Lue keskustelun säännöt.
Kahta korkeakoulu- tai amk-tutkintoa ei Suomessa voi suorittaa, ellet ole rikas ja maksa itse
21.04.2024 |
Jos olet esimerkiksi valmistunut tradenomiksi, (mikä ei nykyään todellakaan takaa työllistymistä) ja haluaisit opiskella vaikkapa sairaanhoitajaksi (joista on suoranainen pula), niin eipä vaan onnistukaan, koska hallitus ja kela ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että toiseen tutkintoon ei tukea saa.
Ymmärrän kyllä, että tällä on tarkoituksena estää ns. "ikuinen opiskelu", mutta tällainenkin linja, jossa se väärän alan valitseminen sulkee kaikki muut ovet (ellet ole rikas ja maksa koulutustasi itse), tuntuu myös aika kohtuuttomalta
Kommentit (72)
Parasta olisi laittaa kaikki koulutus maksulliseksi, kuten monessa maassa onkin.
Tulisi ehkä mietittyä vähän tarkemmin mitä haluaa tehdä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee kalliiksi kouluttaa triplamaistereita ja tuplatohtoreita. Yksi korkeakoulututkinto ilmaiseksi ja seuraavaan maksu ameriikan malliin.
Lukukausimaksut tai tutkintomaksut ei ole mikään ratkaisu. Opiskelu on kallista aikaa, vaikkei mitään tutkintomaksuja perittäisi. Opiskellessa tulot pienenee väistämättä, mutta kulut juoksee. Ei ole ilmaisia opiskelijalounaita, ja vuokra se on soluasunnossakin. Eri asia, jos on jo puoliso ja lapsia, onko sellaisella porukalla mahdollista muuttaakaan mihinkään soluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti lukion jälkeen useampi vuosi päästä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoa, koska sinne on vaikeaa päästä. Kävin töissä ja suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja tein vapaaehtoistyötä, koska niistä saa työkokemusta jota työnantajat arvostavat lähes alalla kuin alalla. Vanhempani eivät tukeneet satunnaista ruokakassia lukuunottamatta. Asuin milloin kenenkin kämppiksenä säästääkseni rahaa ja venytin penniä missä pystyin.
Sama meno jatkui kun pääsin opiskelemaan, enimmäkseen elätin itseni. Tilanne jopa hieman parani opiskelija-alennusten ja opintotuen myötä. Valmistumisestani on alle viisi vuotta, en siis puhu muinaishistoriasta. Minusta tämä oli tietysti raskas elämänvaihe, mutta väliaikainen. Sen jälkeen työelämä on tuntunut aika helpolta.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi käsittää, miten suomalaisille aikuisil
Näinhän voi sanoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mikä takaa työllistymisen toisen tutkinnon jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka tuntuvat harrastavan opiskelua. Heillä on useampia tutkintoja, mutta ei töitä. Tai sitten lähdetään opiskelemaan yliopistoon 50-vuotiaana, ei mitään järkeä.
Turhassa opiskelussa ei ole järkeä. Mutta 50-vuotias voi taustastaan riippuen valmistua maisteriksi 2-3 vuodessa, ja hänellä on sen jälkeen vielä työuraa jäljellä noin 15 vuotta, joten voi olla järkevääkin.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka tuntuvat harrastavan opiskelua. Heillä on useampia tutkintoja, mutta ei töitä. Tai sitten lähdetään opiskelemaan yliopistoon 50-vuotiaana, ei mitään järkeä.
Mitäs vikaa tuossa harrastuksessa on? Valtio ja kunnat tukevat monia muitakin harrastuksia: uintia, jääkiekkoa, jalkapalloa, kansalaisopistojen kursseja. Jos esimerkiksi suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa, niin siinä tulee jo rahoittaneeksi osan opinnoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti lukion jälkeen useampi vuosi päästä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoa, koska sinne on vaikeaa päästä. Kävin töissä ja suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja tein vapaaehtoistyötä, koska niistä saa työkokemusta jota työnantajat arvostavat lähes alalla kuin alalla. Vanhempani eivät tukeneet satunnaista ruokakassia lukuunottamatta. Asuin milloin kenenkin kämppiksenä säästääkseni rahaa ja venytin penniä missä pystyin.
