Minkä ikäisenä ei ole enää nuori?

Tähän sopii hyvin myös tämä "mielummin vanha kuin aikuinen" laulu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 41 ja koen olevani too old to die young.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

omg miten hyvä biisi, enkä tiedä edes koko bändiä....nyt lähti kovaan kuunteleen tämä

Minulle on jo nyt hoettu tuota "et sinä enää niin nuori ole"-fraasia, olen 21.

Olen päälle 40 ja koko ajan sitä kuulee miten niin nuori vielä olen, mutta tosiasiassa ei tässä enää mitään nuoria olla. Tukevasti keski-iässä, ja se tuntuu ja näkyy. Sanoisin että kyllä se siinä 30-40v ikävuoden maastossa menee jonka jälkeen ei olla enää nuoria paitsi jonkun viittä vaille hautuumaalle menossa olevan mielestä. 

40

No kaikki on suhteellista, kyllä 80v mielestä 60v on vielä nuori. Itse olen 40v enkä koe enää itseäni nuoreksi, ajattelen että nuori on alle 30v.

Nuori on mun mielestä iältään joku 17-22 vuotias. Mä oon 27 vuotias ja ihmiset päivittelee että kun sä oot niin nuori?! No en koe että 10 vuotta aikuisen elämää viettänyt olisi mikään nuori. Toki se riippuu mihin vertaa.

Nuori on minusta alle 30v. Myös 50v voi olla tietyssä näkökulmassa vielä nuori; elämää saattaa olla toinen puolikas jäljellä ja uraakin ehtii tekemään vielä ainakin 15 vuotta. Riippuu niin mistä kulmasta asiaa tarkastelee. 

35-vuotiaana huomasin että ihon naamut ja näpyt eivät häivy ja parane niin nopeaan kuin ennen. Mutta vasta 47-vuotiaan erinäisten vaivojen tullessa samaan aikaan kroppaa kiusaamaan, totesin että nyt en ole enää nuori. Siinä välillä on tapahtunut pientä rapistumista ja notkeuden häviämistä aivan huomaaamatta.

Sitten kun ei enää tuu mc avuttoman biisejä

Homot ja biit on nuoria teinejä vielä 8-kymppisinä.Siis feikkejä.

30-35v tullaan aikuisiksi riippumatta siitä onko parisuhteessa, onko lapsia tms. En ymmärrä ketkä pitävät lähes 50v ihmistä nuorena? Ap:n iäkkäät sukulaiset vai? 20v on nuori ja 25 v vielä myös, mutta ei ole keski-ikäiset muijat nuoria.

Hain hakukoneella kuoli vain xx-vuotiaana ja löytyi yllättävän isoja lukuja. Vanhin löytyi Ylen jutusta: snookerlegenda kuoli vain 66-vuotiaana. Ikinä en ole nähnyt seiskalla alkavaa numeroa. Eli näiden tietojen perusteella nuoruus loppuu noin 67-69v välillä.

Nuoruus ja vanhuus ovat suhteellisia asioita. Esim. nelikymppinen on vaikka presidentiksi nuori, mutta ammattiurheilijaksi vanha. Paljon riippuu myös siitä, minkä ikäiseltä kysytään, lapsen tai teinin näkökulmasta jo kolmekymppinen saattaa vaikuttaa vanhalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset yli 30, miehet yli 50.

Aivan totta, naiset rupsahtaa niin paljon aikaisemmin.

Ehkä, mutta miehet kupsahtaa paljon aikaisemmin.

Nuoruus päättyy noin 30 vuotiaana, sitten alkaa harmaa keski-ikä jota jatkuu seuraavat 30 vuotta. Sitten alkaa olla vanha.

Eiköhän se riipu jossain määrin kontekstista. Esimerkiksi 50-vuotias on siinä mielessä nuori, että hänellä on hyvät edellytykset selvitä sydänkohtauksesta. Sanoisin että 65-vuotias ei ole enää nuori. 

Ulkonäöksellisesti katsoen nainen on nähnyt parhaat vuotensa täytettyään kolmekymmentä vuotta jolloin rupsahtaminen on vääjäämätön tosiasia.

Miehillä vastaava ikä tulee noin 55 ikävuoden jälkeen.

