En voi sietää puolisoni hemmoteltua lasta
Mitä pitäisi tehdä? Rakastan miestäni valtavasti ja tahdon viettää loppuelämäni hänen kanssaan, en vaan voi sille mitään etten kestä hänen vapaasti kasvatettuaan hemmoteltua lasta.
Olemme olleet uusperhe 3vuotta, minulla on 2 lasta ja miehelläni 1. Kaikki ovat kouluikäisiä. Lapseni ovat meillä 3vkl/kk mutta puolisoni lapsi käy meillä epäsäännöllisesti, viettää kuitenkin valtaosan ajasta meillä vaikka puolisoni on etävanhempi.
Se miksi suutun pienen ihmisen käytöksestä sekä myös mieheni kyvyttömyydestä puuttua asiaan on se kun meillä on arki ihan sekaisin kun lapsi on meillä, meidän täytyy tehdä kaikki hänen tahdon mukaan. Lapselle on laitettu tänne mukava sänky ja huone kauniisti missä voisi nukkua lasteni kanssa mutta minut häädetään pois aina sängystäni kun haluaa nukkua aina isänsä vieressä, kyseessä on kuitenkin jo 8v lapsi. Lisäksi hän määrää mitä syö ja isä tottelee, monesti tilaa lapselle ruokaa tai ostaa kaupasta herkkuja kun minin tekemä ruoka ei maistu ja äitikin aina ostaa roskaruokaa kun eihän lapsen tarvitse sellaista ruokaa syödä mistä ei tykkää. Hän pelaa päivät pitkät ollessaan meillä ja katsoo väkivaltaisia videoita, iltaisin lapsi käyttäytyy levottomasti tämän vuoksi mutta isä ei puutu siihenkään. Syö aina olohuoneessa, astiat ja roskat jätetään tasan siihen mihin haluaa. Vaatteet mytätään ja heitetään joka paikkaan. Hän haistattelee ja haukkuu meitä molempia. Hänellä ei ole ikäisiään kavereita vaan hengailee kaiken vapaajan isänsä kanssa koska tämä tekee niinkuin haluaa. Lasteni ollessa täällä määräilee ja haukkuu myös minun lapsiani, jos he eivät tottelee tai lapsi on tylsistynyt saattaa Hän tukistaa tai lyödä lapsiani, jos komennan nauraaa vain ja haukkuu eikä mies edelleenkään puutu tähän. Vanhemmat palvovat lasta, heidän mielestään Hän on täydellinen ja parempi kuin muut. Itse olen vahvasti sitä mieltä että voiko 8v olla jokin mielenterveyshäiriö eihän tuo voi olla normaalia käytöstä? Hän ei tunne yhtään empatiaa muita kohtaan vaan kaikki pyörii hänen ympärillään. Saa aina mitä haluaa ja mies on taloudellisesti vaikeuksissakin tämän takia kun ostaa kaiken mitä lapsi päähänsä saa, itse olen sanonut etten ala moista rahoittamaan. Lapsi ei myöskään koskaan kiitä vaan aina pitää olla lisää tai kuuluu Ai tämmöstä vaan. Hän on todella ilkeä lapsiani ja meitä kohtaan enkä siedä sitä. Minulla ei ole omassa kodissani tilaa sillä lapsi valtaa koko talon ollessaan täällä. Joskus on tehnyt tahallaan niinkin että kun olen makuuhuoneeseen mennyt päiväunille on tulkut komentamaan että pois siitä se on minun ja isän sänky. Jaksaa myös toitottaa että tämä on hänen ja isän koti ja kaikki tavarat on heidän vaikka omistan puolet. Eikä minun mielestä 8v tarvitse enää 24/7 aikuista viihdyttämään ja keksimään tekemistä, silloinkin kun katsoo videoita tai pelaa siinä täytyisi jonkun olla kokoajan vieressä seuraaamassa ja kehumassa. Eihän tämä lapsen vika ole vaan täysin vanhempien kun eivät kasvata lasta rakkaudella ja rajoilla. Mitä minä voin tehdä? Mies ei kuuntele tai suuttuu jos otan puheeksi että lapsen tulevaisuus on pilalla jos tilannetta ei korjaa nyt. Muutanko pois vaikka rakastan miestäni vai toivonko että lapsi muuttuu iän myötä/ tai muuttaa pois? (Ellei se vielä 20v tahdo nukkua joka yö isänsä vieressä)
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
"Lasteni ollessa täällä määräilee ja haukkuu myös minun lapsiani, jos he eivät tottelee tai lapsi on tylsistynyt saattaa Hän tukistaa tai lyödä lapsiani, jos komennan nauraaa vain ja haukkuu eikä mies edelleenkään puutu tähän. "
Luin tuohon saakka, ja totean että itse olisin jo lapsineni muuttanut pois.
