Hankala ihminen työyhteisössä, miten suhtautua?

Minkä vuoksi sinä, tai koko tiimi, koet/koette, että ette kykene ko. kollegan kanssa lempeään suoruuteen eli jämäkkyyteen? Mikä valta hänellä on?

Varoituksia ja sitten irtisanominen.

Näitä eksyy melkein jokaiseen vähänkään isompaan työyhteisöön ja ainoa fiksu tapa on hommautua heistä eroon. Se, miten siinä onnistuu, on oma taiteenlajinsa. Tytti Yli-Viikari sai tuomiot eikä meinaa enää työllistyä, kun taas Maanmittauslaitoksessa "kiusattu" narsku sai 50K euroa tuomioistuimelta käteen, kun tiristi kyyneltä.

Jos näkee, ettei tyypillä ole mitään empatiakykyä, hän on humaltunut lähinnä omasta täydellisyydestään (vaikka suurimmat saavutuksensa on keksinyt tai ominut toisilta), hän on superaddikti joka ei näe ongelmaa paheissaan ja jopa kerskuu niillä (päihteet, seksi, pelaaminen tms), puhuu toisista paskaa estoitta, valehtee silmää räpäyttämättä sekä yrittää jatkuvasti saada toiset huonoon valoon, niin asia on selvä.

Nämä tyypit ovat niin turmiollisia työyhteisölle, että jos he saavat asemansa turvattua, niin työpaikalla alkaa pyöriä armoton ruletti, kun itseään kunnioittavat ihmiset lähtevät lätkimään ja tilalle otetaan uusia tulijoita, jotka lähtevät koeaikana pois, jos tunnistavat tämän myrkyllisen ihmisen (kiitos päättäjille 6 kk irtisanomisajasta).

Vierailija kirjoitti:

Minkä vuoksi sinä, tai koko tiimi, koet/koette, että ette kykene ko. kollegan kanssa lempeään suoruuteen eli jämäkkyyteen? Mikä valta hänellä on?

Olen ollut suora. Olen huomauttanut hänelle kahdenkesken ja pyytänyt lopettamaan epäasiallisen puheen mua kohtaan. Loppuu hetkeksi vain alkaakseen uudelleen. Esihenkilö on ollut suora, käytös parantuu hetkeksi vain alkaakseen uudelleen. 

ap

Minä pähkäilin vastaavaa tilannetta pitkään. Pyysin lopulta luotettavan kolmannen henkilön mukaan kahdenkeskisiin keskusteluihin, puskuriksi. En enää keskustele vaikean ihmisen kanssa kaksin.

Aika nopeasti alkoi tällä puskurityypillä palaa hermot ja sain seurata tilannetta ulkoapäin. Ei tarvinnut enää epäillä itseäni.

Nyt pidän mahdollisimman vähän kontaktia, ja vain tiimitöissä mukana. Pyydä esimieheltä tällaista järjestelyä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tollasta ainakaan jäisi kattelemaan. Tuollainen ihminen ei koskaan muutu. 

Mulla oli tuollainen kollega edellisessä työssä. Otin häneen etäisyyttä henkisesti ja fyysisesti, kestin työsuhteen loppuun, vaikka pomolta tulikin vittuiluja.

Apua. Meillä oli täsmälleen tällainen mutta kaikkien onneksi jäi eläkkeelle. Oltaisiin kyllä toivottu että esimies olisi puuttunut PALJON tiukemmin. Oli ikävää olla töissä, puhumattakaan siitä että tilanne oli hirveän epäreilu. Mitä hankalampi olet sitä enemmän saat oikeuksia ja vapauksia. Esimies saa korkeampaa palkkaa ja hänen yksinkertaisesti täytyy hoitaa nämä asiat. Se on vaikeaa ja hankalaa mutta kuuluu tehtäviin. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kontrolloivalta kuulostat itsekin. Jospa kaikki vika ei olisikaan siinä toisessa. 

Ihminen voi olla oman arvonsa tunteva ja silti kiva ja empaattinen. Ei tarvitse olla mikään tiskirätti ja hyväksyä huonoa kohtelua. Sehän juuri tuollaiset mahdollistaa.

Etkö voi vain tehdä työsi ja olla välittämättä yhdestä urposta? Niitä nimittäin on joka työyhteisössä yleensä vähintään yksi.

