Lue keskustelun säännöt.
Koosta 46 --> kokoon 38 ja elämä tuntuu ihan erilaiselta
24.04.2024 |
Enpä olisi uskonut, että muutos on näin suuri, olen kaikin puolin paremmassa voinnissa ihan fyysisestikin. Puhumattakaan henkisestä puolesta, olen täynnä elämän iloa ja virkeyttä.
Tosi moni asia on löytänyt uuden muodon:
- jaksan liikkua ja käyn pitkillä kävelyillä luonnossa ja muutenkin urheilen paljon
- nautin syömisestä pitkästä aikaa, ennen kaikki syöminen tuotti syyllisyyttä
- rakastan peilikuvaani
- olen saanut takaisin terveyteni (verenpaine, sokerit, nivelet, unet, väsymys ja alakulo ja moni muu korjaantui tässä samalla)
- seksi, ihana seksi, ollaan miehen kanssa kuin vastarakastuneita ja peitto heiluu enemmän ja monipuolisemmin kuin ikinä aiemmin
Olen niin järjettömän kiitollinen, että onnistuin tässä haasteessa ja jaksoin tehdä itseni eteen töitä yli kaksi vuotta.
Ja siis ihan pätkäpaastolla (8/16) ja säännöllisellä ruokailuilla laihdutin, aluksi jätin myös sokerit pois, mutta otin ne myöhemmin mukaan, että opin niihinkin järjellisen suhtautumisen. Annon itselleni luvan syödä mitä vaan ruokaa, mutta vaan yhden annoksen ja tosiaan säännöllisesti.
Anteeksi pitkä teksti, mutta tänään meni koon 38 housut kivutta jalkaan ja tavoite on saavutettu!
Kommentit (77)
Nyt on sitten se vaikein vaihe edessä, eli tuon koon ja painon ylläpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Ja tsemppiä tuhannesti siihen vaativampaan eli ylläpitoon. Älä anna periksi!
Hienoa! Itselläni housukoko oli 44 ja nyt 40 ja olen jo siitä hyvin iloinen. Tuo on jo moninkertaista iloa sinulle. Minulla ei ollut mitään terveysongelmia.
Onneksi olkoon, mahtava saavutus! Ihana lukea tällaista. Ole ylpeä itsestäsi, että onnistuit elämäntapamuutoksessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pienensit kengänkokoa noin paljon?
Olen laihtunut nyt normaalipainon ylärajalle, 12 kg yhteensä. Niveliin sattuu edelleen. Päätä särkee. Nukun huonosti vaikka liikun paljon. En nauti syömisestä, vaan tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä syön jopa enemmän kuin ennen laihduttamista. Pelkään kuollakseni lihomista takaisin, sillä se on kaikkien asiantuntijoidenkin mukaan väistämätöntä laihduttajille. Eikä peitto heilu. Mua ei huomaa kukaan edelleenkään, ei edes puolisoni. Masennus ja ahdistus vaivaavat vaikka reippailen ulkona tuntikausia viikossa. Jätin myös sokerit pois aluksi ja nyt jos maistankin jotain makeaa iskee samantien syyllisyys ja tunnen kuinka jokainen gramma menee suoraan mahaani.
Ei laihduttaminen aina tuota iloa. Tuskaa tämä on, enkä tiedä miten tässä painossa pitäisi pysyä, kerran lihominen tapahtuu niin helposti ettei edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, vähän alkoi jo hävettää tämä itsekehu, mutta kehun tänne, kun en julkisesti kehtaa.
Ja tiedostan tuon, että on vaikeaa ylläpitää ja juurikin siksi otin tuon sokerin mukaan jo vuosi sitten, että ei olisi mitään sellaisia asioita, mitä en voisi vähän syödä - näin ei tule ylilyöntejä. Tunnen itseni ja tämä tapa sopii minulle, kunhan osaan pitää annoskoot maltillisina.
