Lue keskustelun säännöt.
Seurustelevat parit ja avoparit, joilla on iso eri tuloissa! Miten jaatte kustannukset?
25.04.2024 |
Miten sovitte esimerkiksi matkustamisesta ja ravintolassa syömisestä, kun toisella on hyvät tulot ja toisella pienemmät? Kustantaako varakkaampi toisellekin jotain? Oletteko sovittaneet tekemiset pienituloisen mukaan? Vai matkusteleeko varakkaampi useammin ja toinen odottaa kotona? Kerro, miten teillä toimitaan.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Mies hyvätuloinen, maksaa kaiken, minä säästän rahani. Miehen tahto, minulle ihan sama. Tietysti joskus tarjoan tai ostan hänelle jotain. Seurustellaan, molemmilla lapset jo aikuisia, yhteisiä ei tule, eikä yhteenmuuttoa, minun tahto näin. Mies haluaisi rakennuttaa yhteisen talon, mutta siinä menee minun rajani. Kotini menot, ruokani yksin ollessani ja vaatteeni tietysti maksan itse. Vietän paljon aikaa miehen asunnolla, silloin mies maksaa kaiken, jopa vaatteeni, jos kaupoilla poikkeamme, ja minä tietysti mielelläni hänen kanssaan poikkean, kuten arvata saattaa.
Meillä sama, ei lapsia, enkä halua, yhdessä asutaan miehen pyynnöstä, hän maksaa kulut, koska niin haluaa, asiasta on riidat riidelty ja hävisin. Minulla on työhuone, jossa otan happea joskus. Asuisin mieluusti omillani, mutta miehen toive näin, olkoon sitten näin. Meillä on ihanaa yhdessä, eikä kumpaakaan toisaalta kiinnosta laskea euroja, rahaahan se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin maksaa omat kulunsa kokonaan itse.
Jos parempituloinen haluaa viedä toisen ravintolaan syömään, niin silloin hän kutsujana maksaa kaiken. Sama matkustamisen kanssa - se maksaa, joka matkalle haluaa.
Miksi seurusteluaikana(kaan) pitäisi ryhtyä maksulliseksi kumppaniksi?
Maksullinen kumppani voi kuitenkin olla niillä matkoilla yms joihin on kutsuttu?
Pitää ymmärtää, milloin matka on lahja ja milloin olet silkkaa kustannustehokasta seuraa. Matkasta voi aina kieltäytyä, jos katsoo, että se on lahjaksi liian arvokas ja lahjukseksi tarpeeton.
Eli siis olet maksullinen kun pääset ravintolaan ja matkoille? Sellaiset moraalipärinät sitten sieltä.
Minä tienaan tuplana sen mitä vaimo (3000/6000€/kk)
Maksan yhteisistä menoista enemmän. Jos tulee isompia menoeriä, esim lomamatka tms niin niissä samantyylinen jako. Sama lapsien kulujen kanssa, koska kaikki lapset ovat meidän yhteisiä.
Varallisuutta kerryttävät erät (esim. asunto) maksamme 50/50.
Joku ravintolakäynti tms on loppupeleissä niin pikkuhiluja ettei niistä pidetä kirjaa, se maksaa kumpa jaksaa.
Loput palkasta jäävät rahat kumpikin saa käyttää omiin menoihinsa miten haluaa.
Näin on toimittu yli 20 vuotta ja toimitaan jatkossakin.
M41
Emme asu yhdessä, näemme useamman kerran viikossa. Mies ilmeisen hyvätuloinen, minä köyhä yh. Mies tarjoaa jatkuvasti, vie kahviloihin ja ravintolaan ja pienille hotellilomille, antaa käteen rahaa, maksaa välillä jotain lastenikin juttuja. Koskaan en ole mitään pyytänyt, välillä kieltäytynyt rahasta ja yritän mahdollisimman usein, että lounastetaan minun luonani eikä ulkona, jotta sillä tavalla saan tarjottua hänelle. Mutta hän tykkää antaa ja huolehtia. Reilu kolme vuotta on mennyt näin. Nyt puhumme yhteenmuutosta kun vanhempi lapsista muuttaa kotoa.
Puoliksi maksetaan, vaikka olen pienempituloinen. Minusta näin kuuluu ollakin. Ei joka euron perään kytätä. Tärkeintä on samanlainen suhtautuminen rahaan. Kaikkea mitä tienataan ei tarvitse tuhlata, parin kuukauden palkat pitää olla aina säästössä kummallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin maksaa omat kulunsa. Yhteisiä kuluja ei ole, koska emme asu yhdessä.
t. seurustelua 15v
Perheellisenä ja avioliitossa voi olla vähän eri tilanne. Siksi mainitsin erikseen seurustelevat parit. Olisin voinut vielä lisätä, että lapsettomat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa tällä hetkellä kaiken, koska olen vanhempainvapaalla. Kun palaan työelämään jatketaan entiseen malliin eli yhteinen taloustili, jonne laitetaan prosentuaalisesti sama osuus palkoistamme. Huvitteluista maksetaan miten sattuu. Ei ole niin justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Perheellisenä ja avioliitossa voi olla vähän eri tilanne. Siksi mainitsin erikseen seurustelevat parit. Olisin voinut vielä lisätä, että lapsettomat.
ap
Niin ainakin me seurusteltiin ennen avioliittoa ja useampi vuosi oltiin myös avoparina vaikka nykyään ollaankin jo naimisissa. Lapsettomia oltiin vielä avioliiton alkuvuosinakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä suurempituloinen maksaa lähes kaikki yhteiset kulut.