Sama meno jatkui kun pääsin opiskelemaan, enimmäkseen elätin itseni. Tilanne jopa hieman parani opiskelija-alennusten ja opintotuen myötä. Valmistumisestani on alle viisi vuotta, en siis puhu muinaishistoriasta. Minusta tämä oli tietysti raskas elämänvaihe, mutta väliaikainen. Sen jälkeen työelämä on tuntunut aika helpolta.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi käsittää, miten suomalaisille aikuisille on muka niin mahdotonta rahoittaa opiskeluajan opiskeluajan elämistään. Tuntuu jotenkin uusavuttomalta. Jos et ole täysin aivoton, pääset pienelle tsempillä todennäköisesti sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Mikäli etenet normaalitahdissa opinnoissasi (60 op/vuosi), voit päästä kesätöihin hoitajan hommiin ja säästää sillä rahaa. Tradenomi päässe todennäköisesti vähintään kaupan kassalle, jolla myös elää, jos ei nyt kovin loistokkaasti.
Otahan selvää tämän hetken tilanteesta, mitä on tapahtumassa yhteiskunnassa, näyttää aina yhtä tyhmältä, kun tulee selittelemää omia kokemuksiaan selvittämättä mikä on jo muuttunut. Sinun opintojesi jälkeen opintotukea on leikattu ja lainan osuutta nostettu. Kuukausia on leikttu, joten yhden tutkinnon jälkeen niitä ei ole käytössä yhtään, eli opintotuella ei pääse enää edes alkuun eikä lainaakaan saa, jos ei ole tukikuukausia. Kesätyörahoilla kukaan ei pysty enää elämään vuotta tällä hinta- ja palkkatasolla, ihmisen pitää olla ihan sekopäinen pelle, jos kuvittelee sen enää onnistuvan parin viimeisen vuoden kustannustason nousujen jälkeen.
Selittelet täällä, miten kivasti opiskelit avoimessa, niin fakta aon se, että tuo väylä, mitä käytit eli avoin väylä tukitaan tämän hallituksen toimesta pienituloisilta, sillä opintopisteen hinta kolminkertaistetaan. Jatkossa jokaisesta opintopisteestä pitäisi maksaa 45 euroa, eli yhden vuoden opintoihin tarvitaan silkkaa rahaa luokkaa 2500 euroa avoimessa. Täysin silmitön määrä rahaa pienituloiselle maksaa, eli avoimesta väylästä tehdään nyt työssäkäyvien hyvätuloisten ja rikkaiden lasten väylä - toki kokoomus juuri tätä haluaakin, tämä on vain yksi askel sitä tavoitetta kohti, että pienituloisten lapset ajetaan kokonaan korkeakoultuksesta ulos ja varataan se rikkaille.
Vierailija kirjoitti:
Onko se jo voimassa? Jos ei, niin hae äkkiä.
On ollut voimassa jo ainakin 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti lukion jälkeen useampi vuosi päästä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoa, koska sinne on vaikeaa päästä. Kävin töissä ja suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja tein vapaaehtoistyötä, koska niistä saa työkokemusta jota työnantajat arvostavat lähes alalla kuin alalla. Vanhempani eivät tukeneet satunnaista ruokakassia lukuunottamatta. Asuin milloin kenenkin kämppiksenä säästääkseni rahaa ja venytin penniä missä pystyin.
Sama meno jatkui kun pääsin opiskelemaan, enimmäkseen elätin itseni. Tilanne jopa hieman parani opiskelija-alennusten ja opintotuen myötä. Valmistumisestani on alle viisi vuotta, en siis puhu muinaishistoriasta. Minusta tämä oli tietysti raskas elämänvaihe, mutta väliaikainen. Sen jälkeen työelämä on tuntunut aika helpolta.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi käsittää, miten suomalaisille aikuisil
Nykytilanne toisen tutkinnon suorittajana on juurikin verrattavissa opintopolkuni alkuun, enhän minä saanut yhtään mitään tukia välivuosien aikana. Eikä todellakaan ollut helppo työllistyä. Se, että avoimen opintomaksuja nostetaan tulevaisuudessa, ei myöskään ole nykytilanne. Sitten niitä opintoja suoritetaan vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee kalliiksi kouluttaa triplamaistereita ja tuplatohtoreita. Yksi korkeakoulututkinto ilmaiseksi ja seuraavaan maksu ameriikan malliin.