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut nyt normaalipainon ylärajalle, 12 kg yhteensä. Niveliin sattuu edelleen. Päätä särkee. Nukun huonosti vaikka liikun paljon. En nauti syömisestä, vaan tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä syön jopa enemmän kuin ennen laihduttamista. Pelkään kuollakseni lihomista takaisin, sillä se on kaikkien asiantuntijoidenkin mukaan väistämätöntä laihduttajille. Eikä peitto heilu. Mua ei huomaa kukaan edelleenkään, ei edes puolisoni. Masennus ja ahdistus vaivaavat vaikka reippailen ulkona tuntikausia viikossa. Jätin myös sokerit pois aluksi ja nyt jos maistankin jotain makeaa iskee samantien syyllisyys ja tunnen kuinka jokainen gramma menee suoraan mahaani.
Ei laihduttaminen aina tuota iloa. Tuskaa tämä on, enkä tiedä miten tässä painossa pitäisi pysyä, kerran lihominen tapahtuu niin helposti ettei edes huomaa.
Valtavan suuri halaus ja tsempit sinulle, tunnistan tästä tekstistä itseni. En osaa tarkalleen, miten olen onnistunut pääsemään tästä ajattelusta irti ja varsinkin tuosta syömiseen liittyvästä syyllisyydestä, mutta ainakin itselläni juuri se oli käänteentekevää! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuelämän saa tarkkailla vaa'an lukemaa, olla laskemassa kaloreita ettei vaan mene yli liian usein. Sellaista se on kun on itsensä kerran läskiksi päästänyt. Ja löysä nahka roikkuu. Lopulta tulee vanhaksi ja rumaksi kuitenkin ja kuolee johonkin kurjaan sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut nyt normaalipainon ylärajalle, 12 kg yhteensä. Niveliin sattuu edelleen. Päätä särkee. Nukun huonosti vaikka liikun paljon. En nauti syömisestä, vaan tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä syön jopa enemmän kuin ennen laihduttamista. Pelkään kuollakseni lihomista takaisin, sillä se on kaikkien asiantuntijoidenkin mukaan väistämätöntä laihduttajille. Eikä peitto heilu. Mua ei huomaa kukaan edelleenkään, ei edes puolisoni. Masennus ja ahdistus vaivaavat vaikka reippailen ulkona tuntikausia viikossa. Jätin myös sokerit pois aluksi ja nyt jos maistankin jotain makeaa iskee samantien syyllisyys ja tunnen kuinka jokainen gramma menee suoraan mahaani.
Ei laihduttaminen aina tuota iloa. Tuskaa tämä on, enkä tiedä miten tässä painossa pitäisi pysyä, kerran lihominen tapahtuu niin helposti ettei edes huomaa.
ä
Miksi pitää dumata toisen onni ja ilo omasta hyvinvoinnistaan? Taas tuokin tuollaista tyypillistä suominegaa, että jos joku on iloinen jostain ja ihan kertoo omasta elämästään ja siitä miten _hänellä_ elämä muuttui helpommaksi, niin pitää tulla selittämään, että ei se aina niin mene! Kai kaikki sen tietää. Voisiko vain olla onnellinen ja iloinen toisen puolesta ja vaikka avata oma ketju aiheesta, että "laihduin hirveästi, mutta silti joka paikkaan sattuu ja elämä on entistä kauheampaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppuelämän saa tarkkailla vaa'an lukemaa, olla laskemassa kaloreita ettei vaan mene yli liian usein. Sellaista se on kun on itsensä kerran läskiksi päästänyt. Ja löysä nahka roikkuu. Lopulta tulee vanhaksi ja rumaksi kuitenkin ja kuolee johonkin kurjaan sairauteen.
Kiitos, mutta en ole laskenut kaloreita vielä kertaakaan tämän prosessin aikana ja löysä nahka ei roiku yhtään. Kuolema toki meidän kaikki korjaa. Ap
Itsekin tein kovan työn että pääsin normaalipainoon. Paino pysyy koska saan viikonloppuna syödä mitä haluan ja viikot elän kurissa ja nuhteessa😆
Harrastan myös liikuntaa joka auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, vähän alkoi jo hävettää tämä itsekehu, mutta kehun tänne, kun en julkisesti kehtaa.