Ap antaa kohdella omia lapsiaan väkivaltaisesti, en ymmärrä koko kuviota. Ihan sairasta.
Tuo perhetilannehan ei tuosta tule paranemaan, päinvastoin.
Sinä et opi pitämään lapsesta eikä lapsi sinusta. Odotahan, kun tulee murrosikä...
Mies ei muuta käytöstään kun ei tähänkään asti ole sitä tehnyt.
Itse en tuhlaisi elämääni moiseen. Enkä tuhlannutkaan vaan lähdin.
Kuri lapselle. Vakava keskustelu miehen kanssa lapsen käytöksestä. Väkivaltaiset videot ja pelit heti pois.
Asiathan paranee valittamalla. Eikö vaan ? Elämä on aina valintoja. Jos ei ole hyvä olla niin kai sitä pitää tehdä asialle jotain.
Suomi on täynnä näitä eronneita karanneita vanhempia joiden kakarat oireilee kuka mitenkin. Leikitään sitten uusioperhettä jossa kellään ei mene hyvin.
Eri osoitteisiin heti ja nyt, niin minä tekisin. Selkeet säännöt miten sitten toimitaan ja jos sopua ei synny sittenkään niin kukin asuu erillään tahollaan.
Pakko olla trolli. Jos ei, niin en voisi katsella noin kyvytöntä miestä, siis muka ettei puutu vaikka lapsensa lyö muita ja haistattelee teille...
Joo mut en usko että on totta.
Noin vässykkää miestä en katselisi hetkeäkään. Etkö muka saa parempaa? Ole mieluummin ilman mistä.
Lapsi tarvitsee neuroleptejä ja ADHD lääkkeitä.
Se sun mies tässä on se ongelma: sä ja sun lapset on hälle yks p*skan hailee, ette ole minkään arvoisia. Ehkä on passiivis-agressiivinen ja tykkää kun oma lapsensa kohtelee sun lapsia kaltoin.
8-vuotias on pieni lapsi. Jos te 3-4? (biovanhemmat ja uudet puolisot) aikuista ette kykene häntä kasvattamaan nyt, miltä arvelet tilanteen näyttävän esimerkiksi viiden vuoden kuluttua, kun teillä on siellä kotona sinua isompi ja vahvempi teini, joka on tottunut käyttämään väkivaltaa kotona heikompiinsa? Siinä vaiheessa alkaa saamaton isäkin ottamaan pojalta turpaan.
Muuttaisin erilleen. Tapaatte kun olette lapsettomia tai kun viette lapsia porukalla vaikka huvipuistoon/pulkkamäkeen/luontoretkelle jne
Uusperheet harvemmin toimii ellei _kaikki_ vanhemmat ole samalla sivulla kasvatusasioissa. Tässä selkeästi isä kipuilee eron aiheuttamaa kurjuutta lapselleen ja hemmottelee tätä. Sinä taas vaikka kuinka esittäisit kivaa äitipuolta, et sellainen ole. Olet ehkä myös mustasukkainen lapsen saamasta huomiosta vaikket tätä niin tiedostaisikaan.