Niin ja mitä tehdään sitten, kun käykin niin, että se ala ei enää työllistä?
Kyllä sen tietää jo etukäteen.Siitä vaan opiskelemaan uutta tutkintoa mutta omilla rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.kela.fi/opintotukiaika-useita-korkeakouluopintoja
"Jos jatkat korkeakouluopintoja yhden korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen, voit saada käyttöösi lisätukikuukausia. Voit käyttää ne ja aiemmasta tutkinnostasi säästyneet tukikuukaudet jatko-opintoihin tai muihin korkeakouluopintoihin."
Onko tämä siis nyt muuttunut?
Ai se on taas muuttunut! Kun välillä oli niin, että vaikka tukikuukausia olisi jäänyt käyttämättä, ja on korkeakoulututkinto, ei yli jääneitä kuukausia voinut käyttää uuteen tutkintoon. Tosin minuahan nuo muutokset eivät hetkahduta, koska olen tukikuukauteni käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti lukion jälkeen useampi vuosi päästä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoa, koska sinne on vaikeaa päästä. Kävin töissä ja suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja tein vapaaehtoistyötä, koska niistä saa työkokemusta jota työnantajat arvostavat lähes alalla kuin alalla. Vanhempani eivät tukeneet satunnaista ruokakassia lukuunottamatta. Asuin milloin kenenkin kämppiksenä säästääkseni rahaa ja venytin penniä missä pystyin.
Sama meno jatkui kun pääsin opiskelemaan, enimmäkseen elätin itseni. Tilanne jopa hieman parani opiskelija-alennusten ja opintotuen myötä. Valmistumisestani on alle viisi vuotta, en siis puhu muinaishistoriasta. Minusta tämä oli tietysti raskas elämänvaihe, mutta väliaikainen. Sen jälkeen työelämä on tuntunut aika helpolta.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi käsittää, miten suomalaisille aikuisil
Ja minä en muuten käyttänyt avointa väylää, en edes niin kirjoittanut. Vaan suoritin opintoja avoimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi laittaa kaikki koulutus maksulliseksi, kuten monessa maassa onkin.
Tulisi ehkä mietittyä vähän tarkemmin mitä haluaa tehdä,
Olisi ihanaa, jos me kaikki tiedettäisiin 16-vuotiaina, mitä meistä tulee isona. Mutta elämä ei useimmiten mene niin. Meillä on nuoruuden unelmia ja tavoitteita, jotka murskautuvat syystä tai toisesta. On vanhempia, jotka painostavat oikikseen ja kauppikseen. Jos lukio menee oikein nappiin ja paperit on hyvät, opiskelupaikan voi saada ihan hakemattakin. Sitten, kun se 20-vuotias huomaa opiskelleensa vuoden tai kaksi sellaista alaa, joka ei kerta kaikkiaan kiinnosta, edessä voi aivan hyvin olla vaihto, ja sen täytyy olla mahdollista. Jos olisi lukenut pääsykokeisiin, olisi voinut jo siinä lukiessa havaita, ettei tämä ole minun alani.
Joskus käy niin, että oma suunta löytyy vasta myöhemmin. Nykyaikana on hyvin harvinaista, että koko työura tehtäisiin vain yhdellä alalla, jota on alettu opiskella suoraan lukiosta. Suurin osa meistä vaihtaa alaa tai työrooliaan, eikä se aina ole lineaarista, loogista tai helppoa. Se vaatii kouluttautumista ja mahdollisuuksia siihen.
Elämän polut on niin valtavan moninaisia ja yksilöllisiä. Pitää olla mahdollisuus yrittää, erehtyä, muuttaa mieltään, kasvaa, kehittyä, löytää itsensä ja ammatillinen palonsa ja kunnianhimonsa. Se on myös valtion etu. Ei ole olemassa turhia alanvaihtoja tai turhia tutkintoja.
