Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Millainen mies on tasokas?
22.04.2024 |
Ystäväni, sellainen akateeminen nainen, valittaa ettei löydä itselleen miestä. Kun tarpeeksi tasokkaita ehdokkaita ei ole tarjolla. Mikä sinun mielestäsi on se miehen tasokkuuden mittari?
Kommentit (338)
Et ole kyllä paljon oopperassa ja teatterissa vieraillut toisin kuin minä. Pariskuntia siellä on suurin osa ja kaksi kovinta tuntemaani oopperafania ovat miehiä. Käyn teatterissa noin 6-8 kertaa vuodessa ja oopperassa hieman harvemmin, lisäksi käyn klasarikonserteissa.
Tämäkin asia liittyy yhteiskuntaluokkaan eli sinun yhteiskuntaluokassasi katsotaan mieluiten formuloita, se on sinun normaalisi. Sivusta kommentoin.
Tämä sama aihe osuu ajoittain silmiini täällä Vauvalla; eli kuinka teatteri, ooppera, baletti yms. olisivat merkki sellaisesta sivistyneestä ja korkeampaan yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluvasta ihmisestä. Ja joka kerta huomaan olevani jyrkästi eri mieltä. En ole aikaisemmin näihin kuitenkaan mitään kommentoinut, mutta nyt päätin oman kokemukseni kerrankin naputella.
Olen siis itse nelikymppinen akateeminen mies ja minulla on kuusi hyvää nuoruuden miespuolista ystävää, jotka ovat myös kaikki akateemisia. Meistä kukaan ei kuitenkaan käy näissä ylemmän kappaleen riennoissa. Toki olemme kaikki jokusen kerran näissä piipahtaneet ja todenneet etteivät ole meidän juttuja. Sen sijaan tykkäämme katsoa paljon urheilua, niin paikan päällä kuin kuvaruudultakin. Käymme myös kerran pari viikossa pelaamassa itse muutamaa lajia keskenämme. Tämän lisäksi kalastus on meille sellainen yhteinen juttu, jonka parissa tehdään erilaisia reissuja ympäri Suomea ja Pohjoismaita. Toki seuraamme kaikki politiikkaa ja keskustelemme keskenämme melko aktiivisesti yhteiskunnallisista aiheista, joten pelkkään urheiluun ei meidän mielenkiinnot sentään rajoitu. Henkilökohtaisesti harrastan myös purjehdusta ja se on ollut tärkeä kesänviettotapa jo lapsuudenperheestä saakka. Tähän päälle omiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluu mm. viskit, rommit ja oluet, joita harrastan toki täysin maku edellä ja laatu korvaa määrän periaatteella. Viimeisenä mainitsen vielä kelloharrastuksen, jonka olen "perinyt" omalta isältäni.
Lähinnä tämän oman viestini kautta halusin kertoa sen, että ilmankin näitä teatteri/ooppera/klasari yms. tyylisiä juttuja voi mielestäni olla "tasokas ja sivistynyt" ihminen, jolla on mielekäs ja antoisa harrastuselämä.
Tähän loppuun vielä sellainen, tieto, että meillä kaikilla on akateeminen tai vähintään amk-taustainen vaimo, joten tämä "sivistyneisyyden" puute ei ole estänyt meitä löytämästä (mielestämme tasokasta) kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ja koulutustaso: Akateeminen menestys ja älykkyys voivat olla tärkeitä monille, erityisesti akateemisille naisille.
Eettiset ja moraaliset arvot: Tasokkaaksi voidaan kutsua miestä, jolla on vahvat eettiset periaatteet ja joka kunnioittaa muita ihmisiä.
Kunnianhimoinen ja tavoitteellinen: Valmis tekemään töitä saavuttaakseen haluamansa tavoitteet.
Empatia ja tunneäly: Kyky ymmärtää ja tulla toimeen muiden tunteiden kanssa voi olla erittäin viehättävä piirre.
Luotettavuus ja sitoutuneisuus: Mies, joka on luotettava ja sitoutunut suhteeseen, voi näyttää tasokkaalta kumppanilta.
Hyvä kommunikaatiotaito: Taito ilmaista itseään selkeästi ja kuunnella toisia voi olla tärkeää suhteessa.
Itsensä kehittäminen: Henkil
Nämä miehet ovat jo parisuhteessa. Heidät on napattu kolmenkympin korvilla.
