Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette ihmisestä, joka ei oikeastaan koskaan käy kävelyllä, pyöräilemässä tms?
Kommentit (97)
En ymmärrä sisäihmisiä ollenkaan. Yleensä ovat masentuneita ja väsähtäneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö käydä kävelemässä tai lenkillä ennen vai jälkeen työpäivän? Töissä tulee päivässä helposti muutama kilometri liikuntaa ja lähes joka päivä oikein hikikin. Kävelyllä tulee käytyä kaupassa ja kesäisin pyöräiltyä mutta aika harvoin. Näin vapailla tulee tehtyä kotihommia ja laiskoteltua. Jokainen tavallaan. Liikkua kyllä kannattaisi vaikka vaan tunti päivässä ulkona.
Muiden kävelyt ja urheilut eivät kiinnosta yhtään.
Koen, että pk-seudulla on jonkinlainen paine harrastaa liikuntaa ollakseen tietyllä tavalla hyväksytty. Mitä tavoitteellisemmin, sen parempi. Kyllä täällä päin ihmistä pidetään herkästi wt:na, jos ei liiku yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin jonkin aikaa henkilön kanssa joka kategorisesti kieltäytyi kaikesta liikunnasta. Sai hepulin kun ei pystynyt kuskaamaan poikaansa sählytreeneihin jotka olivat 600 metrin päässä. Oli mahdoton ajatus että poika olisi kävellyt tai mennyt pyörällä.
Onneksi pääsit eroon. En seurustelisi kenenkään kanssa, jolle parin tai kolmen kilometrin kävely on ongelma. 600 metriä on jo käsittämätöntä. Lapsiparka, kun saa noin laiskan mallin vanhemmaltaan.
Tuttu vei ja haki lapsensa kahden kilometrin päästä ala- asteelta koulusta joka päivä. Lähes kaikki muut kävelivät tai pyöräilivät. Touhu vaikutti aika huolestuttavalta. Varmaan nuoret eivät enää suostuneet yläasteella äitinsä kyytsäämiseen, halusivat tulla ja mennä vapaasti. Lapsista kasvaa juuri sellaisia mihin ne kasvatetaan. Onneksi on poikkeuksiakin.
Mä harrastan muuta liikuntaa, mutta en noita lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulla on vaan metsiä ja soita.Ei kiinnosta liikunta. Mutta onhan se joskus kiva kävellä pihalla.
Ei tarvi lenkkeillä jos saa hyötyliikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla ja maaseudulla aivan normaalia, ettei mihinkään kävellä kun autolla pääsee helposti.
No täällä kyllä kävellään kun ei muutaman sadan metrin takia tarvitse mitään autoa. Pikkukaupunki Etelärannikolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi käydä kävelyllä tai pyöräilemässä? Mieluummin menen raivaussahan kanssa taimikonhoitoon tai korjaan laitumen aitaa kuin menen kävelylle.
Eikös noidenkin askareiden aikana kävellä?
Kävellään, mutta ei käydä kävelyllä, kaksi eri asiaa.
Sanoisin silti että menee otsikossa mainittuun tms-luokkaan.
No silloin kaikki jalan tapahtuva liikkuminen on kävelyä, vaikka olisi matkalla sängystä vessaan ja takaisin. Meillä taitaa olla aika vähän vuodepotilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkupaikkakunnalla ja maaseudulla aivan normaalia, ettei mihinkään kävellä kun autolla pääsee helposti.
No täällä kyllä kävellään kun ei muutaman sadan metrin takia tarvitse mitään autoa. Pikkukaupunki Etelärannikolla.
Tämä on totta. Etelässä ainakin suomenruotsalainen väestö on aktiivisesti liikkuvaa. Mikähän ihme siinä on, ettei noita itä- ja pohjoissuomen turaaneja saa mikään liikkumaan? Juoksuksi pannaan korkeintaan kaupan edustalla silloin, kun kello on 20:50.