Itse olen ihminen, jonka nuoruuden tavoitteet ja unelmat murskautuivat. 24-vuotiaana pääsin ammattikorkeaan ns. sekundaariselle alalle, jonne pyrin, että saisin edes jonkun tutkinnon jostain. Sen suoritettuani tein alalla töitä 4 vuotta, mutta sitten olin tilanteessa, jossa voin alalla ja työpaikassa niin huonosti, että jos olisin jäänyt sinne, olisin ollut hyvin nopeasti työkyvytön. Olin saikuttanut jo pitkään, ja alavalinta oli epäilyttänyt jo opiskeluaikana.
Aloitin opinnot yliopistossa maisteriohjelmassa aikuiskoulutustuella ja olen sieltä nyt valmistumassa. Olen saanut uuden alan työpaikan opiskeluaikana. Opiskelu on tullut minulle siitä huolimatta hyvin kalliiksi. Olen joutunut tinkimään uudella alalla palkasta useita satoja euroja, harjoittelijana jopa tuhat euroa, ja lykkäämään monia suunnitelmia, kuten omistusasunnon hankkimista. Puolisoni on ollut taloustilanteestani hyvin pahoillaan, vaikka hänellä on todella korkea palkka.
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa alaa ja opiskella maisteriksi. Jos olisin jäänyt AMK-tutkinnolla edelliselle alalle, en olisi enää työkykyinen.
Kela mitään päätä. Toteuttaa mitä laki sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi laittaa kaikki koulutus maksulliseksi, kuten monessa maassa onkin.
Tulisi ehkä mietittyä vähän tarkemmin mitä haluaa tehdä,
Joo, peruskoulusta maksullinen. Vain rikkaiden lapset pääsevät opiskelemaan tuhansien eurojen lukukausimaksujen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Parasta olisi laittaa kaikki koulutus maksulliseksi, kuten monessa maassa onkin.
Tulisi ehkä mietittyä vähän tarkemmin mitä haluaa tehdä,
Se onkin varmaan ihan helppoa jollekin tulevia opintoja harkitsevalle nuorelle tietää, että mikä ala työllistää aina ja varmasti ja harva tuon ikäinen tajuaa edes miettiä mitään sellaista
Ja jos esimerkiksi opinto-ohjaus on edelleen samaa luokkaa kuin silloin kun itse olin koulussa, niin ei siellä todellakaan käyty millään tavoin läpi sitä, että mikä ala työllistää ja mikä ei
Vierailija kirjoitti:
Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on vaatinut rahaa ennenkin. Tukikuukaudet kuluvat yhteen tutkintoon.
Se vähän riippuu kuinka nopeasti sen ensimmäisen tutkinnon suorittaa, tekeekö töitä ja ottaako opintolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kesti lukion jälkeen useampi vuosi päästä opiskelemaan ensimmäistä tutkintoa, koska sinne on vaikeaa päästä. Kävin töissä ja suoritin opintoja avoimessa yliopistossa ja tein vapaaehtoistyötä, koska niistä saa työkokemusta jota työnantajat arvostavat lähes alalla kuin alalla. Vanhempani eivät tukeneet satunnaista ruokakassia lukuunottamatta. Asuin milloin kenenkin kämppiksenä säästääkseni rahaa ja venytin penniä missä pystyin.
Sama meno jatkui kun pääsin opiskelemaan, enimmäkseen elätin itseni. Tilanne jopa hieman parani opiskelija-alennusten ja opintotuen myötä. Valmistumisestani on alle viisi vuotta, en siis puhu muinaishistoriasta. Minusta tämä oli tietysti raskas elämänvaihe, mutta väliaikainen. Sen jälkeen työelämä on tuntunut aika helpolta.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta en voi käsittää, miten suomalaisille aikuisille on muka niin mahdotonta rahoittaa opiskeluajan el
Olen itsekin ensimmäistä AMK-tutkintoa suorittaessani vuosina 2010 - 2014 tehnyt koko ajan töitä kaupan kassalla. Sain Kelalta opintotukea ja silloista opiskelijan asumislisää yhteensä n. 400 euroa. Sillä maksoin opiskelijayksiön vuokran ja kaikki muut asumiseen liittyvät kulut (vesi, sähkö, vakuutus). En halunnut ottaa lainaa, joten kaikki muu eli ruoka, puhelin ja netti, julkisen liikenteen lippu, vaatteet ja kaikki vapaa-ajan muut menot piti rahoittaa palkkatuloilla. Palkkaa sain keskimäärin 1000 euroa kuukaudessa (miinus verot).