Vierailija kirjoitti:
"Musiikkimaku on voimakkaasti erottava tekijä? Voi hyvänen aika, ehkä yläasteella"
Yläasteella musiikkimakuni oli paljon taipuisampi, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä heikompi on sietokyky mitäänsanomattomalle ja huonosti tehdylle musiikille tai musiikinlajille, jota inhoaa. Eli en tod. viettäisi edes viikkoa miehen kanssa, joka luukuttaa inhoamaani musiikkia radiosta ja kaikista ämyreistä.
Minä en seurustelisi miehen kanssa joka säännöllisesti luukuttaa musiikkia ämyreistä, oli tyylilaji mitä vaan. Ei musiikkimaku siihen mitenkään liity. Kyse on ihan käytöstavoista.
"Kuplassa on se ikävä puoli, että kosketus muuhun maailmaan katoaa. Alkaa olettamaan, että kaikki toimivat niin tai näin. Tai vain sulkee silmänsä muiden ihmisten todellisuudelta. Etuoikeutetun elämän "hyötyjä". Kehottaisin poistumaan siitä kuplasta aina välillä. Muuten alat (ennemmin tai myöhemmin) näkemään kaikki "ulkopuoliset" uhkana. Oma kommenttisi viittaa jo siihen, että se muu maailma alkaa jo hämärtymään. Ja että toivotat sen tervetulleeksi."
Miksipä arvelet, että olen täällä? Täällähän törmää ihan toisenlaiseen Suomeen kuin missä itse olen elänyt, vaikka on paljon yhteistäkin ja yleisinhimillistä.
MIksi ihmeessä tuntisin kuplani ulkopuoliset uhkana? Eivät he vaikuta elämääni mitenkään.
"Minä en seurustelisi miehen kanssa joka säännöllisesti luukuttaa musiikkia ämyreistä, oli tyylilaji mitä vaan. Ei musiikkimaku siihen mitenkään liity. Kyse on ihan käytöstavoista. "
Et siis kuuntele musiikkia ollenkaan. Huonoa musiikkia on vaikea välttää, jos vaikka kuuntelee radiota automatkalla. Tällaisilla asioilla on paljonkin merkitystä parisuhteen arjessa minulle. Tuollaiset tilanteet toistuvat usein (jos musiikkimaku on täysin erilainen), joten ne ovat tärkeitä. Sama pätee myös ruokailutottumuksiin ja alkoholinkäyttöön. Jos ollaan kovin erilaisia, ei suhteesta vain tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole kyllä paljon oopperassa ja teatterissa vieraillut toisin kuin minä. Pariskuntia siellä on suurin osa ja kaksi kovinta tuntemaani oopperafania ovat miehiä. Käyn teatterissa noin 6-8 kertaa vuodessa ja oopperassa hieman harvemmin, lisäksi käyn klasarikonserteissa.
Tämäkin asia liittyy yhteiskuntaluokkaan eli sinun yhteiskuntaluokassasi katsotaan mieluiten formuloita, se on sinun normaalisi. Sivusta kommentoin.
Tämä sama aihe osuu ajoittain silmiini täällä Vauvalla; eli kuinka teatteri, ooppera, baletti yms. olisivat merkki sellaisesta sivistyneestä ja korkeampaan yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluvasta ihmisestä. Ja joka kerta huomaan olevani jyrkästi eri mieltä. En ole aikaisemmin näihin kuitenkaan mitään kommentoinut, mutta nyt päätin oman kokemukseni kerrankin naputella.