Näin se vaan menee..

Fyysisesti vaativissa urheilulajeissa näkyy harvakseltaan huipun tuntumassa vielä noin 40-42-vuotiaita, mutta 43v ja siitä eteenpäin eivät enää pärjää nuorempien vauhdissa mukana.

Lisäksi kuolintilastoissa yleisin kuolinsyy on 44v ikään asti itsemurhat ja 45v jälkeen yleisin on syövät ym sairaudet.

Joten ihminen rappeutuu vauhdilla siinä 43v tietämillä ja on jollain tapaa nuori tuohon asti. Myös seksuaallinen halukkuus vähenee pian 40v jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

25v loppuu nuoruus. 30v on tai pitäisi olla jo hyvän aikaa ollut aikuinen. Olen kyllä pistänyt merkille, että ikään kuin nykyään nuoruus kestäisi kauemmin. Aikuiset lapseni ovat lapsellisempia kuin omassa nuoruudessani. Tarvitsevat myös kovasti tukea ja apua. Ei minua haittaa, kun autan mielelläni heitä, mutta kyllä se mietityttää. Onko tähän nuoruuden pidentymiseen joku syy? En osaa sanoa. Joku voisi tutkia tätä. :)

Voisin heittää tähän muutaman veikkauksen näin milleniaalin näkökulmasta. Työmarkkinat ja niiden epävarmuus on ollut minun sukupolveni kirous koko työikämme ajan. Pätkätyöt ja erilaiset epävarmat freelancer-prokkikset ovat arkipäivää, ja maisterin tutkintokaan ei takaa hyvää työtä, tai työtä ollenkaan. Tämän lisäksi asuminen on kallista, kuten kaikki muukin. Vanhemmat sukupolvet omistavat sijoitusasuntoja, jotka ennen olisivat olleen jonkun nuoren ihmisen ensiasunto ja ensimmäinen kosketus omistamiseen ja taloudelliseen itsenäisyyteen, mutta nyt siitä maksetaankin sitten riistohintaista vuokraa. Siinä siis muutama syy sille rahapuolen hankaluudelle.

Sitten on se, että monella meistä ei ollut vanhempia kotona huolehtimassa, koska he olivat näitä uraohjuksia, tai vaihtoehtoisesti heillä oli elämänhallinnan kanssa ongelmia. Ei siis ollut ketään opettamassa meille miten elämää eletään, vaan olemme saanet oppia monia asioita joko telkkarista, netistä, kavereilta tai kantapään kautta. Emotionaaliset suhteet on luotu enemmän kavereiden kuin perheen kanssa, ja se ei ole hyväksi sille tunne-elämän kehitykselle.

Mutta sitten se positiivisempi puoli, että monet meistä käy terapiassa, toisin kuin vanhemmat sukupolvet, eli meidän sukupolvi ei tule siirtämään näitä eteenpäin lapsillemme. Myös fyysisestä kunnosta huolehtiminen on milleniaalien keskuudessa trendikästä, treenaaminen ja ihonhoito, terveellinen ruoka jne. Toki ei ole totta kaikkien kohdalla, mutta tämä tietoisuus lisääntyy jatkuvasti. Valitettavasti nuo aiemmin mainitsemani asiat tod.näk. johtaa siihen, että meillä tulee olemaan huonosti voiva matalapalkkainen porukka ja hyvinvoiva varakas porukka erikseen, kun tuloerot kasvaa jne. 

Jokaisella sukupolvella on oma kuormansa, nämä vaan sattuu olemaan niitä meidän juttuja. Sitten taas näillä meitä nuoremmilla sukupolvilla on vielä omat haasteensa, kuten jatkuva teknologian ja kulutuskulttuurin läsnäolo jokaisessa hetkessä, ja yhä lisääntyvä yksinäisyys, ihan lapsuudesta asti. Toisaalta kaikilla meillä on sellaisia asioita, jotka on meidän elämässä huomattavasti helpompia kuin aiemmilla sukupolvilla, eli kiitokset tietysti siitä teille. Esim. se, että teidän sukupolvi usein pystyy rahallisesti auttamaan lapsianne, koska eihän se tosiaankaan ole aina ollut niin.