Yhden harrastukseen liittyvän matkan ja töiden yhteisvaikutuksesta opiskeluni viivästyivät 11 kuukaudella tavoiteajasta. Harrastukseen liittyvä matka oli once in a lifetime -tilaisuus, jota en halunnut jättää käyttämättä. Se sattui pakollisen harjoittelujakson kanssa päällekkäin, ja tämä viivästytti opintoja suoraan puolella vuodella, koska harjoitteluun tuli seuraava mahdollisuus vasta silloin. Työskentely opintojen ohella oli myös tosi kuormittavaa. Olin jatkuvasti väsynyt ja stressaantunut.
Sitten, kun 34-vuotiaana jatkoin opintoja aikuiskoulutustuella, sain tukea n. 1300 euroa kuukaudessa. Kelasta olisin saanut opintotukea 250 euroa kuukaudessa (miinus verot). Valitsin aikuiskoulutustuen. Tässä vaiheessa kulut olivat jo vähän toisenlaiset, esim. asumiskulut 600 euroa kuukaudessa. Aikuisena opiskelijana saattaa olla myös lapsia ja asuntolainaa ja velkoja ja ties mitä. Aikuinen ei siksi tule toimeen 250 euron opintotuella. Ja opiskeluaikana työskentely ei ole pelkästään positiivista. Se on toimeentulon kannalta usein aivan välttämätöntä. Alasta riippuen kesätöiden saaminen voi olla mahdotonta, ja lisäksi opiskelijalla täytyy olla oikeus lomaan ja säännölliseen vapaa-aikaan. On valtava tragedia kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti sekä erityisesti yksilön kannalta, että opiskelijat väsyvät ja uupuvat jo opiskeluaikana (nykyään jo lukiossa) ja ovat työelämään siirtyessään usein jo valmiiksi aivan piipussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka tuntuvat harrastavan opiskelua. Heillä on useampia tutkintoja, mutta ei töitä. Tai sitten lähdetään opiskelemaan yliopistoon 50-vuotiaana, ei mitään järkeä.
Mitäs vikaa tuossa harrastuksessa on? Valtio ja kunnat tukevat monia muitakin harrastuksia: uintia, jääkiekkoa, jalkapalloa, kansalaisopistojen kursseja. Jos esimerkiksi suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa, niin siinä tulee jo rahoittaneeksi osan opinnoistaan.
Harrastelijat vievät nuorten opiskelupaikat. Olisi mielenkiintoista tietää millainen ikäjakauma yliopistossa ja amk:ssa opiskelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka tuntuvat harrastavan opiskelua. Heillä on useampia tutkintoja, mutta ei töitä. Tai sitten lähdetään opiskelemaan yliopistoon 50-vuotiaana, ei mitään järkeä.
Mitäs vikaa tuossa harrastuksessa on? Valtio ja kunnat tukevat monia muitakin harrastuksia: uintia, jääkiekkoa, jalkapalloa, kansalaisopistojen kursseja. Jos esimerkiksi suorittaa opintoja avoimessa yliopistossa, niin siinä tulee jo rahoittaneeksi osan opinnoistaan.
Harrastelijat vievät nuorten opiskelupaikat. Olisi mielenkiintoista tietää millainen ikäjakauma yliopistossa ja amk:ssa opiskelee.
Avoimessa opiskelevat vievät nuorten opiskelupaikat? Millä perustella? Harvoin avoimen kurssit ovat niin täynnä että sinne ei mahtuisi niitä nuoria.
Opiskeleminen on hyväksi aivoille, se on tärkeä pointti kun muistisairaudet ovat lähestulkoon kansantauteja. Veikkaan sitä paitsi, että avoimen kurssien ikäjakauma viettää nuorempaan kuin kansalaisopiston kurssien, niitähän järjestetään ihan erikseen vain eläkeläisille. Ovatko nekin nuorilta pois?
En tosiaan tiedä. Aion opiskella vielä toisen tutkinnon ja uskon että sen rahoittaminen on helpompaa kuin ekan.