Lapsi aistii kyllä sen että hänestä ei pidetä ja oireilee varmasti siksikin. Kauanko aiemmista eroista on muuten aikaa? Lapsi ehti tottua että saa jakamattoman huomion isiltä ja nyt sinä kakaroinesi olet jakamassa sitä huomiota.
Älkää nyt ainakaan ankkurilasta tehkö. Omille lapsille selittäisin että sääntöjä ja kasvatustapoja on erilaisia. Perustele säännöt lapsillenne bioisän kanssa.
Miksi omat lapsesi ovat sinulla vain 3vkl/ kk?
Jotkut naiset uhraavat lapsensa, kunhan vain saavat munaa.
Juurisyy ei tosiaan ole lapsi. Antaisitko sinä lastesi kohdella miestäsi noin? Niinpä, miehesi antaa.
Avaudut nyt ihan väärässä paikassa. Kipuilet itseksesi ja laitat tänne viestin, mutta miehellesi et ole puhunut mitään. Outoa.
Se on aivan se ja sama, miten paljon miestäsi rakastat. Lapset tulevat aina ensin, heidän hyvinvointinsa on vanhempien vastuulla. Ja tätä vastuuta sinä et nyt kanna omien lastesi osalta. Sinun lastesi ei kuulu joutua asumaan tuollaisessa taloudessa tuollaisen lapsen kanssa. Sinun on tehtävä ratkaisu omien lastesi edun mukaisesti ja muutettava heidän kanssaan omaan asuntoon. Tätä asiaa ei pitäisi edes pohtia, saati että olet antanut tilanteen jatkua näin pitkään.
Mitä! Et ole suoraan puhunut miehelle tästä? Ei voi olla kovin terve suhde teilläkään, jos noin isosta ongelmasta et voi keskustella miehen kanssa. Tiukka palaverin paikka ihan ensiksi miehen kanssa ja katsot saatko ymmärrystä ja muuttuuko tilanne. Jotkut vanhemmat ovat täysin sokeita omien lastensa määräysvallalle ja ruokkivat sitä omalla käytöksellään. Jos jatkuisi noin, en näkisi muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa pois. En uhraisi omaa enkä lasteni elämää. Ystäväpiirissäni oli vastaava tapaus, missä uusperheen kotiin muuttaneen pilalle hemmotellun lapsen takia lopulta joutuivat eroamaan, kun yhteistä säveltä ja rajoja ei löytynyt ja muut perheen lapset kärsivät tilanteesta niin, että tarvittiin jo ammattiapua.
Ei se varmaan siitä lapsestakaan tunnu kivalta, jos rakas isä on muuttanut yhteen jonkun toisen naisen kanssa, jolla on omat lapset. Kuvitelkaa itsenne siihen tilanteeseen lapsena.
Mutta joo, suosittelen samaa kuin muutkin. Muuttakaa erillenne.
Järkyttävä aloitus. Eli et siis kestäsi miehesi käytöstä, kun hän sallii kaiken tuon. Sen sijaan, että tarkastelisit tilannetta sellaisena, kun se todellisuudessa on, niin kohdistat negatiiviset tunteesi viattomaan kohteeseen eli lapseen. Todellinen ongelma on sinun ja kumppanisi välillä. Pelkäätkö hylkäämistä ja siksi et voi nostaa kissaa pöydälle?
Vierailija kirjoitti:
Noin vässykkää miestä en katselisi hetkeäkään. Etkö muka saa parempaa? Ole mieluummin ilman mistä.
Mutta jos sillä on ISO se, niin eihän se voi sitä jättää, hah hah!
Se lapsihan on juuri sellainen, millaiseksi olette hänet kasvattaneet.
Et voi rakastaa miestäsi kun siedät tuollaista etkä edes puhu siitä suoraan vaan valitat täällä vauvapalstalla.