Täälläkin missä asun (kivaa ja kaunista seutua) yksi räpätäti joku mt-tapaus sössötti kun oli pyörällä ja itse olin kävelemässä että "Täältä on helppo sitten mennä vaikka pyörällä töihin."
Sanoin mielessä vain "in your dreams" ja haistatin vi...tut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkevä. Miksi pyöräillä, kun autokin on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin jonkin aikaa henkilön kanssa joka kategorisesti kieltäytyi kaikesta liikunnasta. Sai hepulin kun ei pystynyt kuskaamaan poikaansa sählytreeneihin jotka olivat 600 metrin päässä. Oli mahdoton ajatus että poika olisi kävellyt tai mennyt pyörällä.
Onneksi pääsit eroon. En seurustelisi kenenkään kanssa, jolle parin tai kolmen kilometrin kävely on ongelma. 600 metriä on jo käsittämätöntä. Lapsiparka, kun saa noin laiskan mallin vanhemmaltaan.
Tuttu vei ja haki lapsensa kahden kilometrin päästä ala- asteelta koulusta joka päivä. Lähes kaikki muut kävelivät tai pyöräilivät. Touhu vaikutti aika huolestuttavalta. Varmaan nuoret eivät enää suostuneet yläasteella äitinsä kyytsäämiseen, halusivat tulla ja mennä vapaasti. Lapsista kasvaa juuri sellaisia mihin ne kasvatetaan. Onneksi on poikk
Minä olen tehnyt nin kohta 6 vuotta ja aina on autoon pyrkinyt lauma lapsia. Vielä ei ole omat lapset sanoneet, että ei kiitos, he haluavat kävellä kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Mä nauran lenkkeilijöille.
Mä nauran, kun sinne päin ei saada yhtään keikkalääkäriä hoitamaan sinua.
Ajattelisin varmaan, että melko tyypillinen suomalainen.
Autoriippuvaisuus on todella haitallista ja leviää syövän lailla, kun lapsetkin kasvatetaan pienestä pitäen siihen.
Olen autoton ja niin on onneksi myös mieheni. Pari kertaa vuodessa vuokrataan auto, kun tarve on, mutta muuten kuljetaan pyörällä, kävellen ja joukkoliikenteellä (tässä järjestyksessä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin jonkin aikaa henkilön kanssa joka kategorisesti kieltäytyi kaikesta liikunnasta. Sai hepulin kun ei pystynyt kuskaamaan poikaansa sählytreeneihin jotka olivat 600 metrin päässä. Oli mahdoton ajatus että poika olisi kävellyt tai mennyt pyörällä.
Siis kumpi oli ongelma, että poika ei mennyt yksin vaan että vanhempi ei mennyt saattamaan tai miten siis tuo tilanne sitten hoitui?
Itsekään en mielelläni kävele mihinkään varsinkaan jos painavia kantamuksia tai huono sää.
Itseasiassa vastaavanlaisessa tilanteessa meillä onneksi isoveli saattoi pojan. Toisaalta olisi voinut mennä itsekin, mutta kun uusi paikka ei vielä halunnut.
Ongelma oli se, että poika käveli tai pyöräili itsenäisesti kouluun 400 metriä joka päivä. Tämän jälkeen hän saattoi viettää vapaa-aikaansa samoilla kulmilla ulkona kavereiden kanssa. Mutta jostain mystisestä syystä tämä hänen vanhempi halusi että pitää olla kyyti sinne treeneihin. Ilmeisesti halusi pakkomielteisesti opettaa sitä mallia että hyötyliikunta ei kosketa meitä.
Loppui se sählyharrastus muuten aika äkkiä mikä ei ole ihme kun asenne on tuo. Eikä ollut kyse mistään saattamisesta, poika liikkui samoilla kulmilla samoihin kellonaikoihin muutenkin ja oli 11-12 v.
Joku mulukku alanuoletti. Voin kertoa, että on kovaa hommaa hoitaa toisen lapsia.