Olen itse pienempituloinen ja maksan lähinnä vain henkilökohtaiset menot ja lasten kuluja. Toisinaan ostan lomamatkoja perheelle, tai jotain muuta erityistä.
En koe huonoa omaatuntoa, sillä olen mahdollistanut puolisolle hyvän urakehityksen muuttamalla hänen uransa perässä mm. ulkomaille, maahan jossa en ole pystynyt työskentelemään.
Olen myös hoitanut lapsia kotona, mikä on helpottanut puolison töissä käymistä. Onhan se nyt helpompi tehdä pitkää päivää ja käydä työmatkoilla kun ei tarvitse miettiä kuka huolehtii lapsista. Olen myös tarvittaessa pitänyt kotikoulua kun autistinen lapsi ei ole pystynyt käymään koulua.
Ollaan oltu naimisissa 25 vuotta.
Kun vaimo oli kotona lasten kanssa, minä maksoin kaiken.
Kun rakennettiin talo, vaimo sanoi maksavansa osansa, mutta lopputulos oli että minä maksoin kaiken.
Sitten vaimo otti eron ja lapset, vei puolet omaisuudesta ja minulle jäi velat.
In Finland we Have thing called reilu meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa lähes kaiken extran eli juuri esimerkiksi lomamatkat, koska se ei tee suurta lovea hänen kukkaroonsa ja haluaa nauttia yhdessä minun kanssani. Jos mentäisiin mun tulotason mukaan, lomat olisivat joko vaatimattomampia tai minä eläisin muuten tiukemmin. Tulevaisuudessa ehkä tilanne eri kun tulotasoni nousee.
En oikein ymmärrä pareja, saati perheitä, joissa eletään niin että tuloerot näkyy. Että paremmin tienaava hemmottelee vain itseään tai valittaa kun mennään halvemmalla budjetilla. Näitäkin on.
Seurustelu aikana, niin pitkään kun ei asuta samassa taloudessa, ei pitäisi olla tarvetta kustannuksia jakaa. Silloin molemmilla omat rahat ja kumpikin maksaa omat kulunsa.
Avopari asuu samassa taloudessa ja silloin kustannukset luonnollisesti jaetaan. Jos toisella huomattavasti isommat tulot, niin kai hän silloin maksaa isomman osan. Toki nämä on asioita, joista yhdessä sovitaan. Automaattisesti ei pidä olettaa, että toinen maksaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kysymys on vähän outo! Ei kai tuollaista tarvi pohtia pariskunnan jossa molemmat aidosti rakastavat toisiaan. Toisaalta, mitä enemmän tätä palstaa lukee niin sitä enemmän alkaa tulla tunne että suomalaiset parit vain käyttävät toisiaan hyväksi, laskevat mitä voivat hyötyä ja ettei varmastikaan anna itse enemmän. Ei ole minun käsitykseni absoluuttisesta rakkaudesta. Onnea vaan siihen syntyvyyden nostoon ;), kuikuilen täältä jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin maksaa omat kulunsa kokonaan itse.
Jos parempituloinen haluaa viedä toisen ravintolaan syömään, niin silloin hän kutsujana maksaa kaiken. Sama matkustamisen kanssa - se maksaa, joka matkalle haluaa.
Miksi seurusteluaikana(kaan) pitäisi ryhtyä maksulliseksi kumppaniksi?
Maksullinen kumppani voi kuitenkin olla niillä matkoilla yms joihin on kutsuttu?
Pitää ymmärtää, milloin matka on lahja ja milloin olet silkkaa kustannustehokasta seuraa. Matkasta voi aina kieltäytyä, jos katsoo, että se on lahjaksi liian arvokas ja lahjukseksi tarpeeton.
Eli siis olet maksullinen kun pääset ravintolaan ja matkoille? Sellaiset moraalipärinät sitten sieltä.
Maksan itse ravintolalaskuni ja matkani, miksi siis olen mielestäsi maksullinen? Maksukykyinen on oikea sana.
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluaikana varakkaampi eli mies maksoi käytännössä kaiken, nykyään menee usein toisinpäin eli minä maksan. Naimimisissa olaan nyt jo oltu yli kaksikymmentä vuotta.
Jos todella noin niin mihin mies pistää rahansa, salaisiin sijoituksiin?
Vierailija kirjoitti:
Meillä miesystäväni tienaa 250000€, minä 55000€. Mies on vienyt minua lahjaksi matkoille ja kutsunut ravintolaan syömään monesti. Olen ollut tosi kiitollinen siitä. Vähän aikaa sitten hän purkautui katkerana, että on ollut itsestäänselvyys, että hän maksaa ja minä käytän häntä hyväkseni. En ole koskaan pyytänyt mitään! Nyt sitten mietin, miten suhde toimii jatkossa. Tuntuu, että mies syyllistää minua siitä, että olen ottanut lahjat ja kutsut vastaan.
Ette taida olla vielä molemminpuolisesti henkisesti kypsiä yhteiseen parisuhteeseen.
Kaikki menee mikä tulee, molemmilta, joten ei tarvitse erikseen sopia mitään 🤷
Avopuolisoni tienaa selvästi vähemmän (opintotuki+keikkatyö), joten olen sovittanut elintasoni hänen tuloihinsa. Syön yleensä töissä vähän paremmin ja kotona kokataan nistipataa, linssimuhennosta ja sellaista opiskelijaruokaa.
Pitää ymmärtää, milloin matka on lahja ja milloin olet silkkaa kustannustehokasta seuraa. Matkasta voi aina kieltäytyä, jos katsoo, että se on lahjaksi liian arvokas ja lahjukseksi tarpeeton.