Suomen tasavallan presidentti kolkuttaa oveesi. Mitä teet?

Laittaisin oven nenän edestä kiinni- ei ole minun presidenttini.

Sanon, määtkös siitä hevoinen... 🎶🎶

Näytän miten ovikello toimii. Kun painaa rauhallisesti. Soi kunnolla. Jos hipaisee ja juoksee karkuun ei avata. 

Kaikkein todennäköisemmin kuuntelen juuri silloin musiikkia kovalla, ja en edes kuule koputusta. Koputelkoot naapureiden ovia.

Tervehdin kohteliaasti ja kysyn sitten, eikö hänellä ole parempaa tekemistä kuin soitella kansalaisten ovikelloja.

Sillä on varmaan puhjennut rengas pyörälenkillä. Avaisin oven ja auttaisin vaihtamaan sen.

Sanon pää ja kysyn, mitä asiaa hänellä on. Ihan samalla tavaoin ottaisin vastaan kuin kaikki muut vieraat henkilöt. En olisi välttämättä edes huomaavinani, että kysymyksessä on presidetti.

Pyytäisin Arton puhelinnumeron 😘

Sanoisin että en osta mitään. Ihan kuten muulloinkin.

Tottakai pyytäisin sisään ja kysyisin millä asoilla liikkuu. Naapurit voisi kateellisen ihailla uutta  Audiamme pihalla.

(iso lehtikin uutisoi ip-lehtien tapaan, että Stubb valitsi Audin, vaikka valtio oli tilannut sen jo paljon ennen kuin Stubb edes tiesi ehdokkuudestaan Tuollaista autoa ei haeta lähikaupasta).

Sanon: Väärä ovi

Avaan oven ja kerron mielipiteeni Kokoomuksesta oikeistopuolueena ja lopuksi sanon, että tämä on väärä talo SDP:n haaraosaston edustajille.

Kysyn että mihis se Clooney jäi

En avaa ovea. Naapurin mummo ottaa mielellään pullakahville. 

Annan hänelle karkkeja.

Avaan oven ja tarjoan jogurttia, josta maamme presidentti voi imeä lumousta.

Kysyn onko hänellä sukset mukana. 

Esitän surunvalittelut.

Avaan oven ja kysyn josko Alex lähtee juoksulenkille.

Kysyn, kuka prkl sulle aukaisi alaoven. Jehovat eivät pääse sisälle, eikä muutkaan kutsumattomat.