kanssa - se maksaa, joka matkalle haluaa.

Miksi seurusteluaikana(kaan) pitäisi ryhtyä maksulliseksi kumppaniksi?

Olen opiskelija, sillä aiemmalla tutkinnollani oli vaikea työllistyä miehen kotimaassa (jonne miehen takia muutin). Minulla ei ole käytännössä tuloja ollenkaan, mies taas on hyvätuloinen ja maksaa kaiken kunnes valmistun ja pääsen taas työelämään. Koskaan ei ole riitaa rahasta. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa omat kulunsa kokonaan itse.

Jos parempituloinen haluaa viedä toisen ravintolaan syömään, niin silloin hän kutsujana maksaa kaiken. Sama matkustamisen kanssa - se maksaa, joka matkalle haluaa.

Miksi seurusteluaikana(kaan) pitäisi ryhtyä maksulliseksi kumppaniksi?

Maksullinen kumppani voi kuitenkin olla niillä matkoilla yms joihin on kutsuttu?

Meillä mies tienaa melkein puolet enemmän kuin minä ja maksaa meillä vuokran, joka on aika kallis. Minä maksan laskut ja muut asumiskustannukset kuten sähkön, Internetin, koiran vakuutuksen yms. Kaikki muu maksetaan puoliksi ja omat harrastukset ja menot maksetaan itse.

Teen paljon vähemmän työtunteja joten hoidan myös kotityöt melkein kokonaan yksin, se tasoittaa myös.