Lue keskustelun säännöt.
Koosta 46 --> kokoon 38 ja elämä tuntuu ihan erilaiselta
24.04.2024 |
Enpä olisi uskonut, että muutos on näin suuri, olen kaikin puolin paremmassa voinnissa ihan fyysisestikin. Puhumattakaan henkisestä puolesta, olen täynnä elämän iloa ja virkeyttä.
Tosi moni asia on löytänyt uuden muodon:
- jaksan liikkua ja käyn pitkillä kävelyillä luonnossa ja muutenkin urheilen paljon
- nautin syömisestä pitkästä aikaa, ennen kaikki syöminen tuotti syyllisyyttä
- rakastan peilikuvaani
- olen saanut takaisin terveyteni (verenpaine, sokerit, nivelet, unet, väsymys ja alakulo ja moni muu korjaantui tässä samalla)
- seksi, ihana seksi, ollaan miehen kanssa kuin vastarakastuneita ja peitto heiluu enemmän ja monipuolisemmin kuin ikinä aiemmin
Olen niin järjettömän kiitollinen, että onnistuin tässä haasteessa ja jaksoin tehdä itseni eteen töitä yli kaksi vuotta.
Ja siis ihan pätkäpaastolla (8/16) ja säännöllisellä ruokailuilla laihdutin, aluksi jätin myös sokerit pois, mutta otin ne myöhemmin mukaan, että opin niihinkin järjellisen suhtautumisen. Annon itselleni luvan syödä mitä vaan ruokaa, mutta vaan yhden annoksen ja tosiaan säännöllisesti.
Anteeksi pitkä teksti, mutta tänään meni koon 38 housut kivutta jalkaan ja tavoite on saavutettu!
Kommentit (77)
Mä olen hoikkana aina todella sairas. Sydämen rytmit on sekaisin, huimaa, on kipuja. Jatkuva heikotus ja paha olo. Lihasvoima on olematon ja on järkyttävän väsynyt, jopa hengittäminen vie voimat. Pari kiloa ylipainoa ja olo on paljon parempi. Valitettavasti näin. Ulkonäön puolesta olisi kiva olla kokoa 38-40, mutta se invaliditeetti mitä siitä seuraa. Onko sitten sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen hoikkana aina todella sairas. Sydämen rytmit on sekaisin, huimaa, on kipuja. Jatkuva heikotus ja paha olo. Lihasvoima on olematon ja on järkyttävän väsynyt, jopa hengittäminen vie voimat. Pari kiloa ylipainoa ja olo on paljon parempi. Valitettavasti näin. Ulkonäön puolesta olisi kiva olla kokoa 38-40, mutta se invaliditeetti mitä siitä seuraa. Onko sitten sen arvoista.
Olet ilmeisesti laihduttanut jollakin todella epäterveellisellä metodilla, jos lopputulos on tuo. Tai sitten terveydessä on muuta häikkää. Painon kanssa oireillasi ei sinänsä ole mitään tekemistä.
Tosi mielenkiintoisia näkökulmia, itselleni tämä pätkäpaastoilu sopii ja voisin vannoa, että enemmän syömishäiriökäyttäytymistä minulla oli tuollon 46 kokoisena, kun kaikki syöminen tuotti syyllisyyttä ja pahoja ajatuksia. Nykyään syön löysin rantein, mutta vaan aikarajoitetusti ja tämä ei tunnu edes miltään rajoittamiselta itseasiassa. Kaikille ei varmaan sovi.
Ja joku kysyi, niin ei jäänyt löysää nahkaa ollenkaan.
Ap, joka lähtee nyt töihin ja vastaa illalla, jos jollakin on vielä jotain kysyttävää
Minulla on hyvä olo kun suolisto tuntuu tyhjältä ja mahan kohdalla Kuoppa. Huono olo, jos syön jotain viidesti päivässä. Mikähän on, kun rav terapeuttien ohjeet ei kaikille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä olo kun suolisto tuntuu tyhjältä ja mahan kohdalla Kuoppa. Huono olo, jos syön jotain viidesti päivässä. Mikähän on, kun rav terapeuttien ohjeet ei kaikille sovi.