Olen siis itse nelikymppinen akateeminen mies ja minulla on kuusi hyvää nuoruuden miespuolista ystävää, jotka ovat
Toisessa viestissäni avasin jo omaa ajatteluani enemmän tähän liittyen. Yhteiskuntaluokka ei synny vain koulutus- ja tulotasosta, vaan taustoista myös ja ennen kaikkea sieltä. Tuo yksi kommentoija kertoi miten hänen miehensä menee oopperaan kärsimään, mikä mielestäni kuulostaa juuri siltä, että koettaa omaksua olettamansa yhteiskuntaluokan tavat ja tottumukset. Sellaista en oikein ymmärrä ja tartuin aiheeseen, koska on aika typerää ja kliseistä olettaa, ettei kukaan mies voi oikeasti pitää klassisesta musiikista, teatterista, oopperasta, nykytaiteesta jne.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en seurustelisi miehen kanssa joka säännöllisesti luukuttaa musiikkia ämyreistä, oli tyylilaji mitä vaan. Ei musiikkimaku siihen mitenkään liity. Kyse on ihan käytöstavoista. "
Et siis kuuntele musiikkia ollenkaan. Huonoa musiikkia on vaikea välttää, jos vaikka kuuntelee radiota automatkalla. Tällaisilla asioilla on paljonkin merkitystä parisuhteen arjessa minulle. Tuollaiset tilanteet toistuvat usein (jos musiikkimaku on täysin erilainen), joten ne ovat tärkeitä. Sama pätee myös ruokailutottumuksiin ja alkoholinkäyttöön. Jos ollaan kovin erilaisia, ei suhteesta vain tule mitään.
Miten tulkitset kommenttini niin, etten kuuntele musiikkia ollenkaan? Missään kohtaa en niin kirjoittanut. Radiota en tosiaan kuuntele, se on totta. Meidän roadtripeillä kuunnellaan musiikkia puhelimen soittolistalta, sinne voi laittaa mitä vain. Jos joka toinen biisi on sellainen mihin en ole hulluna niin minusta se ei ole mikään syy lopettaa parisuhdetta.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan luukuttaa tarkoittaa soittaa (täysillä). Musiikin soittaminen täysillä ei kuulu arkeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä yleistietous, osaa käyttäytyä, puhuu sivistyneesti, on yleiskiinnostunut asioista, tuntee muutaman runoilijan, klassisen puolen säveltäjän ja tärkeimmät kirjallisuusklassikot, lähtee oopperaan, teatteriin, konserttiin, osaa varata hyvän pöydän ravintolasta, ei huuda eikä kiroile, ei arvostele, pystyy muuttamaan näkemystä jos on väärässä.
Jos katsoo oopperassa tai teatterissa yleisöä, niin 80% on naisia. Eli
tasokas mies käyttäytyy kuin nainen? Antakaa nyt miehille armoa. Mies voi olla erinomainen kumppani vaikka ei teatterissa viihtyisikään. Tai sitten pitää olla valmis kompromisseihin: jos mies tulee kanssasi teatteriin, lähdetkö sinä yhtä usein esimerkiksi kalastusreissulle kaveriksi, vaatetuksena korkkareiden sijaan kahluusaappaat?
Kerran vuodessa voi käydä oopperassa puolison mieliksi vaikka työpaikan pojat siitä kahvihuoneessa naljailevat. Parisuhde ei ole nollasummapeliä. Happy wife, happy life. Kasva aikuiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Et ole kyllä paljon oopperassa ja teatterissa vieraillut toisin kuin minä. Pariskuntia siellä on suurin osa ja kaksi kovinta tuntemaani oopperafania ovat miehiä. Käyn teatterissa noin 6-8 kertaa vuodessa ja oopperassa hieman harvemmin, lisäksi käyn klasarikonserteissa.
Tämäkin asia liittyy yhteiskuntaluokkaan eli sinun yhteiskuntaluokassasi katsotaan mieluiten formuloita, se on sinun normaalisi. Sivusta kommentoin.
Tämä sama aihe osuu ajoittain silmiini täällä Vauvalla; eli kuinka teatteri, ooppera, baletti yms. olisivat merkki sellaisesta sivistyneestä ja korkeampaan yhteiskunnalliseen luokkaan kuuluvasta ihmisestä. Ja joka kerta huomaan olevani jyrkästi eri mieltä. En ole aikaisemmin näihin kuitenkaan mitään kommentoinut, mutta nyt päätin oman kokemukseni kerrankin naputella.
Olen siis itse nelikymppinen akateeminen mies ja minulla on kuusi hyvää nuoruuden miespuolista ystävää, jotka ovat
Ylläolevan kaltaisia ihmissuhteita juuri on tasokkaalla miehellä. Kun niistä nyt on tässä puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen FT, tuloiltani reippaasti ylimmässä desiilissä. Ja katsopa tarkemmin seuraavan kerran, sinä kiinnität huomiota pariskuntiin, mieheni keskittyy etsimään kanssakärsijöitä, toisinaan käyttää itsellensä tylsemmän kulttuurisession laskemalla mies:nais ratiota. Ja siis on myös akateeminen ja korkean tulotason omaava, ei vain innostu oopperasta. Ja tämä keskiarvotason havainto, varianssiahan on tietenkin, on kulttuuria intohimoisesti harrastavia miehiä ja kaltaisiani kalastusta ja eräilyä rakastavia naisia."
