En voi sietää puolisoni hemmoteltua lasta
Mitä pitäisi tehdä? Rakastan miestäni valtavasti ja tahdon viettää loppuelämäni hänen kanssaan, en vaan voi sille mitään etten kestä hänen vapaasti kasvatettuaan hemmoteltua lasta.
Olemme olleet uusperhe 3vuotta, minulla on 2 lasta ja miehelläni 1. Kaikki ovat kouluikäisiä. Lapseni ovat meillä 3vkl/kk mutta puolisoni lapsi käy meillä epäsäännöllisesti, viettää kuitenkin valtaosan ajasta meillä vaikka puolisoni on etävanhempi.
Se miksi suutun pienen ihmisen käytöksestä sekä myös mieheni kyvyttömyydestä puuttua asiaan on se kun meillä on arki ihan sekaisin kun lapsi on meillä, meidän täytyy tehdä kaikki hänen tahdon mukaan. Lapselle on laitettu tänne mukava sänky ja huone kauniisti missä voisi nukkua lasteni kanssa mutta minut häädetään pois aina sängystäni kun haluaa nukkua aina isänsä vieressä, kyseessä on kuitenkin jo 8v lapsi. Lisäksi hän määrää mitä syö ja isä tottelee, monesti tilaa lapselle ruokaa tai ostaa kaupasta herkkuja kun minin tekemä ruoka ei maistu ja äitikin aina ostaa roskaruokaa kun eihän lapsen tarvitse sellaista ruokaa syödä mistä ei tykkää. Hän pelaa päivät pitkät ollessaan meillä ja katsoo väkivaltaisia videoita, iltaisin lapsi käyttäytyy levottomasti tämän vuoksi mutta isä ei puutu siihenkään. Syö aina olohuoneessa, astiat ja roskat jätetään tasan siihen mihin haluaa. Vaatteet mytätään ja heitetään joka paikkaan. Hän haistattelee ja haukkuu meitä molempia. Hänellä ei ole ikäisiään kavereita vaan hengailee kaiken vapaajan isänsä kanssa koska tämä tekee niinkuin haluaa. Lasteni ollessa täällä määräilee ja haukkuu myös minun lapsiani, jos he eivät tottelee tai lapsi on tylsistynyt saattaa Hän tukistaa tai lyödä lapsiani, jos komennan nauraaa vain ja haukkuu eikä mies edelleenkään puutu tähän. Vanhemmat palvovat lasta, heidän mielestään Hän on täydellinen ja parempi kuin muut. Itse olen vahvasti sitä mieltä että voiko 8v olla jokin mielenterveyshäiriö eihän tuo voi olla normaalia käytöstä? Hän ei tunne yhtään empatiaa muita kohtaan vaan kaikki pyörii hänen ympärillään. Saa aina mitä haluaa ja mies on taloudellisesti vaikeuksissakin tämän takia kun ostaa kaiken mitä lapsi päähänsä saa, itse olen sanonut etten ala moista rahoittamaan. Lapsi ei myöskään koskaan kiitä vaan aina pitää olla lisää tai kuuluu Ai tämmöstä vaan. Hän on todella ilkeä lapsiani ja meitä kohtaan enkä siedä sitä. Minulla ei ole omassa kodissani tilaa sillä lapsi valtaa koko talon ollessaan täällä. Joskus on tehnyt tahallaan niinkin että kun olen makuuhuoneeseen mennyt päiväunille on tulkut komentamaan että pois siitä se on minun ja isän sänky. Jaksaa myös toitottaa että tämä on hänen ja isän koti ja kaikki tavarat on heidän vaikka omistan puolet. Eikä minun mielestä 8v tarvitse enää 24/7 aikuista viihdyttämään ja keksimään tekemistä, silloinkin kun katsoo videoita tai pelaa siinä täytyisi jonkun olla kokoajan vieressä seuraaamassa ja kehumassa. Eihän tämä lapsen vika ole vaan täysin vanhempien kun eivät kasvata lasta rakkaudella ja rajoilla. Mitä minä voin tehdä? Mies ei kuuntele tai suuttuu jos otan puheeksi että lapsen tulevaisuus on pilalla jos tilannetta ei korjaa nyt. Muutanko pois vaikka rakastan miestäni vai toivonko että lapsi muuttuu iän myötä/ tai muuttaa pois? (Ellei se vielä 20v tahdo nukkua joka yö isänsä vieressä)
Kommentit (101)
Mitäpä jos lastesi tullessa viikonlopuksi ohjeistaisit miestäsi poistumaan parivuoteestanne, jotta lapset saavat nukkua vieressäsi. Tokihan hän ymmärtää, että laitat lastesi tarpeet kaiken muun edelle!