Ja tiedostan tuon, että on vaikeaa ylläpitää ja juurikin siksi otin tuon sokerin mukaan jo vuosi sitten, että ei olisi mitään sellaisia asioita, mitä en voisi vähän syödä - näin ei tule ylilyöntejä. Tunnen itseni ja tämä tapa sopii minulle, kunhan osaan pitää annoskoot maltillisina.
Jos jatkat pätkäpaastoilua, ei sinulla pitäisi olla mitään ongelmaa ylläpidon kanssa. Ongelmia tulee vain, jos on laihtunut dieettimentaliteetilla, ja aikoo sitten ruveta taas syömään "mitä vaan". Mutta jos on tehnyt pysyvän elämäntaparemontin, ei ongelmia tule. Olet alkanut elää kuten koon 38 ihminen elää, joten pysyt siinä, ellet yhtäkkiä vaihda takaisin koon 46 elämäntapoihin.
Äläkä yhtään häpeä kehumista.
Olitko leikkauksessa?
Ystäväni ohitusleikattiin lähes 2 v, sitten hänellä on 36 numeroiset vaatteet nykyään.
Ongelmia on liian laihtumisen suhteen kun ei enää pysty syömään tarpeeksi.
Muuten on myös tyytyväinen kun jaksaa paljon paremmin kuin ennen.
Teemme pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin ja on mahtavaa nähdä muutos hänessä.
Painoa putosi yli 60 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, vähän alkoi jo hävettää tämä itsekehu, mutta kehun tänne, kun en julkisesti kehtaa.
Ja tiedostan tuon, että on vaikeaa ylläpitää ja juurikin siksi otin tuon sokerin mukaan jo vuosi sitten, että ei olisi mitään sellaisia asioita, mitä en voisi vähän syödä - näin ei tule ylilyöntejä. Tunnen itseni ja tämä tapa sopii minulle, kunhan osaan pitää annoskoot maltillisina.
Jos jatkat pätkäpaastoilua, ei sinulla pitäisi olla mitään ongelmaa ylläpidon kanssa. Ongelmia tulee vain, jos on laihtunut dieettimentaliteetilla, ja aikoo sitten ruveta taas syömään "mitä vaan". Mutta jos on tehnyt pysyvän elämäntaparemontin, ei ongelmia tule. Olet alkanut elää kuten koon 38 ihminen elää, joten pysyt siinä, ellet yhtäkkiä vaihda takaisin koon 46 elämäntapoihin.
Äläkä yhtään häpeä kehumista.
Pätkäpaastoilu on kyllä yksi parhaita keksintöjä ikinä. Ei tarvitse miettiä kuin kaksi ateriaa päivässä, ei ole niin justiinsa sen säännöllisen syömisen kanssa (toisin kuin ap:lla). Itselläni hävisi fibromyalgia, refluksitauti ja migreeni. Ynnä nälkäkiukku ja hammaskivi väheni.
Laihtunut en kyllä ole grammaakaan, vaikka paastoan yleensä 18 tuntia -se tuntuu luontevimmalta. Ylipainoa minulla on viitisen kiloa, joten ehkä kroppani sitten tykkää siitä. Ihmiset kyllä toistuvasti sanovat, että olen laihtunut, joten muiden silmään jotain on tapahtunut. Itse en sitä kyllä näe.
Vierailija kirjoitti:
Olitko leikkauksessa?
Ystäväni ohitusleikattiin lähes 2 v, sitten hänellä on 36 numeroiset vaatteet nykyään.
Ongelmia on liian laihtumisen suhteen kun ei enää pysty syömään tarpeeksi.
Muuten on myös tyytyväinen kun jaksaa paljon paremmin kuin ennen.
Teemme pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin ja on mahtavaa nähdä muutos hänessä.
Painoa putosi yli 60 kg.
Jos olisit lukenut aloituksen ihan ajatuksella, niin siellä mainittiin, että ihan pätkäpaastolla ja terveellisellä syömisellä se saavutettiin. Ei ap
Onnittelut ap:lle! Minkä ikäinen ap on?
Tutkimusten pätkäpaastoaminen lisää kuolleisuutta. Onnea valitsemallenne tielle.
Hyvä sinä! Onneksi olkoon!