Mksi ihmeessä käytte oopperassa ja muissa kulttuuritapahtumissa, jos ette niistä pidä? Sehän on mitä suurinta ajanhukkaa, jos siitä ei muuta irti saa kuin oletettujen kanssakärsijöiden havainnointi. Käsitys siitä, että mies ei klassista kuuntele, vaan kärsii, on minusta suoraan sanottuna typerä ja kliseinen.
En ole missään väittänyt, että korkea koulutus ja tulotaso liittyy oopperan tai klassisen musiikin harrastamiseen,
Käymme, koska minä pidän. Nautin siis sekä kulttuurista, että eräilystä, mies lähtee mukaan koska tykkää olla kanssani ja innostuu joistakin esityksistä. MInä taas seuraan hillitymmin urheilua, mutta lähden välillä miehen mukaan lätkä- tai jalkapallomatsiin. Kiva katsoa miten mies eläytyy peliin. Tuossa meidän parisuhteen periaate: jaetaan asioita ja yritetään ymmärtää toisiamme, kumpikin valmis kompromisseihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en seurustelisi miehen kanssa joka säännöllisesti luukuttaa musiikkia ämyreistä, oli tyylilaji mitä vaan. Ei musiikkimaku siihen mitenkään liity. Kyse on ihan käytöstavoista. "
Et siis kuuntele musiikkia ollenkaan. Huonoa musiikkia on vaikea välttää, jos vaikka kuuntelee radiota automatkalla. Tällaisilla asioilla on paljonkin merkitystä parisuhteen arjessa minulle. Tuollaiset tilanteet toistuvat usein (jos musiikkimaku on täysin erilainen), joten ne ovat tärkeitä. Sama pätee myös ruokailutottumuksiin ja alkoholinkäyttöön. Jos ollaan kovin erilaisia, ei suhteesta vain tule mitään.
Miten tulkitset kommenttini niin, etten kuuntele musiikkia ollenkaan? Missään kohtaa en niin kirjoittanut. Radiota en tosiaan kuuntele, se on totta. Meidän roadtripeillä kuunnellaan musiikkia puhelimen soittolistalta, sinne voi laittaa mitä vain. Jos joka toinen biisi
Haasta riitaa jonkun muun kanssa, minä en jaksa tällaista turhaa vänkäämistä. Jokainen varmaan tajusi muutenkin mitä tarkoitin. Jos ei, niin antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa viestissäni avasin jo omaa ajatteluani enemmän tähän liittyen. Yhteiskuntaluokka ei synny vain koulutus- ja tulotasosta, vaan taustoista myös ja ennen kaikkea sieltä. Tuo yksi kommentoija kertoi miten hänen miehensä menee oopperaan kärsimään, mikä mielestäni kuulostaa juuri siltä, että koettaa omaksua olettamansa yhteiskuntaluokan tavat ja tottumukset. Sellaista en oikein ymmärrä ja tartuin aiheeseen, koska on aika typerää ja kliseistä olettaa, ettei kukaan mies voi oikeasti pitää klassisesta musiikista, teatterista, oopperasta, nykytaiteesta jne.
No, minä en juurikaan mieti yhteiskuntaluokkia tai jos sellaisia on, että mihin minä nyt satun kuulumaan. En edes hetken miettimisellä osannut miettiä mitä saisin tai en saisi, jos tietäisin mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Ajattelen nimittäin hyvin vahvasti, että melkoinen enemmistö meistä suomalaisista kuuluu keskiluokkaan ja sitä kautta hämärtää mitäs muita luokkia täällä nyt olikaan. Okei, ne syrjäytyneet alkoholistit tunnistaa jo fyysisestä preesensistä, mutta entäpä yläluokan? Mistä siis näkee tai tunnistaa yläluokkaan kuuluvan ihmisen? Ilmeisesti pelkkä oopperassa käyminen ei kuitenkaan riitä tähän. Jos mietin omien lasteni kaveriperheitä niin koulun kuin harrastusten kautta, niin en mä osaa heistä ketään luokitella muuhun kuin keskiluokkaan Ei näistä perheistä mun mielestä ketään kuulu alaluokkaan eikä yläluokkaan. En myöskään kaveri- tai tuttavapiiristä tunne ketään alaluokkaan tai sen kummemmin yläluokkaan kuuluvaa ihmistä.