Mulla on jotenkin tunkkainen olo jos pitää syödä aamupalaa, välipala ja sen lisäksi päivällinen ja iltapala. Tuntuu että keho tukossa koko ajan. Ihan sama mitä tuolloin syö. Suolikin toimii paremmin kun syö vain pari kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiiko toi pätkäpaasto jos joku päivä lipsuu että seuraavana päivänä syö sitten eri aikaan kuin yleensä, kunhan on se 16h paastoa? Vai pitääkö olla aina täsmälleen samaan aikaan päivästä se paasto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain syömishäiriökäyttäytymiseltä, jos tulee rajoittaa syömisensä johonkin aikaikkunaan. Moni syömishäiriöihin perehtynyt ammattilainenkin on tästä tätä mieltä. Kyse on vain yksi rajoittamisen muoto, jonka avulla saadaan luotua näennäinen kontrolli syömiseensä, joka muuten olisi täysin hallitsematonta.
Ihmiselle on luontaisempaa syödä kerran pari päivässä kuin pieniä aterioita päivää. Pätkäpaasto on se oikeanlainen ruokailurytmi ja monihan tätä noudattaa tietämättään.
Jep, minäkään en tiennyt noudattaneeni vuosikymmenet pätkäpaastoa, kun siinä kolmekymppisenä jätin aamiaisen pois. Ei vain ole koskaan maistunut. Nyt olen liki seitsemänkymppinen, ja painoni on pysynyt kurissa kuin itsestään. Syön kaksi kertaa päivässä vatsani täyteen, ei välipaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on 46 jalka. Miten sen saa 38aan.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain syömishäiriökäyttäytymiseltä, jos tulee rajoittaa syömisensä johonkin aikaikkunaan. Moni syömishäiriöihin perehtynyt ammattilainenkin on tästä tätä mieltä. Kyse on vain yksi rajoittamisen muoto, jonka avulla saadaan luotua näennäinen kontrolli syömiseensä, joka muuten olisi täysin hallitsematonta.
Ihmiselle on luontaisempaa syödä kerran pari päivässä kuin pieniä aterioita päivää. Pätkäpaasto on se oikeanlainen ruokailurytmi ja monihan tätä noudattaa tietämättään.
Jep, minäkään en tiennyt noudattaneeni vuosikymmenet pätkäpaastoa, kun siinä kolmekymppisenä jätin aamiaisen pois. Ei vain ole koskaan maistunut. Nyt olen liki seitsemänkymppinen, ja painoni on pysynyt kurissa kuin itsestään. Syön kaksi kertaa päivässä vatsani täyteen, ei välipaloja.
Joskus on ollut neuvoja kun jättää klo 6 jälkeen illalla syömättä niin se pitää painon kurissa. Tuossa tulee jo useimmiten ainakin 14h paastoa jos ensimmäinen ruoka on klo 8 aamulla. Eli ihan on suositeltukin paastoa.
Siskoni oli hoikistunut ja mainitsin asiasta niin kuulemma koska ei syö illalla enää mitään. Hän haukkui pätkäpaastoani vaikka noudattaa sitä itse:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toimiiko toi pätkäpaasto jos joku päivä lipsuu että seuraavana päivänä syö sitten eri aikaan kuin yleensä, kunhan on se 16h paastoa? Vai pitääkö olla aina täsmälleen samaan aikaan päivästä se paasto.
Toimii. Jos tulee vaikka myöhäisempi iltasyöminen, niin seuraavana päivänä aloittaa syömisen normaalia myöhemmin. Kunhan se paastojakson pituus pysyy suurin piirtein samana päivästä toiseen, mikä se sitten kullakin onkaan.
Kiva aloitus (toivottavasti ketju ei mene ruokavaliojankkaukseksi). Kirjoitan tähän oman kokemukseni, jos se jotakuta kannustaisi. Tämä toimi ja toimii minulla ja ehkä jollain toisellakin. Aloitin elämäntapamuutokseni kesällä 2022 ja painoa on pudonnut 29-30 kg. Ensimmäisen puolen vuoden aikana kiloja lähti viitisentoista ja viimeisen 12 kuukauden aikana yhdeksän tai kymmenen. Aloittaessani painoindeksini oli 28 ja vähän päälle, nyt se on normaalin ja alipainon rajalla. Vaatekoko oli ennen noin 40 tai 42, nyt 34 tai 36, joskus jopa 32. Enää ei kiloja tarvitsisi lähteä, oikeastaan haluaisin hitusen lisää lihasmassaa. Löysää ihoa ei ihme kyllä paljoa jäänyt, ja ainoastaan tietyissä asennoissa huomaa, että vatsalla on löysää ihoa. Tästä lienee kiittäminen perintötekijöitä ja auringolta suojautumista.