Kiitos paljon vastauksista. Tiedän ettei vika ole lapsessa vaan vanhemmissa. Esikoulussa oli tullut palautetta että lapsella saattaa olla jotain nepsy taipumusta ja olen näitä piirteitä myös itse huomannut. Isä ei näitä näe ja sanoo ettei lapsessa ole mitään vikaa, eihän se tarkoita että on vikaa jos on esim adhd. Pahinta on että mies on aivan ihana ollessamme kahden mutta puolustaa lapsensa myös aggressiivista käytöstä toteamalla pojat on poikia, anna kun lapset leikkii. Siis jos minun lapsi itkee ja toinen lyö ja nauraa se on leikkimistä? Toki lopettaa heti kun minä puutun mutta ei se minun tehtäväni ole aina/ pelkästään komentaa ja asettaa rajoja.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista. Tiedän ettei vika ole lapsessa vaan vanhemmissa. Esikoulussa oli tullut palautetta että lapsella saattaa olla jotain nepsy taipumusta ja olen näitä piirteitä myös itse huomannut. Isä ei näitä näe ja sanoo ettei lapsessa ole mitään vikaa, eihän se tarkoita että on vikaa jos on esim adhd. Pahinta on että mies on aivan ihana ollessamme kahden mutta puolustaa lapsensa myös aggressiivista käytöstä toteamalla pojat on poikia, anna kun lapset leikkii. Siis jos minun lapsi itkee ja toinen lyö ja nauraa se on leikkimistä? Toki lopettaa heti kun minä puutun mutta ei se minun tehtäväni ole aina/ pelkästään komentaa ja asettaa rajoja.
AP
Kai tajuat, että henkilö, jonka käytökseen tai toimintaan voit eniten vaikuttaa olet sinä itse. Nyt sinä olet osa ongelmaa mahdollistamalla tämän kuvion.
Sinun kodissasi sinun tehtäväsi nimenomaan on asettaa rajat, joita kaikki noudattavat, ja vaatia, että myös mies valvoo rajojen noudattamista. Jos mies ei siihen kykene, sinuna harkitsisin todella poismuuttoa. Voittehan pitää parisuhteen vaikkette asukaan yhdessä. Ja miehelle voi rehellisesti sanoa, ettei yhteisasumisesta tule mitään, koska et koe lastesi olevan turvassa, koska mies ei kykene pitämään asetetuista rajoista kiinni.
Minun avomieheni lapsi oli tuommoinen, se meni jotenkuten kun seurustelimme, minun ei poikiaan tarvinnut sietää kuin silloin tällöin hetki, olin miehelle niin tärkeä, että kaikki viikonloput hän oli varannut täysin minulle. Miehen pyynnöstä, kun olisin halunnut lopettaa suhteen koska en tykännyt kulkemisesta, hän muutti kotiini asumaan, hän aina kohteli jo aikuisia lapsiani erittäin hyvin. Ongelma oli hänen toinen poikansa, joka oli sietämätön itsekeskeinen ääliö. Kaksi poikien viikonloppuvierailua katsoin sitä öykkäröintiä, sitten heitin ukon romuineen ulos. Minun koti, minun säännöt.
mikään mahti maailmassa ei saisi minua sietämään tuommoista, olet ap ææliö tai tämä on provo.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kodissasi sinun tehtäväsi nimenomaan on asettaa rajat, joita kaikki noudattavat, ja vaatia, että myös mies valvoo rajojen noudattamista. Jos mies ei siihen kykene, sinuna harkitsisin todella poismuuttoa. Voittehan pitää parisuhteen vaikkette asukaan yhdessä. Ja miehelle voi rehellisesti sanoa, ettei yhteisasumisesta tule mitään, koska et koe lastesi olevan turvassa, koska mies ei kykene pitämään asetetuista rajoista kiinni.
Juuri näin. Ap kuulostaa läheisriippuvaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi aistii ettei hänestä pidetä ja oireilee sitä. Olisitte molemmat pysyneet suhteissa, joissa lapset teitte, ja keskittyneet heidän kasvattamiseensa omien mielihalujenne sijaan, niin näitä ongelmia ei nyt olisi.
Mikään ei viittaa siihen, että tuo lapsi vaistoaisi sen, että hänestä ei pidetä. Päinvastoin hän vaikuttaa ap:n kuvauksen perusteella olevan täysin sokea sille. Autismin kirjoa?