Suosittelen poistumaan hoitoalalta. Siellä noita riittää liiaksi. Miesvoittoisemmat työyhteisöt voivat olla toisella tavalla hankalia, mutta itse ainakin viihdyn paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi vain tehdä työsi ja olla välittämättä yhdestä urposta? Niitä nimittäin on joka työyhteisössä yleensä vähintään yksi.

Muuten tietysti voisi, mutta kun kun sen urpon annetaan valita omat tehtävänsä ja tavat ja työkalutkin, niin se väistämättä vaikuttaa sinun työhösi myös. Ja tässä vaiheessa esimiehen pitäisi puuttua mutta ei uskalla.

Koeta ajatella että hän on lapsi, ei pelaa täydellä aikuisen pakalla. Hyvä kuitenkin, jos esimies vaikuttaa olevan myös kärryillä asiasta. Harmi kyllä, jos sinulla ei ole samassa tilanteessa olevia kollegoita joilta voisit saada vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Koeta ajatella että hän on lapsi, ei pelaa täydellä aikuisen pakalla. Hyvä kuitenkin, jos esimies vaikuttaa olevan myös kärryillä asiasta. Harmi kyllä, jos sinulla ei ole samassa tilanteessa olevia kollegoita joilta voisit saada vertaistukea.

Tällainen onnistuisi jos kyseessä on ns. rivityöntekijä. Meillä kyseessä oli henkilö jolla oli yhteyksiä organisaatiossa ja se ulkopuolella, edusti meitä monessa instanssissa eikä tiedetty yhtään miten. Jälkeenpäin kävi ilmi mitä kaikkea oli puhunut ulkopuolelle. Ei tätä henkilöä ollut heillä syytä epäillä emmekä me tienneet. Aika paljon työtä tehty nyt jälkeenpäin että on saatu selvitettyä sotkuja. Monesti on tullut mietittyä että oliko joku luonnehäiriö vai peräti muistisairaus, niin hulluja juttuja kävi ilmi. 

Kaikkia ei koske yhteiset pelisäännöt. Toisia kyykytetään ja toiset saa perseillä. 

Joko ap sai hankalan tyypin kuriin?

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen poistumaan hoitoalalta. Siellä noita riittää liiaksi. Miesvoittoisemmat työyhteisöt voivat olla toisella tavalla hankalia, mutta itse ainakin viihdyn paremmin.

Tämä tilanne ei ole hoitoalalla, mutta kuntasektorilla kylläkin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen tapaus löytyy lähes jokaisesta työyhteisöstä. Esimiehet eivät yleensä puutu siihen mitenkään, koska tuollaiset työntekijät onnistuvat usein puhumaan kaiken parhain päin esimiehelle.

eipä noissa paljon esimiehen puheet auta, jos/kun ihminen ei näe itsessään mitään vikaa. Parhaalla tsägällä kävellään työterveyshuoltoon hakemaan saikkua ja sen jälkeen valitetaan kaikille, miten on joutunut kiusatuksi. Eli tämä on melko usein kivaa tasapainoa mitä kannattaa sanoa ja mitä ei, ettei homma karkaa vielä pahemmaksi kaikkien kannalta. Hankala luonne kun ei ole mikään "rankaisu"peruste.

Työpaikkakiusaaminen on hyvä asia. Kun voi sitten syyttää kiusattua kaikesta. 

Vaikea asia. Omassa työpaikassani on tilanne, että lähiesihenkilö ja osaston johtaja ovat kavereita. Lähiesihenkilön epäasialliseen tyrannijohtamiseen ei voi puuttua, koska henkilö, jolle hänen toiminnastaan voisi valittaa, on hänen kaverinsa. Pyörittävät paikkaa miten haluavat. Jäykkä julkisen sektorin työpaikka, joten ei heitä erottaakaan voi.

Tuo käytös on periaatteeessa ainoa toimiva malli nykyään että omat oikeudet ei heikkene. Pakko olla tyly ja itsekäs.

Kauheesti ei kannata kaveerata tai myöskään miellyttää työnantajia. Kova kovaa vastaan vain, muuten ette jaksa pitkään tehdä töitä. Hän tekee tavallaan sen mitä työelämä pakottaa tekemään. Hän on selviytyjä.

Mitään muita keinoja ei ole ellei halua heikentää omaa tasoaan ja antaa muille. Tähän on tultu.