Olemme tiistaissa syysläiset**04**

Voisin heittää ton pierevän ja pulauttelevan pennun parvekkeelta saman tien. Nimim. ei koskaan enää vauvaa. Olisin toki ollut iloinen tyytyväisestä hyvinvoivasta lapsesta, mut näin 3 tunnin tanssi-nukutuksen jälkeen (joka jatkuu yhä--) on tunnelma niin raivoisa, et tekis mieli kuristaa joku. Havahtuu kaiken aikaa vatsanväänteisiin. Ja maha ei toimi. Niin että en ole ollenkaan katkera, enhän.. Niin ja kokeiltiin taas rauhoittaa keinuttamalla sitterissä ja turvakaukalossa, mut huuto oli hirmuista. Yleensä lapset tykkää keinutuksesta. Niin ja pvä nukuttu taas pikku pätkissä. Elämä on niin ihanaa nykyään. On ihanaa, et meillä on tälläinen huutava vauva, Nea sitä sitten pelkää. Muutamat itkut on tänään itketty. Nekku nukahti jo puoli ysi, mut ei tässä varmaan itse tartte unesta haaveilla vähään aikaan. Savu nousee päästä, on varmaan kohta vuoron vaihto. Ootte ajatuksissa, kommentointiin ei riitä puhti, sorge. Menispä vuosi äkkiä. Näissä positiivisissa ja iloisissa tunnelmissa toivotan kaikille parampaa illan jatkoa ja yötä.



Enkeli1 ja Nea+Mini (painajais-vauva)

Päätä särkee, pitäis varmaan mennä nukkumaan. Mutta vielä pikaisesti täällä käymässä... ;D



Ynis, ei pidä potea huonoa omatuntoa siitä, että lapset menee yökylään mummolaan. Hyötyhän on kaikille; mummo saa olla lastenlasten kanssa, lapset saavat laatuaikaa, samoin äiti... voi kun meilläkin saatais joskus ihan vapaapäivä miehen kanssa kahdestaan. Me ei olla oltu missään yhdessä, ei edes ulkona käyty syömässä tai mitään muutakaan sitten T:n syntymän jälkeen. Viimeksi olen ollut viihteellä yli kolme vuotta sitten (ja silloinkin työporukan kanssa pikkujouluissa) siis niin että olisin ottanut enemmän kuin yhden siiderin. Miehen kanssa kaksin ollaan oltu joskus niin kauan aikaa sitten, etten edes muista. Mutta kun mummot eivät halua ottaa meidän kaikkia komea lasta hoitoon yhtä aikaa, niin minkäs asialle voi?



En muista enää mitä piti kommentoida, luin kyllä pinot, mutta mutta.... kun ei muista, niin ei muista. Sitä se tämä krooninen väsymys teettää. (Myöskin vapaa lapsista olisi ihanaa ihan senkin takia että saisi nukkua tätä univajetta vähän vähemmälle...Mutta kuten todettu, kaikkea ei voi saada...)



Neiti kävelee jo varsin sujuvasti ja ensimmäiset sanatkin ovat jo tulleet: mamma (maitoa), poppa (sanoi kun takassa poltettiin puita) ja äiti! Ja T:n puhe on mennyt aimo harppauksen eteen päin. Joissakin sanoissa oleva r-kirjainkin alkaa jo tulla, esim. ralliauto. Ja toistelee kaikkea perässä kuin papukaija, jopa sellaisia sanoja, joita lipsahtaa vahingossa itseltä... pitänee alkaa kiinnittää huomiota siihen, ettei lauo kiinalaisia kissan nimiä koko aikaa... :D



Mutta nyt peiton alle koisimaan! Hyv yötä!



Mimmu ja lapset



PS: Helli?! Joko menit? Ja Äitikuu, joko tonttupoika sai nimen?

vaikka iholla tuntuukin kylmältä. Meidän nurkilla on kuljeskellut joku sokerikuorrute- tai kristallispraypullon kanssa ja suihkinut pullollaan kaikki puut ja pensaat h-u-i-k-e-a-n kauniiksi! *ohoo, täällä pyryttää juuri nyt!*



Onko täysjyvämuroissa enemmän kuitua kuin siinä, mitä Hellunen nyt syö? Meillä Pyörskyn suurimpia herkkulajikkeita on " pupumurot" , eli Nesquick (kirjoitetaankohan se noin) kaakaomurot. Niissä ei muistaakseni ole maitoa, mutta en pääse nyt tarkistamaan koska ovat loppu. Mutta muitakin on, jos justiinsa em. kaakaomurot tökkii (minä käytän niitä joskus tuskissani suklaan korvikkeena :))



Minä en pidä tuosta parhaillaan pyörivästä Pako-ohjelmasta. Katson mieluummin sellaisia ohjelmia, joissa ei tahallaan olla pahoja toisia ihmisiä kohtaan. Jaa, katson silti Idolsia... Ei kai se ole pahuutta sentään, vaikkei arvostelu ihan pumpulin pehmoista olekaan.



Silloin, kun kirjoitin ja sitten ctrl+C :n sijasta painoinkin shift+C eli hukkasin tekstin, mm. kiitin kommenteistanne kotona tehtäävään ansiotyöhön liittyen. Niinhän se on, että työpaikalla tilalleni löytyy varsin nopeasti uusi henkilö, kotiin tuskin. Noin niinkun pähkinän kuoressa. - Tuosta kyllä kumpuaa sellainenkin miete, että on pelottavaa olla helposti korvattavissa... Hmm...



Taidan mennä hampipesulle. Kauniita unia!

Semmonen tietoisku vielä :)

Aavikselle piti vaan kommentoida että Motti on onnellinen kun on teidänlaiset vanhemmat, oikeita neuvoja en osaa varmaankaan antaa, Mieleen tuli että ihan kokonaan ei kai kannata jättää kerhoihin ja kylään menemättä, siis mennä oman ja Motin jaksamisen mukaan, ja- nauttiiko Motti kuitenkin osaksi kerhoilusta/kyläilystä vaikka uhmakohtauksia tuleekin?



Meillä V oli vauvana sellainen että kerhoista lähdettiin kesken pois ja kotimatkan poju ulvoi rattaissa ja mä puolijuoksua yritin kylältä kotiin hikoilla. No vauvat ei kai kodinulkoisia virikkeitä edes kaipaa, minua vartenhan ne kerhot oli. Mutta ymmärrän tuon turhautumisen,tuntui eikä me koskaan voida mennä mihinkään.

Nykyään pikku-V on aika vieraskorea, siis kyläilyt menee hyvin ja parhaat uhmakohtaukset säästetään kotiin : ), sinänsä kiva ja viimeaikoina ollaan saatu olla ylpeitä vanhempia kyläreissuilla, mutta en ota siitä kunniaa, lapset ovat erilaisia. Meillä on täällä yksi tuttavapariskunta joilla 2 lasta, 4 v tyttö ja 2 v poika ja äiti on puhunut rivienvälistä että vanhemmalla on melko haastava temperamentti ja kyllä tämä tättärää on koetellut meillä kyläillessä vanhempiaan. Ei sellaista lasta ole joka ei sitä koskaan tee -eli olis maailman rasittavin ja unhammakkain tms. joten kaikki vanhemmat kyllä ymmärtää, vaikka väliin menee taisteluksi.



Mut nyt täytyy painua kyllä nukkumaan, kukun täällä liian myöhään.



Öitä, tiivii