🇺🇦🇮🇱
Kuulostaa tyypillisestä vapaan kasvatuksen hedelmältä. Onnea vaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon vastauksista. Tiedän ettei vika ole lapsessa vaan vanhemmissa. Esikoulussa oli tullut palautetta että lapsella saattaa olla jotain nepsy taipumusta ja olen näitä piirteitä myös itse huomannut. Isä ei näitä näe ja sanoo ettei lapsessa ole mitään vikaa, eihän se tarkoita että on vikaa jos on esim adhd. Pahinta on että mies on aivan ihana ollessamme kahden mutta puolustaa lapsensa myös aggressiivista käytöstä toteamalla pojat on poikia, anna kun lapset leikkii. Siis jos minun lapsi itkee ja toinen lyö ja nauraa se on leikkimistä? Toki lopettaa heti kun minä puutun mutta ei se minun tehtäväni ole aina/ pelkästään komentaa ja asettaa rajoja.
AP
Hei ap, jaksuja Sulle! Mää en ikinä venyisi tuollaiseen, oon huono. Muista kuitenkin että Sun omien lastesi tulisi olla etusijalla, vaikka sitten menettäisitkin miehen.
Ja en haluaisi vain pakata tavaroita ja lähteä sillä se ei poista kuitenkaan ongelmaa. Miten voisin nukkua yöni hyvin kun tietäisin että vanhemmat pilaavat lapsen tulevaisuuden? Lapsella itsessään ei ole vikaa vaan siinä että hänen käytöksensä hyväksytään. Olen myös epäillyt kun vuorovaikutusvaidoissa ja kehityksessä on viivettä voisiko kyseessä olla Asperger tai muu neuropsykologinen. Kun esikoulussa ja koulussakin on huomattu että lapsen kehityksessä on vikaa tai kotioloissa silti äiti ja isä ovat täysin sokeita tälle. Tosin luulen ettei äiti tiedä kuinka isä toimii täällä lapsen ollessa. Äidistä olen saanut sellaisen kuvan että hän asettaa kuitenkin rajoja lapselle.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tuo perhetilannehan ei tuosta tule paranemaan, päinvastoin.
Sinä et opi pitämään lapsesta eikä lapsi sinusta. Odotahan, kun tulee murrosikä...
Mies ei muuta käytöstään kun ei tähänkään asti ole sitä tehnyt.
Itse en tuhlaisi elämääni moiseen. Enkä tuhlannutkaan vaan lähdin.
Luulen, että aloittaja ei oikein halua/uskalla sanoa näistä miehelleen koska mies ei kestä yhtään kritiikkiä/kritiikiksi ottamaansa puhetta lapsestaan. Mies suuttuu tai alkaa syyllistää aloittajaa tai molempia. Hän ei näe tai ei halua nähdä todellisuutta lapsen käytöksestä. Myös hän ottaa itseensä kun kritisoit häntä ja exäänsä huonosta kasvatuksesta tai kasvatuksen puutteesta. Vaikka asiat ovat ihan tosia niin niistä ei saa puhua. Vaikka yrittää kuinka hienovaraisesti tai perustelee hyvin.
Tiedän tunteen, koska olen ollut aloittajan kaltaisessa tikanteessa. Myös minut karkoitettiin omasta sängystäni. En nyt jälkikäteen tajua miten sen annoin tapahtua. Mutta silloin se vain meni niin. Kun olin niin rakastunut mieheen. Ymmärrän tässä aloittajaa, mutta en suosittele tähän suostumista. Meillä ei ollut kyllä silloin muita lapsia kotona, omani olivat jo isoja.
Ikävä kyllä tilanne tuskin muuttuu. Älä anna mennä liian pitkälle, varsinkin kun sinulla on lapsia. Joudut kävelemään munankuorilla kotonasi ja nielemään paljon. Patoat asioita. Se joko johtaa riitoihin tai alistumiseen ja suhteen vääristymiseen. Yleensä tämäntyyppiset eroisät potevat vahvaa syyllisyyttä, exä lyö pökköä pesään ja jo ydinperheessä on kasvatus mennyt poskelleen. Syystä tai toisesta lapsen on annettu olla pomona.
Vierailija kirjoitti:
Ja en haluaisi vain pakata tavaroita ja lähteä sillä se ei poista kuitenkaan ongelmaa. Miten voisin nukkua yöni hyvin kun tietäisin että vanhemmat pilaavat lapsen tulevaisuuden? Lapsella itsessään ei ole vikaa vaan siinä että hänen käytöksensä hyväksytään. Olen myös epäillyt kun vuorovaikutusvaidoissa ja kehityksessä on viivettä voisiko kyseessä olla Asperger tai muu neuropsykologinen. Kun esikoulussa ja koulussakin on huomattu että lapsen kehityksessä on vikaa tai kotioloissa silti äiti ja isä ovat täysin sokeita tälle. Tosin luulen ettei äiti tiedä kuinka isä toimii täällä lapsen ollessa. Äidistä olen saanut sellaisen kuvan että hän asettaa kuitenkin rajoja lapselle.
AP
Auttaako lasta jotenkin, että sinä sopeudut osaksi tätä kuviota ja tuot omat lapsesi siitä myös kärsimään?
