Lue keskustelun säännöt.
Jos sairastun elämäni aikana syöpään kieltäydyn kaikista hoidoista
21.04.2024 |
Saadessa syövän en ota minkäänlaista hoitoa vastaan. Kieltäydyn kaikista hoidoista. Olen päälle 50 ja tiedän että elämä rajallinen. Elän mielummin vähän lyhyemmän ja mielekkään elämän kuin riuhtaisin jossain sairaalassa tai hoitokodissa letkuissa ja kipupumpun kanssa. Rankat syöpähoidot lisäksi jättävät jäljen kehoon.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Naishoitajat varastaisivat sun kipulääkkeet ja nauttisivat katsoessaan sun kärsimystä siellä sairaalassa.
Teit oikean valinnan.
Se oli hauskaa kun se yks hoitajatar jäi kiinni kuolevan lapsen kipulääkkeiden varastamisesta.
Vain nainen nukkuu yönsä hyvin tuollaisen tehtyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se oma valintasi. Typerä sellainen.
Mulla todettiin syöpä ensimmäisen kerran 20-vuotiaana ja toisen kerran 25-vuotiaana. En todellakaan kieltäytynyt hoidoista. Nyt olen 44-vuotias ja saanut kokea paljon hyviä asioita elämässä kiitos syöpähoitojen. Toki hoidoista seurannut terveydellisiä haittoja, mutta olen saanut kuitenkin elää.
Vierailija kirjoitti:
Se on sun oikeutesi. Kivunhoidosta en kuitenkaan ikinä kieltäytyisi, vaan pyytäisin saada tavata tuossa tilanteessa palliatiiviseen hoitoon erikoistuneen lääkärin. Jos kipuun kuolisi, niin syöpäkipu on varmaan juuri sellaista. Aika monet joutuu loppuvaiheessa nukuttamaan, koska kivut on niin valtavat.
- sairaanhoitaja
Taidat nauttia kun varastat syöpään kuolevalta lapselta sen kipulääkkeet.
tunnen syöpäpötilaita.moni parantunut kun heti alettu hoitaa. myös kuolema on kivuton hyvällä hoidolla.tunnen tyypin joka kieltäytyi hoidosta. kuoli nopeasti, mutta hirveät kivut.ei olisi tarvinnut kärsiä,olisi saanut kipuhoitoa jos olisi suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
Sekin selviää vasta kun tilanne on päällä. Sitä paitsi siinä tulee sivullisia uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naishoitajat varastaisivat sun kipulääkkeet ja nauttisivat katsoessaan sun kärsimystä siellä sairaalassa.
Teit oikean valinnan.
Se oli hauskaa kun se yks hoitajatar jäi kiinni kuolevan lapsen kipulääkkeiden varastamisesta.
Vain nainen nukkuu yönsä hyvin tuollaisen tehtyään.
Voi luoja. Mä olen nainen ja hoitaja enkä todellakaan tekisi koskaan noin! Mua niin ottaa päähän tuollaiset typerät yleistykset. Yhtälailla miehistä löytyy sekopäitä joilla ei ole lainkaan omaatuntoa enkä silti yleistä kaikkien miesten olevan sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
höpö höpö. Omat ongelmat ehkä vaikka joskus käy niinkin huono tuuri että jää henkiin ja täysin muiden armoille ja koko loppuelämäksi sänkyyn ja kaikenmaailmanletkuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmää, jotkut syövät saadaan hoidettua pelkällä leikkauksella, esimerkiksi eturauhassyöpä, joka ei ole levinnyt.
Eihän noita edes seulota saatika hoideta. Miesten juttuja.
Luepas ensin seulonnan vaikuttavuudesta ja kommentoi sitten uudestaan.
Nehän kertoo just mitä käsketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
Ei vaan eutanasian laillistaminen,sitäpaitsi se tekee hyvin pahaa sen junan kuljettajan psyykkeelle jos joku hyppää junan eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidosta on oikeus kieltäytyä, toki sitä kannataa harkita syvästi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
höpö höpö. Omat ongelmat ehkä vaikka joskus käy niinkin huono tuuri että jää henkiin ja täysin muiden armoille ja koko loppuelämäksi sänkyyn ja kaikenmaailmanletkuihin.
Elvytyskielto.