Tuosta olen totta kai ihan samaa mieltä, että on täysin typerää olettaa ettei ketään mies voisi oikeasti pitää oopperasta, baletista tai teatterista jne.
Mun oma pointtini puolestaan oli se, että minusta on yhtä typerää olettaa tasokkaan miehen olevan kiinnostunut oopperasta, baletista tai teatterista jne. Tai että nuo kiinnnostuksen kohteet määrittelisivät sivistyneen ihmisen. Toki on yleissivistyksen nimissä hyvä tietää sellainen pintapuolinen tietomäärä näistä(kin) aihealueista.
Koulutettu, työssäkäyvä, siisti ja hyvinpukeutuva. Kätevä käsistään, kiinnostunut monista asioista, aktiivinen. Sosiaalinen ja ystäviään arvostava. Mikä tärkeintä - rakastava, arvostava ja hyvä rakastaja minua kohtaan.
Ei tarvitse olla akateeminen, ei laatikkoleukainen komistus eikä miljonääri.
Tuollainen löytyy vierestä:) Vaatimattomasta on lähdetty liikkeelle mutta vuosien mittaan päästy yhdessä pitkälle.
Toiveet tietty samat meille molemmille, tuskin mun mies katselisi laiskaa huolittelematonta tylyä sohvaperunaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en seurustelisi miehen kanssa joka säännöllisesti luukuttaa musiikkia ämyreistä, oli tyylilaji mitä vaan. Ei musiikkimaku siihen mitenkään liity. Kyse on ihan käytöstavoista. "
Et siis kuuntele musiikkia ollenkaan. Huonoa musiikkia on vaikea välttää, jos vaikka kuuntelee radiota automatkalla. Tällaisilla asioilla on paljonkin merkitystä parisuhteen arjessa minulle. Tuollaiset tilanteet toistuvat usein (jos musiikkimaku on täysin erilainen), joten ne ovat tärkeitä. Sama pätee myös ruokailutottumuksiin ja alkoholinkäyttöön. Jos ollaan kovin erilaisia, ei suhteesta vain tule mitään.
Miten tulkitset kommenttini niin, etten kuuntele musiikkia ollenkaan? Missään kohtaa en niin kirjoittanut. Radiota en tosiaan kuuntele, se on totta. Meidän roadtripeillä kuunnellaan musiikkia puhelimen soittolistalta,
Ihan itse tulkitsit, että se ettei halua luukuttaa musiikkia ämyreistä tarkoittaa ettei kuuntele musiikkia ollenkaan. Kyllä ne ovat todella eri asioita. Jos virheidesi korjaaminen on sinusta riidan haastamista niin en ihmettele että eroavaisuudet musiikkimaussa ovat myös syy jättää suhde sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Toisessa viestissäni avasin jo omaa ajatteluani enemmän tähän liittyen. Yhteiskuntaluokka ei synny vain koulutus- ja tulotasosta, vaan taustoista myös ja ennen kaikkea sieltä. Tuo yksi kommentoija kertoi miten hänen miehensä menee oopperaan kärsimään, mikä mielestäni kuulostaa juuri siltä, että koettaa omaksua olettamansa yhteiskuntaluokan tavat ja tottumukset. Sellaista en oikein ymmärrä ja tartuin aiheeseen, koska on aika typerää ja kliseistä olettaa, ettei kukaan mies voi oikeasti pitää klassisesta musiikista, teatterista, oopperasta, nykytaiteesta jne.
No, minä en juurikaan mieti yhteiskuntaluokkia tai jos sellaisia on, että mihin minä nyt satun kuulumaan. En edes hetken miettimisellä osannut miettiä mitä saisin tai en saisi, jos tietäisin mihin yhteiskuntaluokkaan kuulun. Ajattelen nimittäin hyvin vahvasti, että melkoinen enemmistö meistä suomalaisista kuuluu keskiluokkaan ja sitä kautta hämärtää
Suurin osa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan ja seurustelee keskenään, samankaltaisten kanssa. Keskustelu lähti juuri siitä, että kuplautuminen on totta, jolloin omaa elämönpiiriään pitää normaalina, vaikka se voi olla jopa marginaalia.
