Oletko niin arvokas läheisillesi että saat aikanaan oman hautakiven?

Mikäli läheiseni kunnioittavat tahtoani, mitään hautaa ja kiveä ei tule. Haluan tuhkauksen ja tuhkat muistolehtoon tai mieluummin johonkin metsään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisen mitta ole ole hautakivi. Mihin ylösnousseet tarvitsevat hautakiveä?

Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

No kristinuskon mukaan hautaa tarvitaan siihen tuhansien ja tuhansien vuosien odotukseen ennen viimeistä päivää ja sitä ylösnousemusta.

Kukaan kristitty ei ole vielä taivaassa, älä levitä harhaoppia.

Ai en tiennytkään, että hautakivi ilmaisee sitä, että kuinka arvokas on ollut läheisilleen. No mies sitten, kun hauta jää hoitamatta? Hoitamattomia hautoja on todella paljon ja niitä, jotka on luovutettu seurakunnalle.

Mun oma toive on nimenomaan tuhkaus ja muistolehto. Oikeastaan paikalla ei edes ole väliä ja vielä vähemmän väliä on jollain muistolaatalla/-kivellä. Polttoon haluan lähteä kauniilla pellavaisella arkulla. Jos mieheni ja äitini on elossa, niin sairaalan kappelissa siunaus (vain he saattamassa) ja jos heistä aika jättää ennen minua, niin saman toiveen esitän hautautoimiston hoidettavaksi ilman ylimääräistä yleisöä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä hautakivi ja hautapaikka hähmäilyä ollenkaan ja syy on se, että ei se vainaja ole läsnä pällistelemäsdä keitä siellä haudalla ramppaa ja kasteleeko joku sitä verenpisaraa kerran viikossa. Ei se ihminen, henkilö ole siellä kuopassa, siellä on vaan se maatuva ruho tai kahvikupillinen tuhkaa, eikä se tarvitse kiveä, jota käydä jouluaattona ja joskus kesällä.pokkaamassa. ihmistä voi muistella. Ne muistelee, ketkä muistelee.

Kyllä sitä tuhkaa on vähän enemmän kuin kahvikupillinen, painaakin muutaman kilon. Siskoni tuhkien sirottelussa sitä uurnaa sai ihan kunnolla ravistella että sai kaiken siroteltua.

Minulla ei varmaan ole mitään läheisiä enää kun kuolen.

En halua kiveä enkä laattaa vaan tuhkauksen ja sirottelun mereen, tai johonkin muuhun kauniiseen maisemaan.

Mutta jos joku omainen nyt ihan välttämättä jonkun kiven haluaa, niin senhän voi vaikka tehdä itse, hakee jonkun pienen kiven mihin vaikka maalaa nimeni ja vie sen sirottelupaikkaan.

Muistolehto. En ole ajatellut olevani mitenkään erityisen arvokasta tuhkaa.

Haluan palaa tomuksi, nopeuttaa matumis prosessia huomattavasti, eikä turhaan vie tilaa. Kuka haluaa hitaasti mädäntyä haisevassa laatikossa?

Olen kieltänyt ostamasta itselleni hautakiveä. Haluan valkeaksi maalatun ristin joka on tehty puusta. Aikojen saatossa puu rapistuu ja lopulta häviää. Kaikki viimeisetkin muistot minusta häviävät. Uutta ristiä eikä mitään saa enää laittaa. Kertoo tyylikkäästi ja symbolisesti katoavaisuudesta.

Olen elävänä rakastettu jo, kuolleena pukkaan ruohoa jossain... Mitä väliä!

Tuhkat skutsiin vain! Se siitä!

Toivon, että läheiseni muistavat minut ilman kiveäkin. Olisi vähän hassua, jos pitäisi olla kivi minusta muistuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli läheiseni kunnioittavat tahtoani, mitään hautaa ja kiveä ei tule. Haluan tuhkauksen ja tuhkat muistolehtoon tai mieluummin johonkin metsään. 

Sama. Arvoani ei mitata hautakiven koossa!!! Jossei eläissä ole arvostusta...

Tuhkat toivon lapsuuskotini metsään, siellä on jo äiti ja isi

Vierailija kirjoitti:

Olen elävänä rakastettu jo, kuolleena pukkaan ruohoa jossain... Mitä väliä!

Eipä niin. Luonnollisinta on haipua kuten kaikki elämässä. Vaikka kulttuurihistoriallisesti on kiinnostavaa vanhat hautausmaat ja kynttilämeret, niin itselle on sama vaikka krematorion vaksi viskaisi tuhkat vaivihkaa takapihan jätepönttöön.  Ei luontoon ainakaan kun on kaikkea raskasmetallia ja muuta kertynyt.   

Mikä ihmeen minäminä-tyyppi ap oikein on? Oletko itse niin arvoton, että jo etukäteen kadehdit muiden ihmisten hautakiviä? Ja samalla pelkäät, ettet itse saa, kun olet eläessäsi jo niin kateellinen.

Mitä se sulle kuuluu toisten kuolemiset?

Kaikki kivet poistetaan aikanaan sekä murskataan rakennuskäyttöön ja hautapaikat uudelleenkäytetään. Turha välivaihe minusta koko kivi (ja hauta hautausmaalla).

Omaisteni haudat ovat toisella puolella Suomea, joten en vie sinne kynttilöitä ikinä. Sytytän kotipihallani kynttilälyhdyn sen sijaan. Ei se kivi, tai sen puute mitään todista. En itsekään välitä mistään pönötysjuhlista, enkä kuulu kirkkoon, joten asia on varsin yksinkertainen. Tiedän olevani tärkeä perheelleni ja sisarelleni, joten se riittää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kivet poistetaan aikanaan sekä murskataan rakennuskäyttöön ja hautapaikat uudelleenkäytetään. Turha välivaihe minusta koko kivi (ja hauta hautausmaalla).

Hautakiven voi myös ottaa itselleen, kun hautapaikan haltijuus päättyy. Tai koska vaan. Ei se ole kirkon eikä seurakunnan omaisuutta.

Ei se hautakivi sitä ihmisen arvoa lisää. Pari sukupolvea eteenpäin niin olet yksi tuntematon nimi jossain kivessä. 

Itse olen testamentannut ruumiini lääketieteelle kuoleman jälkeen. Arvokkaampaa se on.

Miten vainajalla voi olla mitään omaa?