Ja tuossa on monta pikkuasemaa jossa tampereen juna menee 180km/h ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
Sekin selviää vasta kun tilanne on päällä. Sitä paitsi siinä tulee sivullisia uhreja.
Ei siinä mitän sivullisia uhreja tule. Miehen henki on halpa.
Vierailija kirjoitti:
Näin teki Steve Jobs.
Mutta vain ensimmäisen vuoden diagnoosin jälkeen. Myöhemmin kyllä hoidot kelpasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama en ota mitään hoitoja.
Miksi sitä yrittää elää koska kukaan ei pidä minusta.
T: kiltti kunnollinen mies
Vierailija kirjoitti:
Minä, 59-vuotias, olen aivan yksin ja elän tukien varassa. Minulla ei ole varaa käydä lääkärillä (en pysty kävelemään, eikä raha riitä taksiin), joten jos jokin vakava sairaus tulee ilmi, alkaa olla aika myöhäistä. En ryhdy esimerkiksi hoitamaan kivuliaita leikkaushaavoja ja vastaavaa näissä oloissa. Kun on aika lähteä, minä lähden vastaanpanematta.
No tee sitten niin. Kela kyllä maksaisi laskusi mutta kun et halua.
Äidilläni oli syöpä, yhden yön joutui olemaan sairaalassa, kun leikkauksesta eivät päästäneet yksin kotiin. Muuten sädehoito annettiin ihan virka-ajalla ja siitä suoraan kotiin. On elänyt sen jälkeen yli 20 vuotta terveenä
Kyllä on tyhmä aloitus. Itse miltei kuolin 49-vuotiaana harvinaiseen syöpään ennen kuin se löytyi. Pelkkä leikkaus riitti hoidoksi ja kuntouduin täysin terveeksi kahdessa vuodessa. Ei lähtenyt hiukset tai mitään muutakaan, eikä kukaan huomaa, mitä olen kokenut. Mutta miten vaan, täytyy ilmeisesti ymmärtää, että paljon on ymmärtämättömyyttä ympärillämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta hoidosta voi sanoa kieltäytyvänsä siinä vaiheessa, kun ei ole sairas eikä etenkään kipuja. Todellisuus selviää vasta kun tilanne on päällä.
Junarata ratkaisee monta ongelmaa
höpö höpö. Omat ongelmat ehkä vaikka joskus käy niinkin huono tuuri että jää henkiin ja täysin muiden armoille ja koko loppuelämäksi sänkyyn ja kaikenmaailmanletkuihin.
Elvytyskielto.
Ja tuossa on monta pikkuasemaa jossa tampereen juna menee 180km/h ohi
Ei kaikilta lähde edes taju junan alle jäädessä, eikä sillä elvytyskiellolla ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun sua tullaan auttamaan.
Samat ajatukset perussairaana kolmikymppisenä.
Kun olen terveiden kanssa puhunut aiheesta, vastaus on yleensä, että eihän se haittaa, jos jää jokin vaiva hoitojen jälkeen. En perussairaana pysty allekirjoittamaan tuota. Sairastuessani aikoinaan ajattelin, että mitäpä tässä, ottaa lääkkeet ja elämä jatkuu ja asiaan sopeutuu, ja niin tapahtuikin joksikin aikaa. Sittemmin on alkanut hiipiä totaalinen kyllästyminen vaivoihin ja on iskenyt se, miten paljon tämä vaikuttaa elämänlaatuun.
Tätini sairastui rintasyöpään 52 vuotiaana. Mä olen nyt 52 vuotias ja tuota olen paljon miettinyt. Tädiltä leikattiin toinen rinta pois ja paljon imusolmukkeita. Kävi hoidoissa ja tukka lähti. Hän olin rainainen ja sairas noin puoli vuotta kaikkiaan ja sitten se elämä alkoi jälleen voittamaan.
Vajaassa vuodessa hän oli entisensä. toki kädessä oli se "sukka" imusolmukkeiden poiston takia, mutta sairautta muuten huomannut.
Nyt on 20 vuotta elänyt aivan täyttä onnellisesta elämää. Olemma saaneet pitää hänet luonamme. Olisi aivan hullua ajatella, että hän olisi silloin heittänyt kaiken menemään ja tuumannut, että tämä oli tässä, en mene hoitoihin.
Meidän lapset ehtivät tutustua häneen. On hyvä aikuiskaveri myös heille, kuten itsellekin on ollut. Todella läheinen.