En ole missään väittänyt, että ooppera liittyisi välttämättä korkeampaan yhteiskuntaluokkaan, onhan meillä neuvostoliittolaisen mallin mukaisesti rakennettu korkeatasoinen musiikkikoulutus, ollut 70-luvub alusta asti. Sinne on päässyt pikkurahalla pääsykokeen läpäisemällä, myös ilman pääsykoetta joillakin paikkakunnilla (kuulemma, joku kertoi siitä täällä). Kulttuuri on muutenkin lähes ilmaista. Nykytaidetta esim pääsee katsomaan galleriaan maksutta. Kulttuurieliitti ei myöskään ole varakasta, päinvastoin. Monet pitkän linjan kulttuurikodit ovat vähävaraisia.
Palstalla on keskusteltu pitkät keskustelut siitä miten naisten ja miesten eriytynyt vapaa-aika liittyy yhteiskuntaluokkaan eli duunaritaustaan tai alempaan keskiluokkaan. Tässä jälleen törmään samaan asiaan eli ajatellaan että naiset raahaavat miehiään oopperaan ja miehet menevät omille reissuilleen. Eritynyttä vapaa-ajan viettoa on kuvattu yhteiskuntaluokan tunnuksena mm Laura Kolben tutkimuksissa.
Omasta mielestäni tasokas mies:
- Empaattinen ja luotettava
- Suoraselkäinen eli omistaa moraalit eikä mielellään esimerkiksi syö lihaa tästä syystä
- Pitää muista ihmisistä ja hänellä on positiivinen asenne
- Syvällinen
Ja toki komeus on plussaa, mutta liian pinnallinen ei saa olla.
``Temppareista ja julkkisjuoruista "keskustelu" ei ole mikään sosiaalinen taito``
Jos nuo ovat ainoat keskustelunaiheet jotka sinulle tulevat mieleen, et ihan ilmeisestikään ole kovin tasokas.
Vierailija kirjoitti:
Naisille miehen taso koostuu näistä:
Pituudesta, jokainen nainen haluaa pitkän miehen vaikka olisi itse lyhyt.
Geenikomeudesta, kasvojen komeus on objektiivista. Yhdellä miehellä on tinderissä tuhansia tykkäyksiä ja toisella 0.
Statuksesta ja rahasta. Naisilla on pakkomielle siitä, että miehellä on korkea status ja paljon rahaa.
Keskustelut loppuvat deittisovelluksissa heti jos "mitä teet työksesi" vastauksena ei tule juristi tai lääkäri tai muu statusala.
Näiden jälkeen miinakenttiä ylitettäväksi on edelleen:
Ääni. Naiset haluavat aina miehen jolla on matala bassoääni.Penis. Naiset haluavat aina pitkän ja paksun.
Tyyppi, joka esittää omia mielipiteitään faktoina ryyditettynä yleistyksillä ``jokainen``, ``kaikki``, ``aina``, ei ole millään mittarilla tasokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei jaksa viettää muiden ihmisten kanssa vapaa-aikaa niin on harvinainen antisosiaalinen yksilö jonka tietenkin onkin vaikea löytää puoliso, kun useimmat muut ihmiset haluaa viettää aikaa muiden ihmisten seurassa eivätkä halua pariutua epäsosiaalinen erakon kanssa.
Miksi ihmiset haluaa tuhlata aikaansa toisten seurassa. Suurin osa ihmisistä on tyhmiä kuin saappaat, puhuvat lähinnä temppareista/jäkiksestä.
Jos tuntemasi ihmiset puhuvat lähinnä temppareista ja jäkisestä, et liiku kovinkaan tasokkaissa piireissä.
No niin, tämän päivän kommenttikiintiöni tuli täyteen. Jatkakaa riitelyä keskenänne. :)
"Musiikkimaku on voimakkaasti erottava tekijä? Voi hyvänen aika, ehkä yläasteella"
Yläasteella musiikkimakuni oli paljon taipuisampi, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä heikompi on sietokyky mitäänsanomattomalle ja huonosti tehdylle musiikille tai musiikinlajille, jota inhoaa. Eli en tod. viettäisi edes viikkoa miehen kanssa, joka luukuttaa inhoamaani musiikkia radiosta ja kaikista ämyreistä.