Jo alussa päätin, että haluan muuttaa elämäntapani terveellisemmiksi ja paino sitten putoaa minkä putoaa. Tämä siksi, että muutos olisi pysyvä. En halunnut, että kilot lähtevät kestämättömillä vippaskonsteilla ja tulevat takaisin, koska en pysty jatkamaan sellaisia ruokailu- tai liikkumistapoja. Kolmas tärkeä on lepo eli aloin kiinnittää enemmän huomiota riittävään uneen.
Aloin syödä ja syön edelleen kolme kertaa päivässä. Syön myöhäisen aamiaisen kello 10 ja 11 välissä ja sen jälkeen noin neljän tai viiden tunnin välein. Liikuntaharrastukset ovat lounaan jälkeen ja kotiin tultuani syön päivän viimeisen aterian kahdeksan ja yhdeksän välissä illalla. Syön kasvisruokaa ja olen lisännyt tuoreiden vihannesten ja kasvisten käyttöä reilusti. Määrällisesti syön paljon, mutta iso osa siitä on kasviksia. Proteiinia saan grammasta puoleentoista per painokilo, hiilarit tulevat pääosin täyskyväkaurasta ja kasviksista ja jokaisella aterialla on jotain rasvaa. Suolaisia tai makeita herkkuja syön silloin tällöin enkä niitä missään vaiheessa karsinut kokonaan pois.
Liikuntaa harrastan joka päivä. Lihaskuntoa teen muutamana päivänä viikossa, rankkaa aerobista kolmesti viikossa ja joka päivä liikun tunnin verran matalalla sykkeellä. Liikunta tuottaa tosi paljon hyvää oloa ja on ollut kiva huomata kunnon kehittyvän. Myös kehonhallinta ja notkeus ovat parantuneet, vaikka en niitä varsinaisesti harjoita. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on myös selkeästi erottuvat lihakset käsivarsissa, vatsassa ja selässä! En olisi muutama vuosi sitten osannut kuvitella, että minulla on jonain päivänä lihaksikas kroppa ja että keho ja mieli alkaa kaivata liikuntaa.
On vaikea erottaa, mitkä muutokset johtuvat suoraan pienemmästä painosta ja mitkä hyvistä elämäntavoista. Olo on kuitenkin kepeämpi ja jaksan paljon paremmin. Selkein yksittäinen muutos on, että liikkuessa ei enää tule niin helposti kuuma ja tukala olo.
Olen tosi iloinen, että tein tämän muutoksen ja että tein sen nyt ennen kuin alkoi tulla terveysongelmia. Kesällä tulee kaksi vuotta täyteen ja koko ajan vahvistuu usko siihen, että olen oikealla tiellä. Yllätyin, kuinka helppoa muutosten tekeminen oli ja kuinka pian olo alkoi kohentua. En halua palata vanhaan, en painon takia vaan koska en silloin voinut hyvin. Kun painoa pudottaa oikein, se on helppoa ja kun tehty elämäntapamuutos on oikea, sitä on helppo pitää yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni tilanne on toisinpäin. Pitäisi saada painoa ylöspäin ja syötyä enemmän, jotta voisin paremmin. Ruokahalu on vain usein todella huono. Ainut todella toimiva keino on runsas aktiivisuus, mutta sekään ei oikein toimi, koska en pysty kompensoimaan edes paremmalla ruokahalulla kaikkea sitä kulutusta, jonka aktiivisuus aiheuttaa. Olen muutamaan otteeseen kokeillut myös sen, että syön mitä tahansa mikä voisi maistua, mutta siinäkin tulee seinä vastaan ja sitten on vielä vaikeampi syödä, kun olen kyllästynyt kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tilanne on toisinpäin. Pitäisi saada painoa ylöspäin ja syötyä enemmän, jotta voisin paremmin. Ruokahalu on vain usein todella huono. Ainut todella toimiva keino on runsas aktiivisuus, mutta sekään ei oikein toimi, koska en pysty kompensoimaan edes paremmalla ruokahalulla kaikkea sitä kulutusta, jonka aktiivisuus aiheuttaa. Olen muutamaan otteeseen kokeillut myös sen, että syön mitä tahansa mikä voisi maistua, mutta siinäkin tulee seinä vastaan ja sitten on vielä vaikeampi syödä, kun olen kyllästynyt kaikkeen.
