Viimein annoin periksi ja tunnustin tarvitsevani apua - mutta sitä ei ollutkaan tarjolla
Tunnustin olevani masentunut ja päihdeongelmainen ja tarvitsevani apua. No en saanutkaan sitä. Nyt pitää kusta kuppiin töissä eikä ketään kiinnosta minun ongelmani. Missä se Suuri Muutos jota minulle luvattiin jos tunnustan heikkouteni? En saanut edes sairaslomaa töistä vaan pelkästään jotakin mömmöjä. Muutenkin alkaa tuntua että oli virhe puhua asioista julkisesti. Krapulan jälkimainingeissa ja tunnetiloissani menin sössöttämään. Nyt sitten olen tarkkailussa, mutta kukaan ei halua muuta kuin kusta kuppiin.
Kommentit (35)
Sinänsä saikku ei välttämättä olekaan vastaus mikäli alko on ongelmana. Ainakaan kaikissa tapauksissa
Ruotsin kunkku sanoi dokkarissa hyvin kun haastattelija kysyi miten vaikeuksista kuten isän kuolemasta ym. selvisi. Niin vastasi "det är bara att bita ihop". Sanatarkka käännös: on vain purtava hampaat yhteen eli mennä.eteenpäin. Hyvin sanottu.
Tunnustin ja sain ajan kuluessa kaiken ja boonukset päälle. Miljoona tapaa jne.
Minä hoidin asian yksityisesti. Oli vaikeaa, mutta onnistui. Nyt raittiina 14. vuosi. Ymmärrän ap:n tuskan. Juuri tuon takia hoidin asian itse, mutta täytyy sanoa että olisin tarvinnut tukea. No menihän tuo noinkin. Mutta ymmärrän että kaikilla ei mene. Ja mielestäni työssäkäyvät ja muutkin ansaitsisivat ammattilaisen hyvän avun, jos ovat valmiita jättämään päihteet. Harmi että Suomessa meininki on vanhanaikaista ja leimaavaa.
Minua auttoi kissa pahimman yli. Se kannatteli mua. Kukaan ihminen ei siihen pystynyt. Sen vilpitön rakkaus ja käpertyminen syliin kun oli paha olla. Ikuisesti kiitollinen sulle kisu
Mä menin minnesota-hoitoon, viikko meni odottaessa hoitoon pääsyä.
Työterveydessä on tieto asiasta, ei vaikuta mihinkään, ei mua kytätä.
Julkisessakaan ei ole näkyvissä mun päihdetsusta.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän mahdoit niille sanoa?!
Mäkin olen samoilla ongelmilla ja pyytänyt apua ja sain terapiaa ja lääkkeitä eikä kytätä.
Sitä vähän ihmettelen, kun joskus jouduin tehollekin, kun kännipäissään vedin ne lääkkeet huiviin kerralla.
Siitä ei seurannut mitään ja sain pitää lääkityksetkin kuten ennen 🤔😂
Tämäkin ärsyttää että jokaisen pitäis olla apua hakiessa joku tilanteensa sanoittamisen lyyrinen mestari joka osaa sanoa juuri ne oikeat sanat, oikealla äänenpainoilla ja oikealla hetkellä jotta saisi sitä helkatin apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina huvittanut nämä kultalusikkaperseet, jotka kovasti toivottavat että OTA APU VASTAAN! Mikä saatanan _apu_ ja mistä? Ja jos jotakin yrittää, niin meno on kuten ap kuvailee 🙄
Ja missä on ne ystävät joille voi soittaa keskellä yötä kun on paha mieli. Naistenlehdissä törmää näihin. Kun tosielämässä ketään ei kiinnosta paskaakaan.
Ne ystävät kannattaa löytää aiemmin. Ja niistä kannattaa pitää kiinni. Näitä ystävyyssuhteita kannattaa vaalia kuin, no jotain joka hajoaa helposti.
En kyllä yöllä soittelisi yhdellekään ystävälle, ainakaan useampaa kertaa, mutta alkuillasta tuppaavat kyllä vastaamaan, auttavat taloudellisesti ja muutenkin. Ja tottakai se toimii myös toisinpäin.
päihdeongelmaisilta tuntuu unohtuvan, että olette todella ilkeitä ja käyttäydytte k päisesti humalassa. Sen lisäksi, että muista koskaan mitä on tullut tehtyä.
On läheisiltä todella järkevää vetää raja johonkin. Kohteliaasti sen voi juurikin ilmaista "ei ole aikaa nyt" vaikka oikeasti tekisi mieli toivottaa koko ihminen *ttiin
Vierailija kirjoitti:
Minä en tunnustanut kenellekään, koska tiesin että apua ei saa. Olisi vaan tullut ongelmia töissä ja lasten kanssa. Lopetin omin voimin, ja olen nyt ollut kokonaan päihteetön 16kk.
Kaikki ei tuohon pysty.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina huvittanut nämä kultalusikkaperseet, jotka kovasti toivottavat että OTA APU VASTAAN! Mikä saatanan _apu_ ja mistä? Ja jos jotakin yrittää, niin meno on kuten ap kuvailee 🙄
Olispa ollut oikeanlaista apua tarjolla, kun minä 11-v "kultalusikkaperse" olin vakavasti masentunut. Vaikka masennuslääkkeitä joita sain aikuisena ja joista oli valtava apu. Kuten psykologin kanssa juttelustakin.
Mitenköhän kauan tää Hanna pystyy keksimään sisältöä liittyen juomattomuuteensa? Kauhean raskaan tyylistä elämää hällä, kun pohtii koko ajan jotain. Ja kaikesta tuntuu tekevän numeron. Nyt viimeisimpänä hänen ja miehensä ikäero, mikä ei heidän ikäisenä ole ikäero lainkaan. Mutta sisältöö pitää saada.
Et kai sä siis oikeasti uskonut tuohon, että täällä saa jotain apua, kun sitä tarvitsee?
Voin niin huonosti kun lapsena meillä oli siivouspäivä kerran viikossa ja äiti pakotti siivoamaan huoneeeni nyyhhh 😢.