Jos ennen muka syötiin niin terveellisesti, niin miksi jo parikymppiset olivat 40v näköisiä?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on syöty niin terveellisesti, mutta huomattavasti vähemmän (paskaa).

Terveellisyydestä en niin tiedä , mutta kyllä lapsena oli yleisin ateria sitä läskisoosia ja perunoita sekä puolukkasurvosta . Ja paljon vihanneksia ja juureksia , oli maatalossa helppo kasvattaa. Puutarhassa paljon marjapuskia ja loput haettiin metsästä. Oli puurojakin monen laisia. Vielä hengissä olen ja mittapuun mukaan olen hyvin hoikka. Tutkimusten mukaan ei mitään puutostautejakaan ole ja kokeissa tutkimus tulokset aivan huippuluokkaa. Selitystä en sitten sille tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Aina on verrattu, että joskus on ollut paremmin. 

Näin kuvan mummostani, kun oli nuori, ehkä noin 17-vuotias esikoisensa kanssa, muutaman vuoden vanhemman miehensä kanssa, oli niin "riutuneen" oloisia, että näyttivät enemmän 30 -40-vuotiaalta, siis kasvot eivät ollenkaan sellaiset kauniit nuoren, mitä nykyisin minusta nuorilla on.

Oudosti sitten pysyi mummo kuitenkin vanhemapana edelleen samannäköisenä, ihan vanhana jopa ikäistään nuoremmalta.

Ennenhän on ollut jopa ruuasta pula, ei hedelmiä tai vihanneksia ympäri vuoden, en osaa sano mikä olisi ollut kovin terveellinen aika. 70-luvun ruskeakastikeruokavalio ei ainakaan, vaikka silloin ihmiset olivatkin hoikkia, terveydestä en tiedä.

Nykyään vissiin nuoret pitävät ainoastaan terveellisintä Intiasta tuotuja viinirypäleitä (jotka polttaa koko suun) ja muita mahdollisimman kaukana tuotettuja kasviksia ja hedelmiä. Torjunta-aineista eivät ole kuulleetkaan.

Ennenvanhaan ja nykyäänkin suomalaisten ruokavalioon on kuuluneet oman kotimaan juurekset joko säilöttyinä tai kellarissa olleena. Porkkana, lanttu, punajuuri, peruna. raparperi- ja marjahillot ja talviomenat ovat olleet meidän ruokavalion perusta iät ajat. Veikkaisin, että niistä saadaan satokauden ulkopuolella kaikki tarvittava terveellinen ravinto eikä salaatteja tarvi värkätä. 

 

Oletko koskaan unohtanut aurinkoon salaatinlehteä, kurkun palaa ja tomaatinsiivua, siinä näet niiden kuituhyödyn. Kun taas suomalaisista tuotteista saa tarvittavat kuidut myös. Ja mikä parasta, kotimaiset juurekset eivät menetä ravintoarvojaan keitettäessä. Unohtakaa vaaleat jauhomakaronit, ystävät kalliit!!!

Vierailija kirjoitti:

Työntekoa pidettiin tähellisempänä kuin ulkonäköä

Näinhän se oli, silloin ei edes haaveilut joistain sossutuista eikä ollut edes aikaa syödä koko ajan saati tarjolla jatkuvasti karkkia ja pizzaa. Ajatelkaa nuoret, ei ollu edes Wolttia :8

Työteliäs emäntä ja isäntä olivat elämisen edellytys niin lapsille kuin omille iäkkäille ja vaivaiselle vanhemmille. Lapset töihin mukaan vauvasta lähtien. Rusketuskin tuli ilman Kanarian ja Balin reissuja :) Kyllä toki silloinkin vanhaksi elettiin, mut ei ollut lääkkeitä saatikka kipulääkkeitä. Jos jalka murtui tai meni poikki, onnuttiin lopun elämää kovissa kivuissa ja silti töitä tehtiin, mihin pystyttiin. Pimeät illat kerittiin lampaiden villaa langaksi ja myös puuvillaa ja pellavaa kudottiin mattopuilla lakanoiksi, pyyhkeikisi ja keittiöliinoiksi sekä verhoiksi ja pöytäliinoiksi.

Minulla on monia joka päiväisessä käytössä, mitä isomummini kutoi 1800-luvulla. Arvostan hänen työtään, eivät edes reikiinny ja 90C pestään. Hän itse sai viisi lasta, joista kolme eli pitkän elämän. Kutenkin itse kuoli jo 50 vuotiaana. Olisi ollut ihana tavata hänet lapsena.