Minä lihoin leivällä, puurolla, makaronilla ja riisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä laihduin myös, olin 44-46 ja laihduin 36/38 kokoon. Nyt enemmänkin 38-40. 168/57
Mulla on tarkka ruokalista ja sen mukaan teen ruuat. Huom tämä on vain hyvä, en mistään jää pois. Viikonloppuisin syön enemmän ja liikun päivittäin
Jotkut täällä valittaa ettei syömistä pidä tieten tahtoen rajoittaa. Miksi ei? Jos minä en rajoittaisi niin olisin varmaan 200kg. Joillekin on hyväksi että noudattaa tietynlaista ruokavaliota tai ateriarytmiä. Rajat on on rakkautta, myös tässäkin itseään kohtaan.
Hienoa ap, olen iloinen puolestasi! Itsekin huomasin saman, kun laihduin koosta 48 kokoon 44, se tuntui jo silloin huikealta. Työ vielä jatkuu, ja sinulla ylläpito, mutta ehkä tämän oivalluksen myötä motivaatio painon pysymiseen tasassa onnistuu helpommin. Ihanaa kesää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa joltain syömishäiriökäyttäytymiseltä, jos tulee rajoittaa syömisensä johonkin aikaikkunaan. Moni syömishäiriöihin perehtynyt ammattilainenkin on tästä tätä mieltä. Kyse on vain yksi rajoittamisen muoto, jonka avulla saadaan luotua näennäinen kontrolli syömiseensä, joka muuten olisi täysin hallitsematonta.
Vaikka niin olisikin, niin pakkohan se joku kontrolli on saada. Ei se holtiton lihominen ainakaan terveyttä ja elinikää edistä.
Ja on aika utopistista kuvitella, että kaikki kymmenet- tai sadattuhannet suomalaiset, joilla on vaikeuksia hallita omaa syömistään, pääsisivät naps vain terapiaan ongelmiaan ratkomaan. Joten eiköhän se ole ihan hyvä juttu, jos omasta konstivalikoimasta löytyy keino kierteen ehkäisyyn (esim. juuri pätkäpaasto).
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut nyt normaalipainon ylärajalle, 12 kg yhteensä. Niveliin sattuu edelleen. Päätä särkee. Nukun huonosti vaikka liikun paljon. En nauti syömisestä, vaan tunnen syyllisyyttä kaikesta mitä syön jopa enemmän kuin ennen laihduttamista. Pelkään kuollakseni lihomista takaisin, sillä se on kaikkien asiantuntijoidenkin mukaan väistämätöntä laihduttajille. Eikä peitto heilu. Mua ei huomaa kukaan edelleenkään, ei edes puolisoni. Masennus ja ahdistus vaivaavat vaikka reippailen ulkona tuntikausia viikossa. Jätimyös sokerit pois aluksi ja nyt jos maistankin jotain makeaa iskee samantien syyllisyys ja tunnen kuinka jokainen gramma menee suoraan mahaani.
Ei laihduttaminen aina tuota iloa. Tuskaa tämä on, enkä tiedä miten tässä painossa pitäisi pysyä, kerran lihominen tapahtuu niin helposti ettei edes huomaa.
Ja minä olen ollut koko ikäni vaatekoossa 36-38 ja tämä voisi olla laihdutusta lukuunottamatta oma kirjoitukseni...
Pätkäpaasto on kyllä elämäni paras päätös. Inhotti työpaikalla kun piti mennä muiden kanssa syömään. Jos ei olisi mennyt niin olisi saanut kyräilyä yms. Nykyään riittää kun sanoo että noudattaa pätkäpaastoa. Tähän suhtaudutaan ok.
Jaksan myös paremmin töissä ja arjessa kun ei tarvitse koko ajan syödä sen vuoksi koska heikottaa. Päiväni ensimmäinen ateria on noin klo 16 ja välillä ei silloinkaan ole nälkä.
Toki myös paino pudonnut kun olin ennen ylipainoinen.