Uskotteko että on pahoja ihmisiä? Kertokaa minkälainen on oikeasti paha ihminen? Mitä päässä liikkuu?

Antiikin kreikkalaiset sanoivat jo aikoinaan, että suurin osa ihmisistä on pahoja.

Itse en kyllä ihan tuohon usko.

Tottakai on ja pahat ihmiset tekevät pahoja asioita toisille. Ei sitä totuutta kannata kieltää. Kysy muilta mitä päässäsi liikkuu?

Vierailija kirjoitti:

Kateus, se ettei itse saa kaikkea hyvää ja ettei osata iloita, jos joku muu saa.

Olen huomannut, kun annan jotain jollekin, saan sen monesti, moninkerroin takaisin. Sekä hyvässä., että pahassa.

Autan ihmisiä, en myöskään odota heiltä vastapalvelusta, enkä palkkiota. Teen tämän omasta tahdosta. Osaan myös kieltäytyä. Saan iloa auttamisesta.

Myös kiitoksen vastaanottaminen on Tärkeää. En kieltäydy, jos joku tarjoaa palkkion tehdystä, sillä tiedän, että monelle kiitollisuuden velka on taakka, myös itselleni. En pysty olemaan, jos olen velkaa jollekin. 

Kateus on kylläkin ihan normaali ihmisyyteen kuuluva tunne eikä mitään "pahuutta." Se että kokee kateutta eikä osaa hirveästi iloita toisten ilosta ei tarkoita että ilmaisisi tätä tunnettaan tai kohtelisi toista sen takia ikävästi.

Joskus on todellakin liikaa vaadittu iloita muiden ilosta, jos nämä vaikka saavat jotain/onnistuvat jossain mitä itse olet kovasti halunnut. Ajattele vaikka lapsettomuudesta kärsiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei ole kokenut rakkautta, hänestä voi tulla paha. 

Kyllä se on jo syntymästä.

Alttius kehittyä toisille pahaa tekeväksi psykopaatiksi on olemassa syntymästä asti, mutta sellaiseksi tullakseen pitää lisäksi olla vinksahtanut kasvuympäristö. 

Alttius taas johtuu persoonallisista piirteistä. Olemme jokainen yksilö ja on äärimmäisen tärkeää opettaa jo lapsille mikä on oikein ja mikä on väärin, kuinka suhtaudutaan pettymyksiin ja kuinka toimitaan erilaisissa tunnetiloissa sekä tilanteissa. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy on entistä hankalampi vaikuttaa hänen omiin ajatuksiinsa joten huolehtikaa rakkaistanne mutta hyväksykää sekin että kaikkeen ette voi vaikuttaa lastennekaan kasvstuksen kohdalla. 

Melko omahyväistä julistaa itsensä hyväksi ihmiseksi, kuten joku ketjun alkupuolella teki.

Vierailija kirjoitti:

Kun on itse kolme kertaa pidellyt sylissään vastasyntynyttä, niin tuntuu hyvin vaikealta ajatella, että joku olisi syntymästään lähtien paha. 

Toisaalta aidosti pahoja ihmisiä on. Esimerkiksi nyt vaikka tuo Mika Moring, joka on todistetusti tehnyt paljon pahaa huono-osaisille naisille. 

Jotenkin ajattelisin, että jokin tekee ihmisestä pahan. Paljon puhutaan lapsen ensimmäisten ihmissuhteiden tärkeydestä. Lapsen pitää voida kiintyä turvallisesti vanhempiinsa tai muuhun pysyvään hoitajaan. Pahoinpidellystä lapsesta, jota kohtaan ei ole osoitettu sääliä ja kiintymystä, saattaa kehittyä paha. Etelässä koiria hakataan pentuina, jotta niistä saadaan vihaisia vahtikoiria. Ihmisiin saattaa päteä sama.

Mitä olen omien lasten myötä huomannut, niin on lapsia, joiden kyky tuntea empatiaa on lähestulkoon olematon. On lapsia, jotka kiinnittävät kiviä nerf-patruunoihin, että ne sattuisivat kipeämmin ym. Sanoisin, että

Kyllä sinä tiedät että kun ihminen kasvaa ja kehittyy, hän kasvaa ja muuttuu. Jotkut eivät vain sitten halua olla hyviä ihmisiä toisille tai muuta. Ei kukaan syntyessään ole paha ihminen, olet täysin oikeassa siinä. Nämä on ihan normaalilla järjellä ajateltavissa.

Paha ihminen käyttää ilmaistyövoimaa, tuhlaa maapallon resursseja, mustamaalaa muita parantaakseen omaa asemaa, ostaa tavaraa Temusta, hävittänyt omatunnon viimeisetkin rippeet. 

Vierailija kirjoitti:

Antiikin kreikkalaiset sanoivat jo aikoinaan, että suurin osa ihmisistä on pahoja.

Itse en kyllä ihan tuohon usko.

Varmasti aikakausittain heitä on enemmän tai se pahuus näkyy yleisellä tasolla enemmän ja tulkitsijan näkemyskin vaikuttaa asioihin. Kannattaa ajatella asioita moneltakin kantilta. Antiikin kreikan aikana elämä on ollut erilaista mutta kaikki taisteleminen tai sotiminen ei tarkoita pahoja ihmisiä. Toisaalta taas vaatii kyllä kylmäpäisyyttä sekä luonteenvahvuutta toimia. Ihmiset selviävät aina jotenkin juuri siitä ajasta jossa he elävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kateus, se ettei itse saa kaikkea hyvää ja ettei osata iloita, jos joku muu saa.