Jos et kerran saa edes puhuttua asiasta miehelle, saati sitten muutettua "kasvatusmetodejaan", mikä se hyöty läsnäolostasi on?
Siksi kysyn apua että miten asian voisi ottaa puheeksi tai voinko olla niin "ilkeä" ja radikaali että teen lapsesta nimettömän lasun jos sitten vanhemmat heräisivät? Olen koittanut hienopuheisesti asiasta mainita ja sanonut että olen huolissani lapsesta mutta isä sulkeutuu ja suuttuu saman tien, hän ei halua kuulla mitään mikä on lapseen viittaavaa ja vähänkään negatiivista. Toki hän voi antaa palautetta minun lapsista mutta hänen lapsensa on jotenkin nostettu jalustalle ja pyhäasia.
AP
Laitokseen tai piikille. Joko mies tail lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Siksi kysyn apua että miten asian voisi ottaa puheeksi tai voinko olla niin "ilkeä" ja radikaali että teen lapsesta nimettömän lasun jos sitten vanhemmat heräisivät? Olen koittanut hienopuheisesti asiasta mainita ja sanonut että olen huolissani lapsesta mutta isä sulkeutuu ja suuttuu saman tien, hän ei halua kuulla mitään mikä on lapseen viittaavaa ja vähänkään negatiivista. Toki hän voi antaa palautetta minun lapsista mutta hänen lapsensa on jotenkin nostettu jalustalle ja pyhäasia.
AP
Miksi olet tällaisessa parisuhteessa, jossa ei voi keskustella avoimesti? Mitä rakkautta se sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Siksi kysyn apua että miten asian voisi ottaa puheeksi tai voinko olla niin "ilkeä" ja radikaali että teen lapsesta nimettömän lasun jos sitten vanhemmat heräisivät? Olen koittanut hienopuheisesti asiasta mainita ja sanonut että olen huolissani lapsesta mutta isä sulkeutuu ja suuttuu saman tien, hän ei halua kuulla mitään mikä on lapseen viittaavaa ja vähänkään negatiivista. Toki hän voi antaa palautetta minun lapsista mutta hänen lapsensa on jotenkin nostettu jalustalle ja pyhäasia.
AP
No ei voi olla niin, että yhteisessä kodissa ei saa keskustella siellä asuvien lasten käytöksestä.
Sehän on ihan selvä. Sano tämä selkeästi ja painokkaasti ääneen.
Mitään salalasu-kikkailuja ei tarvita. Se nyt ei ainakaan avoimuutta lisää.
Lasu lapsesta salaa. Ehkä olosuhdeselvitys ja lapsi sitten äidille. Ei tuolla hirviöllä ole mitään asiaa tuhota sun lasten elämää ja arkea! Aivan kamalaa. Sinun pitäisi nyt alkaa näkyvämmin suosimaan omia lapsiasi ja kohdella samalla tavalla kun mies tuota monsteria niin näkisi mitä teille tekee.
Jos miehen kanssa ei voi keskustella asiasta, niin eihän tuo tilanne tuosta mihinkään ratkea. Mies on varmaan ollut itsekin hemmoteltu lapsi ja toteuttaa vain sitä, mihin on tottunut. Lähipiirissäni on vastaavia kuvioita. Usein tällainen mies on narsistiäidin kasvattama ja mieheltä itseltäänkin löytyy narsistisia piirteitä, mutta ne ilmenevät piilevämmin. Aikuisena nämä pariutuvat naisten kanssa, jotka mahdollistavat heidän etuoikeutetun ja röyhkeän käytöksensä. Jos asiasta yrittää sanoa, niin vastassa on passiivista aggressiota . Tie ulos tästä on nähdä oma käytöksensä ja omien haavojensa kohtaaminen. Toista ei voi parantaa, mutta itsensä voi.
Kokeile ensin joitakin rajoja. Aloittaisin omasta sängystäni. Jos lapsi ja isä haluaa nukkua yhdessä, voivat nukkua vaikka patjalla lattialla. Sitten puhuisin miehen kanssa, että samana kotona alla lapsia kohdellaan samalla tavalla. Jos yhdelle ostetaan roskaruokaa, niin kaikille. Vaikka se ei kyllä ole ideaali. Mutta tasa-arvo kaikille lapsille. Kuinka isot on omat lapsesi? Voiko niiden kanssa keskustella kuinka kokevat tilanteen? Mutta asiat pahenee lapsen kasvaessa. Teiniä helposti pitkästyvä tekee vaikka mitä.
Itse yllyttäisin isän etsimään lapselle harrastuksen. Joukkue harrastuksen. Siellä saa rajoja, joutuu elämään joukkueen sääntöjen mukaan. Ja ottaa toisia huomioon.