Olen huomannut, kun annan jotain jollekin, saan sen monesti, moninkerroin takaisin. Sekä hyvässä., että pahassa.

Autan ihmisiä, en myöskään odota heiltä vastapalvelusta, enkä palkkiota. Teen tämän omasta tahdosta. Osaan myös kieltäytyä. Saan iloa auttamisesta.

Myös kiitoksen vastaanottaminen on Tärkeää. En kieltäydy, jos joku tarjoaa palkkion tehdystä, sillä tiedän, että monelle kiitollisuuden velka on taakka, myös itselleni. En pysty olemaan, jos olen velkaa jollekin. 

Kateus on kylläkin ihan normaali ihmisyyteen kuuluva tunne eikä mitään "pahuutta." Se että kokee kateutta eikä osaa hirveästi iloita toisten ilosta ei tarkoita että ilmaisisi tätä tunnettaan tai kohtelisi toista sen takia ikävästi.

Joskus on todellakin liikaa vaadittu iloita muid

Kyllä mutta valitettavasti kateus on aika salakavala ongelma jo monelle itselleen. Toivoisin toki ettei kukaan kadehtisi haitallisella tavalla ketään. Kateus on hyvä tunne muuten kyllä ja senkin voisi käyttää positiivisesti hyväkseen.

Niin, mun on vaikeaa ajatella, että joku ei halua olla hyvä ihminen. Itse en voisi olla paha ihminen, joka tuottaa muille kärsimystä. Kyllähän meissä kaikissa on huonoja luonteenpiirteitä, itsekkyyttä, kateutta tms. Mutta se on eri asia kuin pahuus, joka minusta tarkoittaa sitä, että tietoisesti haluaa vahingoittaa muita ja kokee sen kai jollain tavalla kivaksi.

Itselläni on aika herkkä omatunto, joka soimaa aika herkästi. En pystyisi kiusaamaan ketään tai satuttamaan ketään. Teen vapaa-ajalla hommia urheiluseurassa, ja siinä olen tosi tarkka, että toiminta olisi mahdollisimman reilua ja poden siitä ihan stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Melko omahyväistä julistaa itsensä hyväksi ihmiseksi, kuten joku ketjun alkupuolella teki.

Eikä ole, jos tietää että ei halua pahaa kenellekään ja toimii lähinnä hyvin sekä oikeudenmukaisesti elämässä niin ei nyt ole pahuutta ainakaan. Haluan uskoa että on hyviäkin ihmisiä paljon.

Itse uskon, että syntymästään saakka perustaltaan pahoja ihmisiä on hyvin vähän. Äärimmäistä pahuutta toteuttavia ihmisiä ikävä kyllä on olemassa, mutta toiminnan juurisyy ei ole oman käsitykseni mukaan ihmisen synnynnäisessä pahuudessa, vaan synnynnäisten ominaisuuksien, kasvuolosuhteiden, elämänkaaren, tapahtumien, tilaisuuksien ja sattumien yhteisvaikutuksessa. Tällä tavalla pahaksi kasvaneita ihmisiä on olemassa, se on aivan selvä asia. Ovatko he ytimeltään pahoja, se on jo toinen kysymys.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen ei ole kokenut rakkautta, hänestä voi tulla paha. 

Kyllä se on jo syntymästä.

Alttius kehittyä toisille pahaa tekeväksi psykopaatiksi on olemassa syntymästä asti, mutta sellaiseksi tullakseen pitää lisäksi olla vinksahtanut kasvuympäristö. 

Alttius taas johtuu persoonallisista piirteistä. Olemme jokainen yksilö ja on äärimmäisen tärkeää opettaa jo lapsille mikä on oikein ja mikä on väärin, kuinka suhtaudutaan pettymyksiin ja kuinka toimitaan erilaisissa tunnetiloissa sekä tilanteissa. Kun lapsi kasvaa ja itsenäistyy on entistä hankalampi vaikuttaa hänen omiin ajatuksiinsa joten huolehtikaa rakkaistanne mutta hyväksykää sekin että kaikkeen ette voi vaikuttaa lastennekaan kasvstuksen kohdalla. 

Ihan totta, kaikkeen ei voi vaikuttaa. "Normaalissa", kuvailemasi kaltaisessa kodissa varttuvasta psykopaatinalusta kehittyy kyllä silti aitoa empatiaa kokematon ja kylmä persoona,  mutta hänestä ei todennäköisesti kehity sarjamurhaajaa, hullua diktaattoria tai muuten aktiivisesti muille pahaa tekevää ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko omahyväistä julistaa itsensä hyväksi ihmiseksi, kuten joku ketjun alkupuolella teki.

Eikä ole, jos tietää että ei halua pahaa kenellekään ja toimii lähinnä hyvin sekä oikeudenmukaisesti elämässä niin ei nyt ole pahuutta ainakaan. Haluan uskoa että on hyviäkin ihmisiä paljon.

Suurin osa meistä ihmisistä on kohtuullisen harmittomia kanssaihmisille eikä halua tehdä/tee erityistä pahaa muille ainakaan tahallaan. 

Mitä se "oikeudenmukaisuuskin" sitten kenenkin mielestä on...

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen on. Itsekkyys usein näkyvä merkki.

Silloin ihmisellä ei ole halua auttaa, ei kykyä myötä elää, ahneus, kylmyys, julmuus jne

Kyllä näitä on jotka on saanut niin huonot lähtökohdat elämään et on kasvaneet täyteen pelkoja turvattomuutta ja sitä myöten pelkoja.

Saanu huonot geenit. Yleensä munaton ja kunniaton isä ja narsistinen äiti. Mitäpä sellaisesta yhtälöstä voisi tulla kun paskaa.